Element concentrations in wild edible mushrooms in Finland

The aim of the study was to examine the element concentrations of common mushroom species and to evaluate the possible health risks resulting from the consumption of mushrooms. The concentration of Ag, Al, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mg, Mn, Mo, Pt, Rb, Se, V and Zn was studied for ten commercially sold mushroom species and two other common edible species in southern Finland. The element concentrations were analysed using AAS for selenium, fluorometry for mercury and ICP-MS for the other 14 elements. The platinum concentration was lower than the detection limit for all mushrooms species (n = 191). The highest aluminium, calcium and vanadium concentration were found in Boletus species. The amounts of mushroom considered safe for consumption were mostly limited by rubidium. When excluding Rb, the maximum amounts of mushroom recommended for consumption were limited by the concentration of chromium in the case of nine of the 12 studied fungi species. Iron was a limiting element for the safe consumption of Suillus variegatus while Agaricus abruptibulbus and Boletus species were limited by silver. In the light of the results the ten commercially sold mushroom species are mainly considered safe to consume. Nevertheless, it is recommended to avoid the consumption of A. abruptibulbus and to consume Boletus species and Suillus variegatus in moderate amounts only

Cadmium, lead, arsenic and nickel in wild edible mushrooms

The aim of the study was to study the geographical and temporal variation of Cd, Pb, As and Ni in wild edible mushrooms and to evaluate possible toxicological risks resulting from their consumption. The research focused on 12 mushroom species commonly collected in Finland. The samples were collected at common collection sites in Southern Finland between the years 1977 and 1999 and analysed using ICP-MS. The median dry weight concentrations ranged between 0.22-29.70 mg kg-1 d.w. for Cd, 0.36-6.05 mg kg-1 d.w. for Pb, 0.14-5.11 mg kg-1 d.w. for As and 0.41-9.08 mg kg-1 d.w. for Ni. The highest concentrations of Cd, Pb and As were found in Agaricus abruptibulbus and the highest level of Ni in Albatrellus ovinus. The Pb concentrations in A. abruptibulbus and Cd levels in Lactarius species were found to be significantly higher at polluted than at unpolluted sites. The Pb contents of A. ovinus, Boletus species, Cantharellus tubaeformis and Lactarius species as well as Cd levels of A. abruptibulbus and Leccinum species were signifi cantly higher for samples collected in 1977-1983 than for ones collected in 1992-1999. Decomposer species had generally higher concentrations of Cd, Pb and As than mycorrhizal fungi. Apart from the high element concentrations of A. abruptibulbus, the consumption of mushrooms was generally not considered to pose a toxicological risk in the light of the safety limits set by WHO. However, the Cd and Pb contents in A. abruptibulbus and Cd levels of Gyromitra esculenta and Boletus species exceeded the EU maximum permitted concentrations for cultivated mushrooms

Mercury in snow cover and rainfail in Finland 1983—1984

Sadeveden ja lumen elohopeapitoisuus Suomessa 1983—198

Nahkaesiliinasta Viiltäjä-Jackiin : Whitechapelin vuoden 1888 murhien uutisointi The Manchester Guardianissa

Tässä kandidaatintutkielmassa analysoin The Manchester Guardian-lehden uutisointia vuoden 1888 aikana tehdyistä Suur-Lontoon Whitechapelin kaupunginosan murhista. Whitechapelin murhien tapaus tunnetaan vielä nykypäivänä ja eritoten populaarikulttuurissa paremmin Viiltäjä-Jackin myytistä johtuen tapauksen luonteesta ja sensaationhakuisesta uutisoinnista aikalaislehdistön toimesta. Nykyään Whitechapelin murhia pidetäänkin yleisesti ensimmäisenä modernina sarjamurhatapauksena. The Manchester Guardian oli vahvasti riippuvainen muun lehdistön uutisoinnista oman uutisointinsa kohdalla. Analyysin pohjalta selvitän, millaista muutosta pääotsikoiduissa uutisissa tapauksen edetessä tapahtui erityisesti käytetyn retoriikan kohdalla ja millainen kuva sillä puolestaan onnistuttiin välittämään lukijalle. The Manchester Guardianin uutisoinnissa tapahtuva muutos tapahtuu siis retorisin keinoin, kun uutisointi siirtyy graafisesta julmien murhien kuvailemisesta sekä uhrien sosiaalisen statuksen korostamisesta aina murhaajan henkilöllisyyden arvuutteluun, myöhäisviktoriaanisen ajan sosiaalisten ongelmien, kuten esimerkiksi antisemitismin ja ksenofobian levittämiseen sekä paikallisen poliisin ratkaisukyvyttömyyden rankkaan arvosteluun. Tapauksen edetessä murhaaja saa myös kaksi lempinimeä lehdeltä, Nahkaesiliina ja Viiltäjä-Jack. Tapausten graafinen kuvailu uutisissa antaa lukijalle todella raa’an ja verisen kuvan murhista ja niihin liittyvistä mahdollisista tapahtumista, samalla tietoisesti valitulla retoriikalla levittäen juutalaisvastaisuutta ja muukalaisvihaa lukijoiden joukossa, mitkä olivat jo valmiiksi todella suuria ongelmia Suur-Lontoossa 1880- luvulla. Murhaajalle lempinimen antaminen taas pyrkii luomaan sensaatiomaisesti kauhua ja pelkoa lukijassa, kun murhaaja tehdään näin ollen lukijalle ”tutuksi” ja tuodaan lähemmäs. Muutos uutisoinnissa tapahtuu murha kerrallaan, ja otsikoista pyritään tekemään yksi toisensa jälkeen entistä houkuttelevampia lukijoille. Uutisissa kuitenkin toistuu hyvin pitkälti samanlainen kaava jokaisen murhan kohdalla, eikä uutisoinnissa nähdä mitään järisyttävää rakenteellista muutosta tapauksen edetessä. The Manchester Guardianin uutisointi noudattaa hyvinkin tarkasti viktoriaanisen ajan sensaationhakuisen pennilehdistön tyyliä uutisoinnissaan, mikä johtuu siitä, että lehti on erittäin riippuvainen muiden lehtien tekemistä uutisista ja jakamista tiedoista

Comparability of results from deposition samples

Laskeumanäytteiden tulosten vertailtavuu