”Mutta minusta sanojen on oltava oikein, olivatpa ne runossa tai eivät.” : runokieli ja sen kommentointi Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-teossarjan runoissa

Tutkimuksessa tarkastellaan Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirjasarjan (1977-2005) runojen poeettisen kielen rakentumista ja runojen avautumista nonsensiselle lukutavalle. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota runojen ja nonsensisyyden potentiaaliseen opettavaisuuteen. Nonsenselle ominainen kielen etualaistuminen korostaa kielen normeja tuoden säännöt rikkeiden kautta näkyviksi. Lukijan huomio kiinnittyy kieleen ja sen lainalaisuuksiin, mikä saattaa opettavaisessa mielessä olla edullista. Uppo-Nalle-teoksissa erityistä on niiden metatekstuaalinen luonne. Teoksen proosamuotoinen kerronta ja dialogi kommentoivat usein kertomuksen sisälle sijoittuvia runoja. Huomio kiinnittyy ennen kaikkea runojen kieleen ja rakenteeseen, jolloin kerronnan voi tulkita tarjoavan lukijalle eksplisiittisiä metalyyrisiä ohjeita runojen luennalle. Poeettinen kieli tulee näin alleviivatuksi, ja myös nonsensiset piirteet korostuvat. Opettavaisuuden kannalta proosatekstiä voi paikoin pitää kielellisenä opettajana, joka ohjaa lukijan tulkintaa ja ymmärrystä runon kielestä. Runojen nonsensisyyttä analysoidaan erittelemällä runoista nonsensisia piirteitä. Kielen leikki muodostuu pääasiallisesti simultaanisuuden, inversion ja metaforien kirjaimellisuuden kautta. Opettavaisuuden tarkastelu jakautuu kielellisen ja temaattisen opettavaisuuden tarkasteluun. Opettavaisuutta parodioiva nonsensisyys kääntyy opettavaiseksi, kun kirjasarjan hahmot keskustelevat kielen oikeellisuudesta. Temaattista opettavaisuutta tarkastellaan tutkimuksessa arvioimalla sitä, miten runot tukevat teosten didaktisia teemoja sekä analysoimalla runojen sisältämiä aikalais- ja intertekstuaalisia viittauksia. Erityisesti teoksissa korostuu se, miten Uppo-Nalle käyttää runoja keinona käsitellä tunteitaan. 26 teosta sisältävästä kirjasarjasta tutkimuksen kohteeksi valikoitui neljä teosta, yksi jokaiselta vuosikymmeneltä. Nämä teokset ovat Uppo-Nalle (1977), Uppo-Nalle laulujen laineilla (1986), Uppo-Nalle ja Kumma (1993) ja Uppo-Nalle ja uudet ystävät (2005).Liite ei verkkoversiossa. Koko tutkielma luettavissa Tampereen yliopiston kirjastossa. This is a limited version of the Master’s thesis. The complete version can be viewed in print at Tampere University Library

Yritysoston jälkeisen integraation ongelmat ja organisaatiokulttuuri

Tämän tutkimuksen kohteena on yritysoston jälkeinen integraatio. Tutkimus tarkastelee erityisesti erilaisten organisaatiokulttuurien vaikutusta integraatiossa ja niistä aiheutuvia integraation ongelmia. Tutkimuksessa on aineiston perusteella arvioitu sitä, millaisina organisaatioiden kulttuurit näyttäytyvät integraation osapuolille, millaisia ongelmia integraation yhteydessä on ilmennyt ja mikä vaikutus erilaisilla organisaatiokulttuureilla on ongelmien synnyssä. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka kohteena ovat suomalainen konserni sekä yhtiö, jonka konserni on muutama vuosi sitten ostanut. Tutkimus on toteutettu konsernin HR-yksikössä ja aihetta tarkastellaan erityisesti HR-palvelujen operatiivisten toimintojen integraation osalta. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa integraation suunnittelussa ja toteutuksessa mukana ollutta henkilöä. Haastateltavia jakautui tasaisesti kummankin organisaation osalta. Aineiston perusteella kummallekin organisaatiolle on määritetty kaksi kulttuurikuvaa – sisäinen ja ulkoinen kuva. Näitä kuvia on tarkasteltu suhteessa organisaatiokulttuurin teorioihin. Erityisesti Hofsteeden ja Trompenaarsin teorioiden perusteella konsernin kulttuurin on määritelty olevan normatiivinen Eiffel-torni -kulttuuri, jossa pidetään kiinni sovituista toimintamalleista ja jokaisella työntekijällä on omat vastuurajansa, joita ei helposti ylitetä. Ostetun yrityksen kulttuuri puolestaan määräytyy pragmaattiseksi perhekulttuuriksi, jonka katse on tiiviimmin kiinni toiminnan tuloksessa kuin toimintamalleissa, joilla tulokseen päästään. Myös vastuurajaukset ovat perhekulttuurissa toista kulttuuria epämääräisemmät. Haastateltavat raportoivat integraatiosta kahdeksan erilaista ongelmaa, jotka vertautuvat lähes suoraan muutosjohtamisen tieteellisesti todettuihin inhimillisiin ongelmiin. Ongelmat tiivistyvät muutosjohtamisen, vuorovaikutuksen ja kulttuurin ongelmina. Näitä ongelmia on tutkimuksessa tarkasteltu mm. suhteessa Scheinin kulttuurinistuttamisteoriaan ja Juutin muutosjohtamisen teorioihin sekä Pitkäsen kulttuuriseen nelikenttään verraten

Yritysoston jälkeisen integraation ongelmat ja organisaatiokulttuuri

Tämän tutkimuksen kohteena on yritysoston jälkeinen integraatio. Tutkimus tarkastelee erityisesti erilaisten organisaatiokulttuurien vaikutusta integraatiossa ja niistä aiheutuvia integraation ongelmia. Tutkimuksessa on aineiston perusteella arvioitu sitä, millaisina organisaatioiden kulttuurit näyttäytyvät integraation osapuolille, millaisia ongelmia integraation yhteydessä on ilmennyt ja mikä vaikutus erilaisilla organisaatiokulttuureilla on ongelmien synnyssä. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka kohteena ovat suomalainen konserni sekä yhtiö, jonka konserni on muutama vuosi sitten ostanut. Tutkimus on toteutettu konsernin HR-yksikössä ja aihetta tarkastellaan erityisesti HR-palvelujen operatiivisten toimintojen integraation osalta. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa integraation suunnittelussa ja toteutuksessa mukana ollutta henkilöä. Haastateltavia jakautui tasaisesti kummankin organisaation osalta. Aineiston perusteella kummallekin organisaatiolle on määritetty kaksi kulttuurikuvaa – sisäinen ja ulkoinen kuva. Näitä kuvia on tarkasteltu suhteessa organisaatiokulttuurin teorioihin. Erityisesti Hofsteeden ja Trompenaarsin teorioiden perusteella konsernin kulttuurin on määritelty olevan normatiivinen Eiffel-torni -kulttuuri, jossa pidetään kiinni sovituista toimintamalleista ja jokaisella työntekijällä on omat vastuurajansa, joita ei helposti ylitetä. Ostetun yrityksen kulttuuri puolestaan määräytyy pragmaattiseksi perhekulttuuriksi, jonka katse on tiiviimmin kiinni toiminnan tuloksessa kuin toimintamalleissa, joilla tulokseen päästään. Myös vastuurajaukset ovat perhekulttuurissa toista kulttuuria epämääräisemmät. Haastateltavat raportoivat integraatiosta kahdeksan erilaista ongelmaa, jotka vertautuvat lähes suoraan muutosjohtamisen tieteellisesti todettuihin inhimillisiin ongelmiin. Ongelmat tiivistyvät muutosjohtamisen, vuorovaikutuksen ja kulttuurin ongelmina. Näitä ongelmia on tutkimuksessa tarkasteltu mm. suhteessa Scheinin kulttuurinistuttamisteoriaan ja Juutin muutosjohtamisen teorioihin sekä Pitkäsen kulttuuriseen nelikenttään verraten