Bariatric surgery in the treatment of morbid obesity : long term outcomes and comparison of laparoscopic sleeve gastrectomy with Roux-en-Y gastric bypass

Obesity is currently one of the greatest global health problems. It is associated with increased morbidity and mortality, worsened quality of life (QOL) and significant health care costs. For morbidly obese patients, bariatric surgery is the only effective treatment option showing good and sustainable long-term weight loss and remission or improvement of obesity related comorbidities. Laparoscopic Roux-en-Y gastric bypass (LRYGB) is the gold standard of bariatric surgery with demonstrated longterm efficacy. During the last years, laparoscopic sleeve gastrectomy (LSG) has become the most common bariatric procedure despite the lack of long-term followup results at that time. The main aim of this thesis was to compare the short and long-term outcomes on weight loss, obesity related co-morbidities, and QOL after LSG and LRYGB in the treatment of morbid obesity in a randomized clinical multicenter equivalence trial (SLEEVEPASS). In addition, this thesis aimed to assess the QOL improvement after laparoscopic gastric banding (LGB) and to compare it with the QOL of the general population. The operative time of LSG was shorter with no difference in early (30 days) overall morbidity between LSG and LRYGB. At 5-year follow-up, the primary endpoint of percent excess weight loss (%EWL) was 57% after LRYGB and 49% after LSG. The mean difference was not statistically significant based on the prespecified equivalence margins. At 5 years, there were no differences regarding the long-term resolution of type 2 diabetes or dyslipidemia, improvement of QOL, morbidity, and mortality, but hypertension resolution was superior after LRYGB. QOL improved significantly after LAGB and was maintained at five-year follow-up but did not reach the level of the general population.Bariatrinen kirurgia sairaalloisen lihavuuden hoidossa: pitkäaikaistulokset ja vertailu mahalaukun kavennusleikkauksen ja ohitusleikkauksen välillä Lihavuus on yksi suurimpia maailmanlaajuisia terveysongelmia. Siihen liittyy lisääntynyt sairastavuus ja kuolleisuus, huonontunut elämänlaatu sekä merkittäviä terveydenhuollon kustannuksia. Lihavuuskirurgia on ainoa hoitomuoto, jolla saavutetaan hyvät pitkäaikaistulokset painonlaskun sekä sairaalloiseen lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien paranemisen osalta. Mahalaukun ohitusleikkaus (bypass) on vakiintunut leikkausmenetelmä, jonka teho on osoitettu pitkäaikaisseurannassa. Viime vuosina mahalaukun kavennusleikkauksesta (sleeve) on tullut yleisin lihavuuskirurginen leikkausmenetelmä ilman käytettävissä olevia pitkäaikaistuloksia. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli vertailla mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen tuloksia painonlaskun, liitännäissairauksien paranemisen sekä elämänlaadun osalta satunnaistetussa kliinisessä monikeskus-ekvivalenssitutkimuksessa (SLEEVEPASS). Lisäksi tutkittiin mahapantaleikkauksen jälkeistä elämänlaadun paranemista ja vertailtiin sitä väestön yleiseen elämänlaatuun. Varhaisvaiheen tuloksissa kavennusleikkauksen leikkausaika oli lyhyempi, mutta komplikaatioiden määrässä ei ollut eroa ohitusleikkaukseen verrattuna. Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma eli ylipaino-osuuden prosentuaalinen lasku (%EWL) viiden vuoden seurannassa oli ohitusleikkauksen jälkeen 57% ja kavennusleikkauksen jälkeen 49%. Keskimääräinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä perustuen ennalta määriteltyihin ekvivalenssirajoihin. Leikkausmenetelmien välillä ei ollut eroa tyypin 2 diabeteksen, hyperkolesterolemian ja elämänlaadun paranemisessa, eikä sairastavuudessa ja kuolleisuudessa, mutta verenpainetauti parani useammin ohitusleikkauksen jälkeen. Mahapantaleikkauksen jälkeen elämänlaatu parani merkitsevästi viiden vuoden seuranta-aikana, mutta lihavuuskirurgisten potilaiden elämänlaatu oli vertailuväestöä huonompi

Effects of cross-sectional geometry, vegetation and ice on flow resistance and conveyance of natural rivers

The accurate estimation of local hydraulics, i.e. local flow velocities and water depths, is necessary for the restoration and protection of biodiversity. The aim of the thesis was to develop methods and models for designing and evaluating the hydraulic aspects of restoration, rehabilitation and environmental flood management in running waters. Methods for the estimation of flow resistance in natural complex rivers and channels that have composite flow resistance and/or a compound channel shape were tested, and an unsteady 1D flow model for partially vegetated channels with complex geometry was developed. These methods were used to quantify different factors causing flow resistance, e.g. cross-sectional geometry, vegetation, ice cover and momentum transfer, in lowland rivers of different shapes and sizes. The relationship between the flow resistance and the cross-sectional geometry was analysed. Traditional methods used to estimate composite friction factors were found to be accurate in simple concave channels with simple hydraulic properties, but an adjustment of the methods would be necessary for reaches with significant head losses due to lateral momentum transfer. It was seen that the effect of the momentum exchange process between the main channel and the floodplain or streambank vegetation was significant. A procedure for applying the success criteria in a post-project evaluation of local hydraulics was developed, based on the hypothesis of flow resistance and cross-sectional geometry determining local hydraulic conditions in boreal streams. Based on the results from the proposed flow model, the restoration of flood retention areas and local hydraulics is a vital component of the restoration of catchment-scale hydrology, but not sufficient by itself to restore flood peaks to their earlier state, because the changes in land use have often been drastic.reviewe