”Se on ihan niinko ohjaajasta kiinni, että minkälainen harjottelu tulee olemaan”:harjoittelukokemuksen kannalta merkitykselliset seikat luokanopettajaopiskelijan silmin

Tiivistelmä. Opetusharjoittelu on tärkeä osa luokanopettajaopintoja. Se on monelle opiskelijalle ensimmäisiä kosketuksia kouluelämään opettajan roolissa ja siitä syntyvä kokemus vaikuttaa siihen, millaiseksi opiskelijan opettajaidentiteetti muodostuu ja itsevarmuus kehittyy. Monen luokanopettajaopiskelijan mielestä harjoittelu on merkittävin osa opintoja. Tutkimme pro gradu -tutkielmassamme luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia siitä, mitkä asiat heidän mielestään ovat merkittäviä opetusharjoittelukokemuksen kannalta. Koska ohjaaminen on merkittävä osa harjoittelua, keskitymme teoreettisessa viitekehyksessä etenkin sen ja ohjaussuhteen tarkasteluun, sekä ohjaajan ja opiskelijan vuorovaikutukseen. Lisäksi teemme katsauksen luokanopettajien opintoihin kuuluviin harjoitteluihin niin Suomessa, kuin kansainvälisessä kontekstissa, sekä tarkastelemme sitä, miten harjoittelukokemus ylipäätään syntyy. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmillä, aineistolähteistä sisällönanalyysia sekä fenomenologista otetta hyödyntäen. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta luokanopettajaopiskelijaa tai vasta valmistunutta luokanopettajaa. Suurin osa haastatteluista toteutettiin puhelimitse. Tutkielmamme keskeiset tulokset osoittavat, että harjoittelukokemuksen kannalta merkittävistä asioista ohjaussuhde on suurimmassa roolissa. Lisäksi ohjaajan merkitys harjoittelukokemuksen kannalta on huomattava jo senkin vuoksi, että ohjaajalla on koettu olevan suuri merkitys jo pelkän ohjaussuhteen kannalta. Myös opiskelijan oman kasvun merkitys harjoittelukokemuksen kannalta tunnistettiin. Etenkin niissä tapauksissa, joissa opiskelijat olivat kokeneet ongelmia ohjaussuhteen toimivuudessa, korostuivat myös muiden seikkojen, kuten toisten opiskelijoiden ja harjoitteluluokan oppilaiden merkitys

Seikkailupedagogiikka kasvatuksen muotona

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee seikkailupedagogiikkaa ja sen käyttöä kasvatuksessa. Kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrimme selvittämään seikkailupedagogiikan olemusta. Esittelemme johdannossa tutkimuskysymyksemme ja sen, kuinka päädyimme meitä kiinnostavaan aiheeseen, josta päätimme tehdä tutkielmamme. Jatkamme esittelemällä tärkeitä kasvatuksen kentän käsitteitä, joilla pohjustamme aihettamme ja löydämme sille pohjan kasvatustieteen käsityksestä kasvatuksesta, sivistyksestä ja pedagogiikasta. Käsittelemme lisäksi seikkailupedagogiikkaan itseensä liittyviä käsitteitä, kuten elämystä, kokemusta ja seikkailua. Perehdymme seikkailupedagogiikan syvempään tarkoitukseen sekä sen toimimisen ja käyttämisen edellytyksiin. Huomaamme seikkailupedagogiikan yhteyden kokemusperäiseen opetukseen, ja myös sosiologian ja psykologian teorioihin. Löydämme seikkailupedagogiikan pedagogisen teorian ytimen toiminnan intentiosta ja reflektiosta, ja määrittelemme seikkailupedagogisen toiminnan tavoitteita, kuten oppilaan fyysisen, psyykkisen ja emotionaalisen kehittymisen. Lopuksi lähdemme etsimään vastauksia seikkailupedagogiikan soveltamiseen käytännön kasvatuksessa. Huomaamme, että seikkailupedagogiikan käyttäminen edellyttää opettajalta paneutumista, mutta toisaalta se on oppilaille mieluinen ja luonnollinen oppimismuoto. Mieluisuuden ja luonnollisuuden lisäksi seikkailupedagogiikasta löytyy monia muitakin vahvuuksia, mutta on sillä ongelmakohtansakin