36 research outputs found
Täplärapu, kestävä ravustus ja rapuruton vaikutukset
Esitys RKTL-Raputalousohjelman Päätös- jaevaluointityöpajass
Kansallinen rapustrategia 2019–2022
Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä on päivittänyt kansallisen rapustrategian vuoteen 2022. Päivitetyssä rapustrategiassa keskeisintä on jokirapukantojen säilyttäminen ja lisääminen sekä täplärapu-kantojen ja rapuruton leviämisen estäminen ja hallinta. Alkuperäisen strategian hyväksymisen jälkeen täplärapu on listattu Euroopan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon, mikä tarkoittaa, että täplärapuja ei saa enää viljellä eikä istuttaa EU:n alueella. Tähän kansallisen rapustrategian päivitykseen on tehty EU:n ja kansallisen vieraslajisäädösten edellyttämät muutokset. Strategiassa esitetyt toimet täplärapukantojen hallinnassa on otettu osaksi Suomen kansallista vieraslajien hallintasuunnitelmaa. Rapuruton esiintymisen ja sen torjunnan osalta strategiaa on päivitetty uuden tutkimustiedon perusteella.
Maamme luonnonsuhteet näyttävät mahdollistavan sekä jokiravun säilyttämisen ja hyödyntämisen että täpläraputuotannon kasvattamisen hallitulla tavalla. Raputalouden merkitys ja arvo Suomen sisävesien kalataloudessa on jo nyt huomattavan suuri ja tarjoaa tulevaisuudessa monia uusia mahdollisuuksia myös yritystoiminnalle.
Strategian visio on, että Suomessa on elinvoimaiset rapukannat, vahva ja vastuullinen ravustuskulttuuri sekä monipuolinen kaupallinen raputalous. Rapuruton ja täpläravun yhdessä aiheuttama jokiravun elinalueiden supistuminen on yksi raputalouden suurimmista ongelmista. Strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on ehdotettu 41 toimenpidettä. Jokiravun säilyttämiseksi on määritelty suoja-alueet, jonne täpläravun leviäminen halutaan estää kaikin mahdollisin toimin. Myös muilla alueilla jokirapukantoja pyritään suojelemaan ja vahvistamaan, eikä täplärapuja enää istuteta uusiin vesiin. Työryhmä ehdottaa myös useita toimenpiteitä rapuruton torjunnan tehostamiseksi
Förslag till planen om hanteringsåtgärder av invasiva främmande arter
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille tahattomasti tai tarkoituksella levinneitä lajeja. Osa vieraslajeista aiheuttaa haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten terveydelle sekä tuotantotappioita maa- ja metsätaloudelle, heikentää alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia ja alentaa kiinteistöjen arvoa. Näiden haittojen vuoksi haitallisten vieraslajien leviämistä ja runsastumista pyritään estämään.
EU:n haitallisten vieraslajien levinneisyys ja hallintatoimenpiteet (EU-HAVI) -hankkeessa selvitettiin EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon kuuluvien 37 lajin esiintymistä Suomessa ja koottiin suositukset siitä, mihin toimenpiteisiin lajien osalta pitäisi ryhtyä. Lisäksi arvioitiin etenkin luetteloon kuuluvien lemmikkieläinten sekä puutarha- ja akvaariokasvien potentiaalista riskiä levitä Suomen luontoon. Vieraslajien hallintatoimenpidesuosituksissa pyrittiin kohdentamaan haitallisten vieraslajien torjunta ja leviämisen ehkäisy kustannustehokkaasti kiireellisimpiin ja tärkeimpiin kohteisiin. Hankkeen tulokset ja toimenpidesuositukset muodostavat ehdotuksen vieraslajilain 9 pykälässä mainitulle vieraslajien hallintatoimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle ja EU:n vieraslajiasetuksen artiklan 19 hallintatoimenpiteille.
Lajien levinneisyyden, leviämisriskin ja tarvittavien ensisijaisten hallintatoimenpiteiden perusteella lajit jaettiin neljään ryhmään: 1) Vakiintuneet lajit – välittömät torjuntatoimenpiteet, 2) Suomessa tavatut akvaariolajit ja lemmikit – valistus maahantuontikiellosta, lisäämiskiellosta ja ympäristöön päästämiskiellosta, 3) Suomessa satunnaisesti tavatut / Suomessa potentiaalisesti menestyvät ei-tavatut lajit – yksilöiden poistaminen tavattaessa, 4) Alhaisen leviämisriskin lajit – levinneisyyden seuranta.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluville lajeille (jättiputket, keltamajavankaali ja täplärapu) on esitetty tarkemmat tiedot levinneisyydestä sekä lajikohtaiset priorisoidut hallintatoimenpiteet. Tiedotus ja valistus riskeistä, haitallisia vieraslajeja koskevista rajoituksista ja niiden perusteluista on tärkein yleinen vieraslajien hallintatoimenpide.201