The Construction of Entrepreneurial Opportunities - Focus on Women Entrepreneurs

ABSTRACT Entrepreneurial opportunities are considered not only to be the basis of any profitable business, but also to form the core of entrepreneurship domain together with the enterprising individuals and to have the potential for developing the field of entrepreneurship research forward. However, problems with operationalization and measuring as well as the clarity of the concept itself have hindered research. This has led some scholars to argue that despite the efforts, research on opportunities has provided only little useful knowledge. Albeit these difficulties, the concept has been conceived as useful for practitioners, and it is still widely considered focal for entrepreneurship research. Thus, I suggest that investigating opportunities from a social constructionist, and particularly relational constructionist perspective, which has still not become a mainstream approach in opportunity research, offers us new understanding and new avenues for future research. This study aims to provide a contextualised understanding of how opportunity creation is constructed by women entrepreneurs. It concentrates on women entrepreneurs’ talk to find out how they make sense of opportunity creation, what kinds of interpretations they make and what kinds of meanings they assign to people, actions, events, or situations in which they create opportunities. This study answers the call for contextualizisation in entrepreneurship research by investigating how women entrepreneurs’ sense making and interpretations are formed in the cultural and social environment they are embedded in and how they negotiate understandings that can accommodate the opportunity and their business within the social and cultural norms and understandings of “how the world is”. Furthermore, the study’s aim is to understand women entrepreneurs’ individual situations and their embeddedness in social structures and practices that enable and restrict their endeavors to create opportunities. The research material consists of video-recorded conversations of a group of nine women entrepreneurs in addition to individual interviews with each one. The stories they shared with the interviewer and with each other are investigated as narratives to understand the context in which they talk about creating opportunities. When telling stories, people give meaning to their experiences and actions, simultaneously narrating themselves and their identities. The opportunity concept is fuzzy and unfamiliar to these entrepreneurs; thus, they are likely to lack vocabulary and, thus, to use metaphors when describing their efforts to create opportunities. The entrepreneurs’ use of metaphorical language is identified, and metaphors describing opportunity creation, business and entrepreneurs are built (maturing, pedaling, owner-building, jumping into water, conquering land, jigsaw puzzle, and nature metaphors). These metaphors also describe an entrepreneur’s role and actions, to some extent, which are used to study what kind of picture these metaphors draw of entrepreneurs. The individual cases of these women entrepreneurs are used not only to build an understanding of their life situations, the ways they build the confidence needed to establish a business, and the strategies they use to create business opportunities, but also to gain insight about how these women entrepreneurs construct opportunity creation in different situations. This study’s findings tell a mundane account of opportunity creation, challenging the heroic account that has been prevalent in entrepreneurship research. According to creation theory, opportunity is not discovered based on an exceptional cognitive capacity nor on an exceptional ability to predict the future but is continuously created in interactions with the environment. Creation does not end when a venture is established but continues through the existence of the business, sometimes even in a different business entity. The social constructionist viewpoint says that entrepreneurs are embedded in the social structures and practices that enable and restrict their endeavors to create the opportunity. The stories of these women entrepreneurs tell how their expectations, dreams, aspirations, and actions to create an opportunity are influenced by their family situations, the decisions and attitudes of their family members, their own and their family members’ health situations, and the assumptions, expectations, and actions of those around them. The stories of these women entrepreneurs present a picture of entrepreneurs as hardworking, active, responsible, persistent, and enthusiastic, even passionate. Enterprising, for them, is not just about creating wealth; it is more about a way to create an environment in which it is possible to generate a livelihood in a meaningful way. This study contributes to the entrepreneurship and opportunity literature by bringing out the voices of women entrepreneurs who are often invisible in entrepreneurship research. Combining different kinds of materials and readings enabled us to add to our understanding of how women entrepreneurs construct opportunity creation in their talk and to gain a more contextualised picture of the circumstances and environments in which they create opportunities. The study indicates that even in one of the most equal countries in the world, women entrepreneurs cannot escape gendered social norms and practices when creating entrepreneurial opportunities. KEYWORDS: opportunity creation, women’sTIIVISTELMÄ Liiketoimintamahdollisuus ei ole pelkästään jokaisen menestyvän liiketoiminnan perusta, vaan sen on nähty olevan myös yrittäjyyden tutkimuksen ytimessä yhdessä yrittävän yksilön kanssa tarjoten mahdollisuuden yrittäjyyden tutkimuksen ja teorian kehittymiseen. Liiketoimintamahdollisuuden käsite on kuitenkin epäselvä, ja operationalisoinnin ja mittaamisen ongelmat ovat vaikeuttaneet tutkimusta. Tämä on johtanut käsitykseen, ettei liiketoimintamahdollisuuden käsite ole ollut tieteenalalle kovinkaan hyödyllinen ja ettei se ole pystynyt lunastamaan sille asetettuja odotuksia. Tästä huolimatta yrittäjyyden tutkimuksen piirissä käsitettä edelleen pidetään keskeisenä, ja se on löytänyt tiensä myös käytännön toimijoiden käyttöön. Näin ollen esitän, että liiketoimintamahdollisuuksien tarkastelu sosiaalisen konstruktionismin ja erityisesti relationaalisen konstruktionismin lähtökohdista käsin tarjoaa uutta ymmärrystä ja uusia tutkimussuuntia. Tämän tutkimuksen tavoite on tuottaa uutta, kontekstin huomioivaa ymmärrystä siitä, miten naisyrittäjät puheessaan konstruoivat liiketoimintamahdollisuuksien luomisen. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia tulkintoja ja merkityksiä he antavat ihmisille, asioille, tapahtumille ja tilanteille, joissa he luovat liiketoimintamahdollisuuksia, miten he nämä ymmärtävät eli “make sense”. Yrittäjyyden tutkimuksessa tärkeäksi tunnistettu konteksti huomioidaan tarkastelemassa, miten naisyrittäjien ymmärrys ja tulkinnat syntyvät heidän kulttuurisessa ja sosiaalisessa ympäristössään ja miten niistä neuvotellaan ympäristön kanssa, niin että heidän liiketoimintamahdollisuutensa ja liiketoimintansa sovittuu sen sosiaalisiin ja kulttuurisiin normeihin käsitykseen siitä, millainen maailma on. Lisäksi tarkoitus on ymmärtää naisyrittäjien yksilöllisiä tilanteita ja sosiaalisia rakenteita ja käytänteitä, jota mahdollistavat liiketoimintamahdollisuuksien luomisen samalla kuitenkin asettamalla sille rajoitteita. Tutkimusmateriaalina on yhdeksän naisyrittäjän muodostaman ryhmän keskustelujen videotallenteita sekä jokaisen ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden naisyrittäjien yksilöhaastattelut. Naisyrittäjien näissä kertomia tarinoita tarkastellaan narratiiveina, joiden avulla jäsennämme ja annamme merkityksiä kokemuksillemme ja toiminnallemme samalla rakentaen tarinaa myös itsestämme ja identiteetistämme. Narratiivianalyysin avulla pyritään hahmottamaan erityisesti liiketoimintamahdollisuuksien luomisen ja hahmottamisen kontekstia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös naisyrittäjien puheessaan käyttämiä metaforia, joihin usein turvaudutaan puhuttaessa vieraista ja epäselvistä asioista, joille on vaikea löytää sanoja. Analyysissä tunnistettiin metaforista kielenkäyttöä, jonka perusteella rakennettiin metaforia, jotka kuvaavat liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamista, liiketoimintaa ja yrittäjiä: kypsyminen, polkupyörällä polkeminen, hartiapankki, hyppy veteen, valloittaminen, palapeli, ja luontometaforat. Yrittäjien yksilölliset tapaukset auttoivat ymmärtämän heidän elämäntilanteitaan ja keinojaan rakentaa luottamusta ja varmuutta liiketoimintamahdollisuudesta, heidän käyttämiään strategioita luoda liiketoimintamahdollisuuksia sekä sitä, miten he erilaisissa tilanteissa hahmottavat liiketoimintamahdollisuuksien luomisen. Tämän tutkimuksen tulokset kertovat yrittäjyyden arkista tarinaa, joka haastaa monien yrittäjyyden tutkimusten kuvan yrittäjästä sankarina. Liiketoimintamahdollisuusien luomisen teorian mukaisesti mahdollisuuden havaitseminen ei perustu yrittäjän poikkeuksellisiin kognitiivisiin kykyihin tai kyvyn ennustaa tulevaisuutta, vaan yrittäjä luo mahdollisuutta jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Luominen ei pääty yrityksen perustamiseen, vaan jatkuu sen jälkeen, joskus jopa toisessa organisaatiossa. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti yrittäjä on osa sosiaalisia rakenteita ja käytänteitä, jotka paitsi mahdollistavat myös rajoittavat heidän toimintaansa. Tähän tutkimukseen osallistuneiden naisyrittäjien tarinat osoittavat, miten perhetilanne, perheenjäsenten päätökset ja asenteet, oma tai perheenjäsenten terveydentila, sekä heidän ympärillään olevien muiden ihmisten odotukset ja teot vaikuttavat heidän odotuksiinsa, unelmiinsa, tavoitteisiinsa sekä liiketoimintamahdollisuuden luomiseen. Tarinat kuvaavat yrittäjiä työtelijäinä, aktiivisina, vastuullisina, sinnikkäinä sekä innostuneina ja yrittäjyyteensä intohimoisesti suhtautuvina. Heille yrittäjyys ei ole vain keino luoda vaurautta vaan pikemminkin luoda itselleen ympäristö, jossa työskentely on heille merkityksellistä. Tämä tutkimus vahvistaa naisyrittäjien näkökulmaa yrittäjyyden ja liiketoimintamahdollisuuksien tutkimuksessa. Tutkimuksessa yhdistetään erilaisia aineistoja ja luentatapoja, mikä tuottaa uutta ymmärrystä siitä, miten naisyrittäjät hahmottavat ja rakentavat liiketoimintamahdollisuuksien luomista puheessaan. Tutkimus auttaa myös hahmottamaan erilaisia tilanteita ja ympäristöjä, joissa naisyrittäjät mahdollisuuksia luovat. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että myös yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista liiketoimintamahdollisuuksien luomista ohjaa sukupuolittuneet sosiaaliset rakenteet ja käytännöt. ASIASANAT: liiketoimintamahdollisuuks

YKTT2018: Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018: Artikkelit

Tiivistelmä Tutkimuksessamme tarkastelemme yrittäjyyskäsityksiä ja yliopistokeskuksen brändiä monialaisessa suomalaisessa yliopistokeskuksessa. Tarkoituksenamme on tutkia, millainen yliopistokeskuksen brändi on ja millaisia yrittäjyyden elementtejä siitä voidaan löytää. Lähtökohtanamme on ajatus, että yrittäjyyden vahvempi läsnäolo tekisi yliopistokeskuksen brändistä tunnistettavamman ja houkuttelevamman. Yliopistokeskuksen brändiä rakentavat siellä toimivat ihmiset puheellaan ja teoillaan yhdessä yliopistokeskuksen sidosryhmien kanssa. Brändiä ovat siis rakentamassa yliopistokeskuksen johto ja hallinto, siellä toimivien yliopistojen paikallinen henkilöstö mukaan lukien opettajat, yliopistokeskuksen opiskelijat sekä yliopistokeskukseen linkittyvä elinkeinoelämä ja julkiset organisaatiot. Näiden tahojen voidaan ajatella muodostavan käytännön yhteisön, joka toiminnallaan rakentaa käsitystä yliopistokeskuksesta, mutta myös yrittäjyydestä. Yrittäjämäiseen käyttäytymiseen oppiminen ja yrittäjyyteen kehittyminen tapahtuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Rae, 2004; Pittaway & Cope, 2007). Osallistuessaan yhteisöön yksilö vähitellen omaksuu sen ajattelu- ja toimintakäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja, ja samalla luo uudestaan omaa yrittäjäidentiteettiään (Hägg, 2011). Tähän yrittäjyyteen kasvamiseen ja yrittäjämäiseen tapaan toimia on alettu tutkimuksissa kiinnittää huomiota vasta 2000-luvulla. Tutkimuksessamme lähtökohtana on, että yliopistokeskus ja sen sidosryhmät muodostavat käytännön yhteisön, joka luo käsitystä yrittäjyydestä, ja johon osallistumalla opiskelija luo omaa ymmärrystään yrittäjyydestä samalla, kun hän luo omaa identiteettiään. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä käytännön yhteisö (community of practice); yrittäjyyden houkuttelevuus (desirability); ja brändipääoma (customer-based brand equity). Käytännön yhteisöä lähestymme käsitysten, asenteiden ja normien tuottajana; yhteisön tuottama kuva yrittäjyydestä vaikuttaa yrittäjyyden houkuttelevuuteen, kun taas yhteisön tuottama käsitys yliopistokeskuksesta rakentaa yliopistokeskuksen brändiä. Yliopistokeskuksen brändin analysoinnissa hyödynnämme brändipääoman dimensioita. Tässä paperissa raportoimme tuloksia tutkimuksemme ensimmäisestä vaiheesta, jossa aineistona ovat opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen johdon haastattelut.Aineistossamme tuli esiin, että opiskelijoiden näkemyksen mukaan yliopisto-opintojen kartuttama osaaminen on usein abstraktia eikä sen nähty antavan riittäviä valmiuksia yrityksen perustamiseen. Opiskelijoiden näkemys yrittäjyydestä ei aineistomme perusteella ole kovinkaan myönteinen, vaan se nähdään ”aina läsnä olevana”, valintana, johon sitoudutaan loppuelämäksi. Yrittäjyys liitettiin yrittäjyyden kursseihin, eivätkä opiskelijat mieltäneet eri oppiaineissa tehtäviä yhteistyöprojekteja yritysten kanssa yrittäjyytenä. Opiskelijat eivät hakuvaiheessa tunteneet yliopistokeskusta ja he selvästi identifioituvat omaan yliopistoyksikköönsä. Yliopistokeskuksen johto mieltää yliopistokeskuksen rennoksi ja lämminhenkiseksi opiskelupaikaksi, joka tuo opiskelijoita yhteen. Näkemykset yrittäjyydestä ja mielleyhtymät Porin yliopistokeskuksesta olivat osittain yhteneviä ja ne voidaan ryhmitellä neljäksi teemaksi: asenne, yksilöllisyys, innostus ja yhteisöllisyys. Tutkimustulokset auttavat kehittämään Porin kampuksella yrittäjämäistä toimintaympäristöä, johon yhä useampi opiskelija voi löytää tarttumapintaa ja tuntea omaavansa yrittäjävalmiuksia ja myös saada kokemuksia yrittäjämäisestä toiminnasta sekä nähdä yrittäjyys yhtenä uravaihtoehtona. Tutkimus myös tuo esiin mahdollisuuden positioida Porin yliopistokeskuksen tarjontaa alati kiristyvässä yliopistojen välisessä kilpailussa. Avainsanat:  opiskelijayrittäjyys, yrittäjyyden houkuttelevuus, yhteisö, brändi</p

YKTT2018: Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018 : Abstraktikirja

Paperissamme tarkastelemme yrittäjyyskäsityksiä monialaisessa suomalaisessa yliopistokeskuksessa.Yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen käyttäytymiseen oppimista ja yrittäjämäistä tapaa toimia on alettupohtia enemmän yrittäjyyden tutkimuksessa vasta 2000-luvulla. Tutkimuksen mukaan oppiminen jayrittäjyyteen kehittyminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Rae, 2004; Pittaway & Cope,2007; Hägg, 2011). Yhteisöön osallistuminen nähdään kasvamisen prosessina, jonka aikana yksilövähitellen omaksuu yhteisön ajattelu- ja toimintakäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja ja samalla luouudestaan omaa yrittäjän identiteettiään (Hägg 2011). Yrittäjyysvalmennus ja -opetus ovatperinteisesti keskittyneet yritystoiminnan kehittämiseen, jossa yksilö on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yrittäjyysvalmennuksen tutkimuksessa painotetaan lähestymistapaa, joka auttaa valmennettavaa löytämään omat voimavaransa ja vahvistamaan hänen itseluottamustaan. Yrittäjyyden käsite opetuksessa on laajentunut yrityksen perustamista kattavammaksi ja on syntynyt tarve pohtia yrittäjyyden luonnetta ja lähestymistapoja yrittäjyyden opettamiseen. Tutkimuksemme tarkoitus on kartoittaa monialaisen yliopistokeskuksen opiskelijoiden ja henkilökunnan mielikuvia yrittäjyydestä ja yrittäjyysopetuksesta sekä yliopistokeskuksesta opiskeluyhteisönä, sekä miten näkemys yrittäjyydestä ja yliopistokeskuksen brändi voivat tukea toisiaan. Teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä yrittäjyyden houkuttelevuus; yhteisö; ja brändipääoma. Tutkimuksemme aineistona ovat opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen johdon haastattelut. Yliopisto-opintojen kartuttama osaaminen on abstraktia eikä suoraan anna osaamista yrityksen perustamiseen. Opiskelijoiden näkemys yrittäjyydestä ei ole kovinkaan myönteinen, se nähdään aina läsnä olevana, valintana, johon pitää sitoutua loppuelämäksi. Yliopistokoulutuksen ei anna riittäviä valmiuksia yrittäjyyteen. Yliopistokeskusta ei tunneta; koettiin lämminhenkisenä ja rentona, kokoaa yhteen. Avainsanat: opiskelijayrittäjyys, yrittäjyyden houkuttelevuus, yhteisö, brändi</p

Unintentional teaching of entrepreneurial competences

Research on entrepreneurship education (EE) emphasizes the role of learning environments, contexts and pedagogical choices in developing students’ entrepreneurial competences. EE has assumed that it solely carries the task of improving entrepreneurial competences. Yet, the objectives, content and methods of teaching vary, and hence non-entrepreneurship teachers’ classrooms can also provide a learning environment for entrepreneurial competences. However, whether or not this kind of unintentional teaching of entrepreneurial competences takes place has not been widely addressed. In this study, the authors investigate how business school non-entrepreneurship teachers’ teaching methods unintentionally match the known framework of entrepreneurial competences. The findings indicate that non-entrepreneurship teachers do unintentionally expose their students to entrepreneurial competences such as creativity, learning from experience and financial literacy. However, competences such as opportunity recognition, perseverance and mobilizing resources do not receive similar attention. The findings indicate that some entrepreneurial competences are not solely owned by EE, but can be embedded in non-entrepreneurship education. Accordingly, the study extends the current understanding of EE and which “niche” competences should be emphasized in it, but also demonstrates how non-entrepreneurship teachers can expose students to entrepreneurial competences while teaching in their own subject areas.</p

YKTT2020 - Yrittäjyyskasvatuspäivät yrittäjyyden ytimesssä

Yrittäjyyttä ei enää ymmärretä pelkkänä yrityksen perustamisena vaan laajemmin yrittäjämäisenä ajattelu- ja toimintatapana, joka on hyödyllistä kaikilla elämänalueilla ja myös työntekijän roolissa. Yrittäjyystaidot nähdään olennaisina opiskelijoiden työllistymisen ja henkilökohtaisen kasvun kannalta, mutta myös keskeisinä työelämätaitoina, joita yhteiskunnassa tarvitaan. Näiden muutosten myötä myös yrittäjyysopetuksen kirjallisuudessa on entistä voimallisemmin nostettu esiin tarve uudenlaisille tavoille opettaa ja oppia yrittäjyyttä: kokemuksellinen oppiminen nähdään yleisesti toimivana tapana opettaa yrittäjämäistä ajattelu- ja toimintatapaa. Kulttuurin leikillistymisen myötä myös työelämä leikillistyy ja pelillistyy, ja leikillisyyden nähdään olevan läsnä niin arvonluonnissa kuin organisaatioissakin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on pohtia leikillisten lähestymistapojen mahdollisuuksia tukea yrittäjämäisen ajattelu- ja toimintatavan omaksumisessa. Tutkimuksemme vastaa kysymykseen “Miten leikkitoiminnalliset lähestymistavat voivat tukea yrittäjämäisen ajattelu- ja toimintatavan opetusta yliopistossa?”Tarkastellaksemme leikkitoiminnallisen työskentelyn toimivuutta ja tuloksia järjestimme yliopisto-opettajille ja -tutkijoille työpajan, jossa toteutettiin pienryhmissä rakentelu-, mielikuvitus- ja roolileikkejä hyödyntäen kartonkikuutioihin perustuvaa Comicubes-prototypiointityökalua. Halusimme tarjota opettajille mahdollisuuden itse kokea leikkitoiminnallisuutta käytännössä ja samalla antaa esimerkin siitä, miten leikillisyyttä voi tuoda omaan opetukseen yrittäjämäisyyden lisäämiseksi. Leikillisissä lähestymistavoissa meitä kiinnosti myös fyysisten materiaalien ja tilan käyttämisen kehollisuus, mitä ei juurikaan ole tutkittu yliopistokontekstissa.Leikillisissä lähestymistavoissa korostuvat yhdessä tekeminen, yhteiskehittäminen ja ongelmanratkaisu, jotka voidaan ymmärtää voimavaroina ja luovuutta tukevina toimintamalleina esimerkiksi yliopistopedagogiikassa. Ne tarjoavat mahdollisuuden koetella omia rajojaan, olettamuksiaan ja roolejaan. Havaintojemme mukaan materiaalisen leikin koettiin olevan melko kaukana yliopisto-opetuksesta, mutta kuitenkin sen nähtiin tukevan improvisaatiota ja luovuutta, innoittavan keskusteluun, tukevan yhteistyötä ja auttavan kiinnittämään huomion prosessiin lopputuloksen sijaan. Avainsanat: leikkitoiminta, leikillisyys, yhteiskehittäminen, yliopisto-opetus, yrittäjämäisyys</p

Microentrepreneurs as socially responsible leaders

Abstract Corporate social responsibility (CSR) refers to the voluntary integration of social and environmental concerns into companies’ operations. This qualitative case study investigates microentrepreneurs’ values and business activities related to CSR, particularly the elements of social responsibility (SR) via the responsible leadership (RL) approach. We investigate how entrepreneurs perceive the concept of SR, how SR is related to values and through which leadership activities they plan to implement SR. The case is a CSR training programme with 30 Finnish microentrepreneurs as attendants. The results show that entrepreneurs perceive SR on two levels: philosophical and practice-oriented levels. At the philosophical level, RL is being truthful to one’s own values and taking a long-term, holistic view, and the practical SR includes customer focus, staff equality, or community and network activity. Being true to one’s personal values and having a holistic long-term view of SR are the ground-building elements guiding leadership decisions in microenterprises. The practical level of RL is not limited to the microenterprise but, rather, extends to, for example, customers and business partners. The theoretical contribution to the RL literature is that the groundwork for SR in microenterprises is based on strategically sustainable businesses that are in line with entrepreneurs’ values but also simultaneously pursue a greater, more long-term purpose than a short-term profit-seeking. This study adds to the RL literature, indicating that, regardless of their owner-centricity and the focus on practically relevant leadership activities in the here and now, microenterprises pursue larger impacts on the community by adopting a holistic, future-oriented view. Although microenterprises are owner-centric and individual motivations play a significant role in RL, this study shows that, in socially and economically sustainable microenterprises, entrepreneurs’ personal values are integrated with those of the customers