”Mutta minusta sanojen on oltava oikein, olivatpa ne runossa tai eivät.” : runokieli ja sen kommentointi Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-teossarjan runoissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirjasarjan (1977-2005) runojen poeettisen kielen rakentumista ja runojen avautumista nonsensiselle lukutavalle. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota runojen ja nonsensisyyden potentiaaliseen opettavaisuuteen. Nonsenselle ominainen kielen etualaistuminen korostaa kielen normeja tuoden säännöt rikkeiden kautta näkyviksi. Lukijan huomio kiinnittyy kieleen ja sen lainalaisuuksiin, mikä saattaa opettavaisessa mielessä olla edullista. Uppo-Nalle-teoksissa erityistä on niiden metatekstuaalinen luonne. Teoksen proosamuotoinen kerronta ja dialogi kommentoivat usein kertomuksen sisälle sijoittuvia runoja. Huomio kiinnittyy ennen kaikkea runojen kieleen ja rakenteeseen, jolloin kerronnan voi tulkita tarjoavan lukijalle eksplisiittisiä metalyyrisiä ohjeita runojen luennalle. Poeettinen kieli tulee näin alleviivatuksi, ja myös nonsensiset piirteet korostuvat. Opettavaisuuden kannalta proosatekstiä voi paikoin pitää kielellisenä opettajana, joka ohjaa lukijan tulkintaa ja ymmärrystä runon kielestä. Runojen nonsensisyyttä analysoidaan erittelemällä runoista nonsensisia piirteitä. Kielen leikki muodostuu pääasiallisesti simultaanisuuden, inversion ja metaforien kirjaimellisuuden kautta. Opettavaisuuden tarkastelu jakautuu kielellisen ja temaattisen opettavaisuuden tarkasteluun. Opettavaisuutta parodioiva nonsensisyys kääntyy opettavaiseksi, kun kirjasarjan hahmot keskustelevat kielen oikeellisuudesta. Temaattista opettavaisuutta tarkastellaan tutkimuksessa arvioimalla sitä, miten runot tukevat teosten didaktisia teemoja sekä analysoimalla runojen sisältämiä aikalais- ja intertekstuaalisia viittauksia. Erityisesti teoksissa korostuu se, miten Uppo-Nalle käyttää runoja keinona käsitellä tunteitaan. 26 teosta sisältävästä kirjasarjasta tutkimuksen kohteeksi valikoitui neljä teosta, yksi jokaiselta vuosikymmeneltä. Nämä teokset ovat Uppo-Nalle (1977), Uppo-Nalle laulujen laineilla (1986), Uppo-Nalle ja Kumma (1993) ja Uppo-Nalle ja uudet ystävät (2005).Liite ei verkkoversiossa. Koko tutkielma luettavissa Tampereen yliopiston kirjastossa. This is a limited version of the Master’s thesis. The complete version can be viewed in print at Tampere University Library