Stabilising of Life - A Substantive Theory of Family Survivorship with a Parent with Cancer

Elämän vakautuminen - Substantiivinen teoria perheen selviytymisestä vanhemman sairastaessa syöpää Tutkimusen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria perheiden elämästä vanhemman sairastaessa syöpää selittämään, kuinka nämä perheet ratkaisevat keskeisimmän huolenaiheen elämässään. Tutkimusmetodologia: Tutkimus oli prospektiivinen ja koostui 13 perheen vanhempien (N=26) 32 samanaikaisesta haastattelusta potilaan sairastamisen eri vaiheissa sekä 26 tunnin havainnointiaineistosta, joka kerättiin sopeutumisvalmennuskurssilla, johon osallistui viisi perhettä: yhteensä kymmenen vanhempaa ja yhdeksän lasta (N=19). Aineisto kerättiin ja analysoitiin grounded theory -metodologian mukaisesti. Aineisto koostui 2377 tapahtumasta ja tutkijan laatimista muistiinpanoista, joita oli 97 sivua. Tulokset: Syöpään sairastuneen vanhemman perheen kohdatessa eteen tulevia vaikeuksia ja asennoituessa tulevaisuuteensa se selvittää elämäntilannettaan elämän vakautumisen avulla, joka ilmenee sairaudesta irtautumisena, sairautta vastaan taistelemisena, sairauden kanssa elämään totuttelemisena ja sairauteen alistumisena. Kun vaikeudet kohdattiin syöpään sairastuneen vanhemman perheessä elämänhaluisesti, peräänantamattomasti ja aktiivisesti, ja perheen tulevaisuuteen asennoitumisessa korostuivat myönteisyys, toiveikkuus, mielekkyys, tasapainoisuus ja luottamus, perhe irtautui vanhemman syöpäsairaudesta. Sairaudesta irtautuminen koostui toivon ylläpitämisen, luottavaisesti elämisen, minäkäsityksen muuttumisen, tervehtymisen etenemisen ja totutun elämän jatkumisen vaiheista. Tällöin vanhemman ja perheenjäsenten elämä palautui entiselleen sairaudesta irtautumisen kuluessa lukuun ottamatta minäkäsityksen muuttumista. Elämä vakautui sairautta vastaa taistelemalla syöpään sairastuneen vanhemman perheessä silloin, kun vaikeudet kohdattiin perheessä elämänhaluisesti, peräänantamattomasti ja aktiivisesti, ja perhe asennoitui tulevaisuuteen kielteisesti, toivottomasti, huolestuneesti sekä pelokkaasti ja epävarmasti. Sairautta vastaan taisteleminen sisälsi sairastumisen pohtimisen, elämänmuutosta vastaan kapinoimisen, vastoinkäymisten voittamisen, nykyistä pahempaan varautumisen ja toimivuuden varmistamisen vaiheet. Sairautta vastaan taistelemisen aikana perheessä vastustettiin yhtenäisesti sairautta ja haluttiin kamppailla sitä vastaan. Kun vaikeudet kohdattiin syöpään sairastuneen vanhemman perheessä voimattomasti, lamaantuneesti ja passiivisesti, mutta tulevaisuuteen asennoitumisessa korostuivat kuitenkin myönteisyys, toiveikkuus, mielekkyys, tasapainoisuus ja luottamus, perhe totutteli sairauden kanssa elämiseen. Tällä tavalla sairauden kanssa elämään totutteleminen muodostui tosiasioiden selkiytymisen, apuun turvautumisen, elämään palaamisen, yhteenkuuluvuuden vahvistumisen ja vaikeuksissa kypsymisen vaiheista. Sairauden kanssa elämään totuttelemisen aikana perheessä opeteltiin elämään sairauden mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa. Elämä vakautui sairauteen alistumalla syöpään sairastuneen vanhemman perheessä silloin, kun vaikeudet kohdattiin perheessä voimattomasti, lamaantuneesti ja passiivisesti, ja perhe asennoitui tulevaisuuteen kielteisesti, toivottomasti, huolestuneesti, pelokkaasti ja epävarmasti. Elämän vakautumiseen liittyvän sairauteen alistumisen vaiheita olivat elämän seisahtuminen, pelon valtaan joutuminen, huolista kuormittuminen, elämän hankaloituminen ja sairastamiseen juuttuminen. Sairauteen alistumisen aikana perhe ikään kuin kiinnittyi yhä lujemmin sairauden huonoon maineeseen ja sen tuomiin vaikeisiin olosuhteisiin. Käytännön merkitys: Tämä substantiivinen teoria antaa perheiden elämästä syöpäsairauden kanssa tutkijoille, terveys- ja sosiaalialan työntekijöille ja kouluttajille uuden näkökulman, jota voidaan käyttää kehitettäessä perheiden terveydenhuoltoa ja sosiaalityötä sekä terveys- ja sosiaalialan ammattihenkilöiden koulutusta.The purpose of this grounded theory study was to explore families' living with a parent with cancer and to develop a substantive theory to explain how these families solve the main concern in their lives. The study design was prospective using 32 joint couple conversations with the parents of 13 families (N=26) which were had during different stages of the cancer trajectory as well as observations of 26 hours of five families, including in total ten parents and nine children (N=19), collected during a boarding course on psychosocial rehabilitation. The data was collected and analysed according to the grounded theory methodology and consisted of 2377 incidents and the memo fund of 97 pages. The main concern of families living with a parent with cancer was stabilising of life through facing of hardships and assuming an attitude towards the future which patterned out as detaching from the disease, fighting against the disease, adjusting to life with the disease and submitting to the disease. When hardships were faced in the family of a parent with cancer in a life-embracing, persistent and active manner and the family s attitude towards the future emphasised positivity, hopefulness, meaningfulness, balancedness and trust, the family was detaching from the disease. This consisted of maintaining of hope, living trustingly, changing of the concept of self, progressing of recovery and continuing the habituated life. Then, during detaching from the disease, apart from changing of the concept of self, the life of the parent and his/her family members returned back to normal. In the family of a parent with cancer, the stabilising of life involved fighting against the disease when the family was facing hardships in a life-embracing, persistent and active manner, and nevertheless, assuming a negative and hopeless, anxious and fearful as well as doubtful attitude towards the future. Fighting against the disease involved the stages of deliberating about falling ill, rebelling against the change in life, overcoming adversities, preparing for worse and ensuring the functionality. During fighting against the disease, the family uniformly resisted the disease and wanted to struggle against it. When hardships were faced in a powerless, dejected and passive manner, but the manner of assuming an attitude towards the future was nevertheless underlined by positivity, hopefulness, meaningfulness, balancedness and trust, the family was adjusting to life with the disease. Therefore, adjusting to life with the disease comprised clarifying of facts, resorting to help, returning to life, intensifying of togetherness and maturing through hardships. In adjusting to life with the disease, the family learned to live with the changes in life brought about by the disease. Stabilising of life entailed submitting to the disease in the family with a parent suffering from cancer when hardships were faced in a powerless, dejected and passive manner and the family assumed a negative, hopeless, anxious, fearful and doubtful attitude towards the future. Submitting to the disease included the stages of life coming to a standstill, succumbing to fear, being burdened by concerns, life turning more difficult and getting caught in being ill. During submitting to the disease, the family in a way further attached itself to the adverse reputation of the disease and the difficult circumstances it had inflicted. The substantive theory of family survivorship is a middle range theory which provides researchers, health and social care professionals and educators with a greater understanding of the perspectives of families living with cancer which may be used in developing the health and social care of families and in developing the education of health and social care professionals

Stabilising of Life - A Substantive Theory of Family Survivorship with a Parent with Cancer

Elämän vakautuminen - Substantiivinen teoria perheen selviytymisestä vanhemman sairastaessa syöpää Tutkimusen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria perheiden elämästä vanhemman sairastaessa syöpää selittämään, kuinka nämä perheet ratkaisevat keskeisimmän huolenaiheen elämässään. Tutkimusmetodologia: Tutkimus oli prospektiivinen ja koostui 13 perheen vanhempien (N=26) 32 samanaikaisesta haastattelusta potilaan sairastamisen eri vaiheissa sekä 26 tunnin havainnointiaineistosta, joka kerättiin sopeutumisvalmennuskurssilla, johon osallistui viisi perhettä: yhteensä kymmenen vanhempaa ja yhdeksän lasta (N=19). Aineisto kerättiin ja analysoitiin grounded theory -metodologian mukaisesti. Aineisto koostui 2377 tapahtumasta ja tutkijan laatimista muistiinpanoista, joita oli 97 sivua. Tulokset: Syöpään sairastuneen vanhemman perheen kohdatessa eteen tulevia vaikeuksia ja asennoituessa tulevaisuuteensa se selvittää elämäntilannettaan elämän vakautumisen avulla, joka ilmenee sairaudesta irtautumisena, sairautta vastaan taistelemisena, sairauden kanssa elämään totuttelemisena ja sairauteen alistumisena. Kun vaikeudet kohdattiin syöpään sairastuneen vanhemman perheessä elämänhaluisesti, peräänantamattomasti ja aktiivisesti, ja perheen tulevaisuuteen asennoitumisessa korostuivat myönteisyys, toiveikkuus, mielekkyys, tasapainoisuus ja luottamus, perhe irtautui vanhemman syöpäsairaudesta. Sairaudesta irtautuminen koostui toivon ylläpitämisen, luottavaisesti elämisen, minäkäsityksen muuttumisen, tervehtymisen etenemisen ja totutun elämän jatkumisen vaiheista. Tällöin vanhemman ja perheenjäsenten elämä palautui entiselleen sairaudesta irtautumisen kuluessa lukuun ottamatta minäkäsityksen muuttumista. Elämä vakautui sairautta vastaa taistelemalla syöpään sairastuneen vanhemman perheessä silloin, kun vaikeudet kohdattiin perheessä elämänhaluisesti, peräänantamattomasti ja aktiivisesti, ja perhe asennoitui tulevaisuuteen kielteisesti, toivottomasti, huolestuneesti sekä pelokkaasti ja epävarmasti. Sairautta vastaan taisteleminen sisälsi sairastumisen pohtimisen, elämänmuutosta vastaan kapinoimisen, vastoinkäymisten voittamisen, nykyistä pahempaan varautumisen ja toimivuuden varmistamisen vaiheet. Sairautta vastaan taistelemisen aikana perheessä vastustettiin yhtenäisesti sairautta ja haluttiin kamppailla sitä vastaan. Kun vaikeudet kohdattiin syöpään sairastuneen vanhemman perheessä voimattomasti, lamaantuneesti ja passiivisesti, mutta tulevaisuuteen asennoitumisessa korostuivat kuitenkin myönteisyys, toiveikkuus, mielekkyys, tasapainoisuus ja luottamus, perhe totutteli sairauden kanssa elämiseen. Tällä tavalla sairauden kanssa elämään totutteleminen muodostui tosiasioiden selkiytymisen, apuun turvautumisen, elämään palaamisen, yhteenkuuluvuuden vahvistumisen ja vaikeuksissa kypsymisen vaiheista. Sairauden kanssa elämään totuttelemisen aikana perheessä opeteltiin elämään sairauden mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa. Elämä vakautui sairauteen alistumalla syöpään sairastuneen vanhemman perheessä silloin, kun vaikeudet kohdattiin perheessä voimattomasti, lamaantuneesti ja passiivisesti, ja perhe asennoitui tulevaisuuteen kielteisesti, toivottomasti, huolestuneesti, pelokkaasti ja epävarmasti. Elämän vakautumiseen liittyvän sairauteen alistumisen vaiheita olivat elämän seisahtuminen, pelon valtaan joutuminen, huolista kuormittuminen, elämän hankaloituminen ja sairastamiseen juuttuminen. Sairauteen alistumisen aikana perhe ikään kuin kiinnittyi yhä lujemmin sairauden huonoon maineeseen ja sen tuomiin vaikeisiin olosuhteisiin. Käytännön merkitys: Tämä substantiivinen teoria antaa perheiden elämästä syöpäsairauden kanssa tutkijoille, terveys- ja sosiaalialan työntekijöille ja kouluttajille uuden näkökulman, jota voidaan käyttää kehitettäessä perheiden terveydenhuoltoa ja sosiaalityötä sekä terveys- ja sosiaalialan ammattihenkilöiden koulutusta.The purpose of this grounded theory study was to explore families' living with a parent with cancer and to develop a substantive theory to explain how these families solve the main concern in their lives. The study design was prospective using 32 joint couple conversations with the parents of 13 families (N=26) which were had during different stages of the cancer trajectory as well as observations of 26 hours of five families, including in total ten parents and nine children (N=19), collected during a boarding course on psychosocial rehabilitation. The data was collected and analysed according to the grounded theory methodology and consisted of 2377 incidents and the memo fund of 97 pages. The main concern of families living with a parent with cancer was stabilising of life through facing of hardships and assuming an attitude towards the future which patterned out as detaching from the disease, fighting against the disease, adjusting to life with the disease and submitting to the disease. When hardships were faced in the family of a parent with cancer in a life-embracing, persistent and active manner and the family s attitude towards the future emphasised positivity, hopefulness, meaningfulness, balancedness and trust, the family was detaching from the disease. This consisted of maintaining of hope, living trustingly, changing of the concept of self, progressing of recovery and continuing the habituated life. Then, during detaching from the disease, apart from changing of the concept of self, the life of the parent and his/her family members returned back to normal. In the family of a parent with cancer, the stabilising of life involved fighting against the disease when the family was facing hardships in a life-embracing, persistent and active manner, and nevertheless, assuming a negative and hopeless, anxious and fearful as well as doubtful attitude towards the future. Fighting against the disease involved the stages of deliberating about falling ill, rebelling against the change in life, overcoming adversities, preparing for worse and ensuring the functionality. During fighting against the disease, the family uniformly resisted the disease and wanted to struggle against it. When hardships were faced in a powerless, dejected and passive manner, but the manner of assuming an attitude towards the future was nevertheless underlined by positivity, hopefulness, meaningfulness, balancedness and trust, the family was adjusting to life with the disease. Therefore, adjusting to life with the disease comprised clarifying of facts, resorting to help, returning to life, intensifying of togetherness and maturing through hardships. In adjusting to life with the disease, the family learned to live with the changes in life brought about by the disease. Stabilising of life entailed submitting to the disease in the family with a parent suffering from cancer when hardships were faced in a powerless, dejected and passive manner and the family assumed a negative, hopeless, anxious, fearful and doubtful attitude towards the future. Submitting to the disease included the stages of life coming to a standstill, succumbing to fear, being burdened by concerns, life turning more difficult and getting caught in being ill. During submitting to the disease, the family in a way further attached itself to the adverse reputation of the disease and the difficult circumstances it had inflicted. The substantive theory of family survivorship is a middle range theory which provides researchers, health and social care professionals and educators with a greater understanding of the perspectives of families living with cancer which may be used in developing the health and social care of families and in developing the education of health and social care professionals

Stabilising of Life - A Substantive Theory of Family Survivorship with a Parent with Cancer

Elämän vakautuminen - Substantiivinen teoria perheen selviytymisestä vanhemman sairastaessa syöpää Tutkimusen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria perheiden elämästä vanhemman sairastaessa syöpää selittämään, kuinka nämä perheet ratkaisevat keskeisimmän huolenaiheen elämässään. Tutkimusmetodologia: Tutkimus oli prospektiivinen ja koostui 13 perheen vanhempien (N=26) 32 samanaikaisesta haastattelusta potilaan sairastamisen eri vaiheissa sekä 26 tunnin havainnointiaineistosta, joka kerättiin sopeutumisvalmennuskurssilla, johon osallistui viisi perhettä: yhteensä kymmenen vanhempaa ja yhdeksän lasta (N=19). Aineisto kerättiin ja analysoitiin grounded theory -metodologian mukaisesti. Aineisto koostui 2377 tapahtumasta ja tutkijan laatimista muistiinpanoista, joita oli 97 sivua. Tulokset: Syöpään sairastuneen vanhemman perheen kohdatessa eteen tulevia vaikeuksia ja asennoituessa tulevaisuuteensa se selvittää elämäntilannettaan elämän vakautumisen avulla, joka ilmenee sairaudesta irtautumisena, sairautta vastaan taistelemisena, sairauden kanssa elämään totuttelemisena ja sairauteen alistumisena. Kun vaikeudet kohdattiin syöpään sairastuneen vanhemman perheessä elämänhaluisesti, peräänantamattomasti ja aktiivisesti, ja perheen tulevaisuuteen asennoitumisessa korostuivat myönteisyys, toiveikkuus, mielekkyys, tasapainoisuus ja luottamus, perhe irtautui vanhemman syöpäsairaudesta. Sairaudesta irtautuminen koostui toivon ylläpitämisen, luottavaisesti elämisen, minäkäsityksen muuttumisen, tervehtymisen etenemisen ja totutun elämän jatkumisen vaiheista. Tällöin vanhemman ja perheenjäsenten elämä palautui entiselleen sairaudesta irtautumisen kuluessa lukuun ottamatta minäkäsityksen muuttumista. Elämä vakautui sairautta vastaa taistelemalla syöpään sairastuneen vanhemman perheessä silloin, kun vaikeudet kohdattiin perheessä elämänhaluisesti, peräänantamattomasti ja aktiivisesti, ja perhe asennoitui tulevaisuuteen kielteisesti, toivottomasti, huolestuneesti sekä pelokkaasti ja epävarmasti. Sairautta vastaan taisteleminen sisälsi sairastumisen pohtimisen, elämänmuutosta vastaan kapinoimisen, vastoinkäymisten voittamisen, nykyistä pahempaan varautumisen ja toimivuuden varmistamisen vaiheet. Sairautta vastaan taistelemisen aikana perheessä vastustettiin yhtenäisesti sairautta ja haluttiin kamppailla sitä vastaan. Kun vaikeudet kohdattiin syöpään sairastuneen vanhemman perheessä voimattomasti, lamaantuneesti ja passiivisesti, mutta tulevaisuuteen asennoitumisessa korostuivat kuitenkin myönteisyys, toiveikkuus, mielekkyys, tasapainoisuus ja luottamus, perhe totutteli sairauden kanssa elämiseen. Tällä tavalla sairauden kanssa elämään totutteleminen muodostui tosiasioiden selkiytymisen, apuun turvautumisen, elämään palaamisen, yhteenkuuluvuuden vahvistumisen ja vaikeuksissa kypsymisen vaiheista. Sairauden kanssa elämään totuttelemisen aikana perheessä opeteltiin elämään sairauden mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa. Elämä vakautui sairauteen alistumalla syöpään sairastuneen vanhemman perheessä silloin, kun vaikeudet kohdattiin perheessä voimattomasti, lamaantuneesti ja passiivisesti, ja perhe asennoitui tulevaisuuteen kielteisesti, toivottomasti, huolestuneesti, pelokkaasti ja epävarmasti. Elämän vakautumiseen liittyvän sairauteen alistumisen vaiheita olivat elämän seisahtuminen, pelon valtaan joutuminen, huolista kuormittuminen, elämän hankaloituminen ja sairastamiseen juuttuminen. Sairauteen alistumisen aikana perhe ikään kuin kiinnittyi yhä lujemmin sairauden huonoon maineeseen ja sen tuomiin vaikeisiin olosuhteisiin. Käytännön merkitys: Tämä substantiivinen teoria antaa perheiden elämästä syöpäsairauden kanssa tutkijoille, terveys- ja sosiaalialan työntekijöille ja kouluttajille uuden näkökulman, jota voidaan käyttää kehitettäessä perheiden terveydenhuoltoa ja sosiaalityötä sekä terveys- ja sosiaalialan ammattihenkilöiden koulutusta.The purpose of this grounded theory study was to explore families' living with a parent with cancer and to develop a substantive theory to explain how these families solve the main concern in their lives. The study design was prospective using 32 joint couple conversations with the parents of 13 families (N=26) which were had during different stages of the cancer trajectory as well as observations of 26 hours of five families, including in total ten parents and nine children (N=19), collected during a boarding course on psychosocial rehabilitation. The data was collected and analysed according to the grounded theory methodology and consisted of 2377 incidents and the memo fund of 97 pages. The main concern of families living with a parent with cancer was stabilising of life through facing of hardships and assuming an attitude towards the future which patterned out as detaching from the disease, fighting against the disease, adjusting to life with the disease and submitting to the disease. When hardships were faced in the family of a parent with cancer in a life-embracing, persistent and active manner and the family s attitude towards the future emphasised positivity, hopefulness, meaningfulness, balancedness and trust, the family was detaching from the disease. This consisted of maintaining of hope, living trustingly, changing of the concept of self, progressing of recovery and continuing the habituated life. Then, during detaching from the disease, apart from changing of the concept of self, the life of the parent and his/her family members returned back to normal. In the family of a parent with cancer, the stabilising of life involved fighting against the disease when the family was facing hardships in a life-embracing, persistent and active manner, and nevertheless, assuming a negative and hopeless, anxious and fearful as well as doubtful attitude towards the future. Fighting against the disease involved the stages of deliberating about falling ill, rebelling against the change in life, overcoming adversities, preparing for worse and ensuring the functionality. During fighting against the disease, the family uniformly resisted the disease and wanted to struggle against it. When hardships were faced in a powerless, dejected and passive manner, but the manner of assuming an attitude towards the future was nevertheless underlined by positivity, hopefulness, meaningfulness, balancedness and trust, the family was adjusting to life with the disease. Therefore, adjusting to life with the disease comprised clarifying of facts, resorting to help, returning to life, intensifying of togetherness and maturing through hardships. In adjusting to life with the disease, the family learned to live with the changes in life brought about by the disease. Stabilising of life entailed submitting to the disease in the family with a parent suffering from cancer when hardships were faced in a powerless, dejected and passive manner and the family assumed a negative, hopeless, anxious, fearful and doubtful attitude towards the future. Submitting to the disease included the stages of life coming to a standstill, succumbing to fear, being burdened by concerns, life turning more difficult and getting caught in being ill. During submitting to the disease, the family in a way further attached itself to the adverse reputation of the disease and the difficult circumstances it had inflicted. The substantive theory of family survivorship is a middle range theory which provides researchers, health and social care professionals and educators with a greater understanding of the perspectives of families living with cancer which may be used in developing the health and social care of families and in developing the education of health and social care professionals

Autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtyminen kolmivuorotyötä tekevässä päivystävässä röntgenyksikössä

Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus Röntgenhoitajien suhtautumiset ja kokemukset ilmentävät uudenlaista työyhteisön toimintakulttuuria, jossa työntekijät yhdessä vastaavat toiminnan sujuvuudesta autonomisen työvuorosuunnittelun avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystävän röntgenyksikön röntgenhoitajien suhtautumista työvuorosuunnitteluun ennen autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä ja kokemuksia siihen siirtymisen jälkeen kolmivuorotyötä tekevässä röntgenyksikössä. Aineistot kerättiin kahdella sähköisellä kyselyllä. Menetelmät: Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset: Tulosten mukaan röntgenhoitajat toisaalta epäilivät, toisaalta odottivat autonomista työvuorosuunnittelua. Toteutettuaan autonomista työvuorosuunnittelua he kokivat ongelmia, mutta myös sujuvuutta suunnitellessaan työvuorojaan ja esittivät sen käyttöön parannusehdotuksia. Työhyvinvointivaikutusten osalta autonominen työvuorosuunnittelu koettiin positiiviseksi työssä jaksamisen, työn mielekkyyden ja työvuorojen tasapuolisuuden kannalta. Oli tärkeää vaikuttaa työvuorosuunnittelulla omaan työhön ja sen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Esille nousi huoli tilanteesta, jolloin ensimmäisenä suunnitteluvuorossa olevat valitsevat parhaimmat työvuorot ja myöhemmin suunnitteleville jäisivät loput. Yhdessä sovittujen reunaehtojen avulla voitiin kuitenkin taata tasapuolisuus, mikä edellytti esimiesten osallisuutta autonomisessa työvuorosuunnittelussa.Aim of the study: Radiographers' views and experiences on autonomous shift planning reflect a new working culture of a work community, in which the employees are responsible for the smooth flow of operations. The objective of the research was to describe the radiographers' views on shift planning before the transition to autonomous shift planning, and the experiences after that in the emergency x-ray unit, in which the three-shift system is used. The data was collected through two electronic questionnaires. Methods: The answers were analysed by data-driven content analysis. According to the results, the radiographers' had doubts, but also expectations towards autonomous shift planning. Results: After they had used the autonomous shift planning, the radiographers experienced problems, but also in some cases that it made planning their shifts smoother. In addition, they presented some proposals for further improvements. Autonomous shift planning was perceived to affect work wellbeing by lessening the work burden, making the work feel more meaningful and adding to the equality of shifts. It was important that, through shift planning, they were able to influence their own work and to balance work and leisure time. A concern which was expressed was of a situation, in which the first ones planning their shifts would choose the best shifts and those who planned later, would get the rest. By mutually outlining the terms of use beforehand, it was generally possible to guarantee equality, but this required the superiors to take part in the shift planning