Yhdistymisen ainekset Itämerellä uuden ajan alussa

This article scrutinises unions and union plans in the late 16th-century Baltic Sea region between Poland-Lithuania and Sweden, and Poland-Lithuania and Muscovy. Comparisons are made between the Polish-Lithuanian union after 1569, the idea of a personal union drafted in the Swedish Kalmar statutes of 1587, and the later Polish-Lithuanian union proposal to Muscovy in 1600. The article focuses on both administration and cultural and religious conditions in the (potential) unions. Although the Baltic union projects presented in this article between Poland-Lithuania and Sweden, and Poland-Lithuania and Muscovy eventually failed, the idea of a union was not altogether impossible. For contemporaries, a union was a real alternative in early modern Europe. The Baltic union projects as such represent a possible (alternative) history of the region and deserve to be seen within the wider history of European unions.Tässä artikkelissa tarkastellaan Itämeren alueen unioneita ja unionisuunnitelmia Puola-Liettuan ja Ruotsin sekä Puola-Liettuan ja Moskovan Venäjän kesken 1500-luvun lopulla. Vertailun kohteena ovat Puola-Liettuan unioni 1569 jälkeen, Ruotsissa laadittujen 1587 Kalmarin statuuttien hahmotelma personaaliunionista sekä myöhempi Puola-Liettuan unioniehdotus Moskovan Venäjälle 1600. Artikkelissa kiinnitetään huomiota paitsi (potentiaalisten) unioneiden hallinnolliseen järjestykseen, myös unioneiden kulttuurisiin sekä uskonnollisiin olosuhteisiin. Vaikka tässä artikkelissa esiteltävät Itämeren unionit Puola-Liettuan ja Ruotsin tai Moskovan Venäjän välillä jäivät lopulta toteutumatta, ei ajatus ollut mitenkään tavaton. Unionin muodostaminen oli menneisyyden toimijoille yksi vaihtoehto, jolle riitti eurooppalaisia vertailukohtia. Sellaisenaan Itämeren unionisuunnitelmat edustavat alueen mahdollista historiaa, joka ansaitsee tulla tarkastelluksi osana eurooppalaisten unioneiden laajempaa historiaa