Ground beetle (Coleoptera, Carabidae) diversity in Finnish arable land

Carabid data compiled from six independent studies, consisting of 97 799 individuals trapped by pitfalls from Finnish agricultural fields and identified to 111 species were analyzed. Shannon-Wiener H' diversity index was typically around 2.5 and expected species number rarefied to 600 trapped individuals was typically around 30 species. The five most abundant species accounted for 42% of the total catch, and the thirty most abundant species made up 98% of the total catch. Percentage similarities among the assemblages by PS-index were from 16% to 48%. In comparison to published data about carabid diversity in boreal forests, which form the dominating habitat matrix in which Finnish farmland is embedded as relatively small patches, arable fields harbor more species rich assemblages, with more even rank-abundance distributions but variable species composition. Importance of landscape (regional) level, instead of spatial level of crop fields, in understanding carabid diversity in farmland is discussed. Inclusion of carabids into monitoring schemes of agro-biodiversity at landscape level is suggested.Maakiitäjäisten lajimonimuotoisuutta suomalaisilla peltoviljelmillä selvitettiin kuudesta toisistaan riippumattomasta tutkimuksesta, joista vanhin oli vuodelta 1978 ja uusin vuodelta 1994. Kuoppa-ansapyynnillä koottu aineisto käsitti 97 799 maakiitäjäisyksilöä, jotka määritettiin 111 lajiin. Shannonin-Wienerin diversiteetti-indeksin H' arvo oli tyypillisesti noin 2,5. Kuudensadan yksilön otoskokoon rarefoitu, odotettavissa oleva lajimäärä yksittäiseltä peltolohkolta oli noin 30 lajia. Viisi runsainta lajia muodostivat 42 % ja 30 runsainta lajia 98 % koko yksilömäärästä. Lajimäärän ja runsaussuhteet huomioon ottava Renkosen prosentuaalisen samankaltaisuuden indeksi PS sai arvoja 16 % samankaltaisuudesta aina 48 % samankaltaisuuteen osa-aineistojen välillä. Samalta maantieteelliseltä alueelta pyydetyt aineistot olivat kasvustotyypistä riippumatta samankaltaisempia kuin eri alueilta pyydetyt aineistot.Suomessa pellot ovat tyypillisesti ainakin osittain metsien ympäröimiä. Verrattuna metsälajistosta julkaistuihin tietoihin, peltomaiden maakiitäjäisyhteisöt ovat lajirikkaampia, ja niissä lajien väliset runsaussuhteet ovat tasaisempaa kuin metsien maakiitäjäisyhteisöissä. Tarkastelemme tätä yhteisöekologisen häiriöteorian valossa, jonka mukaan yhteisöjen lajidiversiteetit ovat korkeimmillaan kohtuullisesti (keskinkertaisen usein) häirityissä elinympäristöissä. Tuloksemme korostavat viljelyalueen (alue-ekologisen tason) merkitystä lohkotason tai viljelykasvilajin sijasta, pyrittäessä ymmärtämään viljelymaiden maakiitäjäisdiversiteetin vaihtelua paikasta toiseen. Ehdotamme, että maakiitäjäislajistot otetaan mukaan maatalousympäristön biodiversiteetin seurantaan, ja että seuranta näiden osalta järjestettäisiin viljelyalueiden mittakaavassa

Blue sticky traps are more efficient for the monitoring of Lygus rugulipennis (Heteroptera: Miridae) than yellow sticky traps

Lygus bugs (Heteroptera: Miridae) are important pests of several crop plants. For the development of an efficient monitoring and forecasting system for Lygus densities, low catches of bugs with yellow sticky traps have been a problem. We determined the spectral reflectance of yellow and blue traps and compared their catches of Lygus spp. during five consecutive growing seasons in carrot fields, with additional data collected from other crop plants. Blue sticky traps caught significantly more omnivorous Lygus rugulipennis (Popp.) than yellow sticky traps in carrot fields. Lygus kalmi (L.) that is a typical species in carrot fields, was equally caught by yellow and blue traps. Our results suggest that blue sticky traps are a convenient method for monitoring of L. rugulipennis especially during the seedling stage of cultivated carrot plants when sweep netting cannot be used. Factors affecting the efficiency of blue sticky traps to capture omnivorous bugs and thrips are discussed.Lygus-suvun luteet (Heteroptera: Miridae) ovat useiden viljelykasvien merkittäviä tuholaisia. Luteiden tarkkailua ja ennustemenetelmien kehittämistä on haitannut luteiden vähäinen hakeutuminen keltaisiin liimapyydyksiin. Määritimme keltaisista liimapyydyksistä ja ripsiäisten tarkkailuun kehitetyistä sinisistä liimapyydyksistä auringon valon kokonaisheijastumisen, ja vertailimme pyydysten ludesaaliita viitenä peräkkäisenä kasvukautena pääasiassa porkkanakasvustossa. Lisähavaintoja kerättiin nurmelta, kaalilta, perunalta, pinaatilta, lantulta ja punajuurikkaalta.Porkkanalla siniset liimapyydykset pyydystivät selvästi tehokkaammin peltoludetta Lygus rugulipennis (Popp.) kuin keltaiset liimapyydykset. Harvinaisemmalle, mutta porkkanapelloille tyypilliselle Lygus kalmi (L.) -ludelajille siniset ja keltaiset pyydykset osoittautuivat yhtä houkutteleviksi. Tulokset osoittavat, että siniset liimapyydykset sopivat peltoluteen tarkkailuun ja niiden avulla voidaan osoittaa luteiden saapuminen kasvustoon etenkin vuosina, jolloin luteet esiintyvät runsaslukuisina

Ground beetle (Coleoptera, Carabidae) diversity in Finnish arable land

Carabid data compiled from six independent studies, consisting of 97 799 individuals trapped by pitfalls from Finnish agricultural fields and identified to 111 species were analyzed. Shannon-Wiener H' diversity index was typically around 2.5 and expected species number rarefied to 600 trapped individuals was typically around 30 species. The five most abundant species accounted for 42% of the total catch, and the thirty most abundant species made up 98% of the total catch. Percentage similarities among the assemblages by PS-index were from 16% to 48%. In comparison to published data about carabid diversity in boreal forests, which form the dominating habitat matrix in which Finnish farmland is embedded as relatively small patches, arable fields harbor more species rich assemblages, with more even rank-abundance distributions but variable species composition. Importance of landscape (regional) level, instead of spatial level of crop fields, in understanding carabid diversity in farmland is discussed. Inclusion of carabids into monitoring schemes of agro-biodiversity at landscape level is suggested