Osaava -ohjelman käynnistysvaiheen arviointi 2010–2011: Kehittämishankkeiden itsearviointeja ja hyviä käytänteitä

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti vuonna 2010 valtakunnallisen Osaava -ohjelman. Vuoteen 2016 jatkuvan ohjelman tavoitteena on varmistaa opetustoimessa työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen suunnitelmallinen kehittäminen, aktivoida täydennyskoulutukseen aiemmin vähän osallistuneita henkilöitä osallistumaan koulutukseen ja parantaa täydennyskoulutuksen tasa-arvoista saavutettavuutta. Osaavaohjelmalla tuetaan yleissivistävän, ammatillisen ja aikuiskoulutuksen sekä vapaan sivistystyön organisaatioiden toimintaa. Tässä arviointiraportissa kuvataan rahoitettuja hankkeita ja niiden itsearviointien tuloksia. Lisäksi raportti sisältää Opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunnan yhteydessä toimivan Osaava-ohjelman seurantaryhmän kokoaman kokonaisarvioinnin ohjelman alkuvaiheen (2010–2011) toteutumisesta. Osaava-ohjelma koostuu kansallisista koulutusohjelmista (5 ohjelmaa) ja koulutuksen järjestäjien muodostamien verkostojen toiminnasta (157 verkostohanketta). Kansallisilla koulutusohjelmilla tuetaan oppilaitosjohdon ja uusien opettajien osaamista. Koulutuksen järjestäjien verkostohankkeiden tavoiteena on vakiinnuttaa suunnitelmalliset menettelyt oman henkilöstön osaamisen vahvistamiseksi. Tärkeänä tavoitteen on ollut luoda kouluttautumismahdollisuuksia vähän täydennyskoulutukseen osallistuneille henkilöryhmille ja edistää koulutuksen järjestäjien verkostomaista yhteistyötä henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Hankkeiden erityisiä sisällöllisiä painopisteitä ovat olleet opetushenkilöstön tietoyhteiskuntataitojen kehittäminen, koulutuksen laatutyö sekä oppilaitosyhteisöjen hyvinvoinnin edistäminen. Kansalliset koulutusohjelmat ovat toteutuneet pääsääntöisesti hyvin. Toteutuneet johdon koulutusohjelmat ovat olleet sisällöiltään tarkoituksenmukaisia ja osallistujien tarpeelliseksi kokemia. Myös vertaisryhmämentorointi on onnistunut hyvin tukemaan vasta työelämään siirtyneiden opettajien työtä ja oppimista sekä mentorien saatavuutta. Verkostohankkeiden järjestämiin koulutuksiin osallistuneiden määrät ovat olleet korkeita ja verkostot ovat onnistuneet tavoittamaan myös aiemmin vähän täydennyskoulutukseen osallistuneita henkilöitä. Verkostojen itsearviointien mukaan Osaava ohjelman keskeiset teemat palvelivat kehittämistyön tarpeita. Verkostojen arviointi on nostanut esiin puutteita mm. kehityskeskustelukäytäntöjen vakiinnuttamisessa. Ohjelman toteutumista arvioiva seurantaryhmän mukaan Osaava-ohjelmalle vuoden 2009 lopussa asetetut valtakunnalliset ja verkostoille asetetut tavoitteet ovat kokonaisuutena ottaen toteutuneet ja toteutumassa varsin hyvin alkuperäisten suunnitelmien mukaan

Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu 2018–2021 : Kokeilun toteuttaminen, arviointi ja johtopäätökset

Viisivuotiaiden maksuttoman osa-aikaisen varhaiskasvatuksen kokeilu käynnistettiin pääministeri Sipilän hallituskaudella. Kokeilussa 5-vuotiaille lapsille tarjottiin maksutonta varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Tavoitteena oli lisätä viisivuotiaiden lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Kokeilua perusteltiin sillä, että varhaiskasvatus ehkäisee syrjäytymistä, tasaa lasten kotitaustan eroja, lisää koulutuksellista tasa-arvoa ja tukee lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Kokeilun tuli myös selvittää ja arvioida varhaiskasvatuksen ja nykyisen esiopetuksen toimintamalleja sekä pohtia pedagogisia ratkaisuja maksuttoman varhaiskasvatuksen tai mahdollisen kaksivuotisen esiopetuksen järjestämiseksi. Kokeilulla pyrittiin myös kehittämään varhaiskasvatuksen palveluohjausta sekä edistämään vanhempien työllistymistä. Kokeilu toteutettiin ajalla 1.8.2018–31.7.2021 ja siihen osallistui yhteensä 33 kuntaa. Kokeilun piirissä on kaikkiaan ollut noin 47 466 lasta. Tässä raportissa kuvataan kokeilun tavoitteet ja toteuttaminen sekä Opetushallituksen koordinoiman yhteistyöverkoston toiminta ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttamat kokeilun arvioinnit. Kokeilu onnistui tavoitteessaan lisätä 5-vuotiaiden lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Kokeilussa kuitenkin havaittiin, ettei maksuttomuus ole ainoa tekijä, kun vanhemmat tekevät ratkaisujaan lastensa varhaiskasvatukseen osallistumisesta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi arvioi maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun tavoitteiden toteutumista sen kaikissa kolmessa vaiheessa. Tiedot arvioinneista löytyvät tästä raportista

Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä – Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset

AbstractThe first recommendations concerning physical activity of under eight-year-olds, Recommendations for physical activity in early childhood education 2005 (Guides of the Ministry of Social Affairs and Health 2005:17) have now been updated based on the initiative of the national Joy in Motion programme. The recommendations were hoped to respond to the changes in the children’s living conditions and the amount and types of physical activities over the past ten years. Another aim was to update the scientific base of the recommendations. The new Recommendations for physical activity in early childhood (2016) were prepared as part of the work of the Steering group for health-enhancing physical activity (TEHYLI). The steering group commented on and approved the recommendations compiled by the multidisciplinary national group of experts specifically invited to carry out the task. The recommendations are founded on the UN Convention on the Rights of the Child. The recommendations are based on scientific information on how the adults interacting with under eight-year-olds can facilitate the realisation of the rights of children by comprehensive support for their growth, development, health and wellbeing through physical activities. Studies have shown that physical activity promotes the child’s physical, cognitive, psychological, emotional and social development. The scientific knowledge base of the recommendations has also been published (Scientific justification for the recommendations for physical activity in early childhood 2016. Ministry of Education and Culture 2016:22) The Recommendations for physical activity in early childhood inform about the amount and type of physical activity for the under eight-year-old, roles of the physical, psychological and social environments, and planning and implementation of guided physical exercise and education on exercise as part of early childhood education. The recommendations are intended for parents, early childhood education teachers, physical exercise and healthcare professionals, and other organisations and individuals involved in promoting physical activity, health or wellbeing among under eight-year-olds. TiivistelmäEnsimmäiset suomalaiset alle kahdeksanvuotiaiden lasten liikuntaan tarkoitetut suositukset, Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005 (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17), esitettiin päivitettäviksi valtakunnallisessa Ilo kasvaa liikkuen – ohjelman kehittämistyössä. Suositusten toivottiin vastaavan viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia lasten elinolosuhteissa sekä liikkumisen määrässä ja laadussa. Tavoitteeksi asetettiin myös suositusten tutkimusperustan päivittäminen. Uudet Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset (2016) valmisteltiin osana opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä asettaman ja koordinoiman Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan (TEHYLI) –ohjausryhmän työtä. TEHYLI –ohjausryhmä kommentoi ja hyväksyi tehtävään erikseen kutsutun monitieteisen kansallisen asiantuntijaryhmän kokoamat suositukset. Suositusten taustalla on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. Suositukset perustuvat tutkimustietoon siitä, miten alle kahdeksanvuotiaiden lasten kanssa toimivat aikuiset voivat mahdollistaa lasten oikeuksien toteutumisen tukemalla lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia liikunnan avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunnalla voidaan tukea lapsen fyysistä, kognitiivista, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista kehittymistä. Suositusten tieteelliset perusteet on julkaistu erillisenä julkaisuna (Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22) Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset antavat ohjeita alle kahdeksanvuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä ja laadusta, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön rooleista sekä ohjatun liikunnan ja liikuntakasvatuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta osana varhaiskasvatusta. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset on tarkoitettu lasten vanhempien, varhaiskasvatus-, liikunta- ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä muiden alle kahdeksanvuotiaiden lasten liikunnan, terveyden tai hyvinvoinnin edistämiseen osallistuvien yhteisöjen ja yksilöiden käyttöön. Julkaisuun viitattaessa käytetään seuraavaa lähdemerkintää: Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:21

Perusopetuksen opetussuunnitelma 2000-luvulla—uudistus paikallisina prosesseina kahdessa kaupungissa

Abstract The object of the study is the curriculum reform in basic education in the 2000's as local interpretations. The objective of the study is to create an image on how local municipal processes were formed and what kind of discourses in terms of educational policy, public administration and local level occurred. The empirical data of the study was collected in two cities, Oulu and Raahe, during 2002–2005. Part of the data was created in the processes and its so-called natural corpus whereby part of the material was acquired for the study. The analysis of the data was based on the constructionist approach, in which language is perceived as a social matter and in which the contextuality of meanings is recognized. In this case, the theoretical background of the study and earlier research on the curricula theory and practice, as well as research on the status and development of the school system form a part of qualitative hermeneutic interpretation. Characteristics of both action and ethnographic research can be seen in the study. Curricula have been used to direct the Finnish education for approximately one hundred years. The method of implementation has however changed in such a way that curriculum does not hold an established status in comprehensive schools. The unestablished status of curriculum can be seen also in this study. The concept of curriculum was defined in a number of different ways in the subjects' speech. Local processes differed from each other and experiences from previous reforms were not utilized. However, the teachers, principals and administrative personnel participating in the processes had a positive attitude towards the reform. The study will focus on how curriculum is defined in the subjects' speech concerning the school, municipality and department of education. The speech emphasises co-operation. The idea of up-to-date school and teachership could be maintained through curriculum work. Speech concerning the reform of the school emphasised the uniformity of comprehensive schools, which is linked with co-operation between different school levels, curriculum co-operation and school common to all pupils. The speech also highlighted the individuality of pupils. Speech concerning the municipality and the department of education raised the issues of multi-professionalism and regionality. Local strategic planning was raised in both processes. The example from Oulu shows that curriculum work may function as a tool for implementing the strategy of the department of education. This signifies a change in the administrative culture that has strengthened the position of local interpretation. The study also examined the subjects' speech in the perspective of educational policy discourses of the previous decade. In addition to national and local goals, international aspects can be identified. On the basis of this interpretation, operators in curriculum work were identified and named the voice of expertise and education, voice of developing local administration and voice of market economy. The voice of market economy is loud because it also affects the attitudes of the experts and developing local administration. In the background, conflicting assumptions on the society, individual and leadership can be perceived. These conflicts can be approached as alternatives in current discussion in which teaching personnel should also become more consciously involved.Tiivistelmä Tutkimuksen kohteena on 2000-luvun opetussuunnitelmauudistus perusopetuksessa paikallisina tulkintoina. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut luoda kuvaa siitä, millaiseksi paikalliset kuntaprosessit muodostuivat ja millaisia koulutuspoliittisia, julkishallinnollisia ja paikallisia diskursseja niissä ilmeni. Tutkimuksen empiirinen aineisto on koottu kahdessa kaupungissa, Oulussa ja Raahessa, vuosien 2002–2005 aikana. Osa aineistoa on prosesseissa syntynyttä ns. luonnollista aineistoa ja osa tutkimusta varten hankittua. Tutkimusaineiston analyysi perustuu konstruktionistiseen lähestymistapaan, jossa kieli ymmärretään yhteiskunnallisena asiana ja jossa tunnustetaan merkitysten kontekstuaalisuus. Tällöin myös tutkimuksen teoreettinen tausta, opetussuunnitelmateoriaa ja käytäntöjä tarkasteleva aiempi tutkimus sekä koulun tilaa ja kehittymistä kuvaava tutkimus, ovat osa kvalitatiivista hermeneuttista tulkintaa. Tutkimuksessa voi nähdä sekä toimintatutkimuksen että etnografisen tutkimuksen piirteitä. Opetussuunnitelmilla on pyritty ohjaamaan suomalaista koulua noin sadan vuoden ajan. Toteuttamisen tapa on kuitenkin vaihdellut niin, ettei opetussuunnitelmalla ole vakiintunutta asemaa peruskoulussa. Vakiintumattomuus näkyy myös tässä tutkimuksessa. Opetussuunnitelmakäsitys määrittyi hyvin monin eri tavoin osallistujien puheessa. Paikalliset prosessit erosivat toisistaan, eikä niissä hyödynnetty edellisten uudistusten kokemuksia. Prosesseihin osallistuneet opettajat, rehtorit ja hallinnon henkilöstö ottivat uudistuksen kuitenkin myönteisesti vastaan. Tutkimuksessa tarkastellaan millaiseksi opetussuunnitelma määrittyy osallistujien koulua, kuntaa ja opetustoimea koskevassa puheessa. Puheessa korostui yhteistyö. Opetussuunnitelmatyöllä voitiin ylläpitää ajantasaisen koulun ja opettajuuden ihannetta. Koulua koskevassa muutospuheessa korostui peruskoulun yhtenäisyys, joka liitettiin kouluasteiden yhteistyöhön ja opetussuunnitelmayhteistyöhön sekä kaikille oppilaille yhteiseen kouluun. Puhe korosti oppilaiden yksilöllisyyttä. Kuntaa ja opetustoimea koskevassa puheessa nousivat esille moniammatillisuus ja seutukunnallisuus. Paikallinen strateginen suunnittelu nousi esille molemmissa prosesseissa. Oulun esimerkki osoittaa, että opetussuunnitelmatyö voi toimia opetustoimen strategian toteuttamisen välineenä. Tämä kertoo hallintokulttuurin muutoksesta, joka on vahvistanut paikallista tulkintaa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös osallistujien puhetta suhteessa edellisen vuosikymmenen koulutuspoliittisiin diskursseihin. Puheessa voi erottaa kansallisten ja paikallisten tavoitteiden lisäksi kansainvälisiä vaikutteita. Tämän tulkinnan kautta erottuvat opetussuunnitelmatyössä vaikuttavat toimijatahot, jotka tutkimuksessa nimetään asiantuntijuuden ja sivistyksen ääneksi, kehittyvän paikallishallinnon ääneksi sekä markkinatalouden ääneksi. Markkinatalouden ääni on kantava, sillä se vaikuttaa myös asiantuntijoiden asenteissa ja kehittyvässä paikallishallinnossa. Sen taustalla voi kuitenkin nähdä ristiriitaisia oletuksia yhteiskunnasta, yksilöstä ja johtamisesta. Näitä ristiriitoja voi lähestyä ajankohtaisen keskustelun vaihtoehtoina, jossa myös opetushenkilöstön tulisi olla entistä tietoisemmin mukana

Éducation et ruralités

Près de la moitié de la population mondiale vit encore dans des zones considérées comme rurales et la question de l'éducation qui y est dispensée concerne tous les pays, car elle participe du principe d'égalité d'accès à l'enseignement. Ce double constat est à l'origine de ce numéro 59 de la Revue internationale d'éducation de Sèvres, qui propose une analyse des réalités de l'école en milieu rural, au-delà des stéréotypes ou des représentations passéistes qui lui sont habituellement attachés. Neuf articles, suivis d'une riche bibliographie commentée, éclairent la diversité, non de la ruralité, mais des ruralités qui conditionnent le fonctionnement des écoles rurales sur les cinq continents. La complexité des situations est abordée dans ses dimensions structurelles, pédagogiques et économiques. L'école rurale est à la fois précaire et indispensable. Au-delà des particularismes propres à chaque pays, tous les auteurs évoquent des difficultés dues à l'éloignement géographique des grands centres urbains, aux faibles effectifs d'élèves concernés et aux surcoûts entraînés. Tous soulignent aussi les enjeux sociétaux de l'école rurale, comme lien social et maintien, voire facteur du développement local. Comment préserver la qualité de l'enseignement dans un contexte de marginalisation par rapport au modèle urbain ? La volonté politique joue un rôle essentiel, mais plusieurs expériences montrent que les contraintes propres aux écoles rurales peuvent susciter des démarches innovantes, elles-mêmes transférables à l'ensemble du système éducatif. Ne peut-on alors reconsidérer la place de l'éducation en milieu rural, et faire de sa particularité un atout pour l'amélioration de la qualité de l'éducation ? Études de cas : Argentine, Australie, Burkina-Faso, Chine, Finlande, France, Tanzanie. Un numéro coordonné par Pierre-Louis Gauthier et Odile Luginbühl Almost half of the world's population still live in areas considered to be rural and the question of the schooling available in such regions concerns all countries, for it encompasses the principle of equal access to education. Issue 59 of the Revue internationale d'éducation de Sèvres takes this double observation as its starting theme and offers an analysis of the schooling reality in rural environments – beyond the outdated ideas and stereotypes that we usually have of it. Nine articles, backed up by a rich, commentated bibliography, shed light on the diversity of the ruralities (and not just rurality in its singular sense) that determine how rural schools are run across the five continents. They address the structural, pedagogical and economic complexity of situations. Rural schooling is both precarious and essential. Beyond each country's specific features, all of the authors outline the difficulties stemming from the geographical distance from large urban areas, the small class sizes involved and the extra costs incurred. They also all underline the important role rural schools have to play in their societies as social links and maintaining ties – and even as local development factors. How can the quality of teaching be upheld in a context of marginalisation from the urban model? As much as political resolve is instrumental in this regard, several cases have demonstrated that the specific restrictions rural schools have to tackle can, in fact, give rise to innovative approaches, which may, in turn, be adopted by the whole of the educational system. Should we not, then, reconsider how education fits into rural life and turn its distinctiveness in an advantage for improving the quality of education? Case studies: Argentina, Australia, Burkina-Faso, China, Finland, France, Tanzania. An issue coordinated by Pierre-Louis Gauthier and Odile Luginbühl Casi la mitad de la población mundial vive todavía en zonas consideradas rurales, y el problema de la enseñanza que allí se imparte concierne a todos los países, porque se refiere al principio de igualdad en el acceso a la educación. Esta doble constatación es la base de este número 59 de la Revue internationale d'éducation de Sèvres, que propone analizar la realidad de la escuela en medio rural más allá de los estereotipos o de las representaciones nostálgicas con los cuales se la relaciona habitualmente. Nueve artículos seguidos de una rica bibliografía comentada aclaran la diversidad, no de la ruralidad, sino de las ruralidades que condicionan el funcionamiento de las escuelas rurales en los cinco continentes. La complejidad de las situaciones se aborda en sus dimensiones estructurales, pedagógicas y económicas. La escuela rural es a la vez precaria e indispensable. Más allá de los particularismos propios a cada país, todos los autores se refieren a las dificultades provenientes de la lejanía geográfica con respecto a los grandes centros urbanos, de las pequeñas dotaciones de estudiantes concernidos y de los sobrecostos resultantes. Todos destacan también el desafío para la sociedad que implica la escuela rural, como vínculo social y de mantenimiento, e incluso como factor de desarrollo local. ¿Cómo preservar la calidad de la educación en un contexto de marginalización, comparado con el modelo urbano? La voluntad política desempeña un papel esencial; pero varias experiencias demuestran que las limitaciones propias de las escuelas rurales pueden sin embargo generar proyectos innovadores, a su vez transferibles al conjunto del sistema educativo. ¿No podría entonces reconsiderarse el lugar de la educación en medio rural, y hacer de su particularidad una ventaja para mejorar la calidad de la educación? Estudios de casos: Argentina, Australia, Burkina-Faso, China, Finlandia, Francia y Tanzania. Número coordinado por Pierre-Louis Gauthier y Odile Luginbüh