Essiivisijaisten tilanilmausten leksikaalistumisjatkumo

Artikkelissa käsitellään piirteitä, jotka viittaavat essiivisijaisen, tilaa ilmaisevan sanan leksikaalistuneisuuteen. Aineisto (210 lekseemiä) on koottu Lauseopin arkistosta, Ison suomen kieliopin verkkoversiosta ja kolmesta sanakirjasta. Leksikaalistumista tarkastellaan jatkumona, jonka toisena ääripäänä ovat täysin läpinäkyvät, leksikaalistumattomat taivutusmuodot. Näissä muodoissa merkitys on osien summa, joka tässä tapauksessa koostuu leksikaalisesta merkityksestä ja essiivin sijatunnuksen siihen lisäämästä tilapäisyyteen tai muutokseen viittaavasta komponentista (yhtenä ’tilapäisesti yksi’). Toisen ääripään muodostavat täysin leksikaalistuneet muodot, jotka poikkeavat produktiivisen taivutuksen piiriin kuuluvasta muodosta sekä merkitykseltään että muodoltaan (ynnä, yhtenään). Näiden ääripäiden väliin jäävät esimerkiksi vain muodoltaan tai merkitykseltään eriytyneet essiivisijaiset tilanilmaukset (yhtenä ’yhdessä’).Essiivisijaisia leksikaalistumisjatkumolle kuuluvia tilanilmauksia voidaan luokitella sen mukaan, millaisia leksikaalistumisindikaattoreita ne sisältävät. Nämä indikaattorit ovat morfologisia, syntaktisia ja semanttisia. Tilanilmauksissa niistä esiintyvät seuraavat: konsonanttivartalon käyttö (täynnä), paikallissijaisille olotilanilmauksille ominaiset piirteet eli omistusliite ja monikkomuoto (yksinään), nominatiivimuodon puuttuminen (mäskänä), merkityksen hämärtyminen (sikana ’paljon’) ja kieliopillistumisjatkumoon sijoittuminen (seurauksena-muodon adpositiokäyttö). Artikkelissa myös vertaillaan muodoltaan leksikaalistuneiden ja produktiivisen taivutuksen piiriin kuuluvien muotojen käyttöeroja (avoinna vs. avoimena). Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että pelkkä merkitys ei ole välttämättä kovin selvä leksikaalistuneisuuden arviointiperuste, sillä essiivin produktiivinen käyttökin ohjaa tulkintaa usein suuntaan, jossa merkitys ei ole tulkittavissa vartalolekseemin ja essiivin summaksi. Essiivisijaisten leksikaalistumien voidaan myös todeta muodostavan merkityskeskittymiä, jotka perustuvat analogiaan.---The lexicalisation continuum of essive-case state-denoting lexemes In the Finnish case system, the essive case is used to express temporary state (Hän on opettaja-na ~ sairaa-na ‘s/he is a teacher-ESS ~ ill-ESS, s/he is [working as] a teacher ~ [temporarily] ill’). This article examines lexicalised uses of this case. The data consists of 210 lexemes collected from the Syntax Archive (University of Turku), the comprehensive descriptive grammar of Finnish (Iso suomen kielioppi 2004, web version) and three dictionaries. Lexicalisation is viewed as a continuum from totally transparent uses of the essive case to opaque lexicalised forms that native speakers of Finnish do not necessarily even recognise as essive forms.The lexicalisation process is manifested through different indicators that can be either morphological, syntactic or semantic. These indicators are as follows: 1) a stem ending with a consonant, 2) the semantically unmotivated use of a possessive suffix and/or plural marker, 3) the lack of a nominative form, 4) semantic change, and 5) grammaticalisation (noun > adverb > adposition). The article also discusses the uses of lexicalised and unlexicalised forms (avoin-na ~ avoime-na ’open-LEX-ESS’ ~ ’open-UNLEX­ESS, [temporarily] open’). In many instances, this exceptional meaning of the essive form can, in fact, be one of the productive uses of the case. The author also observes that lexicalised forms sometimes develop analogically for similar uses

Suomen essiivi

Essiivi on suomen kielen sijamuoto, jota käytetään nykykielessä erilaisten olotilojen ilmaisemiseen (Hän on opettajana ~ sairaana). Se on taustaltaan lokatiivi, jonka paikanilmaisutehtävä näkyy edelleen erilaisissa kiteytymissä (kotona, luona). Essiivi kuuluu myös ajankohdanilmaisujärjestelmään (lauantaina, ensi vuotena). Tässä tutkimuksessa kuvaan essiivisijan käyttöä erityisesti olotilan ilmaisemisen näkökulmasta. Kiinnitän huomiota sijan merkitykseen ja pyrin tarkentamaan sen lauseopillista kuvausta hyödyntämällä yleislingvistis-kielitypologisia olotilanilmausten kategoriointitapoja. Tutkimukseni aineisto on kolmijakoinen. Pääaineistonani on Lauseopin arkisto, jota koskevan haun tuloksena olen saanut 9096 essiivisijaisen sanan sisältävää lauseketta virkekonteksteineen. Täydennän tätä aineistoa käytöstä poimituilla esimerkeillä ja intuitioon pohjautuvilla ns. selvillä tapauksilla. Tutkimusmenetelmänä on pääosin aineiston kvalitatiivinen tarkastelu, mutta tarkastelen essiiviä myös teoreettisemmin sääntöjärjestelmän näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtanani on tuottaa tutkimustietoa, joka kykenee käymään vuoropuhelua kielitypologisen tutkimuksen kanssa siten, että tutkimus kuitenkin tapahtuu yksittäiskielen ehdoilla. Erityisesti semantiikan kuvauksessa tarkastelutapani on kognitiivisen kielitieteen mukaisesti orientoitunut. Essiivin tehtävänä on pelkistetyssä nominaalilauseessa ilmaista olotilan tilapäisyyttä ja muutoksellisuutta, kun taas merkitystä kantavan verbin yhteydessä essiivisijainen olotilan ilmaus saa usein muita merkityksiä ja voi ilmaista myös vaihtoehtoisen tai tilanteen syynä olevan olotilan. Aspektinäkökulmasta essiivi tuo tilaan toimin¬nallisia piirteitä, ja se myös muodostaa selvästi omanlaisensa reviirin suhteessa muihin olotilaa ja sen lähimerkityksiä ilmaiseviin kieli- ja johto-opin kategorioihin. Syntaktisen luokittelun näkökulmasta essiivisijaiset predikoivat olotilanilmaukset jakautuvat kolmeen pääryhmään sen perusteella, millainen niiden suhde lauseen predikaattiin on. Ne voivat toimia kopulalauseen nominaalipredikaatteina, merkitystä kantavien verbien täydennyksinä ja sekundaarisina predikaatteina, jotka ovat määritteitä. Lisäksi essiivisijaiset olotilan ilmaukset voivat toimia predikoimattomina lauseadverbiaaleina. Tutkimus on essiivisijan laaja aineistopohjainen kuvaus, joka osoittaa, että yleislingvistis-kielitypologinen lähestymistapa sopii suomen essiivin kuvaukseen. Alakategorioinnissa joudutaan kuitenkin turvautumaan semantiikkaan. Myös pääkategorioiden jatkumomaisuus on hyväksyttävä. Tulosten perusteella on mahdollista käydä keskustelua siitä, olisiko predikoivien lauseenjäsenten syntaktista luokittelua mahdollista uudistaa. Lisäksi tutkimus avaa uusia kysymyksiä tutkittavaksi erityisesti sijojen käyttöä vertailevasta näkökulmasta.Suomen essiivi [Finnish Essive] The essive is a part of the Finnish case system, and is used in expressing non-permanent states (Hän on opettaja-na ~ sairaa-na s/he is teacher-ESS ~ ill-ESS ‘S/he is [working as] a teacher ~ [temporarily] ill). It has a locative background which continues to appear in various lexicalizations (kotona ‘at home’, luona ‘at, close to’). The essive is also used in expressing time (lauantai-na ‘on Saturday’, ensi vuote-na ‘next year’). In this study, I describe the various uses of the essive case and particularly its state-expressing function. My aim is to redefine its syntactic description by exploiting a more general and typological categorization than has been earlier used in Finnish grammar and to explore all the mean¬ing variants of this case. This study uses three types of material. The main corpus has been collected from the Archives of Syntax in the University of Turku. As a result of this search, 9096 phrases containing an essive-case lexeme and their contexts were identified. In order to find more uses of the case, I also use examples that have been collected elsewhere, as well as intuition-based basic sentences. The research method mainly consists of qualitative observation of the corpora and non-empirical description of grammar. By using these methods, I attempt to get data that can engage in dialogue with typological studies of the same phenomena, although the study acknowledges the idea that languages should be described in their own terms. In particular the semantic description of the essive is based on the framework of Cognitive Linguistics. In copular clauses, the essive case is used in expressing states that are temporary or inclined to change, whereas in clauses containing a verbal predicate the essive-case expressions of state can have less temporal meanings. From the viewpoint of aspect, the essive case makes states more dynamic, even progressive, and it has a quite clear domain in relation to other semantically similar categories. Based on the primary predicate of the clause, the essive-case nominal predicates can be syntactically classified into three main groups: 1) primary nominal predicates in copular clauses, 2) predicate complements, and 3) secondary predicates. In addition to these uses, essive-case state-denoting lexemes can also be used as non-predicational adverbials. The study gives an extensive usage-based view on the essive case, and also shows that the syntactic functions of essive-case nominal predicates can be described by using a typologically oriented framework. Nonetheless, the subcategorization of secondary predicates is based on semantics, and also the main categories form continuums with each other. Based on the results, it is possible to discuss if the syntactic categorization of nominal predicates should be re-evaluated in descriptions of Finnish grammar. In addition to this, the study raises new ideas for future research, especially for comparison of the functions of cases.Siirretty Doriast

Agenttipartisiippi - suomen kielen passiivimaisin passiivi?

The essence of the Finnish passive has been a popular topic for decades, and the existence of the category has even been questioned. The structures that the Finnish grammars call passives, seem to differ structurally from their counterparts in, for example, the most spoken languages in Europe. In this study, we focus on one of the Finnish passive-like constructions, i.e., the agent participle construction (APC). Our hypothesis is that in some respects this construction can be defined as the most passive-like or prototypical passive of Finnish. We study APC in light of proposed passive prototypes defined for cross-linguistic comparison. We also compare the APC to the so-called Finnish basic passive for determining which of these can be considered more prototypical. The study shows that in some respects the APC better corresponds to the description of the prototypical passive than the basic passive construction, and that both studied constructions can be defined as more prototypical, which depends largely on which feature of passive is taken to be more decisive.Peer reviewe

Suomen essiivi

Emmi Hynösen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 9. syyskuuta 2016. Vastaväittäjänä toimi dosentti Maria Vilkuna Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo. Emmi Hynönen: Suomen essiivi. Annales Universitatis Turkuensis C 425. Turku: Turunyliopisto 2016. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6563-