MonikasviGIS: Paikkatietopohjainen menetelmä viljelykasvien sijoitteluun

Monikasvi-hankkeen osahankkeessa MonikasviGIS kehitettiin paikkatietopohjaista menetelmää tilan ympäristövaihtelun spatiaaliseen mallintamiseen ja tähän perustuvien lohkottaisten viljelysuosituskarttojen tuottamiseen, kun eri viljelykasvien ympäristövaikutukset ja –vaatimukset tunnetaan. Osaprojektin pilottiluonteen vuoksi ongelmaa rajattiin niin, että mallinnettiin vain lohkojen fosforikuormituspotentiaali ja biodiversiteettitaso, joihin annetut viljelysuositukset perustettiin. Tämä malli ei luonnollisestikaan sisällä kaikkia todellisessa viljelykasvin valintatilanteessa relevantteja tekijöitä. Ongelman yksinkertaistus oli kuitenkin perusteltu ratkaisu menetelmän kehittämisen alkuvaiheessa. Jatkossa malliin voidaan liittää lisämoduuleina myös kasvien kasvupaikkavaatimuksiin ja kasvuedellytysten spatiaaliseen vaihteluun perustuvat kasvien lohkokohtaiset sato- ja tuottoennusteet viljelysuositusten perusteeksi.Menetelmällä on mahdollista luoda erilaisia viljelysuosituksia riippuen siitä, millaiset painokertoimet annetaan fosforikuormituksen vähentämiselle ja monimuotoisuuden kehittämiselle. Esimerkkinä luotiin 3 viljelysuositusta pilottialueeksi valitun Lintupajun tilan lohkoille. Strategiassa A pyrittiin kasvilajien sijoittelulla pelkästään minimoimaan pelloilta tulevaa fosforikuormitusta. Strategiassa B kasvit sijoitettiin yksinomaan biodiversiteetin näkökulmasta siten, että diversiteettiin suotuisimmin vaikuttavia kasvilajeja suositeltiin lohkoille, joiden nykyinen diversiteettitaso ennustettiin viljelyhistoriaan perustuen alhaisimmaksi. Yhdistelmästrategiassa C sekä fosforikuormituksen minimoinnille että biodiversiteetin kehittämiselle kummallekin annettiin 50 % painoarvo. Viljelysuosituskartat odotetusti erosivat hyvin paljon vaihtoehtoisissa strategioissa.MonikasviGIS –menetelmän kannalta keskeinen paikkatietotekniikka on pisteaineistojen yleistäminen koko tilan alueen kattavaksi 3-ulotteiseksi rasteripinnaksi, jonka pikselien kolmas eli z-koordinaatti kuvaa tarkasteltavan muuttujan arvoa kullekin pikselille. Yleistämällä luotuja 3D-rasteripintoja voidaan edelleen asettaa päällekkäin, jonka jälkeen kuva-alueen jokaiselle pikselille voidaan rasterilaskennassa sopivalla funktiolla määrittää tasojen yhdistelmänä saatava arvo. Näitä yhdistelmärasteripintoja voidaan edelleen leikata peltolohkojen vektorimuotoisilla rajoilla ja laskea lohkokohtaisesti esimerkiksi pikseleiden z-koordinaatin keskiarvo, joka voidaan antaa vektorimuotoiseen lohkoraja-aineistoon lohkopolygonien attribuutti- eli ominaisuustiedoksi. Tämän attribuutin perusteella voidaan yksinkertaisilla loogismatemaattisilla säännöillä määrätä suositeltavin viljelykasvi kullekin peltolohkolle, kun kasvilajien biologiset ominaisuudet tunnetaan.MonikasviGIS –menetelmän kehittämiseen todelliseksi tilatason työvälineeksi on hyvät edellytykset, sillä tilan ympäristövaihtelun spatiaalisen mallinnuksen vaatimat syöttötiedot pääosin jo nykyiselläänkin löytyvät tiloilta tai ovat kohtuullisilla panostuksilla hankittavissa. Tilatasolla menetelmä käytännössä edellyttää maalaji- ja viljavuusanalyysituloksia GPS-paikannetuista pisteistä lohkoilla sekä viljelyhistoriatietoja kulmistaan GPS-paikannetuilta kasvulohkoilta. Peltojen kaltevuus voidaan tulevaisuudessa mallintaa tekeillä olevan tarkan kansallisen korkeusrasteriaineiston pohjalta. Toisaalta MonikasviGIS – menetelmän jatkokehittely edellyttäisi nykyistä tarkempaa, vertailevaa aineistoa varsinkin eri kasvilajien vaikutuksista peltoympäristön kokonaisbiodiversiteettiin

MoniGIS : paikkatietopohjainen menetelmä viljelykasvien sijoitteluun

vokL-talon kirjast

Viljelijöiden näkemyksiä erikoiskasviviljelystä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää: 1) erikoiskasviviljelijän tunnuspiirteitä, 2) tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet viljelyn aloittamiseen, sekä 3) viljelijöiden näkemyksiä erikoiskasviviljelystä. Tutkimuksessa sovellettiin innovaation omaksumiseen liittyviä teorioita. Tutkimusaineisto kerättiin internetissä toteutetulla kyselyllä, ja se koostui 1020 vastauksesta. Vastaajista 23 prosentilla oli kokemusta erikoiskasvien viljelystä. Sen sijaan 58 prosenttia ei ollut viljellyt erikoiskasveja, mutta ryhmästä merkittävä osa oli ainakin jonkin verran kiinnostunut erikoiskasviviljelystä. Vain 19 prosenttia vastaajista ei tuntenut lainkaan mielenkiintoa erikoiskasvien viljelyä kohtaan. Tutkimus osoitti, että erikoiskasviviljelijät ovat yleensä hieman keskimääräistä korkeammin koulutettuja ja pääsääntöisesti kasvinviljelijöitä. Heidän joukossaan on myös keskimäärin enemmän luomuviljelijöitä sekä niitä, joiden kotitalouden tuloista pääosa tulee maa- ja metsätalouden ulkopuolelta. Innovaation omaksujat ja siitä erittäin kiinnostuneet suunnittelevat keskimääräistä useammin tilan tuotannon laajentamista tai merkittävää muutosta lähiaikoina. Erikoiskasviviljelijöillä on kyselyn perusteella muita viljelijöitä enemmän kokemusta myös muiden kuin niin sanottujen tavanomaisten viljakasvien viljelystä. Erikoiskasviviljely näyttäisi siten sopivan viljelijälle, joka on innostunut kokeilemaan uusia viljelykasveja, etsimään vaihtelua tilan toimintaan ja tavoittelemaan tilalle tunnettuutta. Tutkimuksessa mukana olleista 13 erikoiskasvista viljelijöille tutuimpia olivat kumina, tattari, öljypellava, kuitupellava ja härkäpapu. Erikoiskasviviljelyinnovaation omaksumisen taustalla näyttäisi olevan ensisijaisesti taloudellisia tekijöitä. Myös ympäristötekijöillä ja viljelijöiden henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on kuitenkin merkitystä aloittamispäätöstä tehtäessä. Erikoiskasviviljelystä oltiin kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostuneita. Uskottavien tuotanto- ja markkinointiketjujen rakentaminen ja sopivat aktivointitoimet, kuten taloudelliset kannustimet ja tiedottaminen, toisivatkin mitä ilmeisimmin erikoiskasveille uusia viljelijöitä.The objective of this study was to characterize the adopters of the cultivation of special crops, 2) identify factors that affect the adoptation and 3) exmine farmers attitudes to the special crop production. The data was collected by a survey, which was carried out in the Internet. The results were analyzed in the framework of innovation theory. About 23 % has cultivated special crops. Majority of the all respondents had not cultivated special crops yet, but 58 % of them expressed in some degree interest towards the special crops. Only 19 % of respondents considered the production of special crops at their farm would be out of question. The study revealed that those, who had adopted the cultivation of special crops, had a higher education than the farmers in average average. In this group there were also less cattle farmers and more crop producers and probably due to this, the innovation adopters had often had more diverse crop production on their farms than in the average. Earlier experiments with new crops may decrease the threshold for the cultivation of new crops. Innovation adopters emphasized the importance of their personal tendency to apply new crops and farming practices. On the other hand, they considered economic profit as a less important factor for the decisions concerning the crop species than the other farmers did. It general, the farmers considered that the cultivation of special crops might have positive effect on the image of farms on the viewpoint of consumers of agricultural products. The innovation adopters and those, who were highly interested in the cultivation of special plants, thought that markets for special crops would develop positively. All the respondents estimated that both cooperation with the refining industry and delivery of the information have to be improved to promote the success of special crops.vokFarmers perceptions of the special crop

Kenestä erikoiskasviviljelijäksi? Erikoiskasviviljelyn omaksujatyypit ja omaksumisen taustalla vaikuttavat tekijät.

Erikoiskasviviljely saattaa tulevaisuudessa olla vakavasti otettava vaihtoehto tiloilla, joilla halutaan jatkaa kasvinviljelyä. Kasvinviljely on tällä hetkellä Suomessa hyvin yksipuolista: lähes puolet kaikista tiloista viljelee vain yhtä viljakasvia ja vain noin 13 % tiloista vähintään kolmea eri kasvia. Erikoisempia kasveja, kuten kuminaa, pellavaa, ruokohelpiä ja tattaria viljellään jossain määrin, mutta todellista läpimurtoa näiden erikoisempien kasvien viljelyssä ei vielä ole tapahtunut. Erikoiskasviviljely kuitenkin tukee EU:n viimeaikaisen maatalous-, maaseutu- ja ympäristöpolitiikan tavoitteita.MTT:ssa toteutetussa Monikasvi–hankkeen osatutkimuksessa selvitettiin erikoiskasviviljelyä viljelijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli 1) karakterisoida erikoiskasviviljelyinnovaation omaksujat ja torjujat, 2) selvittää innovaation omaksumisen taustalla vaikuttavat tekijät, 3) tutkia, millaiseksi vaihtoehdoksi viljelijät mieltävät erikoiskasviviljelyn tulevaisuudessa ja 4) ja näiden tulosten perusteella selvittää, miten erikoiskasviviljelyä voitaisiin edistää. Tiedon kartoittamiseksi tehtiin internetin välityksellä kysely, johon vastasi 1051 viljelijää.Kyselyn perusteella erikoiskasviviljelyinnovaation omaksujat ovat yleensä hieman keskimääräistä korkeammin koulutettuja ja lähes pääsääntöisesti kasvinviljelijöitä. Erikoiskasviviljelijöiden joukossa on myös keskiarvoa enemmän luomuviljelijöitä. Erikoiskasviviljelijöissä on runsaasti niitä, joiden kotitalouden tulojen pääosa tulee maa- ja metsätalouden ulkopuolelta. Innovaation omaksujat ja siitä erittäin kiinnostuneet suunnittelevat keskimääräistä useammin tilan tuotannon laajentamista tai merkittävää muutosta lähiaikoina.Erikoiskasviviljelijöillä on muita viljelijöitä enemmän kokemusta myös muiden kuin ns. tavanomaisten viljakasvien viljelystä. Erikoiskasviviljelijöitä kiinnostaa myös non-food –kasvien viljely, kun taas innovaation torjujat haluavat pitäytyä tutuissa viljelykasveissa. Erikoiskasviviljely näyttäisi siten sopivan viljelijälle, joka on innostunut kokeilemaan uusia viljelykasveja, etsimään vaihtelua tilan toimintaan ja tavoittelemaan tilan tunnettavuutta. Kaikkiaan tutuimpia erikoiskasveja olivat kumina, tattari, öljypellava, kuitupellava ja härkäpapu. Erikoiskasveja viljelemättömät pitivät houkuttelevampina vaihtoehtoina kuminaa, ruokohelpiä, tarttaria, spelttiä sekä öljy- ja kuitupellavaa.Erikoiskasviviljelyinnovaation omaksumisen taustalla on selkeästi taloudellisia hyötynäkökohtia. Viljelijöiden mielestä erikoiskasviviljelyn suurin ympäristöhyöty on maan rakenteen paraneminen erikoiskasveihin perustuvan viljelykierron kautta. Erikoiskasviviljelystä vakavasti kiinnostuneet suhtautuvat muita luottavaisemmin erikoiskasvien markkinoiden kehittymiseen ja pitävät erikoiskasviviljelyn imagoa keskimääräistä parempana. Erikoiskasviviljelyn ei katsottu olevan viljelyteknisesti oleellisesti tavanomaista viljelyä haasteellisempaa tai työläämpää.Vastaajien mielestä erikoiskasveista ei nykyisellään ole riittävästi tietoa tarjolla, mutta tiedonsaanti ei ole ollut esteenä viljelyyn ryhtymiselle. Viljelystä kiinnostuneet ovat etsineet tarvittavan ammattilehdistä, tutulta viljelijältä, koulutustilaisuuksista tai internetistä. Toisten viljelijöiden kokemukset osoittautuivat yllättävän tärkeiksi viljelyn aloittamispäätöstä tehtäessä ja myöhemminkin viljelyn aikana

Paperikartoista moderniksi paikkatietoaineistoksi. MTT:n maataloudellinen maaperäkartasto

vokYhan kirjast

Kenestä erikoiskasviviljelijäksi? : erikoiskasviviljelyinnovaation omaksujatyypit omaksumisen taustalla vaikuttavat tekijät.

Sisältö: CD-ROM sisältää artikkelit Maatalouspäivien 2006 esitelmistä ja postereista kokonaisuudessaan.vokL-talon kirjast

Paperikartoista paikkatietoaineistoiksi; MTT:n maataloudelliset maaperäkartat mittakaavassa 1:20 000

vokYhan kirjast

MTT:n Paikkatietoseminaari Jokioinen 15.4.2005

vo