Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 1999–2021

Tähän raporttiin on koottu vuodesta 1999 lähtien toimineen Maatalousympäristön päiväperhosseurannan päätulokset vuosilta 1999–2021. Vuonna 2010 julkaistiin vastaava raportti, jossa esiteltiin tulokset vuosilta 1999–2008. Molemmissa julkaisuissa on kuvattu seurannassa käytetyt havainnointi- ja analyysimenetelmät, joihin on viime vuosina tehty joitakin muutoksia. Seurantaa ylläpitää Suomen ympäristökeskus ja havaintojen keräämisestä vastaavat vapaaehtoiset perhosharrastajat. Havainnot tehdään ns. linjalaskentamenetelmää käyttäen. Seuranta tuottaa vuosittaisen arvion yhteensä 51 yleisenä esiintyvän päiväperhoslajin kannankehityksestä. Lisäksi aineistoista on tuotettu muutamia päiväperhoslajistomme tilaa laaja-alaisemmin kuvastavia koosteindeksejä. Seurannassa havaintoja on kertynyt yli 1,1 miljoonaa yksilöä yhteensä 91 päiväperhoslajista. Lisäksi laskennoissa on kirjattu yli 230 000 yksilöä yhteensä 367 muusta suurperhoslajista. Vuosien mittaan havainnointia on tehty kaikkiaan 128 eri havaintopaikalla, joiden määrä on vaihdellut vuosittain 30 ja 60 välillä. Viime vuosina seurannan laajuus on vakiintunut noin 50 havaintopaikkaan. Seurantaverkosto on kattava Etelä- ja Lounais-Suomessa, mutta selvästi puutteellinen maamme keski- ja pohjoisosissa. Tulosten perusteella päiväperhosten kannat ovat olleet 2000-luvulla loivassa laskussa. Vähentyneitä lajeja on ollut enemmän kuin runsastuneita, minkä lisäksi 45 lajin keskimääräistä kannankehitystä kuvaava koosteindeksi on ollut laskussa. Päiväperhoskannat ovat olleet keskimäärin korkeimmillaan vuosina 2002 sekä 2010–2011. Vuodet 2014–2017 olivat seurantajakson heikoimmat, minkä jälkeen koosteindeksi on noussut lähelle 2000-luvun keskimääräistä tasoa. Havaittua perhoskantojen laskua selittänee ainakin osin se, että useimmat seurantajakson sääoloiltaan heikoimmista kesistä osuivat 2010-luvulle. Seurannan toiminta on vakiintunutta, eikä sen menetelmiin ole nähtävissä selviä muutostarpeita. Suurin riski seurannan jatkuvuudelle liittyy säännöllisen ylläpitorahoituksen puuttumiseen. Uusia havainnoijia on myös tarpeen etsiä vuosittain, mikä edellyttää aktiivista viestintää. Viime vuosina seurannan tekninen ylläpito on tehostunut huomattavasti, kun havaintojen tiedonhallinta on siirtynyt Lajitietokeskuksen Laji.fi-palveluun. Resursseja on säästänyt myös se, että vuodesta 2022 alkaen lajien kannankehitystä kuvaavien indeksien laskenta on automatisoitu tapahtumaan suoraan verkkopalvelimella. Butterfly monitoring in Finnish agricultural landscapes 1999–2021 Butterfly monitoring in Finnish agricultural landscapes (BMS Finland) was started in 1999. This report summarizes its main results for the period of 1999–2021. A similar report was published in 2010, reporting the first results for the years 1999–2008. Both reports include a description of the methods used, the latter one describing also the changes made over the years. BMS Finland is coordinated by the Finnish Environment Institute (Syke), while the data collection is done by voluntary lepidopterologists. Butterflies are recorded using the transect counting method, that is widely used in numerous European countries. BMS Finland produces annual estimates on the population changes of 51 commonly observed butterfly species. The data are also used for calculating a few additional indices that provide more generalized information on the status of Finnish butterfly fauna. A total of over 1,1 million butterfly individuals belonging to 91 species have been recorded during the years 1999–2021. In addition to these, over 230 000 individuals of other Lepidopteran species belonging to 367 species have been observed. Over the years recording has been done on a total of 128 sites, with the annual number of sites varying between 30 and 60. During recent years the number of sites has been around 50. The monitoring network is quite comprehensive for Southern and South-Western Finland, but very sparse for the central and northern parts of the country. Our results show that on a general level the Finnish butterfly populations show a moderate decline during the 21st century. The number of decreasing species has been higher than that of increasing ones. In line with this, the geometric mean over the indices of the 45 most common resident species shows a decreasing trend. Generally the butterfly populations were at their highest levels during the years 2002 and 2010–2011. The worst years for butterflies have been 2014–2017, after which the butterfly numbers have recovered near to the average levels of the 21st century. The observed decline in butterfly numbers is likely to be at least partially explained by the generally poorer summer weathers during the latter part of the monitoring period. The functioning of BMS Finland is well established, and there is no evident need to make changes in its methods. The greatest risk for its continuance is the lack of permanent funding for its coordination. There is also a continuous need to recruit new recorders to replace the leaving ones, requiring active public communication. During recent years the technical data management has made considerable advances, thus saving resources for other purposes. In 2022 also the calculation of species indices has been automatized

Rakennettujen kosteikkojen sudenkorennot Keski-Suomen maatalousalueilla

Lisääntyvä ihmistoiminta uhkaa maapallon lajien ja elinympäristöjen säilymistä. Monimuotoisuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimusta tarvitaan monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Makean veden elinympäristöt ovat monimuotoisia ja uhattuja elinympäristöjä. Uusien elinympäristöjen rakentamista on käytetty suojelutoimena kosteikoilla, jotka ovat monin paikoin heikentyneet tai hävinneet. Rakennetut kosteikot toimivat Suomessa maatalousalueiden valumavesien puhdistajina, mutta myös mahdollisina uusina elinympäristöinä kosteikkolajistolle. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, käyttävätkö sudenkorennot (Odonata) rakennettuja kosteikkoja elinympäristöinään, ja mitkä kosteikkojen ominaisuudet vaikuttavat niiden runsauteen ja lajimäärään. Tutkimuksessa kerättiin sudenkorennon toukkia ja toukkanahkoja 20 rakennetulta kosteikolta Keski-Suomessa. Kosteikkojen ominaisuuksien vaikutuksia korentojen laji- ja yksilömääriin selvitettiin lineaarisilla regressioilla. Sudenkorentoja löydettiin kosteikoilta runsaasti, ja hieman yli puolet alueen seisovien vesien lajistosta esiintyi kosteikoilla. Sudenkorennot näyttäisivät osaltaan lisäävän kosteikkojen ja maatalousluonnon paikallista monimuotoisuutta. Korentojen yksilömäärää selitti kasvillisuuden vyöhykkeisyys. Lajimäärää selitti vain yksilömäärä, eikä malliin jäänyt selittäviä ympäristötekijöitä. Kasvillisuuden vyöhykkeisyydellä oli kuitenkin epäsuora vaikutus lajimäärään yksilömäärän kautta. Toimivien ja monimuotoiselle lajistolle sopivien ympäristöjen tutkiminen auttaa jatkossa rakennettujen ympäristöjen monimuotoisuustavoitteiden saavuttamisessa.Increasing anthropogenic disturbance threatens the existence of species and habitats. Research is needed to help conserve biological diversity. Fresh water habitats are diverse and also threatened environments. Construction of new habitats has been used in wetlands, since they have been lost and degraded all around the world. In Finland these constructed wetlands are built to filter nutrients from the runoff from agricultural fields, but they also act as potential new habitats for wetland species. The biodiversity of these constructed wetlands has not been studied a lot in Finland. The aim of this study was to find out, whether these constructed wetlands are used by dragonflies (Odonata) as new habitats and what environmental variables might affect the number of individuals and the species richness of dragonflies. The study was conducted by collecting and identifying dragonfly larvae and exuviae from 20 wetland sites in Central Finland. The effects of environmental variables were analyzed with linear regression. Dragonflies were abundant in the wetlands. Over half of the regional lentic species were observed, and they seem to add to the local diversity of agricultural landscapes. The number of individuals was explained by the structural complexity of vegetation. Species richness was explained only by the number of individuals, and no explaining environmental factors were left in the model. However, the structural complexity of vegetation had an indirect effect on species richness via the number of individuals. Studying what features make an environment functional and diverse will help to reach the biodiversity goals of constructing new habitats

Valtakunnallinen yöperhosseuranta 30 vuotta (1993–2022)

Tässä raportissa esitellään Suomen valtakunnallisen yöperhosseurannan (Nocturna) 30-vuotisen seurantakauden 1993–2022 toimintaa ja keskeiset tulokset. Seuranta käynnistettiin vuonna 1993 osana koko maan kattavaa monimuotoisuuden yleisseurantaa, mutta havaintoverkoston optimointien myötä seuranta keskittyi erityisesti metsäympäristöjen yöperhoslajiston seurantaan. Seurannan alkuaikoina havaintopaikkoja oli parhaimmillaan yli 150, mutta 2010-luvulla määrä väheni alle kolmannekseen. Viime vuosina, erityisesti uudenlaisten pyydysten käyttöönoton myötä, seurantapaikkojen määrä on kasvanut jälleen yli sataan, ja verkko on nykyisin kattavimmillaan. Pyydysten ylläpito on viimeisellä kymmenvuotiskaudella siirtynyt viranomaisilta (alueelliset ELY-keskukset) vapaaehtoisille yhteistyötahoille. Aineiston määrittämisestä ja tallennuksesta vastaavat vapaaehtoiset perhosharrastajat, joiden rekrytoinnissa on ollut apuna Suomen Perhostutkijain Seura. Seurantaa ovat koordinoineet Kainuun ELY-keskus ja Suomen ympäristökeskus (Syke). Seurannan tuottamaa pitkäaikaista aineistoa on käytetty monien ympäristössä tapahtuvien laaja-alaisten muutosten, kuten maankäytön, ilmaston ja ilmansaasteiden, vaikutusten tutkimiseksi. Aineistoa onkin viime aikoina käytetty paljon tieteellisissä tutkimushankkeissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomen yöperhosyhteisöissä on todettu vuosina 1993–2022 useita merkittäviä ja laaja-alaisia muutoksia. Vuosittain havaittu lajimäärä on kasvanut, ja nousu on ollut voimakkainta Etelä-Suomen sisäosissa. Useat eteläistä alkuperää olevat yöperhoslajit ovat levittäytyneet maahan ja runsastuneet voimakkaasti. Samalla monet levinneisyydeltään pohjoiset lajit ovat puolestaan vähentyneet ja vetäytyneet kohti pohjoista. Lajien runsaussuhteissa tapahtuneiden muutosten myötä Suomen yöperhosyhteisöjen lajikoostumus on keskimäärin ”lounaistunut” etenkin maan eteläpuoliskolla. Näiden muutosten odotetaan jatkuvan ja mahdollisesti voimistuvan. Monisukupolvisuus eli useamman kuin yhden sukupolven esiintyminen kesässä on yleistynyt yhä useammalla yöperhoslajilla, ja yleistyminen on ollut voimakkainta maan eteläosissa. Uhanalaisten lajien määrät ovat vähentyneet etenkin seurantajakson alkupuolella voimakkaasti. Yöperhosten kokonaisyksilömäärä on seurantakauden aikana vaihdellut jaksoittaisesti noin kymmenen vuoden sykleissä, mutta kaiken kaikkiaan kokonaisyksilömäärä on pysynyt vakaana lajimäärän kasvusta huolimatta. Todennäköisin selitys useimmille havaituille muutoksille Suomen yöperhosyhteisöissä on seurantakauden aikana tapahtunut ilmaston lämpeneminen. Lämpeneminen on hyödyttänyt monia etelästä levittäytyneitä lajeja ja toisaalta haitannut pohjoiseen vetäytyneitä lajeja. Myös erilaiset maankäytön muutokset ovat voineet vaikuttaa monien lajien menestymiseen. Happaman laskeuman pieneneminen on todennäköisesti vaikuttanut myönteisesti jäkälillä toukkana elävien yöperhosten kantoihin. Lisäksi korkeasta maaperän typpipitoisuudesta hyötyvillä kasveilla sekä jäkälillä toukkana elävät yöperhoset ovat voineet hyötyä typpilaskeumasta. Esitämme suosituksia seurannan jatkon turvaamiseksi. Seurannan verkoston ajallista tai alueellista kattavuutta tulee pitää yllä ja mahdollisuuksien mukaan parantaa ja seurannan resurssit tulee varmistaa pidemmällä aikavälillä. Seurannan tulosten säännöllinen raportointi ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen muiden yöperhosten seurantaa ylläpitävien maiden kanssa ovat myös lähitulevaisuuden tärkeitä tavoitteita.Landsomfattande övervakning av finska nattfjärilar (1993–2022) I denna rapport presenteras de centrala resultaten från en 30-årig övervakning av nattfjärilar i Finland 1993–2022 (Nocturna) och dess verksamhet. Övervakningen inleddes 1993 som en del av den landsomfattande övervakningen av den biologiska mångfalden, men efter optimering i observationsnätet kom övervakningen att fokusera särskilt på nattfjärilsfaunan i skogsmiljöer. I början av övervakningsperioden fanns det över 150 observationsplatser, men under 2010-talet minskade antalet till mindre än en tredjedel. Under de senaste åren har antalet observationsplatser återigen ökat till över 100, särskilt med införandet av en ny typ av fälla, frysfällan, och nu är observationsnätverket mer omfattande än någonsin. Under den senaste tioårsperioden har ansvaret för fällorna övergått från myndigheterna (regionala NTM-centraler) till frivilliga samarbetspartner. Frivilliga amatörlepidopterologer ansvarar för identifiering av fjärilar och registrering av data. Rekryteringen av dessa har stötts av Lepidopterologiska Sällskapet i Finland. Övervakningen har koordinerats av NTM-centralen i Kajanaland och Finlands miljöcentral (Syke). De långsiktiga data som övervakningen genererat har använts för att studera påverkan av omfattande miljöförändringar, såsom förändrad markanvändning, klimatförändring och luftföroreningar, på nattfjärilsfaunan. Dessa data har på senare tid använts i många vetenskapliga studier både i Finland och utomlands. Under perioden 1993–2022 har Finlands nattfjärilssamhällen genomgått flera betydande och omfattande förändringar. Antalet observerade arter har ökat, och ökningen har varit mest påtaglig i de södra delarna av inlandet. Många nattfjärilsarter med ursprung i sydligare områden har spridit sig till Finland och ökat kraftigt i antal. Samtidigt har flera nordliga arter minskat och dragit sig norrut. På grund av förändringarna i arternas relativa förekomst har Finlands nattfjärilssamhällen blivit mer ”sydvästliga” i sammansättningen, särskilt i den södra halvan av landet. Dessa förändringar förväntas fortsätta och eventuellt förstärkas i framtiden. Multivoltinism, vilket betyder att flera generationer förekommer under en och samma sommar, har blivit allt vanligare hos flera nattfjärilsarter, och denna ökning har varit mest påtaglig i de södra delarna av landet. Hotade arter har minskat, speciellt under den första halvan av övervakningsperioden. Totalantalet nattfjärilar har varierat cykliskt under övervakningsperioden, med ungefär tio års intervall, men totalantalet har förblivit stabilt trots ökningen av antalet arter. Den mest sannolika förklaringen till de flesta observerade förändringarna i Finlands nattfjärilssamhällen är den globala uppvärmning som skett under övervakningsperioden. Uppvärmningen har gynnat många arter som har spridit sig söderifrån, samtidigt som den haft negativ inverkan på nordliga arter, som har dragit sig norrut. Förändringar i markanvändningen kan också ha påverkat många arters överlevnad. Minskningen av surt nedfall har troligen haft en positiv inverkan på populationerna av nattfjärilar som lever på lavar som larver. Dessutom kan nattfjärilar vars larver lever på växter som kräver hög kvävehalt i marken ha gynnats av kvävenedfall. Vi rekommenderar att observationsnätverkets tidsmässiga och geografiska täckning upprätthålls och förbättras när det är möjligt, och att resurserna för övervakningen säkerställs på lång sikt. Regelbunden rapportering av övervakningsresultaten och främjande av internationellt samarbete med andra länder som övervakar nattfjärilar är också viktiga mål för framtiden.The Finnish moth monitoring scheme of 30 years (1993–2022) This report presents the main results of the 30-year Finnish moth monitoring scheme (Nocturna 1993–2022). Moth monitoring in Finland started in 1993 as part of a nationwide biodiversity monitoring scheme, but after optimisations of the monitoring network, the scheme was focused on nocturnal moths in forest habitats. During the first few years, the monitoring network consisted of more than 150 sites at highest but, during the 2010s, the number of sites was diminished to less than a third of this initial amount. In the last few years, the number of sites has again increased to over 100, particularly due to the deployment of a more modern trapping system. Nowadays, the geographical coverage of the monitoring network is at its all-time peak. Maintenance of the traps has shifted from public officials (regional environmental centres) to voluntary collaborators during the last decade of the 30-year monitoring period. Voluntary amateur lepidopterists, mainly recruited through the Finnish Lepidopterological Society, have been responsible for species identification and data recording. The monitoring scheme has been coordinated by the Kainuu Centre for Economic Development, Transport and the Environment and the Finnish Environment Institute (Syke). The long-term monitoring data have been used in researching many widespread environmental changes such as land use change, climate change and air pollution. Especially in recent years, the data have been used in multiple scientific studies in Finland and abroad. The nocturnal moth community in Finland has undergone many remarkable and widespread changes during the monitoring period of 1993–2022. The number of species detected every year has grown, most sharply in the interior parts of southern Finland. Many moth species of originally more southern distribution have spread to Finland and strongly increased in numbers, while species with northern distributions have decreased and retreated towards the north. Due to the changes in these species’ abundance, the species communities in Finland have become more “southwestern” in composition. These changes are expected to continue and possibly intensify. Multivoltinism (the appearance of multiple generations during the summer) has become more common with more species, most prominently in the southern parts of Finland. Threatened species have strongly decreased, especially during the first half of the monitoring period. The overall abundance of moths has changed in ca. 10-year intervals during the monitoring period, but there is no trend in overall abundance despite the growing number of species. The most likely explanation for many of the detected changes in the Finnish nocturnal moth community is the climatic warming during the monitoring period. Warming has benefitted many southern species, while northern species have been harmed by it. The diverging trends between species could also be the result of changes in land use. Additionally, lichen-feeding species have most likely benefitted from decreased sulfur deposits and still high nitrogen deposits, and the latter has probably also been beneficial for species feeding on plants which benefit from high soil nitrogen concentrations. In this report, we present recommendations to secure the continuation of the moth monitoring scheme in Finland. The temporal and geographical continuity should be maintained and improved if possible, and the resources for the scheme should be secured for the long term. Reporting the monitoring results regularly and advancing international cooperation are also important goals for the future

Hoidon vaikutukset ja niittylajiston säilyminen perinnebiotoopeilla – PEBIHOITO-hankkeen loppuraportti

Tämä raportti esittelee vuosina 2021–2022 toteutetun ”Uhanalaisen niittylajiston säilyminen: niityn hoitohistoria ja kunnostettavuus (PEBIHOITO)” -hankkeen tavoitteet ja tulokset. Hanke sisältyi ympäristöministeriön rahoittamaan Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tutkimusohjelmaan (PUTTE2). Hankkeen tavoitteena oli selvittää: (1) missä määrin tuoreiden niittyjen ja ketojen kasvi- ja hyönteislajit säilyvät hoidetuilla ja ilman hoitoa jääneillä arvokkaiksi luokitelluilla perinnebiotoopeilla ja (2) mikä on toteutuneen hoitotavan merkitys niittylajistolle? Hankkeessa toistettiin vertailukelpoisella tavalla aiemmin vuosina 2000–2004 tehdyt kvantitatiiviset lajistoselvitykset 33 tuoreella niityllä ja 33 kedolla. Tutkituilla kohteilla havaittiin niittyjen kasvi- ja hyönteislajiston yleistä taantumista sekä kasvillisuuden rehevöitymistä ja asteittaista umpeenkasvua noin 20 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että kaksi kolmasosaa tutkituista kohteista oli ollut vähintään osan aikaa laidunnus- tai niittohoidon piirissä. Rehevöitymistä havaittiin sekä hoidetuilla että hoitamattomilla kohteilla, mutta hoidetuilla kohteilla selvästi lievempänä kuin hoitamattomilla. Rehevöitymisen takia niittykasvien keskimääräiset lajimäärät, lajitiheydet ja peittävyydet olivat tuoreilla niityillä laskeneet. Sen sijaan kedoilla niittykasvien peittävyydet olivat rehevöitymisen myötä jopa kasvaneet. Hoitotoimet olivat vaikuttaneet eri tavoin eri eliöryhmiin. Niittykasvit hyötyivät odotetusti hoidosta sekä tuoreilla niityillä että kedoilla. Tutkituista hyönteisryhmistä päiväperhoset hyötyivät hoidosta tuoreilla niityillä. Niittyjen perhoslajien määrät olivat suurimpia joinakin vuosina hoidetuilla tuoreilla niityillä, sekä jatkuvasti hoidetuista alueista niillä, joilla laidunnuspaine oli keskimääräistä alhaisempi ja kasvillisuus korkeampaa. Erityisesti muut suurperhoset ja erakkomehiläiset kärsivät voimakkaasta ja jokavuotisesta hoidosta. Kedoilla hoidon vaikutukset olivat lievempiä kuin tuoreilla niityillä kaikissa eliöryhmissä. Säännöllisen hoidon merkitys on suurempi tuoreilla niityillä kuin kedoilla. Suomessa perinnebiotooppien hoito-ohjeet on laadittu pitkälti monimuotoisen niittykasvillisuuden säilyttämistä silmällä pitäen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella niittyjen hyönteislajisto hyötyisi viime vuosikymmeninä toteutettua hoitoa vähemmän voimakkaasta hoitotavasta (yleensä laidunnuksesta) sekä tuoreilla niityillä että kedoilla. Tämä voisi tarkoittaa joko alhaisempaa laidunnuspainetta, kohteen hoitamista vuorovuosina tai kohteen jakamista osa-alueisiin, joista kutakin laidunnetaan vain kertaalleen kesän aikana. Koko kohteen voimakas, vuosittain toteutettava hoito voi olla niittyjen hyönteislajeille tuhoisaa. Olisikin pyrittävä siihen, että osa hyönteislajistoltaan lajirikkaiden kohteiden pinta-alasta olisi vuosittain tai osan vuotta hoidon ulkopuolella, ja että myös hoitokohteen ympäristöstä löytyisi erilaisia niittymäisiä elinympäristöjä, jotka tarjoavat ravintokasveja. Niittyjen ja ketojen rehevöitymisen minimoimiseksi niiden hoidossa tulee välttää lisärehun antamista ja kohteiden laiduntamista peltolaidunten yhteydessä. Habitat management and the persistence of grassland specialist species in traditional rural biotopes This report presents the goals and results of the PEBIHOITO project, which was carried out in 2021–2022. The project was part of PUTTE2, the Research Programme for deficiently known and threatened species and habitats. The aim of the project was to find out: (1) to what degree the specialist plant and insect species of semi-natural grasslands will persist in managed and unmanaged traditional rural biotopes, and (2) the significance of the implemented habitat management for the meadow species. The project repeated in a comparable manner the quantitative plant and insect surveys conducted in 2000–2004 on 33 mesic and 33 dry semi-natural grassland areas. A general decline in specialist plant and insect species of semi-natural grasslands was observed compared to the situation 20 years earlier. It was associated with increased vegetation height and gradual overgrowth by bushes and trees. This had happened even though two thirds of the study sites had been managed at least part of the time by grazing or mowing. Eutrophication and overgrowth were observed in both managed and unmanaged sites, but managed sites had lost fewer grassland species than the unmanaged ones. Because of the eutrophication and overgrowth of vegetation, the average number, density and coverage of species had declined in mesic grasslands. However, in dry grassland areas, the coverage of grassland specialist plants had increased. Habitat management had affected different groups of organisms in different ways. As expected, meadow plants had benefited from active management both on mesic and dry semi natural grasslands. Of the insect groups that were studied, butterflies had benefited from management of mesic meadows. The number of butterfly species was highest in mesic meadows managed occasionally by grazing or mowing and in those annually managed areas where the grazing pressure was lower and the vegetation taller than average. Day-active moths and solitary bees were especially vulnerable to intensive annual management. The effects of the management were more moderate in dry than mesic grasslands in all groups of organisms. The significance of regular management was greater in mesic than dry grassland areas. In Finland the recommendations for habitat management of traditional rural biotopes have focused on preserving diverse meadow flora. Based on the results of this study, grassland insects would benefit from habitat management (usually grazing) that is not as intensive as what has been implemented in recent decades in both mesic and dry grasslands. This could mean either lower grazing pressure, habitat management in alternating years, or dividing the managed grassland area into sub-areas, each of which would be used for grazing only once during the summer. Intensive annual management of the entire grassland area can be very harmful for the specialist grassland insects. We should aim at setting aside some proportion of the grassland area with high insect species diversity each year, and securing the availability of variable open meadow habitats nearby the focal managed grassland areas. To minimise eutrophication and overgrowth of vegetation, additional feeding of the animals and grazing adjacent to field pastures should be avoided when managing species-rich semi-natural grassland areas