Varhaiskasvatuksen laatu varhaiskasvatuksen opettajien käsityksissä

Tiivistelmä. Tutkielmamme ”Varhaiskasvatuksen laatu varhaiskasvatuksen opettajien käsityksissä” perehtyy varhaiskasvatuksen laatuun ja siihen vaikuttaviin tekijöihin varhaiskasvatuksen opettajien käsitysten mukaisesti. Tutkielmamme on laadullinen fenomenografinen tutkimus. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mitä laadukas varhaiskasvatus pitää sisällään varhaiskasvatuksen opettajien käsityksissä? 2) Millaiset tekijät edistävät tai estävät laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumista? 3) Kuinka varhaiskasvatuksen laatua voidaan kehittää? Tutkielmassa keskeisen kiinnostuksen kohde kytkeytyy varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiin ja tämä pyritään huomioimaan aineistoa käsiteltäessä. Tutkimuksen teoreettiset näkökulmat ovat varhaiskasvatuksen, sen laadun ja pedagogiikan ja varhaiskasvatussuunnitelman näkökulmat. Toteutimme tutkielmamme kyselytutkimuksena. Laadimme tutkimuksen aiheen ja tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisen ja tarkan Google Forms -kyselyn, jonka julkaisimme kahdessa varhaiskasvatuksen opettajille suunnatussa, suljetussa Facebook-ryhmässä. Tutkimusaineisto on koottu syksyllä 2019. Kysely tehtiin koko Suomen laajuisena, ja saimme vastauksia kattavasti ympäri Suomen. Tutkielmamme kannalta oleellisinta on laadun käsite ja sen avaaminen ja perusteleminen sekä aineiston monipuolinen hyödyntäminen tutkimuskysymyksiin vastattaessa. Keräämässämme aineistossa tulee selkeästi esiin tekijöitä, jotka estävät ja toisaalta edistävät varhaiskasvatuksen laatua. Esimerkiksi opettajien puutteellisten suunnitteluaikojen sekä liian isojen ryhmäkokojen nähtiin estävän laatua. Myös henkilöstön riittävyys sekä osaaminen nähtiin merkittävinä tekijöinä laadukkuuden näkökulmasta. Laadukas varhaiskasvatus on koko työyhteisön ja tiimien yhteistyön tulos. Päiväkodin johtajan onkin tärkeä avata henkilöstölle, että mitä laatu tarkoittaa varhaiskasvatuksessa ja kuinka sen tulisi ilmetä omassa organisaatiossa

Yhteistyö on ylivoimaa!:opettajien ja vanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä eräillä Kajaanin kouluilla

Perusopetuslaki ja valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma edellyttävät kouluja olemaan yhteistyössä kotien kanssa. Tutkimustietojen mukaan toimiva kodin ja koulun välinen yhteistyö vaikuttaa myönteisesti muun muassa lasten koulumenestykseen, asenteeseen, käyttäytymiseen ja itsetuntoon. Koulu on osa yhteiskuntaa, joten yhteiskunnassa tapahtuneet rakenteelliset ja kulttuuriset muutokset heijastuvat myös kouluihin ja asettavat kodin ja koulun väliselle yhteistyölle omat vaatimuksensa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kodin ja koulun yhteistyötilannetta kolmen Kajaanin kaupungin alakoulun osalta lukuvuonna 2012–2013. Tarkoituksena oli saada selville opettajien ja vanhempien kokemuksia ja asenteita yhteistyöhön liittyen sekä verrata kohderyhmien tuloksia toisiinsa mahdollisuuksien mukaan. Toinen tavoite oli tutkia sitä, onko kokemuksissa ja asenteissa tapahtunut muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vertailututkimuksena käytettiin Maija Heikkisen ja Minna Hujasen vuonna 1993 tekemää pro gradu -tutkielmaa. Tutkimuksessa kartoitettiin yhteistyömuotoja ja niiden yleisyyttä ja käytännön järjestelyjä. Lisäksi selvitettiin yhteistyön kokemista, sen kehittämistä ja siihen asennoitumista vanhempien ja opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös taustatekijöiden (opettajilla: sukupuoli, ikä, luokka-aste sekä opettajakokemus, vanhemmilla: koulutus, lasten lukumäärä sekä lomakkeen tuoneen lapsen sukupuoli, vuosiluokka ja ikäjärjestys) mahdollista vaikutusta näihin kokemuksiin ja asenteisiin. Tutkimus oli menetelmältään kvantitatiivinen. Tutkimukseen osallistui 19 opettajaa ja 122 huoltajaa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joiden pohjana käytettiin Heikkisen ja Hujasen laatimia lomakkeita. Saimme niiden käyttöön luvan kyseisiltä henkilöiltä. Tutkimustuloksia analysoitiin SPSS-ohjelmalla käyttäen frekvenssejä, prosenttilukuja, keskiarvoja, korrelaatioita ja ristiintaulukointia. Kaikki vanhemmat ja opettajat kokivat yhteistyön hyödylliseksi, ja yhteistyön tehtäviä pidettiin tärkeinä. Koko koulun järjestämistä yhteistyötilaisuuksista yleisimpiä olivat juhlat. Luokkakohtaisista tilaisuuksista oli eniten järjestetty vanhempainiltoja. Yhteydenpitomuodoista tärkeimpinä sekä opettajat että vanhemmat pitivät koko koulun juhlaa, vanhempien, opettajan ja oppilaan välistä keskustelua, todistusta lukukauden lopussa sekä tekstiviestejä. Opettajat haluaisivat kehitettävän eniten eri alojen asiantuntijoiden sekä vanhempien pitämiä oppitunteja. 80 % opettajista arvioi yhteistyön vaativan vähintään tunnin kuukaudessa, jotta sitä voitaisiin tehokkaasti toteuttaa. Vanhemmista noin puolet oli valmiita käyttämään yhteistyöhön niin paljon aikaa. Heikkisen ja Hujasen tutkimukseen verrattuna merkittäviä muutoksia ei ollut tapahtunut muussa kuin yhteydenpitotavoissa. Teknologian kehittyminen on aiheuttanut sen, että puhelimen ja Internet-sovellusten käyttö yhteistyössä on lisääntynyt. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia suomalaisia luokanopettajia ja vanhempia, sillä kohdejoukkona oli vain kolme yhden kaupungin alakoulua. Tutkimuksesta voi olla hyötyä kohdekouluille kotien kanssa käytävän yhteistyön kehittämisessä. Suurin hyöty tutkimuksesta on todennäköisesti tekijöille itselleen tulevaisuuden ammattia varten

Hyvinvointia mukautuvalla ja älykkäällä valaistuksella kouluihin ja työympäristöihin

Tiivistelmä Sirkadiaaninen valaistus lisää hyvinvointia tiloissa, joissa päivänvalon saatavuus on rajoittunut. Arkkitehtonisen valaistussuunnittelun keinoilla voidaan vaikuttaa kokemukseen moniulotteisesti. Mukautuvan ja älykkään valaistuksen hyvinvointivaikutuksia tutkittiin muun muassa Rantaroustin koulussa Tyrnävällä sekä Pyhäsalmen kaivoksen maanalaisissa työympäristöissä

Good safety practice in a randomized controlled trial (CadColdEx) involving increased cardiac workload in patients with coronary artery disease

Abstract Background Methodological information acknowledging safety of cardiac patients in controlled medical experiments are lacking. The descriptive report presents one good practice for considering safety in a randomized controlled study involving augmented cardiovascular strain among persons with coronary artery disease (CAD). Methods The patients were pre-selected by a cardiologist according to strictly defined selection criteria. Further confirmation of eligibility included screening of health. In addition, assessments of physical capacity by a graded bicycle ergometer test were implemented and safety monitored by an exercise physiologist and medical doctor. In this context, an emergency simulation was also carried out. A total of 18 CAD patients each underwent four different experimental interventions where either temperature (+ 22 °C and − 15 °C) and the level of exercise (rest and brisk walking) were employed for 30 min in random order (72 experiments). Baseline (20 min) and follow-up (60 min) measurements were conducted resting at + 22 °C. ECG, and brachial blood pressure were measured and perceived exertion and symptoms of chest pain inquired throughout the experiments. An emergency nurse was responsible for the health monitoring and at least two persons followed the patient throughout the experiment. A medical doctor was available on call for consultation. The termination criteria followed the generally accepted international guidelines for exercise testing and were planned prior to the experiments. Results The exercise test simulation revealed risks requiring changes in the study design and emergency response. The cardiovascular responses of the controlled trials were related to irregular HR, ST-depression or post-exercise hypotension. These were expected and the majority could be dealt on site by the research personnel and on call consultation. Only one patient was encouraged to seek for external health care consultation. Conclusions Appropriate prospective design is a key to safe implementation of controlled studies involving cardiac patients and stimulation of cardiovascular function. This includes careful selection of participants, sufficient and knowledgeable staff, as well as identifying possible emergency situations and the required responses. Trial registration ClinicalTrials ID: NCT02855905

Cardiovascular responses to dynamic and static upper-body exercise in a cold environment in coronary artery disease patients

Purpose Upper-body exercise performed in a cold environment may increase cardiovascular strain, which could be detrimental to patients with coronary artery disease (CAD). This study compared cardiovascular responses of CAD patients during graded upper-body dynamic and static exercise in cold and neutral environments. Methods 20 patients with stable CAD performed 30 min of progressive dynamic (light, moderate, and heavy rating of perceived exertion) and static (10, 15, 20, 25 and 30% of maximal voluntary contraction) upper body exercise in cold (- 15 degrees C) and neutral (+ 22 degrees C) environments. Heart rate (HR), blood pressure (BP) and electrocardiographic (ECG) responses were recorded and rate pressure product (RPP) calculated. Results Dynamic-graded upper-body exercise in the cold increased HR by 2.3-4.8% (p = 0.002-0.040), MAP by 3.9-5.9% (p = 0.038-0.454) and RPP by 18.1-24.4% (p = 0.002-0.020) when compared to the neutral environment. Static graded upper-body exercise in the cold resulted in higher MAP (6.3-9.1%; p = 0.000-0.014), lower HR (4.1-7.2%; p = 0.009-0.033), but unaltered RPP compared to a neutral environment. Heavy dynamic exercise resulted in ST depression that was not related to temperature. Otherwise, ECG was largely unaltered during exercise in either thermal condition. Conclusions Dynamic- and static-graded upper-body exercise in the cold involves higher cardiovascular strain compared with a neutral environment among patients with stable CAD. However, no marked changes in electric cardiac function were observed. The results support the use of upper-body exercise in the cold in patients with stable CAD