Staphylococcus aureus bakteriemi - en av de mest allvarliga och allt oftare förekommande blododlingspositiva infektionerna

English summar

Staphylococcus aureus bacteraemia : disease progression and prognosis

Introduction. Staphylococcus aureus bacteraemia (bloodstream infection) (SAB) is increasingly common in both community and hospital settings. The presence of deep infection focus is pathognomonic for SAB and deep infection foci should be meticulously searched for and eradicated whenever possible. However, despite effective antistaphylococcal antibiotics, radiological investigations and surgical interventions, the overall mortality in SAB has remained high, 14-32%, in recent studies. Study population and aims. The present studies were performed to evaluate factors that affect progression and prognosis in SAB and to identify parameters for severe SAB that would enable improvement of SAB management and treatment. The studies were based on 430 prospectively followed SAB patients in a nationwide multicenter study in 1999-2002 and 187 retrospectively collected SAB patients in Helsinki University Central Hospital in 2000-2002 and 2006-2007. Main results. The first study compared patient characteristics, severity of illness, deep infection focus prevalence and outcome of community- and health care- associated SAB patients. Patients with community-associated SAB were younger, less chronically ill and presented significantly more deep infection foci during the three months follow-up period (87% vs. 80%) compared to health care-associated SAB patients. No difference in mortality was observed at 28 days whereas at three months the mortality among health care-associated SAB patients was significantly higher (22% vs. 13%) as compared with community-associated SAB patients. Factors independently predicting outcome were age, alcoholism, underlying diseases, severe sepsis at positive blood culture, pneumonia and endocarditis. Cell-free DNA measured from plasma reflects cell necrosis and apoptosis and serve as a biomarker among severely ill patients. The second study evaluated the capability of cell-free DNA to predict a fatal outcome in intensive care unit SAB patients compared to SAB patients managed without intensive care unit treatment. Patients with intensive care unit treatment and a fatal outcome had significantly higher cell-free DNA compared to patients treated in the general ward or survivors. Cell-free DNA at day 3 and high Pitt bacteraemia scores were the strongest factors significantly predicting outcome in intensive care unit patients when accounting for all prognostic factors. Previous studies have observed that infectious disease specialist consultation (IDSC) improve management of SAB and positively impacts prognosis of SAB patients. The majority of IDSC, however, are performed via informal telephone conversation. The impact of informal versus formal IDSC on SAB prognosis has not been evaluated. Most patients (72%) of the third study received formal bedside IDSC. Formal bedside IDSC, as compared to informal telephone IDSC associated to significantly more localized deep infection foci (78% vs. 53%) and significantly lower mortality at 7 days, at 28 days and at three months (9% vs. 29%). When accounting for all prognostic factors the three month mortality for telephone IDSC patients was higher (OR 2.31) as compared to bedside IDSC. Animal investigations have observed a beneficial impact of rifampicin adjunctive therapy in SAB. However, the results from clinical investigations have been partly contradictory and no studies are available regarding the optimal onset time-point of rifampicin therapy in SAB. The fourth study observed that early onset of adjunctive rifampicin therapy linked to significantly reduced risk for a fatal outcome (OR 0.38) and the risk was even lower in patients with a deep infection focus (OR 0.29). Late onset rifampicin therapy did not have any prognostic impact. The results of these studies are directly applicable in clinical practice and management of Staphylococcus aureus bacteraemia with deep infection focus.Tausta. Staphylococcus aureus on yleisimpiä vaikeissa yleisinfektioissa veriviljelyssä todettavia bakteereja sekä kotisyntyisissä että sairaalahoidossa alkunsa saaneissa infektioissa. Staphylococcus aureus aiheuttaman bakteremian (SAB) tai kansankielisesti verenmyrkytykseen liittyy tehostuneista hoitomuodoista huolimatta edelleen korkea 14-32 % kuolleisuus. Syvien elinten märkäpesäkkeet ovat taudille tyypillisiä. Infektiolääkärin ohjaaman hoidon on useissa tutkimuksissa toettu parantaneen potilaan ennustetta. Kysymyksenasettelu. Väitöskirjan tutkimuksissa on pyritty selvittämään SAB:n ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä sekä löytämään vaikean taudin tunnistamiseen käytettäviä menetelmiä, jotta taudin hoitoa voitaisiin kehittää. Tutkimusaineistona on toiminut vuosina 1999-2002 kansallisessa monikeskustutkimuksessa prospektiivisesti seuratut 430 SAB potilasta sekä vuosina 2000-2002 ja 2006-2007 sairaskertomuksista kerätyt tiedot kaikista Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalassa (HYKS) hoidetuista SAB potilaista. Tulokset. Ensimmäisessä osatyössä verrattiin monikeskustutkimuksen koti- ja sairaalasyntyisten SAB potilaiden taudinkuvaa, ennustetta ja hoitoa. Kotisyntyisessä SAB:ssa potilaat olivat, huomattavasti nuorempia, heillä oli vähemmän kroonisia sairauksia, mutta heiltä löydettiin huomattavasti useammin syviä infektiopesäkkeitä kuin sairaalahoidossa tautinsa saaneilta potilailta (87% ja 80%). Kuolleisuudessa 28 päivän kohdalla ei ollut eroja, mutta kolmen kuukauden kohdalla sairaalasyntyisen taudin kuolleisuus oli (22 %) selvästi korkeampi kuin kotisyntyisen (13 %). Kuolleisuutta ennustaviksi tekijöiksi todettiin: korkea ikä, alkoholismi, vaikeat taustasairaudet, vaikea sepsis sairastumishetkellä, keuhkokuume ja sydämen sisäkalvon tulehdus. Solukuolemaa heijastavan merkkiaineen, soluvapaan DNA:n pitoisuutta plasmassa, käyttöä kuolleisuutta ennustavana merkkiaineena selvitettiin tehohoitoon joutuneilla ja ilman tehohoitoa pärjänneillä potilailla. Tehohoitoa tarvinneilla potilailla todettiin merkitsevästi korkeammat cf-DNA pitoisuudet kuin vuodeosastolla hoidetuilla potilailla. Kolmen päivän kohdalla määritetty cf-DNA ja infektion kliinistä vaikeusastetta kuvastava Pitt pisteytys ennustivat potilaan kuolemaa tehohoitopotilailla kun tavallisessa kliinisessä käytössä oleva C-reaktiivisen proteiinin määrityksellä ei ollut ennusteellista arvoa. Infektiolääkärin konsultaatio on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu parantavan SAB potilaan ennustetta, mutta valtaosa konsultaatioista tiedetään tapahtuvan epävirallisesti joko puhelimella tai muulla keskustelulla. Tällaisen epävirallisen konsultaation merkitystä potilaan hoidossa ei ole tutkittu. Valtaosa (72 %) HYKS:in SAB-potilaista hoidettiin kirjallisen infektiolääkärin konsultaation avulla, johon todettiin liittyneen korkeampi syvien infektiopesäkkeiden toteaminen (78 % vs. 53 % potilaista) ja matalampi kuolleisuus kuin epävirallisen konsultaation avulla hoidetuilla potilailla. Kun kaikki potilaan ennusteeseen vaikuttavat tekijät huomioitiin oli epävirallisen konsultaation avulla hoidetuilla potilailla 2,3 kertainen kuoleman riski kirjallisen konsultaation avulla hoidettuihin potilaisiin verrattuna. Rifampisiinin lisääminen potilaan hoitoon on eläinkokeiden perusteella arveltu voivan parantaa potilaan ennustetta, mutta potilasmateriaaleissa tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Varhain aloitettu yhdistelmähoito rifampisiinin kanssa enemmän kun puolitti kuolemanriskin ja yhdistelmähoidon vaikutus oli selvempi potilailla, joilla oli syvä infektiopesäke. Viikon jälkeen aloitetulla rifampisiini hoidolla ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen. Tulokset tarvitsevat kuitenkin vielä varmennuksen satunnaistetusta seurantatutkimuksesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa suoraan potilaiden hoitoon Staphylococcus aureuksen aiheuttamaan veriviljelypositiivisen infektion hoidossa

Covid-19-patienter på sjukhus - patientprofil, behandlings- möjligheter och prognos

English summary. Covid-19-pandemin

Formal Infectious Diseases Specialist Consultation Improves Long-term Outcome of Methicillin-Sensitive Staphylococcus aureus Bacteremia

Staphylococcus aureus on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia bakteremioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, parantaako infektiotautien erikoislääkärin kirjallinen konsultaatio potilaan pitkän aikavälin ennustetta metisilliinille herkän Staphylococcus aureuksen (MS-SA) aiheuttamassa bakteremiassa verrattuna infektiolääkärin puhelinkonsultaatioon tai konsultaation puutteeseen. Aiemmin on osoitettu, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio parantaa potilaan lyhyen aikavälin ennustetta, mutta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksia tästä ei ole saatavilla. Tutkimuksessa seurattiin 10 vuoden ajan sairaskertomuksista ja väestörekisteristä HUS-alueen potilaita vuosilta 1999-2002 ja 2006-2007, jotka olivat sairastaneet MS-SA -bakteremian. Potilaita oli yhteensä 440. Potilaat, jotka kuolivat ensimmäisen 90 päivän aikana (73) poissuljettiin, jotta tapaukset eivät sekoittaisi pitkän aikavälin tuloksia. Infektio hoidettiin infektiolääkärin kirjallisen konsultaation ohjein 304 potilaalla (83%) ja epävirallisella konsultaatiolla tai ilman konsultaatiota 63 potilaalla (17%). Potilaille, jotka saivat infektiolääkärin kirjallisen konsultaation, tehtiin muun muassa enemmän radiologisia tutkimuksia ja heidän infektiotaan hoidettiin useammin kapeakirjoisella penisilliinillä sekä rifampisiinilla ja harvemmin kefalosporiineilla, vankomysiinillä, klindamysiinillä ja karbapeneemeillä verrattuna kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvisi, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio paransi potilaan ennustetta vielä 1, 3 ja 10 vuoden kohdalla verrattuna epäviralliseen konsultaatioon tai ilman konsultaatiota hoidettuihin potilaisiin. 1 ja 3 vuoden kohdalla kirjallisen konsultaation saaneilla potilailla riski menehtyä oli 4-5 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla riski oli 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla. Kirjallinen konsultaatio vähensi myös uuden bakteremian riskiä 10 vuoden seurantajakson aikana: 1 ja 3 vuoden kohdalla riski oli 3 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla

Formal Infectious Diseases Specialist Consultation Improves Long-term Outcome of Methicillin-Sensitive Staphylococcus aureus Bacteremia

Staphylococcus aureus on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia bakteremioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, parantaako infektiotautien erikoislääkärin kirjallinen konsultaatio potilaan pitkän aikavälin ennustetta metisilliinille herkän Staphylococcus aureuksen (MS-SA) aiheuttamassa bakteremiassa verrattuna infektiolääkärin puhelinkonsultaatioon tai konsultaation puutteeseen. Aiemmin on osoitettu, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio parantaa potilaan lyhyen aikavälin ennustetta, mutta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksia tästä ei ole saatavilla. Tutkimuksessa seurattiin 10 vuoden ajan sairaskertomuksista ja väestörekisteristä HUS-alueen potilaita vuosilta 1999-2002 ja 2006-2007, jotka olivat sairastaneet MS-SA -bakteremian. Potilaita oli yhteensä 440. Potilaat, jotka kuolivat ensimmäisen 90 päivän aikana (73) poissuljettiin, jotta tapaukset eivät sekoittaisi pitkän aikavälin tuloksia. Infektio hoidettiin infektiolääkärin kirjallisen konsultaation ohjein 304 potilaalla (83%) ja epävirallisella konsultaatiolla tai ilman konsultaatiota 63 potilaalla (17%). Potilaille, jotka saivat infektiolääkärin kirjallisen konsultaation, tehtiin muun muassa enemmän radiologisia tutkimuksia ja heidän infektiotaan hoidettiin useammin kapeakirjoisella penisilliinillä sekä rifampisiinilla ja harvemmin kefalosporiineilla, vankomysiinillä, klindamysiinillä ja karbapeneemeillä verrattuna kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvisi, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio paransi potilaan ennustetta vielä 1, 3 ja 10 vuoden kohdalla verrattuna epäviralliseen konsultaatioon tai ilman konsultaatiota hoidettuihin potilaisiin. 1 ja 3 vuoden kohdalla kirjallisen konsultaation saaneilla potilailla riski menehtyä oli 4-5 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla riski oli 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla. Kirjallinen konsultaatio vähensi myös uuden bakteremian riskiä 10 vuoden seurantajakson aikana: 1 ja 3 vuoden kohdalla riski oli 3 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla

Infectious diseases specialist consultation in Staphylococcus lugdunensis bacteremia

Publisher Copyright: Copyright: © 2021 Forsblom et al. This is an open access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License, which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original author and source are credited.Background Commensal coagulase negative Staphylococcus lugdunensis may cause severe bacteremia (SLB) and complications. Treatment of SLB is not fully established and we wanted to evaluate if infectious diseases specialist consultation (IDSC) would improve management and prognosis. Methods Multicenter retrospective study of SLB patients followed for 1 year. Patients were stratified according to bedside (formal), telephone (informal) or lack of IDSC within 7 days of SLB diagnosis. Results Altogether, 104 SLB patients were identified: 24% received formal bedside and 52% informal telephone IDSC whereas 24% were managed without any IDSC. No differences in demographics, underlying conditions or severity of illness were observed between the groups. Patients with bedside IDSC, compared to telephone IDSC or lack of IDSC, had transthoracic echocardiography more often performed (odds ratio [OR] 4.00; 95% confidence interval [CI] 1.31–12.2; p = 0.012) and (OR 16.0; 95% CI, 4.00–63.9; P<0.001). Bedside IDSC was associated with more deep infections diagnosed compared to telephone IDSC (OR, 7.44; 95% CI, 2.58–21.4; p<0.001) or lack of IDSC (OR, 9.56; 95% CI, 2.43–37.7; p = 0.001). The overall mortality was 7%, 10% and 17% at 28 days, 90 days and 1 year, respectively. Considering all prognostic parameters, patients with IDSC, compared to lack of IDSC, had lower 90 days and 1 year mortality (OR, 0.11; 95% CI, 0.02–0.51; p = 0.005) and (OR, 0.22; 95% CI, 0.07–0.67; p = 0.007). Conclusion IDSC may improve management and outcome of Staphylococcus lugdunensis bacteremia.Peer reviewe

Microbiological Etiology and Treatment of Complicated Skin and Skin Structure Infections in Diabetic and Nondiabetic Patients in a Population-Based Study

Background. Diabetes is a major risk factor for skin and skin structure infection (SSSI), and the global burden of diabetics with SSSI is enormous. The more complex microbiology of diabetic foot infection (DFI) is well established, but it is not known whether microbiological etiology differs between diabetics and nondiabetics in other disease entities under the umbrella of complicated SSSI (cSSSI). Methods. This retrospective, population-based study included patients with cSSSI, and it was conducted in 2 Nordic cities with a low prevalence of antimicrobial resistance. In analyses, patients (N = 460) were separated into 3 groups: diabetics (n = 119), nondiabetics (n = 271), and patients with DFI (n = 70). Results. After exclusion of patients with DFI, there was no difference in the microbiological etiology or initial antimicrobial treatment of cSSSI between diabetics and nondiabetics. Gram-positive bacteria encountered 70% of isolations in diabetics and 69% in nondiabetics, and the empirical treatment covered initial pathogens in 81% and 86% of patients, respectively. However, diabetes was the only background characteristic in the propensity score-adjusted analysis associated with broad-spectrum antimicrobial use and longer antibiotic treatment duration. Patients with DFI had Gram-negative and polymicrobial infection more often than nondiabetics. Conclusions. These observations suggest that diabetics without DFI are not different in the causative agents of cSSSI, although they are more exposed to antimicrobial therapy of inappropriate extended spectrum and long duration. Broad-spectrum coverage was clearly needed only in DFI. A clear opportunity for antimicrobial stewardship was detected in the rapidly growing population of diabetic patients with cSSSI.Peer reviewe

Matrix metalloproteinase MMP-8, TIMP-1 and MMP-8/TIMP-1 ratio in plasma in methicillin-sensitive Staphylococcus aureus bacteremia

Background Matrix metalloproteinase-8 (MMP-8) and tissue inhibitor of metalloproteinases-1 (TIMP-1) have been shown to predict prognosis in sepsis. However, MMP-8 and TIMP-1 in Staphylococcus aureus bacteremia (SAB) lacks evaluation and their role in the pathogenesis of SAB is unclear. Methods MMP-8 and TIMP-1 and MMP-8/TIMP-1 molar ratio were determined at days 3, 5 and 28 from positive blood cultures in patients with methicillin-sensitive SAB and the connection to disease severity and early mortality was determined. Results Altogether 395 SAB patients were included. Patients with severe sepsis or infection focus presented higher MMP-8 levels at day 3 and 5 (p Conclusion MMP-8 and MMP-8/TIMP-1 ratio were high 3-5 days after MS-SAB diagnosis in patients with an infection focus, severe sepsis or mortality within 14 days suggesting that matrix metalloproteinase activation might play a role in severe SAB.Peer reviewe

Improved Outcome with Early Rifampicin Combination Treatment in Methicillin-Sensitive Staphylococcus aureus Bacteraemia with a Deep Infection Focus - A Retrospective Cohort Study

Introduction Rifampicin has been used as adjunctive therapy in Staphylococcus aureus bacteraemia (SAB) with a deep infection focus. However, data for prognostic impact of rifampicin therapy is unestablished including the optimal initiation time point. We studied the impact of rifampicin therapy and the optimal initiation time for rifampicin treatment on prognosis in methicillin-sensitive S. aureus bacteraemia with a deep infection. Methods Retrospective, multicentre study in Finland including 357 SAB patients with a deep infection focus. Patients with alcoholism, liver disease or patients who died within 3 days were excluded. Patients were categorised according to duration of rifampicin therapy and according to whether rifampicin was initiated early (within 7 days) or late (7 days after) after the positive blood cultures. Primary end point was 90 days mortality. Results Twenty-seven percent of patients received no rifampicin therapy, 14% received rifampicin for 1-13 days whereas 59% received rifampicin >= 14 days. The 90 day mortality was; 26% for patients treated without rifampicin, 16% for rifampicin therapy of any length and 10% for early onset rifampicin therapy >= 14 days. Lack of rifampicin therapy increased (OR 1.89, p=0.026), rifampicin of any duration decreased (OR 0.53, p=0.026) and rifampicin therapy >= 14 days with early onset lowered the risk for a fatal outcome (OR 0.33, p Conclusion Rifampicin adjunctive therapy for at least 14 days and initiated within 7 days of positive blood culture associated with improved outcome among SAB patients with a deep infection.Peer reviewe

Inflammation parameters predict fatal outcome in male COVID-19 patients in a low case-fatality area - a population-based registry study

Background Male sex predicts case-fatality in SARS-CoV-2 (COVID-19) - a phenomenon linked to systemic inflammation. We compared sex-related associations of inflammation parameters and outcome in a population-based setting with low case-fatality prior to wide use of immunosuppressives. Methods A population-based quality registry with laboratory-confirmed COVID-19 cases of specialized hospitals of the Capital Province of Finland were analysed to compare inflammatory parameters by sex during the first COVID-19 wave February-June 2020. Results Altogether, 585 hospitalized patients (54% males) were included. Males required more often intensive care unit (ICU) treatment (26.9 vs. 17.5%) and had higher 90-d case-fatality (14.9 vs. 7.8%) compared with females. Highest association with case-fatality in males was seen for high neutrophil counts (median; interquartile range) (8.70; 7.10-9.10 vs. 5.60; 3.90-7.80) (E9/l), low monocyte (0.50; 0.20-1.50 vs. 0.70; 0.50-0.90) (E9/l) and lymphocyte (0.90; 0.70-1.40 vs. 1.50; 1.10-2.00) (E9/l) counts, and high levels of d-dimer (3.80; 1.80-5.30 vs. 1.10; 0.60-2.75) (mg/l) and C-reactive protein (CRP) (190; 85.5-290 vs. 77.0; 49.0-94.0) (mg/l). In females, low lymphocyte (0.95; interquartile range 0.60-1.28 vs. 1.50; 1.10-2.00) (E9/l) and thrombocyte counts (196; 132-285 vs. 325; 244-464) (E9/l) and high CRP values (95.0; 62.0-256 vs. 66.0; 42.5-89.0) (mg/l) were associated with case-fatality. In multivariable analysis for males, lymphocyte cut-off 0.85 (E9/l) (OR 0.02; 95% CI 0.002-0.260), d-dimer cut-off 1.15 (mg/l) (OR 7.29; 1.01-52.6) and CRP cut-off 110 (mg/l) (OR 15.4; 1.87-127) were independently associated with case-fatality. In female multivariable analysis, CRP cut-off 81 (mg/l) (OR 7.32; 1.44-37.2) was the only inflammatory parameter associated with case-fatality. Conclusions COVID-19 results in higher inflammation parameter levels in male vs. female patients irrespective of outcome. This study suggests that low lymphocyte, high d-dimer and high CRP cut-off values may serve as potential markers for risk stratification in male patients.Peer reviewe