Videorunouden poetiikka ja kuvan ja sanan suhde J. P. Sipilän videorunoteoksissa Sudenolento ja Sukupolvi (minä odotan sinua)

Tässä tutkimuksessa tarkastelen videorunouden poetiikkaa ja kuvan ja sanan suhdetta kahdessa suomalaisessa videorunoteoksessa. Tutkimuskysymykseni on, minkälaisia poeettisia keinoja kuvan ja sanan vuorovaikutuksesta on löydettävissä ja miten nämä keinot rakentavat kokonaisvaltaisempaa poetiikkaa kohdeteoksissani. Tarkastelen sekä kuvan ja sanan vuorovaikutuksessa syntyviä poeettisia keinoja että sitä, miten nämä keinot luovat tematiikkaa ja kokonaisvaltaisempaa poetiikkaa teoksissa. Pohdin, miten videorunoteosten säkeiden semanttinen taso saa lisämerkityksiä materiaalisvisuaalisten ominaisuuksien kautta ja miten kuvan elementistä voi löytää sanankin elementtiin liitettäviä poeettisia rakennusosia. Video mediumina on tutkimuksessani diskursiivinen tila, jossa kuvan ja sanan elementtien vuorovaikutus tapahtuu ja joka osaltaan luo elementeille erilaisia ominaisuuksia. Tutkimuksessa keskityn kuvaan ja sanaan elementteinä, videorunouden poetiikan elimellisinä rakenneosina ja lähtöoletuksenani on, että kuvan ja sanan elementit pitää materiaalisesta samankaltaisuudestaan huolimatta erottaa toisistaan poeettisten keinojen abstrahoimiseksi kohdeteoksista. Esittelen tutkimuksessa videorunoutta myös suhteessa sen läheisiin taiteenlajeihin. Tutkimusaineistonani ovat J. P. Sipilän videorunoteokset Sudenolento (2012) ja Sukupolvi (minä odotan sinua) (2013). Kaksitoistaminuuttinen Sudenolento koostuu kahdestatoista osasta, kun taas Sukupolvi on vain noin kolmen minuutin pituinen videorunoteos. Keskeisinä tutkimusmenetelminäni poeettisten keinojen löytämiseksi ovat teosten vertailu sekä ekfrasististen kohtien erittely kohdeteosten säkeiden retorisesta rakenteesta. Seuraan tutkimuksen analyysiosiossa Jarkko Toikkasen näkemystä intermediaalisesta kokemuksesta ja ekfrasiksesta. Intermediaalinen kokemus muodostuu kohdeteoksissani yksittäisissä kohtauksissa, joiden kautta kokonaisvaltaisempi poeettinen kokemus rakentuu. Myös Lars Elleströmin näkemykset intermediaalisuudesta ovat tutkimuksessani mukana. Yhdistän Kai Mikkosen ajatukset ikonotekstuaalisuudesta ja ekfrasiksesta Roland Barthesin vuorottelu- ja ankkurointifunktioihin ja W. J. T. Mitchellin ekfrasisteoriaan. Tutkimukseni loppupuolella Espen Aarsethin kybertekstiteoria ja Markku Eskelisen näkemykset kybertekstuaalisuudesta tuovat uusia näkökulmia ekfrasikseen ja videorunoteosten rakenteen erittelyyn. Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on kontrastoitumisen muodostuminen tärkeimmäksi poeettiseksi keinoksi. Muita löytyneitä keinoja ovat kineettisyys, toisteisuus ja itsereflektiivisyys. Lisäksi tutkimustuloksenani on, että lukijan on tulkintaprosessin etenemiseksi ja poeettisen kokemuksen täydentymiseksi huomioitava ekfrasistiset kohdat havainnoimalla kohdeteosten säkeiden intermediaalista luonnetta ja retorista rakennetta

Videorunouden poetiikka ja kuvan ja sanan suhde J. P. Sipilän videorunoteoksissa Sudenolento ja Sukupolvi (minä odotan sinua)

Tässä tutkimuksessa tarkastelen videorunouden poetiikkaa ja kuvan ja sanan suhdetta kahdessa suomalaisessa videorunoteoksessa. Tutkimuskysymykseni on, minkälaisia poeettisia keinoja kuvan ja sanan vuorovaikutuksesta on löydettävissä ja miten nämä keinot rakentavat kokonaisvaltaisempaa poetiikkaa kohdeteoksissani. Tarkastelen sekä kuvan ja sanan vuorovaikutuksessa syntyviä poeettisia keinoja että sitä, miten nämä keinot luovat tematiikkaa ja kokonaisvaltaisempaa poetiikkaa teoksissa. Pohdin, miten videorunoteosten säkeiden semanttinen taso saa lisämerkityksiä materiaalisvisuaalisten ominaisuuksien kautta ja miten kuvan elementistä voi löytää sanankin elementtiin liitettäviä poeettisia rakennusosia. Video mediumina on tutkimuksessani diskursiivinen tila, jossa kuvan ja sanan elementtien vuorovaikutus tapahtuu ja joka osaltaan luo elementeille erilaisia ominaisuuksia. Tutkimuksessa keskityn kuvaan ja sanaan elementteinä, videorunouden poetiikan elimellisinä rakenneosina ja lähtöoletuksenani on, että kuvan ja sanan elementit pitää materiaalisesta samankaltaisuudestaan huolimatta erottaa toisistaan poeettisten keinojen abstrahoimiseksi kohdeteoksista. Esittelen tutkimuksessa videorunoutta myös suhteessa sen läheisiin taiteenlajeihin. Tutkimusaineistonani ovat J. P. Sipilän videorunoteokset Sudenolento (2012) ja Sukupolvi (minä odotan sinua) (2013). Kaksitoistaminuuttinen Sudenolento koostuu kahdestatoista osasta, kun taas Sukupolvi on vain noin kolmen minuutin pituinen videorunoteos. Keskeisinä tutkimusmenetelminäni poeettisten keinojen löytämiseksi ovat teosten vertailu sekä ekfrasististen kohtien erittely kohdeteosten säkeiden retorisesta rakenteesta. Seuraan tutkimuksen analyysiosiossa Jarkko Toikkasen näkemystä intermediaalisesta kokemuksesta ja ekfrasiksesta. Intermediaalinen kokemus muodostuu kohdeteoksissani yksittäisissä kohtauksissa, joiden kautta kokonaisvaltaisempi poeettinen kokemus rakentuu. Myös Lars Elleströmin näkemykset intermediaalisuudesta ovat tutkimuksessani mukana. Yhdistän Kai Mikkosen ajatukset ikonotekstuaalisuudesta ja ekfrasiksesta Roland Barthesin vuorottelu- ja ankkurointifunktioihin ja W. J. T. Mitchellin ekfrasisteoriaan. Tutkimukseni loppupuolella Espen Aarsethin kybertekstiteoria ja Markku Eskelisen näkemykset kybertekstuaalisuudesta tuovat uusia näkökulmia ekfrasikseen ja videorunoteosten rakenteen erittelyyn. Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on kontrastoitumisen muodostuminen tärkeimmäksi poeettiseksi keinoksi. Muita löytyneitä keinoja ovat kineettisyys, toisteisuus ja itsereflektiivisyys. Lisäksi tutkimustuloksenani on, että lukijan on tulkintaprosessin etenemiseksi ja poeettisen kokemuksen täydentymiseksi huomioitava ekfrasistiset kohdat havainnoimalla kohdeteosten säkeiden intermediaalista luonnetta ja retorista rakennetta