Heuristiikat kognitiivisina työkaluina kestävyyden tavoittelussa

The chapter probes the cognitive foundations of the heuristic approach that unites the volume. It discusses the key challenges taken up in the book, sustainability and transdisciplinarity, in the light of embodied, autopoietic epistemology. Heuristics are seen as cognitive devices with which autopoietic observers adapt to and survive in particular environments. The chapter unpacks heuristics for sustainability from the perspective of cognitive linguistics and embodied cognition, and illustrates the analysis with reference to the cases presented in earlier chapters. It then reformulates transdisciplinary inquiry as a co-creative heuristic that can influence the autopoiesis of disciplinary systems.Peer reviewe

Addressing the temporal fit of institutions: the regulation of endocrine-disrupting chemicals in Europe

Peer reviewe

Incertitude and nanomaterials

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kai Savolainen kirjoitti oivallisesti teollisesti tuotetuista nanomateriaaleista ja niihin liittyvistä riskeistä (Tieteessä tapahtuu 1/2013). Savolainen on oikeassa siinä, että riskitutkimus laahaa perässä eikä nykyisillä menetelmillä saada kerättyä sääntelyn vaatimia todisteita materiaalin turvallisuudesta tai turvattomuudesta. Turvallisuuteen tähtäävä lainsäädäntömme ja erityisesti Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö REACH on rakennettu oletukselle epätietoisuuden kutistamisesta riskiksi, eli tarkaksi laskelmaksi haitallisista vaikutuksista ja niiden todennäköisyyksistä.Non peer reviewe

Addressing the practical and ethical issues of nudging in environmental policy

Peer reviewe