”Ekologis-eettisen kasvatuksen jäljillä”

Ylöjärveläinen Jani Pulkki, 42, hahmottelee post doc -tutkimuksessaan ekososiaalista kasvatusfilosofian käsitteistöä

"Rakennamme työtä ihmistä varten"

Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämispäällikkö Minna Mattila-Aalto, 52, pohtii ammatikseen, mikä tekee työstä sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävää.</p

”Rakennamme työtä ihmistä varten”

Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämispäällikkö Minna Mattila-Aalto, 52, pohtii ammatikseen, mikä tekee työstä sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävää

Yrittäjyys akateemisena mentaliteettina: Yrittäjäminän normalisointi ja neuvottelu koulutuspoliittisessa kielenkäytössä ja yliopistokoulutuksen käytännöissä.

TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tarkastellaan yrittäjyyden muotoutumista yliopistokoulutuksen periaatteeksi, päämääräksi ja opetussisällöksi 2000- ja 2010-luvuilla. Tutkimus muodostuu yhteenveto-osuudesta ja neljästä tieteellisestä artikkelista. Niissä analysoidaan, miten yrittäjyys korkeakoulupoliittisena diskurssina asettuu osaksi yliopistokoulutusta säätelemään koulutettavien subjektien itseymmärrystä sekä tuottamaan tulkintoja akateemisen koulutuksen tarkoituksesta. Ytimessä on sen ymmärtäminen, miten yliopisto-opiskelijoiden yrittäjämäistä subjektiviteettia tuotetaan, normalisoidaan ja neuvotellaan koulutuspoliittisessa kielenkäytössä ja yliopistokoulutuksen käytännöissä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä yrittäjyyttä edistävän diskurssin seurauksista yliopistokoulutuksessa sekä jäsentää ja monipuolistaa yrittäjyydestä käytävää korkeakoulupoliittista keskustelua. Tutkimuksen kasvatussosiologinen näkökulma nojaa hallinnan analytiikkaan. Akateemista yrittäjyyttä analysoidaan yliopistokoulutusta uudistavana hallinnan rationaliteettina ja yrittäjyyskasvatusta yrittäjäminää muotoilevana hallinnan teknologiana. Tarkasteluissa liikutaan niin ylikansallisella, kansallisella kuin paikallisella tasolla, ja edelleen sekä rationaliteettien, käytännön toimenpiteiden että yksilöiden itsensä työstämisen tasoilla. Tutkimusaineisto koostuu Euroopan komission ja opetus- ja kulttuuriministeriön dokumenteista, yrittäjyysyliopistona profiloituneen Turun yliopiston verkko- ja viestintämateriaaleista, Suomen Yrittäjien korkeakouluille luomasta yrittäjyysvisiosta, korkeakoulujen organisoiman startup-kurssin opintoopaskuvauksista ja tehtävänannoista sekä yrittäjyyskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden kirjoitelmista ja ryhmähaastatteluista. Kielenkäytön ja käytäntöjen analyysit paikantuvat kriittiseen diskurssintutkimukseen. Tekstiaineistoa analysoidaan foucault’laisittain valtasuhteiden, tiedon tuotannon ja muotoutuvan subjektin kannalta. Huomio kohdistuu siihen, miten ja mihin tarkoituksiin kieltä käytetään. Tutkimus osoittaa, kuinka yrittäjyyden edistämistä oikeutetaan Euroopan unionin agendalla vetoamalla tietotalouden tarpeisiin. Akateemisesti koulutetuilta odotetaan yritteliäisyyttä niin työssä, yhteiskunnallisten asioiden hoitamisessa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Kansallisesti yrittäjyys näyttäytyy suomalaisessa yliopistokoulutuksessa ratkaisuna kolmeen ”ongelmaan”; yrittäjyyspuhe pyrkii uudista maan yliopistolaitosta vetoamalla yliopistojen koulutustehtävän vääränlaisiin painotuksiin ja aikansa eläneisiin rakenteisiin, yliopistoväen vinoutuneisiin asenteisiin yrittäjyyttä kohtaan sekä passivoivaan ja tarpeettoman teoreettiseen pedagogiikkaan. Lisäksi tutkimus osoittaa yrittäjyyskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden omaksuneen yrittäjyyttä ihannoivan puhetavan ja löytävän siitä samaistumispintaa. Opiskelijat kuitenkin myös haastavat yrittäjyydelle yksinomaan myönteisiä tulkintoja saadessaan tilaa kriittiselle ilmaisulle. Kaikkiaan yrittäjyys artikuloituu tutkimusaineistoissa vaihtoehdottomana ja välttämättömänä ajattelun ja käyttäytymisen kehyksenä. Yrittäjämäinen subjekti määrittyy laajassa ja epämääräisessä kielenkäytössä paitsi yrittäjänä myös työhön ja elämään yleisemmin yrittäjämäisesti suhtautuvana yksilönä. Yrittäjyyskasvatus hallinnan teknologiana pyrkii muotoilemaan tiedoiltaan ja kyvyiltään optimoituja, taloudellista hyötyarvoa tuottavia ja markkinoilla taidokkaasti toimivia akateemisia yrittäjäsubjekteja. Subjektia normalisoidaan niin vaihtoehdottomassa kielenkäytössä kuin yrittäjyyskoulutuksen pedagogisissa käytännöissä, jotka pyrkivät voimaannuttamaan subjekteja kannustamalla ottamaan elämässä menestyminen omiin käsiin. Eri tahot neuvottelevat yrittäjyyden edistämisen päämääristä ja keinoista omista positioistaan ja intresseistään käsin. Akateemisen koulutuksen tarkoitus määrittyy näissä neuvotteluissa painokkaasti talouden ja työelämän tarpeiden ehdoilla. ASIASANAT: akateeminen yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus, hallinta, diskurssi, yrittäjäminäABSTRACT This dissertation examines how entrepreneurship has taken shape as a principle, a goal and a part of the curriculum of university education in the 2000s and 2010s. The thesis consists of four scientific articles and a summary part. The study analyses how entrepreneurship as a higher education policy discourse has become a part of university education that regulates the self-understanding of the educated subjects and produces interpretations of the purpose of academic education. At the core of the study is to understand how the entrepreneurial subjectivity of university students is produced, normalised and negotiated in the education policy language and in the practices of university education. The study aims at increasing understanding about the entrepreneurial discourse in university education as well as parsing and diversifying the discussion on entrepreneurship in higher education policy. The perspective of sociology of education adopted in the study is based on the analytics of government. Academic entrepreneurship is analysed as a rationality of government that reforms university education, while entrepreneurship education is perceived as a technology of government shaping entrepreneurial selves. The examination moves on supranational, national and local levels, as well as on the levels of rationalities, practices and self-techniques. The data consists of documents of the European Commission and the Finnish Ministry of Education and Culture; materials of the University of Turku, which has profiled itself as an entrepreneurial university; entrepreneurship vision for higher education institutions created by the Federation of Finnish Enterprises; study guide descriptions and assignments of a start up course organised by Finnish higher education institutions; and writings and group interviews of students participating in entrepreneurship education. The analysis of language and practices is positioned in critical discourse studies. The textual data is analysed in a Foucauldian sense from the perspectives of power, knowledge and subject. Attention is paid to how and for which purposes language is being used. The study shows how the promotion of entrepreneurship on the European Union agenda is justified by appealing to the needs of the knowledge economy. The academically educated are expected to be entrepreneurial both at work, in taking care of the society, and in their personal lives. Nationally, entrepreneurship in the Finnish university education appears as a solution to three “problems”: the entrepreneurialdiscourse aims to reform the universities by appealing to wrong emphasis of education and old-fashioned structures, academics’ reluctant attitudes towards entrepreneurship, and passive and overly theoretical pedagogy. Further, the study shows that students have adopted and identified with the discourse that idolises entrepreneurship. However, students also challenge the solely positive interpretations when they are given space for critical expression. Altogether, entrepreneurship in the research materials is articulated as an imperative and necessary frame of thinking and behaviour. In the broad and vague entrepreneurial language, the entrepreneurial subject is defined both as an entrepreneur and as a person with an entrepreneurial attitude towards all aspects of life. Entrepreneurship as a technology of government aims at shaping academic entrepreneurial selves whose knowledge and skills are optimal, who produce economic benefits, and who are capable actors on the markets. The subject is being normalised in the persuasive language as well as in the pedagogical practices that aim to empower subjects by encouraging them to take responsibility of their own success in life. Different stakeholders negotiate the goals and means of promoting entrepreneurship depending on their positions and interests. In these negotiations, the purpose of academic education is defined according to the needs of the economy and work life. KEYWORDS: academic entrepreneurship, entrepreneurship education, governmentality, discourse, entrepreneurial sel

"Ekologis-eettisen kasvatuksen jäljillä"

Ylöjärveläinen Jani Pulkki, 42, hahmottelee post doc -tutkimuksessaan ekososiaalista kasvatusfilosofian käsitteistöä.</p

Governing the entrepreneurial mindset: Business students' constructions of entrepreneurial subjectivity

Promoting entrepreneurship education to develop the entrepreneurial competences and mindsets of citizens has become an important mission on the supranational educational policy agenda. This endeavour constructs the ideal of a self-guided entrepreneurial subject who is active, adaptable and capable of tolerating uncertainty. Using the theorizations of governmentality, we attempt to discover in this study how entrepreneurial subjectivity is being constructed and negotiated among university-level business students. The data consist of the writing assignments of a group of students (N = 24) enrolled in entrepreneurship studies in a Finnish university. The findings illustrate how entrepreneurial discourse, as a culturally appropriate manner to express oneself as a self-disciplined and self-governed subject, is adopted by students and reproduced in the practices of entrepreneurship education. We suggest that among educators the aim to educate entrepreneurial subjects should be recognised as a political, moral and, hence, negotiable objective, rather than as a value-neutral or imperative goal.</p

Akateemisen koulutuksen ihanteet rehtoreiden puheissa 1920-luvulta tähän päivään

Artikkeli tarkastelee akateemiseen koulutukseen liitettyjä ihanteita suomalaisen yliopistohistorian eri vaiheissa. Aineistona ovat Turun ja Helsingin yliopistojen rehtoreiden lukuvuoden avajaispuheet vuosilta 1920–2016 (yht. 189). Analyysi rajattiin puheiden kohtiin, joissa käsiteltiin yliopistokoulutuksen päämääriä. Teemoittelemalla aineistosta hahmottui viisi ihannetta, jotka ilmenevät puheissa koko tarkastelujakson läpäisevinä jatkumoina, mutta joiden merkitykset ja painotukset ovat vaihdelleet ajassa. Ihanteet ovat sivistys, kansakunnan palveleminen, asiantuntijuus, kansainvälisyys ja lahjakkuus. Kahden viime vuosikymmenen aikaiset puheet ilmentävät suomalaisen yliopistokoulutuksen traditiossa käännettä kohti markkinamuotoisuutta

Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä

Elinikäistä oppimista on pidetty ratkaisuna yhteiskunnallisiin ongelmiin ainakin 1960-luvulta alkaen. Elinikäisen oppimisen politiikan perusteluina esitetyt ongelmat ovat olleet vuosikymmeniä samankaltaisia, mutta politiikalle on ollut tyypillistä, että tasaisin aika-ajoin se ”keksitään uudelleen”, usein hieman eriävän nimisenä. Tässä luvussa analysoimme suomalaisessa koulutuspolitiikassa käänteentekeväksi reformiksi esiteltyä jatkuvan oppimisen uudistusta. Käytämme aineistona jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjauksia, joita tutkimme foucault’laisen linssin läpi soveltaen Carol Bacchin poliittisten ongelmien representointiin keskittyvää WPR-menetelmää. Tutkimme, millaisia nykyisyyden ongelmia sekä tulevaisuuden uhkakuvia ja riskejä raportissa representoidaan, millaisia ratkaisuja ongelmiin konstruoidaan ja miten jatkuvan oppimisen ihanteellista subjektia rakennetaan. Tarkastelemme jatkuvan oppimisen politiikkaa suhteessa elinikäisen oppimisen politiikan historiaan ja tutkimme mikä siinä on uutta ja mikä tuttua jo entuudestaan. Analyysimme osoittaa jatkuvan oppimisen politiikan perustelujen toistavan aiemmilta vuosikymmeniltä tuttuja sisältöjä. Uutta ovat lupaukset merkityksellisestä elämästä, joka pelkistyy tarkoittamaan työmarkkinoiden vaatimaa itsensä päivittämistä.</p

Kriittinen yrittäjyyskasvatustutkimus nyt ja tulevaisuudessa

In this review article, we examine the current state of international and national critical entrepreneurship education research and create future research suggestions for critical entrepreneurship education research based on this. Our aim is to find out to what extent and what kind of critical entrepreneurship education research has been published in national and international research journals during the years 2010–2023. As a research method, we have used an integrative literature review and analyzed the research publications using content analysis. The results show that the critical entrepreneurship education research published in the period under review can be situated at the levels of politics and discourses as well as pedagogic practices. In the research concerning politics and discourses, the subject of critical analysis are the different discourses of entrepreneurship education in public education policy documents. National research articles focus on the politics and discourses, while international research articles focus on the pedagogic practices.Tarkastelemme tässä kirjallisuuskatsausartikkelissa kriittisen yrittäjyyskasvatustutkimuksen nykytilaa ja luotaamme tämän pohjalta tutkimussuuntauksen tulevaisuutta. Tavoitteenamme on selvittää missä määrin ja minkälaista kriittistä yrittäjyyskasvatustutkimusta on tehty ja julkaistu kotimaisissa ja kansainvälisissä tiedelehdissä vuosina 2010–2023. Olemme hyödyntäneet integroivaa kirjallisuuskatsausta ja analysoineet artikkeleita sisällönanalyysillä. Tulokset osoittavat, että kriittinen yrittäjyyskasvatustutkimus voidaan jaotella politiikkaa ja diskursseja sekä pedagogisia käytäntöjä käsittelevään tutkimukseen. Politiikkaan ja diskursseihin keskittyvissä tutkimusartikkeleissa analyysin kohteena ovat yrittäjyyskasvatuksen diskurssit koulutuspoliittisissa dokumenteissa. Tyypillisesti näissä tutkimusartikkeleissa tarkastellaan yrittäjyyskasvatusta uusliberalistisen koulutuspolitiikan sovelluksena. Näiden artikkelien suhtautumista yrittäjyyskasvatukseen voi luonnehtia epäileväksi, sillä ne kyseenalaistavat yrittäjyyskasvatuksen olemassaolon oikeutusta ja vallitsevia käsityksiä. Pedagogisiin käytäntöihin keskittyvissä tutkimusartikkeleissa voidaan hahmottaa kaksi eri painotusta. Yhtäältä artikkeleissa tarkastellaan yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan kehittämistä yleisesti. Toisaalta niissä reflektoidaan yksittäisiä kurssikokeiluja ja pyritään niiden kautta edistämään kriittistä tutkimusta yrittäjyyskasvatuksesta. Pedagogiset tutkimusartikkelit suhtautuvat yrittäjyyskasvatukseen toiveikkaasti. Niiden päämääränä on ymmärryksen lisääminen, emansipatorinen näkökulma ja hyvien käytäntöjen edistäminen. Suomenkieliset tutkimusartikkelit painottuvat politiikkaan ja diskursseihin ja kansainvälisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelit pedagogisiin käytäntöihin