Liberty, Property and Rationality : Concept of Freedom in Murray Rothbard's Anarcho-capitalism

Murray Rothbard (1926–1995) on yksi keskeisimmistä modernin libertarismin taustalla olevista ajattelijoista. Rothbard pitää yksilöllistä vapautta keskeisimpänä periaatteenaan, ja yhdistää filosofiassaan klassisen liberalismin perinnettä itävaltalaiseen taloustieteeseen, teleologiseen luonnonoikeusajatteluun sekä individualistiseen anarkismiin. Hänen tavoitteenaan on kehittää puhtaaseen järkeen pohjautuva oikeusoppi, jonka pohjalta voidaan perustaa vapaiden markkinoiden ihanneyhteiskunta. Valtiota ei täten Rothbardin ihanneyhteiskunnassa ole, vaan vastuu yksilöllisten luonnonoikeuksien toteutumisesta on kokonaan yksilöllä itsellään. Tutkin työssäni vapauden käsitettä Rothbardin anarko-kapitalistisessa filosofiassa. Selvitän ja analysoin Rothbardin ajattelun keskeisimpiä elementtejä niiden filosofisissa, ideologisissa, poliittisissa ja henkilöhistoriallisissa konteksteissaan. Käytän näiden elementtien arviointiin sekä historiatieteen että filosofian lähestymistapaa. Tässä mielessä työni edustaa sekä aate- että filosofian historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani Isaiah Berlinin negatiivisen ja positiivisen vapauden teoriaa (1958). Nojaudun vapauden käsitteen analysoinnissa klassisen liberalismin traditioon, jota työssäni keskeisimmin edustaa Berlinin lisäksi John Stuart Millin filosofia (1859). Tähän viitekehykseen tukeutuen esitän, ettei Rothbardin vapauden teoria edusta liberalistista ajattelua, vaan on selkeästi tämän tradition ulkopuolella niin metaeettisen teoriansa, yhteiskunnallisten arvojensa kuin perimmäisen vapauskäsityksensäkin puolesta. Vapauden käsitteellä on Rothbardin filosofiassa kaksi toisistaan erottuvaa merkitystä. Rothbard viittaa vapauden termillä useimmiten praxeologisen taloustieteen logiikkaan perustuvaan, välinearvolliseen ”moraalitieteeseen” ja tämän pohjalta johdettuun vapauden objektiiviseen määritelmään luonnollisena tosiasiana. Toisaalta hän viittaa termillä myös normatiiviseen, itseisarvolliseen poliittiseen ihanteeseen. Tutkimustavoitteenani on selvittää, miten nämä kaksi merkitystä lopulta yhdistyvät Rothbardin ajattelussa toisiinsa. Teen täten ymmärrettäväksi, mitä vapaus lopulta tarkoittaa Rothbardin filosofiassa. Primäärilähteinäni on Rothbardin kirjallinen tuotanto vuosilta 1960–1982. Hänen poliittisen filosofiansa kannalta keskeisimmät teokset ovat ”Ethics of Liberty” (1982) sekä ”For a New Liberty” (1973). Tukeudun tutkimuksessani myös Rothbardista tehtyihin elämäkerrallisiin selvityksiin, joita ovat kirjoittaneet Rothbardin lähipiiriin ja kannattajakuntaan kuuluneet akateemikot. Tutkimustulosteni pohjalta väitän, ettei anarko-kapitalismi ole luonnollisiin tosiasioihin ja puhtaaseen järkeen pohjautuva eettinen systeemi, vaan pohjimmiltaan uskonnollisen moraalin päälle rakentuva vapaiden markkinoiden ideologia, jossa vapauden välinearvollinen määritelmä yhdistyy vapauden poliittiseen ihanteeseen lopulta vain sen olettamuksen kautta, että olemme epävapaita valtion takia

From Stem Cells to Populations—Using hiPSC, Next-Generation Sequencing, and GWAS to Explore the Genetic and Molecular Mechanisms of Congenital Heart Defects

Congenital heart defects (CHD) are developmental malformations affecting the heart and the great vessels. Early heart development requires temporally regulated crosstalk between multiple cell types, signaling pathways, and mechanical forces of early blood flow. While both genetic and environmental factors have been recognized to be involved, identifying causal genes in non-syndromic CHD has been difficult. While variants following Mendelian inheritance have been identified by linkage analysis in a few families with multiple affected members, the inheritance pattern in most familial cases is complex, with reduced penetrance and variable expressivity. Furthermore, most non-syndromic CHD are sporadic. Improved sequencing technologies and large biobank collections have enabled genome-wide association studies (GWAS) in non-syndromic CHD. The ability to generate human to create human induced pluripotent stem cells (hiPSC) and further differentiate them to organotypic cells enables further exploration of genotype–phenotype correlations in patient-derived cells. Here we review how these technologies can be used in unraveling the genetics and molecular mechanisms of heart development

Seize the day and seize seizures after cardiac arrest

Non peer reviewe

From Stem Cells to Populations—Using hiPSC, Next-Generation Sequencing, and GWAS to Explore the Genetic and Molecular Mechanisms of Congenital Heart Defects

Congenital heart defects (CHD) are developmental malformations affecting the heart and the great vessels. Early heart development requires temporally regulated crosstalk between multiple cell types, signaling pathways, and mechanical forces of early blood flow. While both genetic and environmental factors have been recognized to be involved, identifying causal genes in non-syndromic CHD has been difficult. While variants following Mendelian inheritance have been identified by linkage analysis in a few families with multiple affected members, the inheritance pattern in most familial cases is complex, with reduced penetrance and variable expressivity. Furthermore, most non-syndromic CHD are sporadic. Improved sequencing technologies and large biobank collections have enabled genome-wide association studies (GWAS) in non-syndromic CHD. The ability to generate human to create human induced pluripotent stem cells (hiPSC) and further differentiate them to organotypic cells enables further exploration of genotype–phenotype correlations in patient-derived cells. Here we review how these technologies can be used in unraveling the genetics and molecular mechanisms of heart development.Peer reviewe

Toipuminen tehohoitoa vaatineesta koronavirusinfektiosta

Vertaisarvioitu.• Vaikeaan COVID-19-tautiin liittyy toimintakykyyn ja elämänlaatuun vaikuttavia jälkioireita, joista erityisesti uupumus ja hengitysoireet ovat yleisiä. Tehohoidon jälkeen esiintyy myös mielenterveysongelmia. • Hengityslaitehoidossa olleille potilaille voi jäädä restriktiivinen hengitystoiminnan vajaus ja diffuusiokapasiteetin heikentymä. Myös lihasheikkous on tavallista ja vaikuttaa suorituskykyyn. • Jälkioireissa tapahtuu korjaantumista. • Tehohoidon aikana hoitoon liittyviä haittoja pyritään minimoimaan. Hoidon jälkeen on tärkeää tunnistaa kuntoutusta ja tukea tarvitsevat potilaat.Peer reviewe

Matrix metalloproteinases in critically ill patients

The systemic levels of matrix metalloproteinases (MMPs) -7, -8 and -9 and the tissue inhibitor of metalloproteinases-1 (TIMP-1) were investigated in 877 critically ill patients. In Study I, 15 intensive care unit-(ICU) treated adult patients with secondary peritonitis were prospectively included. Peritoneal fluid, blood and urine samples were collected at the ICU after surgery. The serum and urine levels of MMP-8 were compared with those obtained from ten healthy volunteers, and were found to be significantly higher in patients. In peritoneal fluid, MMP-8 levels were significantly higher than in serum and urine. This study was the first to identify MMP-8 in the peritoneal fluid of peritonitis patients. Study II was a sub-study of the FINNSEPSIS study where patients with severe sepsis or septic shock were prospectively included in 24 Finnish ICUs. Serum samples of 248 patients were analysed for MMP-8, MMP-9 and TIMP-1 levels, that were found to be higher than those of healthy controls. MMP-8, -9 and TIMP-1 levels were compared between ICU survivors and non-survivors. Median MMP-8 (p<0.01) and TIMP-1 (p<0.001) were higher and median MMP-9 levels lower (p=0.047) in ICU non-survivors than in ICU survivors. Study III investigated MMP-7, MMP-8, MMP-9, and TIMP-1 levels on 51 patients resuscitated from cardiac arrest (CA). The patients were a subgroup of the Hypothermia After Cardiac Arrest study. Thirty patients had received mild therapeutic hypothermia treatment (MTH) and 21 non-hypothermia treatment (non-MTH). Serum samples taken at 24 and 48 hours from restoration of spontaneous circulation were analysed and compared between patients and healthy volunteers. Serum MMP and TIMP-1 levels of MTH-treated patients were compared during and after MTH with the levels of non-MTH-treated patients. MMP-8 and MMP-9 were higher in CA patients than controls. Patients receiving MTH treatment had lower median MMP-9 levels during MTH than non-MTH-treated patients (p<0.001). This is one novel potential mechanism of how MTH treatment improves outcome of CA patients. Study IV was a 563-patient sub-study of the FINNALI study that included acute respiratory failure patients at 25 Finnish ICUs. MMP-8 and TIMP-1 were analysed from blood samples taken on study admission and 48 hours thereafter. Association of MMP-8 and TIMP-1 with 90-day mortality was examined. Serum MMP-8 predicted 90-day mortality of acute respiratory failure patients poorly. Admission TIMP-1 levels were higher in non-survivors than in survivors (p<0.001).TIMP-1 was an independent predictor of 90-day mortality, with a moderate discriminative power (AUC 0.633, 95% CI 0.580- 0.686). TIMP-1 was also associated with the severity of oxygenation disturbance. Thus, TIMP-1 is a potentially useful biomarker for predicting outcome in acute respiratory failure patients.Valtaosaan tehohoitoon johtavista sairaustiloista liittyy yleistynyt tulehdusreaktio, joka voi johtaa eri elinjärjestelmien toimintahäiriöihin. Matrix metalloproteinaasit (MMP) 8 ja 9 vapautuvat neutrofiilisista valkosoluista nopeasti tulehduksen alkuvaiheessa. Niiden toimintaa kudostasolla säätelee mm metalloproteinaasien kudosinhibiittori TIMP-1. Myös MMP-7 säätelee tulehdusreaktioita ja lisäksi MMP-8:aa ja MMP-9:ää. Väitöskirjatyössä selvitettiin MMP-7:n, -8:n, -9:n ja TIMP-1:n roolia kriittisesti sairailla potilailla. Aineisto koostui neljästä eri potilasryhmästä, yhteensä potilaita kerättiin 877. Osatöissä I ja III potilaat kerättiin yhdestä keskuksesta ja osatöissä II ja IV osana kansallisia monikeskustutkimuksia (FINNSEPSIS ja FINNALI). Osatyössä I määritettiin 15 akuutin vatsakalvontulehduksen takia leikatun potilaan vatsaonteloeritteestä, seerumista ja virtsasta MMP-8-pitoisuuksia. MMP-8-tasot olivat potilaiden seerumissa ja virtsassa korkeammat kuin terveillä verrokeilla. Korkeimmat pitoisuudet todettiin vatsaonteloeritteessä. Osatyössä II tutkittiin 248 vaikean sepsiksen tai septisen sokin vuoksi tehohoitoon päätyneen potilaan verinäytteitä. Tulovaiheen seeruminäytteistä määritettiin MMP-8, MMP-9 ja TIMP-1-pitoisuuksia. Niiden tasot olivat korkeammat kuin terveillä verrokeilla. Potilailla, jotka menehtyivät tehohoidon aikana, oli tulovaiheessa korkeammat MMP-8- ja TIMP-1-pitoisuudet kuin niillä, jotka selviytyivät. MMP-9-tasot olivat selviytyneillä matalammat. Osatyössä III tutkittiin MMP-7,-8 ja -9 sekä TIMP-1 pitoisuuksia 51 kammiovärinästä elvytetyllä potilaalla. Potilaat kuuluivat HACA-tutkimukseen, jossa heidät satunnaistettiin saamaan silloista standardihoitoa normaalissa lämpötilassa tai viilennyshoitoa, jossa keho viilennettiin 33 asteen lämpötilaan 24 tunnin ajaksi. MMP-8- ja -9 seerumitasot olivat elvytetyillä korkeammat kuin terveillä verrokeilla, MMP-7 ei ollut merkitsevästi koholla. TIMP-1 oli elvytetyillä verrokkeja matalampi. Viilennyshoidon aikana MMP-8- ja MMP-9-tasot olivat merkittävästi alhaisemmat kuin normaalilämpöti-lassa hoidetuilla potilailla. Tämä ero hävisi hoidon jälkeen. Tulos tuo uutta tietoa mekanismeista, jotka liittyvät viilennyshoidon vaikutuksiin tässä potilasryhmässä. Osatyössä IV selvitettiin, voidaanko akuuttia hengitysvajausta sairastavien potilaiden selviytymistä ennustaa alkuvaiheen MMP-8- ja TIMP-1-tasojen avulla. Tässä 563 potilaan aineistossa seerumin TIMP-1, muttei MMP-8, ennusti itsenäisesti 90 vuorokauden kuolleisuutta ja oli yhteydessä hengitysvajauksen vaikeusasteeseen. Väitöskirjatutkimus tuo lisätietoa yleisen tulehdusreaktion mekanismeista

Premorbid functional status as an outcome predictor in intensive care patients aged over 85 years

Background Poor premorbid functional status (PFS) is associated with mortality after intensive care unit (ICU) admission in patients aged 80 years or older. In the subgroup of very old ICU patients, the ability to recover from critical illness varies irrespective of age. To assess the predictive ability of PFS also among the patients aged 85 or older we set out the current study. Methods In this nationwide observational registry study based on the Finnish Intensive Care Consortium database, we analysed data of patients aged 85 years or over treated in ICUs between May 2012 and December 2015. We defined PFS as good for patients who had been independent in activities of daily living (ADL) and able to climb stairs and as poor for those who were dependent on help or unable to climb stairs. To assess patients' functional outcome one year after ICU admission, we created a functional status score (FSS) based on how many out of five physical activities (getting out of bed, moving indoors, dressing, climbing stairs, and walking 400 m) the patient could manage. We also assessed the patients' ability to return to their previous type of accommodation. Results Overall, 2037 (3.3% of all adult ICU patients) patients were 85 years old or older. The average age of the study population was 87 years. Data on PFS were available for 1446 (71.0%) patients (good for 48.8% and poor for 51.2%). The one-year mortalities of patients with good and those with poor PFS were 29.2% and 50.1%, respectively, p < 0.001. Poor PFS increased the probability of death within 12 months, adjusted odds ratio (OR), 2.15; 95% confidence interval (CI) 1.68-2.76, p < 0.001. For 69.5% of survivors, the FSS one year after ICU admission was unchanged or higher than their premorbid FSS and 84.2% of patients living at home before ICU admission still lived at home. Conclusions Poor PFS doubled the odds of death within one year. For most survivors, functional status was comparable to the premorbid status.Peer reviewe

Paha olo iholla. Viiltelykokemukset ja ruumiillisuus nuorten kertomuksissa keskustelufoorumilla

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee nuorten kertomuksia itsensä viiltelyyn liittyvistä kokemuksista eräällä internetin keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa kysytään, millä tavalla itseään viiltelevät nuoret jäsentävät viiltelyyn liittyviä kokemuksiaan ja millaisena ruumis esitetään viiltelykertomuksissa. Nuorten viiltely on sosiaalisesti rakentunut käyttäytymismalli yksilöllistyvässä länsimaisessa kulttuurissa, jossa ruumis on yksilön projekti ja koettu minuus. Tutkimuksessa lähestytään viiltelyä refleksiivisenä ruumiinmuokkauksen tekniikkana ja identiteetin ilmaisijana tekevän, näkyvän ja kokevan ruumiin kautta. Näin ymmärrettynä viiltelyilmiötä on teoretisoitu ja tutkittu toistaiseksi vähän. Tutkielman metodologisena orientaationa on narratiivinen lähestymistapa, ja analysoitavana aineistona nuorten kertomukset viiltelyyn liittyvistä kokemuksista. Tutkielman aineisto koostuu 192 viestistä, jotka on kerätty nuorille suunnatulta anonyymilta keskustelufoorumilta. Analyysi perustuu aineiston sisällön teemoitteluun, viiltelykokemusten narratiivisten rakenteiden ja ruumiiseen viittaavan kerronnan tunnistamiseen. Tutkimuksessa esitetään, että nuorten kertomukset viiltelystä rakentuvat pahanolon kokemuksen, riippuvuuden kehittymisen, viiltelyn salaamisen ja lopettamishalun varaan. Viiltely on toimintaa – ruumiin tekemistä -, jonka tavoitteena on auttaa itseä ruumiin kokemisen ja näkymisen kautta. Viiltelevän nuoren olemassaolo vallitsevien kulttuuristen normien keskellä näyttäytyy monin tavoin ristiriitaisena kokemuksena autetuksi tulemisen tarpeen ja itsenäisen selviämisen välillä. Tutkimuksen johtopäätöksenä hahmottuu nuorten viiltelijöiden tarve tulla nähdyksi oikealla tavalla ja saada apua koettuihin psyykkisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Tätä pyrkimystä varjostaa viiltelijöiden stigmatisointi ja häpeän kokemus.Siirretty Doriast

Samma lagstiftning – varierande praxis? Socialarbetares syn på funktionshindrades delaktighet i Österbotten

Delaktighet är en av grundprinciperna för handikappolitiken i Finland, och ansvaret för handikappservicen som funktionshindrade behöver för att vara delaktiga ligger på kommunerna. Syftet med studien är att belysa hur socialarbetare i tio österbottniska kommuner anser att principen om delaktighet förverkligas för funktionshindrade. Frågeställningarna är: hur konstrueras funktionshindrade som grupp och vilken innebörd ges delaktighet? Vilka faktorer anses försvåra funktionshindrades delaktighet och hur borde den befrämjas? Och slutligen, finns det variationer i tillämpningen av handikappservicelagstiftningen på lokal nivå och vad kan orsakerna till detta vara? Socialarbetarnas bild av funktionshindrades delaktighet var ganska tudelad, även om de enhälligt framhöll vikten av delaktighet och allas jämlikhet som både grundvärde och mål. Otillgänglighet och attityder ansågs vara de största hindren och att därtill önskades i vissa förbättringar av handikappservicesystemet. Studien visade att de kommunvisa skillnaderna var små, att socialarbetarna arbetade i nära kontakt med klienterna och att deras arbete styrdes både av lagstiftningen och av till buds stående resurser

Prevalence of risk-drinking in critically ill patients, screened with carbohydrate-deficient transferrin and AUDIT-C score : A retrospective study

Background Studies demonstrate that up to one-third of intensive care unit (ICU) admissions are directly or indirectly related to alcohol. Screening for alcohol use is not routine. This study examined the prevalence of elevated %CDT (carbohydrate-deficient transferrin) and above risk-level AUDIT-C (Alcohol Use Disorders Identification Test, Consumption) in patients admitted to ICU. Methods We conducted a retrospective analysis of clinical and laboratory data from a single ICU where %CDT and AUDIT-C were included in routine assessment. After excluding readmissions, 2532 adult patients from a 21-month period were included. Admission values of %CDT were available for 2049 patients, and AUDIT-C was available for 1617 patients. The association of %CDT and AUDIT-C with short- and long-term outcome was studied by using univariate and multivariate logistic regression analysis. Results %CDT was above the reference value in 23.7% (486/2048) of patients with available %CDT. Of patients with available AUDIT-C, 33% (544/1617) had a risk-level AUDIT-C score. Patients with a risk-level AUDIT-C score were significantly younger than those with a lower score (51 vs 64 years, P <.0001). Increased %CDT was associated with higher severity of illness. AUDIT-C was associated independently with increased risk of long-term mortality in multivariate analysis (P = .007). Conclusion One in three of ICU patients are risk-level alcohol users as measured with AUDIT-C score, and one in four are analysed with %CDT. The prevalence varies according to the method used and any method alone may be insufficient to detect risk-level consumption reliably. Editorial Comment Alcohol overconsumption is associated with need for ICU admission and with less favorable outcomes. Diagnosis of alcohol overconsumption though is problematic due to low sensitivity in screening. In a pilot study, a biomarker and a screening tool are compared. The finding is that multiple tools are needed to achieve an adequate sensitivity for detection.Peer reviewe