No-till cultivation suppresses broad-leaved weeds but favours grasses

When shifting from traditional ploughing to no-till cultivation there will be new possibilities to weeds. However, the changes in weed population are more dependent on each field than on cultivation method. We had two field trials in southern Finland (Jokioinen and Mietoinen) on heavy clay for four years (2001-2004). The main treatment was direct seeding or conventional sowing after autumn ploughing combined with spring rotary hoeing

Sustainable bioethanol production combining biorefinery principles using combined raw materials from wheat undersown with clover-grass

To obtain the best possible net energy balance of the bioethanol production the biomass raw materials used need to be produced with limited use of non-renewable fossil fuels. Intercropping strategies are known to maximize growth and productivity by including more than one species in the crop stand, very often with legumes as one of the components. In the present study clover-grass is undersown in a traditional wheat crop. Thereby, it is possible to increase input of symbiotic fixation of atmospheric nitrogen into the cropping systems and reduce the need for fertilizer applications. Furthermore, when using such wheat and clover-grass mixtures as raw material, addition of urea and other fermentation nutrients produced from fossil fuels can be reduced in the whole ethanol manufacturing chain. Using second generation ethanol technology mixtures of relative proportions of wheat straw and clover-grass (15:85, 50:50, and 85:15) were pretreated by wet oxidation. The results showed that supplementing wheat straw with clover-grass had a positive effect on the ethanol yield in simultaneous saccharification and fermentation experiments, and the effect was more pronounced in inhibitory substrates. The highest ethanol yield (80% of theoretical) was obtained in the experiment with high fraction (85%) of clover-grass. In order to improve the sugar recovery of clover-grass, it should be separated into a green juice (containing free sugars, fructan, amino acids, vitamins and soluble minerals) for direct fermentation and a fibre pulp for pretreatment together with wheat straw. Based on the obtained results a decentralized biorefinery concept for production of biofuel is suggested emphasizing sustainability, localness, and recycling principle

Timing incorporation of different green manure crops to minimize the risk of nitrogen leaching

Seven field trials at four research sites were carried out to study the effect of incorporation time of different plant materials on soil mineral N content during two successive seasons. Annual hairy vetch (Vicia villosa Roth), red clover (Trifolium pratense L.), westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) and straw residues of N-fertilized spring barley (Hordeum vulgare) were incorporated into the soil by ploughing in early September, late October and the following May, and by reduced tillage in May. Delaying incorporation of the green manure crop in autumn lessened the risk of N leaching. The higher the crop N and soil NO3-N content, the greater the risk of leaching. Incorporation in the following spring, which lessened the risk of N leaching as compared with early autumn ploughing, often had an adverse effect on the growth of the succeeding crop. After spring barley, the NO3-N content of the soil tended to be high, but the timing of incorporation did not have a marked effect on soil N. With exceptionally high soil mineral N content, N leaching was best inhibited by growing westerwold ryegrass in the first experimental year. ;Kun viherlannoituskasvusto muokataan maahan, voi kasvusto sisältää suuria määriä typpeä. Etenkin palkokasveja sisältävien kasvustojen typpipitoisuus on korkea, jolloin typen vapautuminen on edullisissa olosuhteissa nopeaa. Viherlannoituksen typen saaminen tehokkaasti seuraavan kasvin käyttöön on paitsi taloudellisesti kannattavaa, suotavaa myös typen huuhtoutumisen vähentämiseksi.Tutkimus sai alkunsa viherkesantoalan voimakkaasti kasvaessa 1990-luvun alussa, ja perustuukin erilaisiin viherkesannon toteuttamisvaihtoehtoihin tavanomaisessa viljanviljelyssä. Aiempien tutkimustulosten mukaan viherlannoitteen muokkausajankohta vaikuttaa typen vapautumiseen ja huuhtoutumiseen. Tässä tutkimuksessa haettiin parhaita ajankohtia typpipitoisuuksiltaan erilaisten kasvustojen muokkaamiseen. Seitsemässä kokeessa MTT:n neljällä tutkimusasemalla yksivuotisena viherkesantona kasvaneet ruisvirna, puna-apila ja westerwoldin raiheinä sekä tuleentuneena korjatun ohran sänki ja puintijäte kynnettiin maahan aikaisin tai myöhään syksyllä (vaihdellen syyskuun alusta marraskuun alkuun) tai keväällä ennen kylvömuokkausta. Kyntöjen vaihtoehtona kasvustot muokattiin maahan kyntämättä keväällä ennen varsinaista kylvömuokkausta. Viherkesannon syyskynnön viivyttäminen vähensi typen huuhtoutumisriskiä. Kynnön viivyttämisestä oli sitä enemmän hyötyä, mitä typpipitoisempaa kasvusto oli. Etenkin virnan aikainen kyntäminen aiheutti suuren huuhtoutumisriskin, sillä kasvimassan korkean typpipitoisuuden lisäksi virnakasvuston kokonaistyppimäärä oli suuri. Ohran sängen kyntöajankohta vaikutti melko vähän typen huuhtotumisriskiin. Niinpä maatilan syyskynnöt kannattaa aloittaa sängiltä ja päättää typpipitoisimpiin viherkesantoihin. Kevätkyntöä voidaan käyttää myöhäisen syyskynnön ohella huuhtoutumisen hillitsemiseen savimaita lukuunottamatta. Myös kyntämätön perusmuokkaus keväällä vähensi typen huuhtoutumista, mutta haittasi usein seuraavan viljan kasvua. Niissä kokeissa, joissa maan typpipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea, typen huuhtoutumista hillittiin parhaiten kasvattamalla kesantovuonna typpilannoittamatonta westerwoldin raiheinää

Soil nitrate N as influenced by annually undersown cover crops in spring cereals

Cover crops can reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotations and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereals. The effect of annual undersowing on soil nitrate N was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals during six successive seasons, and a pure stand of cereal was grown in two years after that. In all years, the soil nitrate N was measured in late autumn, and in addition in different times of the season in last four years. The effect of undersowing on soil NO3-N content was generally low, but in one season when conditions favoured high N leaching, westerwold ryegrass decreased soil NO3-N. The negligible increase of N leaching risk in connection with undersowing clovers, associated with late autumn ploughing, supports the use of clovers to increase the cereal grain yield. The highest levels of soil NO3-N were recorded at sowing in spring irrespective of whether a crop was undersown or not. NO3-N contents were higher in sandy soil than in silt. Undersowing can be done annually in cereal cultivation either to fix or catch N. No cumulative effects on soil nitrate N were associated with undersowing after six years.;Viljan aluskasveja käytetään sekä typen huuhtoutumisenestämiseen että typen tuottamiseen. Ensin mainittuun tarkoitukseen sopivia ovat heinät ja jälkimmäiseen ilmakehästä typpeä sitovat apilat. Tutkimuksessa selvitettiin, miten toistuva aluskasvien käyttö vaikuttaa herkästi huuhtoutuvan nitraattitypen määrään maassa kahdella huuhtoutumisherkkyydeltään erilaisella maalajilla. Aluskasvien merkitystä typen huuhtoutumisriskin kannalta arvioitiin myöhäissyksyllä otettujen maanäytteiden avulla. Lisäksi tutkimuksen loppuvuosina maan nitraattitypen muutoksia seurattiin ottamalla näytteitä typen huuhtoutumisen ja käytön kannalta kriittisinä ajankohtina. MTT:n Laukaan ja Pälkäneen tutkimusasemilla viljeltiin puna-apilaa, valkoapilaa, puna-apilan ja nurminadan seosta sekä westerwoldin raiheinää kuusi vuotta toistuvasti kevätviljan aluskasvina. Nitraattitypen määrä maassa loppusyksyllä ei yleensä ollut suuri, eikä myöskään aluskasvien vaikutus siihen. Vaikka valkoapila usein lisäsi ja westerwoldin raiheinä vähensi nitraattitypen määrää, niiden merkitys typen huuhtoutumisriskin kannalta oli normaalisti vähäinen. Raiheinä kuitenkin vähensi nitraattitypen määrää selvästi silloin, kun olot sekä heinän kasvun että huuhtoutumisen kannalta olivat edulliset. Aluskasvimenetelmään liittyvä myöhäinen syyskyntö oli ilmeisesti osasyy siihen, että apiloiden typpi ei ehtinyt vapautua huuhtoutumiselle alttiiseen muotoon ennen talven tuloa. Yleensäkin nitraattitypen määrä oli suurimmillaan kevätkylvön aikaan, eli typpi mineralisoitui lähellä optimaalista ajankohtaa viljan käytön kannalta. Toisaalta nitraattitypen määrän voimakas kasvu roudan sulamisen ja kylvön välillä voi merkitä myös huuhtoutumisriskiä. Typen keräämisen kannalta voisikin herkästi huuhtoutuvilla mailla olla enemmän hyötyä talvehtivasta heinäkasvista kuin yksivuotisesta raiheinästä. Pitkäaikaisvaikutuksia ei kuusi vuotta kestäneestä aluskasvien käytöstä havaittu. Vaikka typen huuhtoutuminen Suomen oloissa on usein pientä verrattuna eteläisempiin viljelyalueisiin, on täälläkin tilanteita, jolloin huuhtoutuminen on merkittävää. Huuhtoutumisen riskiä voidaan pienentää viljelemällä heinää viljan aluskavina. Apiloita voidaan toistuvastikin viljellä aluskasveina sitomaan viljojen käyttöön typpeä ilman että typen huuhtoutumisen riski oleellisesti kasvaa aluskasvittomaan viljelyyn nähden. Syyskyntö on silloin tehtävä niin myöhään kuin maan rakennetta vaarantamatta on mahdollista

The effect of incorporation time of different crops on the residual effect on spring cereals

The effect of the time of incorporation of different green manures and barley residues on the grain yield of spring cereals in two successive seasons was studied in seven field trials. Annual hairy vetch (Vicia villosa Roth), red clover (Trifolium pratense L.), westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) and straw of spring barley (Hordeum vulgare L.) were incorporated into the soil by ploughing in early September, late October and the following May, and by reduced tillage in May. Spring barley was established in the following spring, and spring oats (Avena sativa L.) one year later. In general the grain yield of spring barley after legumes was similar to that after barley, in spite of the fact that N fertilization was reduced by 40 kg ha-1. The two autumn ploughing treatments resulted in a good yield of spring barley more reliably than did the spring incorporations. Because delayed autumn ploughing did not decrease the grain yield, a delaying procedure can be recommended for its potential of decreasing nitrogen leaching. Spring ploughing could be used on all but clay soils. Incorporating ryegrass or red clover in spring by using reduced tillage often decreased the grain yield of barley. Timing of incorporation did not have a consistent effect on the grain yield of oats in the third experimental year.;Huoli viherlannoitustypen kohtalosta maahan muokkaamisen jälkeen synnytti tarpeen selvittää sopivinta muokkaamisen ajankohtaa. Vaikka maan typpimääritykset antavatkin käsityksen muokkausajankohdan suorasta vaikutuksesta huuhtoutumisriskiin, vasta seuraavat kasvukaudet täydentävät tiedon ajoituksen onnistumisesta. Pieni seuraavan kasvin sato lisää välillisesti ravinteiden huuhtoutumisriskiä, koska ravinteiden ottaminen maasta on vähäisempää suuren sadon tuottavaan kasviin verrattuna. Kahdesta typen huuhtoutumisriskiä vähentävästä muokkausajankohdasta tulee viljelyn kannattavuuden vuoksi valita se, joka antaa paremman satovaikutuksen.Tutkimus perustuu viherkesantovaihtoehtoihin tavanomaisessa viljanviljelyssä. Aiempien tutkimustulosten osoitettua viherlannoitteen muokkausajankohdan vaikuttavan typen huuhtoutumiseen ja hyväksikäyttöön yleensä, haettiin tässä tutkimuksessa parhaita ajankohtia typpipitoisuuksiltaan erilaisten kasvustojen muokkaamiseen. Seitsemässä kokeessa Maatalouden tutkimuskeskuksen neljällä tutkimusasemalla yksivuotisena viherkesantona kasvaneet ruisvirna, puna-apila ja westerwoldin raiheinä sekä tuleentuneena korjatun ohran sänki ja puintijäte kynnettiin maahan joko aikaisin tai myöhään syksyllä (vaihdellen syyskuun alusta marraskuun alkuun) tai keväällä ennen kylvömuokkausta. Kyntöjen vaihtoehtona kasvustot muokattiin maahan myös kyntämättä keväällä ennen varsinaista kylvömuokkausta. Syyskynnöt johtivat hyvään seuraavaan ohrasatoon luotettavammin kuin kevätkyntö tai kevennetty muokkaus keväällä. Kevätkyntöä voidaan kuitenkin käyttää typen huuhtoutumisen välttämiseksi lukuun ottamatta savimaita, joilla se selkeästi pienensi ohran jyväsatoa. Erityisesti raiheinän ja puna-apilan kevennetty muokkaaminen maahan keväällä pienensi usein samana keväänä kylvetyn ohran jyväsatoa. Muokkauksen vaikutus kauran jyväsatoon toisena kasvukautena muokkausten jälkeen vaihteli, eikä mitään muokkausmenetelmää voida sen perusteella pitää muita parempana. Aikaisemmin julkaistussa, maan mineraalitypen määriä selvittäneessä tutkimuksen osassa päädyttiin suosittelemaan kynnön viivyttämistä typen huuhtoutumisen vähentämiseksi. Jyväsatojen perusteella syyskynnön viivyttäminen ei vaaranna viljelyn kannattavuutta. Lokakuun olosuhteita tulee kuitenkin seurata, jotta vältetään maan rakenteen vaurioittaminen kyntämällä liian märissä oloissa. Kokeissa kasvustolliset ruudut olivat syksyllä kynnettäessä selkeästi kuivempia kuin sängellä olevat. Kun muokkausajankohdan vaikutus maan mineraalitypen määrään oli lisäksi pieni viljan jälkeen ja kasvoi viherkesannon typpipitoisuuden kasvaessa, kannattaa maatilan syyskynnöt aloittaa sängiltä ja päättää typpipitoisimpiin viherkesantoihin

Effect of annually repeated undersowing on cereal grain yields

Cover crops can be used to reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotation and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereal cropping. The effect of annual undersowing on cereal grain yield and soil mineral N content in spring was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals in the same plots in six successive seasons, and their effects on cereal yield were estimated. Annual undersowing with clovers increased, and undersowing with westerwold ryegrass decreased cereal grain yields. The grain yield was only slightly lower with a mixture of red clover and meadow fescue than with red clover alone. Westerwold ryegrass did not affect soil mineral N content in spring and the increase attributable to clovers was small. The mixture of red clover and meadow fescue affected similarly to pure red clover. Soil fertility was not notably improved during six years of undersowing according to grain yield two years later.Sadonkorjuun jälkeistä typen huuhtoutumista voidaan estää keräämällä typpeä tarkoitusta varten kylvettyjen kasvien avulla. Suomen kasvukausi ei ole riittävän pitkä maan vapaata typpeä keräävän kasvuston perustamiseen viljan puinnin jälkeen, vaan on käytettävä aluskasveja. Ihanteellinen aluskasvi kilpailee heikosti viljaa vastaan, mutta kasvaa voimakkaasti viljan puinnin jälkeen. Apilat aluskasveina tuottavat typpeä viljelykiertoon.Tutkimuksessa selvitettiin, miten toistuva aluskasvien käyttö vaikuttaa viljojen jyväsatoon ja mineraalitypen määrään maassa kylvöaikaan. Kun aluskasveja viljellään vuosittain samalla paikalla, viljan satoon vaikuttavat samanaikaisesti kasvilajien välinen kilpailu kasvustossa ja edellisen vuoden aluskasvi esikasvina. Viljelyn monipuolistaminen aluskasvien avulla voi pidemmällä aikavälillä myös parantaa maan kasvukuntoa ja siten lisätä viljasatoa. MTT:n Laukaan ja Pälkäneen tutkimusasemilla viljeltiin puna-apilaa, valkoapilaa, puna-apilan ja nurminadan seosta sekä westerwoldin raiheinää kuusi vuotta toistuvasti kevätviljan aluskasvina. Apilat lisäsivät viljan jyväsatoa keskimäärin 250-400 kg ha-1 toisesta koevuodesta lähtien. Edellisen vuoden apilasta vapautui typpeä viljan käyttöön, eikä kasvava apila kilpaillut voimakkaasti viljaa vastaan. Westerwoldinraiheinän aiheuttama kilpailu pienensi viljan jyväsatoa yli 200 kg ha-1. Nurminadan merkitys puna-apilan yhteydessä oli pieni, sillä seos oli apilavaltainen. Viimeisen vuoden jyväsatojen perusteella aluskasvien viljely ei oleellisesti parantanut koekenttien kasvukuntoa. Aluskasvien käyttöön liittyvä myöhäinen syyskyntö ilmeisesti edesauttoi aluskasvien typen vapautumista sopivaan aikaan. Apiloiden toistuva viljely aluskasveina onkin hyvin Suomen oloihin sopiva menetelmä. Heiniäkin voidaan viljellä toistuvasti aluskasveina maan kasvipeitteisyyden lisäämiseksi ja ravinteiden keräämiseksi. Westerwoldinraiheinän sijaan tulisi kuitenkin käyttää lajeja, jotka kilpailevat vähemmän viljan kanssa ja kasvavat voimakkaammin syksyllä. Tällaisten lajien toistuvan käytön merkitystä maan ja viljojen typpitalouteen tulisi tutkia. Typpilannoituksen määrällä ei ollut suurta merkitystä aluskasvien vaikutuksen kannalta. Apiloiden vaikutus jyväsatoon ja maan mineraalitypen määrään näytti kuitenkin usein olevan voimakkain kun lannoitetyppeä ei annettu

Polymer coated turnip rape seed did not facilitate early broadcast sowing under Finnish growing conditions

An alternative sowing time for summer turnip rape (Brassica rapa L. var. oleifera subvar. annua) and canola rape (Brassica napus L. var. oleifera subvar. annua) was investigated under northern European growing conditions, where the growing season is very short and seedling establishment in spring is difficult. Using a method termed carrier technology, seeds of spring canola were coated with polymer and sown in winter or early spring. Two types of polymer were tested: water-impervious PoligenÆÊWE3 (polyethylene wax at five rates depending on experiment) and water-soluble, freeze sensitive ExtenderÆÊ (GrowTech at 3% of seed weight). Four separate field experiments at two locations (Jokioinen, 60¢X81¡¦N and Mietoinen, 60¢X38¡¦N) and two laboratory experiments were carried out in 2002¡V2004. Early sowing times were used in combination with autumn control of weeds using non-selective herbicides and broadcast sowing onto cereal stubble to promote cost-efficiency. Such sowing method failed to produce even plant stands, as only few seedlings emerged. The polymer coatings were successful and the water-soluble, freeze sensitive polymer designed to allow an alternative sowing time performed well in laboratory tests. Large numbers of early sown coated and control seeds remained viable until the end of spring. Under field conditions germination or seedling establishment failed probably due to poor seed-to-soil contact. Moreover, unfavourable winter and spring conditions likely resulted in lack of synchrony between adequate temperature and water availability needed for seed imbibition and germination.;Kanadassa on kehitetty kustannuksia saastava ja tyohuippujatasaava vaihtoehtoinen rapsin kylvomenetelma. Patentoidussa menetelmassa rapsin siemen pinnoitetaan polymeerilla (GrowTec ExtenderÆÊ), joka on vesiliukoinen ja herkka pakkaselle. Menetelmassa (carrier technology) kevatmuotoisen rapsin pinnoitetut siemenet kylvetaan myohaan syksylla, ennen pakkasten tuloa. Pinnoite imee itseensa vetta, luovuttamatta sita rapsin siemenelle. Pakkasten tultua pinnoite jaatyy ja sarkyy, jolloin siemen voi kostua talven vaistyttya. Nain varmistetaan, etta syksylla kylvetty siemen ei ida ennen aikojaan vaan vasta kevaalla. Tama tapahtuu kuitenkin selvasti kevatkylvoja aikaisemmin, joten satoisuus paranee ¡V varsinkin, kun nain onnistutaan valttamaan kukinnan ja siementen muodostumisen ajoittuminen pahimpaan helle- ja kuivuusaikaan. Menetelma on kiinnostava myos Suomen lahtokohdista. Syysmuotoisten oljykasvien talvehtimisongelmat ja -epavarmuus ovat estaneet viljelyn laajenemisen, vaikka tiedetaan, etta onnistuessaan tama mahdollistaisi satoisuuden paranemisen. Myos kevatkuivuuden aiheuttamat taimettumisongelmat voitaisiin mahdollisesti ohittaa. Teimme siemenpinnoitekokeita pellolla ja laboratoriossa. Kanadalaisten patentoiman pinnoitteen lisaksi tutkimme lannoiterakeiden pinnalla kaytettavan Poligen ÆÊ-polymeerin soveltuvuutta siemenpinnoitteeksi. Koesarjoissa oli useimmiten rypsin ohella rapsi, ja kylvosiemen pinnoitettiin usealla PoligenÆÊ-polymeerin ainemaaralla. GrowTech ExtenderÆÊ -pinnoitetta kaytettiin vain yhta pitoisuutta Kanadan mallin mukaisesti. Tutkimuksissa tahdattiin menetelmaan, jossa pinnoitetun siemenen kylvo tehtiin muokkaamattomaan peltoon, suoraan viljan sankeen, ja josta rikkakasvit torjuttiin jo ennalta totaalitorjuntana syksyn aikana. Koesarjat kylvettiin Jokioisiin ja Mietoisiin erilaisin kokoonpanoin kolmen vuoden aikana. Talvea vasten tehdyn kylvon rinnalla kokeiltiin myos hyvin varhaista kevatkylvoa, yopakkasten yha esiintyessa. Ensimmaisena vuonna kasvustot taimettuivat parhaiten, joskin jaivat parhaimmillaankin liian harvoiksi. Seuraavien vuosien kokeissa vain satunnaiset yksilot taimettuivat. Aikaisin taimettuneiden rypsien ja rapsien kohtaloksi koituivat kuitenkin ankarat kirppavahingot. Poikkeuksellisen aikaisina Brassica-kasveina ne houkuttelivat kirppoja niin, etta taimet tuhoutuivat heti pian havaituksi tulonsa jalkeen. Ensimmaisena koevuotena, kun taimimaara oli paikoitellen kohtuullinen, turvauduttiin toistuviin torjuntakasittelyihin. Menetelma ei toiminut. Suurimpana syyna epaonnistumiseen pidimme siemenen huonoa kontaktia kosteaan maahan. Tata tuki havainto, etta taimia esiintyi eniten niissa kohdissa koeruutua, jossa maa oli painautunut, sen pinta oli rikkoutunut tai siemen oli muuten paassyt parempaan kontaktiin maan kanssa. Toisaalta tata tulkintaa vastaan on naytto, etta siemenet eivat itaneet havaittavasti myohemmin kasvukauden aikana tai syksylla syyssateiden turvin, vaikka nain kay esimerkiksi puinnin yhteydessa varisseille rypsin siemenille. Taman vuoksi selvitimme kylvettyjen, pinnoitettujen siementen kohtaloa pellossa ¡V niin epaonnistumisen syyn ymmartamiseksi kuin menetelman mahdollisen edelleen kehittamisen tueksi. Tama perustui laboratoriossa tehtaviin idatyskoesarjoihin, joissa toisessa tutkittiin pellolta kerattyjen siemennaytteiden ja toisessa kylvoissa kaytetyn siemenen itamisdynamiikkaa. Lisatutkimukset osoittivat, etta rypsin siemenet eivat menettaneet talven aikana itamiskykyaan, joten syyna menetelman toimimattomuuteen ei ollut siementen tuhoutuminen. Laboratoriossa tehdyt idatykset osoittivat lisaksi, etta GrowTech ExtenderÆÊ -pinnoite vapautti siemenen hyvin nopeasti, jo aivan talven alussa, vedelta suojaavasta vaipasta. Pinnoitemaaran lisaaminen viivastytti itamaan lahtoa, ja vaikutus korostui alhaisissa lampotiloissa. Menetelman toimimattomuuden keskeisin syy oli siemenen huono kontakti maan kanssa

Soil nitrate N as influenced by annually undersown cover crops in spring cereals

Cover crops can reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotations and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereals. The effect of annual undersowing on soil nitrate N was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals during six successive seasons, and a pure stand of cereal was grown in two years after that. In all years, the soil nitrate N was measured in late autumn, and in addition in different times of the season in last four years. The effect of undersowing on soil NO3-N content was generally low, but in one season when conditions favoured high N leaching, westerwold ryegrass decreased soil NO3-N. The negligible increase of N leaching risk in connection with undersowing clovers, associated with late autumn ploughing, supports the use of clovers to increase the cereal grain yield. The highest levels of soil NO3-N were recorded at sowing in spring irrespective of whether a crop was undersown or not. NO3-N contents were higher in sandy soil than in silt. Undersowing can be done annually in cereal cultivation either to fix or catch N. No cumulative effects on soil nitrate N were associated with undersowing after six years.