Variation in the abundance of Rhopalosiphum padi in Finland

The bird cherry-oat aphid, Rhopalosiphum padi (L.), is the major aphid pest in spring cereals in Finland. It is also the vector of Barley yellow dwarf virus (BYDV) which is the most serious virus disease of cereals. The Finnish forecast of R. padi is based on egg counts on the winter host. The effects of no-tillage on aphid abundance have been variable

Identification of host plant volatiles from four varieties of caraway (Carum carvi) using dynamic headspace collection

201

The Impact of Intensive Grass Cultivation on Biodiversity - Review

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet201

Climate change and range shift of Igutettix oculatus

The leafhopper Igutettix oculatus (Lindberg) is a new arrival in Finnish fauna. I. oculatus has adapted to live on lilacs Syringa sp. The nymphs and adults feed sap on the underside of the lilac leaves and can cause substantial discoloration. Although yellowing of leaves seems to cause no harm to the growth of the lilacs, cosmetic damage and reduction of market value are obvious

Recorded and potential alien invertebrate pests in Finnish agriculture and horticulture

It is assumed that climate change will promote pest invasions and their establishment in new regions. We have updated the list of current alien invertebrate pest species in Finland and produced a list of potential new alien pests using a self-organizing map (SOM) that ranks species in terms of their risk of entry into Finland. The 76 pest species recorded included 66 insects, 5 nematodes, 2 mites and 3 slugs. Nearly half of the alien species appeared to have invaded Finland during the last 48 years. The SOM analysis is considered a viable tool for identification of potentially high-risk invasive pests from among the multitude of potential alien invaders, and represents a useful complement to local expert knowledge-based risk assessment of potentially invasive pests. Along with the comparisons with databases of current and potential pest species, SOM analysis suggests that in the changing climate, the habitats at greatest risk from exotic pests in Finland are horticultural: orchards, ornamental hardy-nursery stocks, landscape and ornamental tree nurseries, and greenhouses.Ilmastonmuutokset arvioidaan edistävät kasvintuhoojien leviämistä ja kotoutumista uusille maantieteellisille alueille. Tässä julkaisussa on päivitetty lista Suomessa vuoteen 2010 mennessä tavatuista vierasperäisistä selkärangattomista kasvintuhoojista sekä tuotettu ennusteet Suomesta vielä puuttuvien vierasperäisten tuhohyönteislajien kotoutumisriskin suuruudelle käyttäen neuroverkkomallinnukseen perustuvaa self-organizing map (SOM) -menetelmää ja materiaalina maailmanlaajuista tuhohyönteistietokantaa. Suomessa jo tavattuja vieras- ja tulokaskasvintuhoojalajeja on 77, joista 67 on hyönteisiä, viisi ankeroisia, kaksi punkkeja ja kolme kotiloita. Lähes puolet listan lajeista on saapunut Suomeen viimeisten 48 vuoden aikana. Ennustetut riski-indeksit vierasta alkuperää oleville kasvintuhoojahyönteisille olivat korkeita Suomeen jo saapuneille lajeille. Tämä viittaa siihen, että SOM-menetelmä on käyttökelpoinen väline rajaamaan sitä lajistoa, jonka Suomeen saapumista ja kotoutumista on syytä erityisesti seurata. Menetelmä soveltuu hyvin täydentämään asiantuntijatietoon pohjautuvia riskinarviointeja vieras- ja tulokaslajien kotoutumismahdollisuuksista Suomeen. SOM-analyysin ennusteet viittaavat siihen, että ilmaston vähitellen muuttuessa uusien kasvintuhoojien kotoutumisriski on suurin puutarhatuotannossa (hedelmätarhat, taimitarhat, puistopuut, kasvihuoneet)

Ground beetle (Coleoptera, Carabidae) diversity in Finnish arable land

Carabid data compiled from six independent studies, consisting of 97 799 individuals trapped by pitfalls from Finnish agricultural fields and identified to 111 species were analyzed. Shannon-Wiener H' diversity index was typically around 2.5 and expected species number rarefied to 600 trapped individuals was typically around 30 species. The five most abundant species accounted for 42% of the total catch, and the thirty most abundant species made up 98% of the total catch. Percentage similarities among the assemblages by PS-index were from 16% to 48%. In comparison to published data about carabid diversity in boreal forests, which form the dominating habitat matrix in which Finnish farmland is embedded as relatively small patches, arable fields harbor more species rich assemblages, with more even rank-abundance distributions but variable species composition. Importance of landscape (regional) level, instead of spatial level of crop fields, in understanding carabid diversity in farmland is discussed. Inclusion of carabids into monitoring schemes of agro-biodiversity at landscape level is suggested.Maakiitäjäisten lajimonimuotoisuutta suomalaisilla peltoviljelmillä selvitettiin kuudesta toisistaan riippumattomasta tutkimuksesta, joista vanhin oli vuodelta 1978 ja uusin vuodelta 1994. Kuoppa-ansapyynnillä koottu aineisto käsitti 97 799 maakiitäjäisyksilöä, jotka määritettiin 111 lajiin. Shannonin-Wienerin diversiteetti-indeksin H' arvo oli tyypillisesti noin 2,5. Kuudensadan yksilön otoskokoon rarefoitu, odotettavissa oleva lajimäärä yksittäiseltä peltolohkolta oli noin 30 lajia. Viisi runsainta lajia muodostivat 42 % ja 30 runsainta lajia 98 % koko yksilömäärästä. Lajimäärän ja runsaussuhteet huomioon ottava Renkosen prosentuaalisen samankaltaisuuden indeksi PS sai arvoja 16 % samankaltaisuudesta aina 48 % samankaltaisuuteen osa-aineistojen välillä. Samalta maantieteelliseltä alueelta pyydetyt aineistot olivat kasvustotyypistä riippumatta samankaltaisempia kuin eri alueilta pyydetyt aineistot.Suomessa pellot ovat tyypillisesti ainakin osittain metsien ympäröimiä. Verrattuna metsälajistosta julkaistuihin tietoihin, peltomaiden maakiitäjäisyhteisöt ovat lajirikkaampia, ja niissä lajien väliset runsaussuhteet ovat tasaisempaa kuin metsien maakiitäjäisyhteisöissä. Tarkastelemme tätä yhteisöekologisen häiriöteorian valossa, jonka mukaan yhteisöjen lajidiversiteetit ovat korkeimmillaan kohtuullisesti (keskinkertaisen usein) häirityissä elinympäristöissä. Tuloksemme korostavat viljelyalueen (alue-ekologisen tason) merkitystä lohkotason tai viljelykasvilajin sijasta, pyrittäessä ymmärtämään viljelymaiden maakiitäjäisdiversiteetin vaihtelua paikasta toiseen. Ehdotamme, että maakiitäjäislajistot otetaan mukaan maatalousympäristön biodiversiteetin seurantaan, ja että seuranta näiden osalta järjestettäisiin viljelyalueiden mittakaavassa

Application of arable weeds as an indicator for the sustainability of agriculture

Despite the benefits of organic cropping for the biodiversity its significance remained minor due to small acreage. Weed species were shown to differ in their importance to other organisms associated with farmland. Indicator based on these differences proved to be applicable in the assessment of the long-term changes in weed populations, enabling the interpretation of the ecological importance of the changes

Sowing time affects the abundance of pests and weeds in winter rye

Selection of an appropriate sowing time for some winter rye (Secale cereale) cultivars could reduce the need for crop protection measures. In this study the occurrence and status of pests and weeds in relation to sowing time and growth habit of winter rye was studied in southern Finland. This was done using three sowing times and four rye varieties in field trials conducted at three locations in 19992001. The early sown rye was severely affected by pests (Oscinella frit, Mayetiola destructor) and weeds, whereas postponing sowing for two weeks after the recommended sowing time in late August resulted in considerably less damage and the optimal establishment of crop stands. The German hybrid varieties Picasso and Esprit produced more tillers m-2 in autumn than the Finnish varieties Anna and Bor 7068. However, the number of pests and weeds did not differ among rye varieties. Late sowing of rye should be considered to minimize the need for plant protection. If rye is sown at the recommended time it may still require insecticide treatments promptly in the autumn whereas herbicide treatment need not be determined until spring, after recording the winter mortality of weeds.

Pests and diseases in a changing climate a major challenge for Finnish crop production

A longer growing season and higher accumulated effective temperature sum (ETS) will improve crop production potential in Finland. The production potential of new or at present underutilised crops (e.g. maize (Zea mays L.), oilseed rape (Brassica napus L.), lucerne (Medicago sativa L.)) will improve and it will be possible to grow more productive varieties of the currently grown crops (spring wheat (Triticum aestivum L.), barley (Hordeum vulgare L.), oats (Avena sativa L.)). Also cultivation of autumn sown crops could increase if winters become milder and shorter, promoting overwintering success. Climatic conditions may on the other hand become restrictive in many ways. For example, early season droughts could intensify because of higher temperatures and consequent higher evaporation rates. Current low winter temperatures and short growing season help restrict the development and spread of pests and pathogens, but this could change in the future. Longer growing seasons, warmer autumns and milder winters may initiate new problems with higher occurrences of weeds, pests and pathogens, including new types of viruses and virus vectors. Anoxia of overwintering crops caused by ice encasement, and physical damage caused by freezing and melting of water over the fields may also increase. In this study we identify the most likely changes in crop species and varieties in Finland and the pest and pathogen species that are most likely to create production problems as a result of climate change during this century.;Ilmastonmuutoksella on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia Suomen kasvintuotannolle. Kun ilmasto lämpenee, kasvukausi pitenee ja kasvukauden aikainen lämpösumma kasvaa. Viljelyyn voidaan ottaa uusia kasvilajeja ja lajikkeita, joiden menestystä Suomessa on tähän asti rajoittanut liian lyhyt kasvukausi ja liian pieni lämpösumma. Ilmaston lämmetessä voidaan viljellä isommalla alalla mm. rapsia, sinimailasta ja rehumaissia. Nykyisin viljeltävistä kasveista voidaan ottaa käyttöön niiden syysmuotoja ja satoisampia pidemmän kasvukauden lajikkeita. Alkukasvukauden kuivuus tulee kuitenkin tulevaisuudessakin rajoittamaan kasvintuotantoamme. Syysmuotoiset viljelykasvilajikkeet tuovat helpotusta tähän, sillä ne voivat käyttää alkukasvussaan hyväkseen talven sateiden ja lumen sulamisvesien tuomaa kosteutta. Syysmuotoiset viljelykasvit ovat tärkeitä pellon kasvipeitteisyyden ylläpitäjiä ja siten eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen estäjiä, mutta saattavat tuoda omat ongelmansa kasvinsuojeluun. Kasvipeitteisellä pellolla voivat eri viljelykasvien tuholaiset viihtyä yhä paremmin, kun talvet leudontuvat ja muuttuvat sateisimmiksi. Pidempi kasvukausi ja kovien pakkasten väheneminen luovat paineita lisääntyneelle kasvinsuojelulle. Kasvintuhoojien, kuten kirvojen, mukanaan kuljettamat virukset tulevat luultavimmin myös yleistymään, kun niitä kuljettavien tuholaisten elinolot paranevat ja niiden määrä lisääntyy. Kun syyskylvöisten kasvien viljely yleistyy, myös kasvinsuojelutoimet tulevat yhä enemmän ajoittumaan syksyyn, mikä lisää torjunta-aineiden huuhtoutumisriskiä sateisen ja leudon talven aikana. Kemiallisen kasvinsuojelun aiheuttamia kuluja ja ympäristöriskejä voidaan vähentää tehokkailla hälytysjärjestelmillä, tuholaisten ja tautien seurannalla ja siihen liittyvällä täsmätorjunnalla, sopivilla viljelykierroilla ja kestävillä kasvilajikkeilla

Effects of sowing time on pink snow mould, leaf rust and winter damage in winter rye varieties in Finland

Disease infection in relation to sowing time of winter rye (Secale cereale) was studied in southern Finland in order to compare overwintering capacity of modern rye varieties and to give recommendations for rye cultivation. This was done by using three sowing times and four rye varieties in field trials conducted at three locations in 19992001. The early sown rye (beginning of August) was severely affected by diseases caused by Puccinia recondita and Microdochium nivale, whereas postponing sowing for two weeks after the recommended sowing time resulted in considerably less infection. The infection levels of diseases differed among rye varieties. Finnish rye varieties Anna and Bor 7068 were more resistant to snow mould and more winter hardy than the Polish variety Amilo, or the German hybrid varieties Picasso and Esprit. However, Amilo was the most resistant to leaf rust. In the first year snow mould appeared to be the primary cause of winter damage, but in the second year the winter damage was positively correlated with leaf rust. No significant correlation between frit fly infestation and winter damage or disease incidence of snow mould or leaf rust was established. The late sowing of rye (in the beginning of September) is recommended in Finland, particularly with hybrid varieties, to minimize the need for chemical plant protection in autumn.