5 research outputs found
Tulevaisuuden asiantuntijuutta rakentamassa : FUTUREX – Future Experts -hanke
Get PDFKysymys korkeakoulutettujen jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä on vasta aivan viimevuosina noussut tärkeäksi teemaksi valtakunnallisessa koulutussuunnittelussa. Kansalaisten osaamisen tasoa koskevassa keskustelussa päähuomio on pitkään ollut matalan koulutustason väestön ongelmissa. Korkeakoulutettujen on uskottu selviävän lisääntyvistä osaamisvaatimuksista korkean pohjakoulutuksen ja jatkuvan työn yhteydessä tapahtuvan oppimisen avulla. Nopeat rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa ja korkeakoulutetun työvoiman suhteellisen osuuden nopea kasvu ovat nostaneet asiantuntija-ammateissa toimivien korkeakoulutettujen korkeatasoisen osaamisen varmistamisen koko yhteiskunnan kannalta tärkeäksi strategiseksi kysymykseksi.
Asiantuntijuuden kehittymistä on tutkittu intensiivisesti viime vuosikymmeninä. Tutkimuksen tulokset korostavat voimakkaasti asiantuntijuuden dynaamista luonnetta. Korkeakaan asiantuntijuus jollakin alalla ei ole pysyvää ”pääomaa”, vaan paikalleen pysähtynyt osaaminen menettää nopeasti merkitystään. Tutkimustiedon perusteella on selvää, ettei korkeakoulutettujen asiantuntijuuden kehittymisen varmistamiseen ole olemassa helppoja ratkaisuja. Ensinnäkin ajatus siitä, että työ tekijäänsä opettaa, on osoittautunut ongelmalliseksi. Suuressa osassa asiantuntija-ammatteja työvuosien määrä on osoittautunut paremminkin parhaaksi epäpätevyyden ennusteeksi, kuin varmistukseksi korkeasta asiantuntijuudesta. Toisaalta tutkimus ei tue sitäkään, että pelkkä perinteisen muodollisen koulutuksen pidentäminen olisi vastaus asiantuntijuuden jatkuvan kehittämisen haasteeseen.
On ilmeistä, että tarvitaan aivan uudenlaisia ratkaisuja, jotka tuovat uudenlaista yksiköllistä ja yhteisöllistä dynamiikkaa sekä uudenlaisia tieteellisen tiedon välittymisen malleja korkeakoulutettujen osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Korkeakoulutetuille suunnattu oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen malli on kiinnostava yritys luoda edellytyksiä uudenlaisten ratkaisujen kehittämiselle. On hyvin tärkeää, että mallin toteutusta tukemaan on luotu kehittämis- ja tutkimushanke, jossa on voitu paneutua tutkimuskirjallisuuden ja hankkeen yhteydessä kootun empiirisen aineiston pohjalta uusien mallien kehittämisen haasteisiin.
Tähän julkaisuun on koottu artikkeleita, jotka valottavat uusien osaamisen kehittämisen mallien taustoja ja kokemuksia toteutuneista ohjelmista.
Lönnblad ja Vartiainen tarkastelevat artikkelissaan tulevaisuuden kompetensseja, jotka ovat luonnollisesti keskeinen lähtökohta asiantuntijuuden vahvistamiseen tähtäävälle koulutukselle. Laajahkoon haastatteluaineistoon perustuvan tutkimuksen tulokset nostivat esiin paljolti samoja kompetenssikuvauksia, joita on viime vuosina esitetty useissa selvityksissä. Mielenkiintoinen uusi havainto oli se, että työntekijöillä ja johtajilla on paljon samoja osaamisvaatimuksia. Yhteisistä osaamistarpeista nousi esille erityisesti kommunikaatio ja erilaisuuksien ymmärtäminen.
Artikkelissaan Palonen ja kumppanit arvioivat uusia nousevia ammattialoja ja niihin liittyvän asiantuntijuuden kehittymisen erityisiä piirteitä. Totunnaiset ajatukset omalta työpaikalta saatavasta kokeneempien tuesta näyttävät olevan riittämättömiä, kun tarkastellaan uusien nousevien alojen asiantuntijuuden kehittämistä. Käytäntöjä ja tukea joudutaankin etsimään henkilökohtaisten verkostojen kautta oman organisaation ulkopuolelta. Tämän vuoksi koulutusta kehitettäessä ja uusia koulutusratkaisuja tehtäessä pitäisikin miettiä kertakoulutuksen sijasta kokonaisia konteksteja ja mahdollisuuksia tukea yhtä työpaikkaa laajempien asiantuntijaverkostojen vahvistumista.
Musiikin alalla Suomessa on onnistuttu kehittämään maailmanlaajuista huomiota saaneita erityisen korkean asiantuntijuuden kehittämiseen tähtääviä koulutusmalleja. Pekkilän artikkelissa
tarkastellaan musiikin asiantuntijuuden rakentumista ja tätä tukevia koulutus- ja ohjauskäytäntöjä.
Etsittäessä uudenlaisia korkeakoulutusta ja työelämää yhdistäviä täydennyskoulutuksen muotoja kohdataan väistämättä uudenlaisia tieteellisammatillisen ohjaamisen ja ohjaamiseen liittyvän yhteistyön haasteita. Onnismaan artikkeli avaa mielenkiintoisella tavalla ohjauksen ongelmakenttää.
Tuomolan ym. ja Juote-Pesosen ja Aution artikkeleissa kuvataan esimerkkejä työympäristössä toteutetuista uudenlaisista osaamisen kehittämisen ohjelmista.
Kokonaisuudessaan raportin artikkelit antavat monipuolisen kuvan korkeasti koulutetun työvoiman asiantuntijuuden kehittämisen ajankohtaisista haasteista ja uudenlaisista täydennyskoulutuksen kehityssuunnista. Nämä analyysit ja esimerkit antavat hyödyllistä tietoa, jota voidaan käyttää ajankohtaisessa pohdinnassa siitä, millaisia uusia rakenteita ja toimintamalleja Suomessa tarvitaan korkeakoulutettujen elinikäisen oppimisen tukemiseen ja jatkuvasti vahvistuvan korkeimman asiantuntijuuden turvaamiseen. Päätösartikkelissa Trapp esittää merkittäviä suosituksia tähän työhön
Oppisopimustyyppinen koulutus korkeakoulutettujen osaamisen kehittämisessä
Get PDF
Korkeakoulutettujen
työelämäläheinen kehittäminen on ollut Suomen koulutuspoliittisessa
keskustelussa pitkään ajankohtainen teema. Erityisinä kehittämiskohteina viime
vuosina ovat olleet korkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden ja
osaamisperustaisuuden kehittäminen, opintojen henkilökohtaistaminen sekä
aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Kansallisen ja
kansainvälisen asiantuntijuustutkimuksen pohjalta on mallinnettu yliopistojen
yhteistyössä laadukkaan perustutkinnon jälkeisen koulutuksen menestystekijöitä,
jotka kohdentuvat erityisesti työssä oppimiseen. Laadukkaan työssä oppimisen
tulee olla sisällöltään vaativampaa kuin normaali, rutiininomainen työskentely
organisaatiossa. Myös koulutettavan työnantajan kanssa tehtävä yhteistyö,
sopiminen sekä ohjeistukset korostuvat laadukkaan työssä oppimisen
mahdollistamisessa. Näin ollen työnantajat ovat keskeisessä roolissa yhteisten
oppimisfoorumien luomisessa työpaikoille, kehittymisen ja uuden oppimisen
mahdollistavien haasteellisten tehtävien määrittelyssä sekä opiskelun
nivomisessa henkilöstön kehityskeskusteluihin ja organisaation strategisiin
tavoitteisiin. Uudet erikoistumiskoulutukset ja niitä edeltäneet prototyypit
eli oppisopimustyyppiset koulutukset samoin kuin varsinainen
oppisopimuskoulutus tarjoavat mahdollisuuksia kehittää uutta
asiantuntijaosaamista työssä oppimalla.
Oppisopimustyyppisissä
koulutuksissa ja erikoistumiskoulutuksissa on Suomessa kehitetty
korkeakoulutettujen työssä oppimista tukevia ratkaisuja kuten
projektiperustaista ja autenttista oppimista sekä mentorointia.
Asiantuntijuuden kehittymisen arviointiin on rakennettu prosessimallinnus,
jossa kuvataan opintojen henkilökohtaistamisen prosessi sekä arvioinnin
tavoitteet, kohteet ja menetelmät koulutuksen eri vaiheissa. Mallinnus perustuu
asiantuntijuustutkimukseen, jossa on keskeistä tietojen ja kokemusten
integroituminen sekä osallistuminen tiimien ja työyhteisöjen sekä verkostojen
työtoimintaan. Lisäksi mallissa korostuvat sekä oppimaan oppimisen taidot että
itsesäätelytaidot.
Tässä artikkelissa
tarkastelemme erikoistumiskoulutuksien ja korkeakoulutettujen
oppisopimustyyppisten koulutusten poliittisen tason ja kansallisen sääntelyn
asettamia tavoitteita ja reunaehtoja. Näkökulmia analyysissa ovat
korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisen työssä oppimisen kansallinen sääntely;
osaamistarpeiden ja ammattien ennakointi, työssä oppimisen käytännön prosessit
ja toteutus; laatu; työssäoppimisen ohjaus ja mentorointi sekä
oppisopimustyyppisten ratkaisujen asema kansallisessa koulutusjärjestelmässä.
Artikkelin tausta-aineistona käytetään käynnissä olevan kansainvälisen
kehittämishankkeen tuottamaa laadullista vertailuaineistoa yhteensä kuudesta
vertailumaasta (EE, PT, FR, AT, IT, ES). Artikkelissa vertaillaan näiden kuuden
maan kansallisen tason oppisopimustyyppisten järjestelmien eroja ja
yhtäläisyyksiä suhteessa suomalaiseen järjestelmään ja tehdään
aineistoanalyysin pohjalta päätelmiä sekä kehittämisehdotuksia kotimaisen
järjestelmän kehittämiseksi.
</p
Tila haltuun! – Suositukset virtuaalisen suomen opiskelun toteuttamiseen
Get PDF
Mitä on virtuaalinen oppiminen? Käsite ja ilmiö ovat laajoja, osittain rajoiltaan hahmottomia
ja voivat näin ollen viestiä tulkitsijoilleen eri asioita. Virtuaalista suomen opiskelua kehittämässä
-hanke (Euroopan sosiaalirahasto, ESR) vastaa tarpeeseen selvittää virtuaalisen suomen
oppimisen mahdollisuuksia sekä avata ilmiötä ja käsitteitä sen ympärillä. Hankkeen
toteutuksessa yhdistyy alun perin kahden eri hankesuunnitelman ja näkökulman sisältöjä.
Suunnitelmista toinen painottui avoimen monen käyttäjän ympäristön suunnitteluun ja toinen
yksinpelattavan pelin suunnitteluun. Hankkeen tavoite oli koota eri näkökulmia edustavia
tahoja työstämään virtuaalisten oppimisympäristöjen hyviä käytäntöjä, kerätä kokemuksia
suomen kielen virtuaalisen oppimisympäristön toteuttamisesta ja laatia suosituksia virtuaalisesta
suomen kielen oppimisesta. Tila haltuun! -suositusraportti käsittelee laajasti erilaisia
mahdollisia toteuttamistapoja; hankkeessa saatiin arvokasta sisältöä suosituksiin pienimuotoisen
yksinpelattavan pelidemon tuotantoprosessin avulla.
Suosituksia työstänyt hankeverkosto koostui tutkimusorganisaatioista ja käytännön toimijoista
pedagogiikan, kotoutumisen, kielenoppimisen, suomi toisena kielenä -opetuksen sekä
pelillisen ja virtuaalisen oppimisen kehityksen parista. Hanketta koordinoi Turun yliopiston
Brahea-keskuksen Kehittämispalvelut ja verkostossa olivat mukana Turun yliopiston Braheakeskuksen
Tekniikan tutkimuskeskus, Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Tampereen yliopiston
Informaatiotieteiden yksikkö, Axxell Oy, Jyväskylän yliopiston Kielikeskus, Heuristica Oy,
PragmatIQ Oy ja Ubiikki Oy. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus koordinoi suositusraportin
työstämistä. Hankkeen moniammatillisessa ja -toimijaisessa yhteistyössä on ollut mahdollista
oppia yhdessä: käytännössä tämä suositusraportti kiteyttää lukijalle, mitä opimme eri
näkökulmia yhdistämällä lähes vuoden kestävän matkamme varrella virtuaalisen oppimisympäristön
toteuttamisesta. Suositusraportin eri luvuissa on haluttu säilyttää kirjoittajien käden
jälki ja ääni, monimuotoisuus, minkä vuoksi kaikkia tyylejä ei ole yhtenäistetty. Kirjoittajat
näkyvät lukujen yhteydessä joko alalukujen sisällön mukaisessa tai tekijäjärjestyksessä. Kirjoitusprosessissa
koko hankeverkosto on vapaasti kommentoinut ja tukenut kaikkien lukujen
työstämistä. Voit tutustua kirjoittajiin tarkemmin suositusraportin Tekijät-osassa.
Suositusraportin aluksi Käsiteavain esittelee lukijalle lyhyesti suositusten keskeisimmät käsitteet.
Laajemmat kuvaukset näistä käsitteistä ja myös muita eri sisältöihin liittyviä käsitteitä
löytyy kunkin sisältöluvun alta. Alun perin kokosimme käsitteitä arviointikriteerien näkökulmasta:
mitkä asiat olisi hyvä ottaa huomioon virtuaalista oppimisympäristöä suunniteltaessa.
Arviointinäkökulman sijaan Käsiteavain kokoaa yhteen ja avaa lukijalle tärkeimmät käsitteet.
Suosituksien luku 9 kokoaa yhteen (arviointikriteerien kaltaisia) asioita, joita on huomioitava
virtuaalisen oppimisympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa.
Suomeen muutetaan monista syistä ja muuttajien taustat ovat keskenään erilaiset. Jokaisella
kotoutujalla on oma yksilöllinen polkunsa suomenkieliseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan.
Luku 1 Miksi suomenoppija tarvitsee uusia oppimisratkaisuja? käsittelee kotoutumista ja niitä
haasteita, joita kohdataan kotoutumiskoulutuksen arjessa. Luku taustoittaa niitä tilanteita,
joissa virtuaalisista oppimisympäristöistä voi olla hyötyä kotoutumiseen ja kielen oppimiseen
luokkaopetuksen rinnalla tai sen asemesta.
Luvussa 2 Pedagoginen perusta kielenoppimisessa tarkastellaan nykytutkimuksen valossa
käsityksiä kielenoppimisesta sekä siihen liittyen kielenoppimisen pedagogista perustaa ja
keskeisiä käsitteitä. Lisäksi luku esittelee lähdekirjallisuuden avulla tutkimustuloksia pelillis7
ten ja avointen teknologiaympäristöjen käyttämisestä kieltenopetuksessa. Kielenoppiminen
teknologian tuella on yksi soveltavan kielitieteen osa-alue, jossa tutkitaan ja tarkastellaan
eri näkökulmista esimerkiksi käytännön teknologisia ratkaisuja ja pedagogisia kokeiluja sekä
teoreettisia ilmiöitä kielenoppimisessa.
Luku 3 Avoimien virtuaaliympäristöjen opetuskäytön mahdollisuuksia nostaa esiin avoimien
virtuaaliympäristöjen mahdollisia vahvuuksia maahanmuuttajien suomen kielen sekä työelämä-
ja yhteiskuntatiedon opetuksessa, joita voivat olla muun muassa vuorovaikutteisuus
ja viestintävälineet, tilallisuus, jaettu läsnäolon tunne (co-presence), visualisointi, immersio,
simulointi ja kontekstualisointi sekä avatar ja identiteettikokeilut.
Luku 4 Pelillisyyden mahdollisuudet käsittelee pelillisyyden mahdollisia vahvuuksia maahanmuuttajien
suomen kielen sekä työelämä- ja yhteiskuntatiedon opetuksessa, joita ovat esimerkiksi
tarinallisuus, ongelmanratkaisu, interaktiivisuus, jatkuva palaute ja vaihtoehtoiset
ratkaisut.
Luku 5 Virtuaalisen oppimisympäristön alustan valinta käsittelee virtuaalisen oppimisympäristön
alustavertailuun liittyviä kriteerejä ja valintoja. Alustavaihtoehtojen kartoittamiseksi
hankkeessa toteutettiin vertailu, jossa vertailtiin kymmentä alustaa 15 pääkriteerin avulla.
Vertailukriteerit perustuivat hankkeen tarpeisiin sekä viiteen aikaisemmin toteutettuun vertailuun.
Erilaisia alustoja on olemassa kymmenittäin, ja alustat eroavat toisistaan niin teknisen
toteutuksen, hinnoittelun kuin toiminnallisuuden osalta.
Luku 6 Kokemuksia pelidemon kehitystyön eri vaiheista monitoimijaisessa yhteistyössä kuvailee
kokemuksia suositushankkeen aikana toteutetun yksinpelattavan pelidemon kehitystyöstä
sen eri vaiheissa monitoimijaisena yhteistyönä. Luku sisältää käsikirjoituksen, teknisen
toteutuksen, testauksen ja käyttäjäkokemusten näkökulmat. Lisäksi luku käsittelee moniammatillista
ja monitoimijaista yhteistyötä pelidemon toteuttamisessa.
Luku 7 Virtuaalimaailmojen ja -pelien käyttömahdollisuuksia opetuksessa esittelee opettajien
käsityksiä virtuaalimaailmojen mahdollisuuksista opetuskäytössä suositushankkeessa toteutetun
kartoituskyselyn tulosten kautta. Lisäksi luku nostaa esiin erilaisia esimerkkitapoja käyttää
3D-virtuaalimaailmoja ja pelejä opetuksessa ja opiskelussa sekä niiden tarjoamia resursseja
ja mahdollisia haasteita. Luvussa kuvataan 3D-virtuaalimaailmojen ja pelien mahdollisia
käyttötapoja kahden jatkumon kautta: avoin monen käyttäjän ympäristö − käsikirjoitettu peli
sekä ohjattu opiskelu − itseopiskelu. Jatkumot tarjoavat mahdollisuuden tarkastella joitakin
virtuaalimaailmojen ja pelien käyttötapoja ja pohtia, miten ne eroavat toisistaan opetuksen
ja opiskelun näkökulmasta.
Hankkeessa toteutettuun oppimisympäristöön on käytetty niitä työkaluja ja laitteita, jotka
toteutushetkellä olivat helposti ja edullisesti saatavilla. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti,
ja täysin uudenlaiset ja jännittävät mahdollisuudet alkavat yleistyä lähitulevaisuudessa.
Luku 8 Tulevaisuudennäkymiä tarkastelee kehittyvän teknologian tarjoamia ja kielenopetuksen
kannalta merkittäviä uusia mahdollisuuksia, kuten virtuaalitodellisuus ja virtuaalisilmikot,
lisätty todellisuus, 360°-videoteknologia, puheentunnistus ja luonnollisen kielen käsittely
sekä puhesynteesi.
Luku 9 Suositukset tukee virtuaalisen oppimisympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa
eteen tulevien valintojen tekemistä. Luku kiteyttää edeltävien lukujen sisällöistä nousevia
keskeisimpiä huomioita suositusten muodossa. Esitämme virtuaalisen oppimisympäristön
toteuttamisen prosessina metrokarttamallin avulla, jonka tavoitteena on korostaa toteutusprosessin
iteratiivisuutta, eri vaiheissa huomioitavia sisältöjä sekä nostaa esiin mahdollisia
eroja ja yhtäläisyyksiä avoimen monen käyttäjän ympäristön ja yksinpelattavan pelin toteutuksen
näkökulmasta. Luku tarjoaa lisäksi vinkkejä monitoimijaisen yhteistyön johtamiseen.
8
Hyviä käytänteitä ja kokemuksia suomalaisista ja kansainvälisistä virtuaalimaailmojen ja pelien
käytöstä oppimisessa on sijoitettu eri lukujen sisään erillisiin laatikoihin. Kommentit ovat
lyhyitä tiettyä sisältöä korostavia huomioita, kommenttipuheenvuorot laajempia esityksiä
ja esimerkit havainnollistavat tai tuovat vertailukohtaa luvussa käsiteltävään sisältöön. Osa
hyvien käytäntöjen kuvauksista on hankeverkoston jäsenten laatimia esittelyjä ja osa on koottu
hankkeen järjestämän Virtual worlds and games in language learning -työpajan yhteydessä
asiantuntijoille tehdyllä kyselyllä. Tavoitteena ei aina ole yksittäisten kokeilujen kokonaiskuvaus,
vaan tarkoitus on nostaa esiin kokeneiden kehittäjien, tutkijoiden ja pedagogien virtuaaliympäristöjen
suunnittelua ja toteuttamista tukevia huomioita. Kansainväliseen työpajaan
osallistuneiden asiantuntijoiden näkökulmat painottuvat monen käyttäjän avoimiin virtuaaliympäristöihin,
joista ei selvityshankkeen aikana saatu kokemuksia pilotoimalla. Työpajan
asiantuntijat avaavat selvityshankkeessa kehitetyn yksinpelattavan pelin pelidemon rinnalle
lisää näkökulmia virtuaaliseen kielen oppimiseen avoimien monen käyttäjän virtuaaliympäristöjen
käyttökokemusten kautta. Kommentteja ja huomioita hyvistä käytänteistä kansainvälisen
työpajan asiantuntijoilta tuottivat Mats Deutschmann (Umeå University), Mari Carmen
Gil Ortega (Education Innovation Centre, University of the West of England), Kristina Kemi
(Tampereen Aikuiskoulutuskeskus), Pasi Mattila (Centre for Internet Excellence, Oulun yliopisto),
Susanna Nocchi (School of Languages, Law and Social Science, Dublin Institute of
Technology), Pekka Qvist (Metaverstas Oy) ja Ciara Wigham (Centre de Langues, Faculté des
Langues, Université Lyon 2).
Suositusraporttia täydentää sähköinen työpöytä osoitteessa http://tribe.accedor.fi/3dsuomi
josta löytyy kattavammin hankkeen aikana tuotettuja materiaaleja muun muassa alustavertailun
tulokset, pelidemo ja opettajille suunnatun kartoituskyselyn vastaukset.
Virtuaalista tilaa ja lukuisia muita virtuaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä juuri
hyödynnetty suomen kielen oppimisessa. Nyt on aika ottaa virtuaalinen Tila haltuun!</p
