Tämä kandidaatintutkielma käsittelee seikkailupedagogiikkaa ja sen käyttöä kasvatuksessa. Kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrimme selvittämään seikkailupedagogiikan olemusta. Esittelemme johdannossa tutkimuskysymyksemme ja sen, kuinka päädyimme meitä kiinnostavaan aiheeseen, josta päätimme tehdä tutkielmamme. Jatkamme esittelemällä tärkeitä kasvatuksen kentän käsitteitä, joilla pohjustamme aihettamme ja löydämme sille pohjan kasvatustieteen käsityksestä kasvatuksesta, sivistyksestä ja pedagogiikasta. Käsittelemme lisäksi seikkailupedagogiikkaan itseensä liittyviä käsitteitä, kuten elämystä, kokemusta ja seikkailua.
Perehdymme seikkailupedagogiikan syvempään tarkoitukseen sekä sen toimimisen ja käyttämisen edellytyksiin. Huomaamme seikkailupedagogiikan yhteyden kokemusperäiseen opetukseen, ja myös sosiologian ja psykologian teorioihin. Löydämme seikkailupedagogiikan pedagogisen teorian ytimen toiminnan intentiosta ja reflektiosta, ja määrittelemme seikkailupedagogisen toiminnan tavoitteita, kuten oppilaan fyysisen, psyykkisen ja emotionaalisen kehittymisen.
Lopuksi lähdemme etsimään vastauksia seikkailupedagogiikan soveltamiseen käytännön kasvatuksessa. Huomaamme, että seikkailupedagogiikan käyttäminen edellyttää opettajalta paneutumista, mutta toisaalta se on oppilaille mieluinen ja luonnollinen oppimismuoto. Mieluisuuden ja luonnollisuuden lisäksi seikkailupedagogiikasta löytyy monia muitakin vahvuuksia, mutta on sillä ongelmakohtansakin
