Pienten lasten osallisuus vuorohoidon iltojen vuorovaikutustilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka pienten lasten osallisuus toteutuu vuorohoidon iltojen vuorovaikutustilanteissa ja millaisia haasteita tähän liittyy. Aineisto kerättiin havainnoimalla 20–36 kk ikäisten lasten iltoja kahdessa erilaisessa vuoropäiväkodissa. Temaattisen analyysin perustana toimivat Lundyn (2007) kuvaamat, Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimuksen artiklaan 12 pohjautuvat lasten osallisuuden edellytykset. Huomion kohteena olivat erityisesti työntekijöiden toiminta ja sen lapsille luomat mahdollisuudet ilmaista mielipiteitään sekä tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Muuttuva iltaryhmä sekä päiväkodin rutiinit ja säännöt rajoittivat toisinaan lasten osallisuuden toteutumista tutkimukseen osallistuneissa päiväkodeissa. Haasteiden rinnalla esiintyi kuitenkin paljon vuorovaikutusta, jossa työntekijä edisti lapsen mielipiteen ilmaisua sekä kuunteli ja huomioi lapsen mielipiteen. Tutkimuksen perusteella pienet ryhmät ja joustavat toimintatavat avaavatkin hyviä mahdollisuuksia pienten lasten osallisuuden toteutumiselle vuorohoidon iltojen vuorovaikutustilanteissa.The study explores the actualization of young children’s participation rights in evening early childhood education and care (ECEC). Data were collected by observing the evenings of 20 to 36-month-old children in two Finnish centres providing flexibly scheduled ECEC. Interactional situations were thematically analysed by applying Lundy’s (2007) model for conceptualizing children’s participation rights (Article 12 of the United Nations Convention on the Rights of the Child). Particular attention was paid to educators’ actions and the related possibilities of children to express their views, be heard, and influence the flow of events. The actualization of children’s participation rights was found to be challenged by changes in evening group composition and the institutional routines and norms of the ECEC centre. Despite this, many interactional situations were observed in which educators supported, listened to and considered children’s views. The results indicate that the small groups and flexible practices characteristic of evening ECEC support interaction in which children’s participation rights are actualized

Relational approach to infant–teacher lap interactions during the transition from home to early childhood education and care

The transition from home care to early childhood education and care (ECEC) is a period of intense change and development in young children's socio-spatial worlds. This article focuses on infant–teacher lap interactions during this transition period. This investigation applies a relational approach to the study of infant–teacher lap interactions. In doing so, it highlights the inherently social and contextual nature of interaction. From a relational perspective, actors, context, and situation are seen as constitutive of each other, and their interrelationality is considered central to the emergence of interactions. The data, regarding infants' first months attending ECEC in Finland, is composed of teachers’ interviews and participant observations in the form of videos and field notes. The results illustrate infant–teacher lap interactions as constructed in the interplay among actors, context, and situation. This research advances an understanding of transitions as relational processes that develop through time and are constructed within a network of temporal, agentic, contextual, and situational aspects.The transition from home care to early childhood education and care (ECEC) is a period of intense change and development in young children's socio-spatial worlds. This article focuses on infant–teacher lap interactions during this transition period. This investigation applies a relational approach to the study of infant–teacher lap interactions. In doing so, it highlights the inherently social and contextual nature of interaction. From a relational perspective, actors, context, and situation are seen as constitutive of each other, and their interrelationality is considered central to the emergence of interactions. The data, regarding infants' first months attending ECEC in Finland, is composed of teachers’ interviews and participant observations in the form of videos and field notes. The results illustrate infant–teacher lap interactions as constructed in the interplay among actors, context, and situation. This research advances an understanding of transitions as relational processes that develop through time and are constructed within a network of temporal, agentic, contextual, and situational aspects

Näennäinen normi vai elettyä demokratiaa? : Varhaiskasvatusikäisten lasten osallisuus kasvatusalan opiskelijoiden ja ammattilaisten puheessa

https://doi.org/10.33350/ka.107996Peer reviewe

A mobile diary method for studying children’s and adolescents’ emotions: a pilot study

Researching children’s and adolescents’ emotions from their own perspectives possesses special requirements for the data collection tools used. In this study, children’s and early adolescents’ emotions were investigated using a mobile diary method. The article describes and evaluates this data collection method and presents empirical results on fluctuation in the emotions of children and adolescents (n = 60, aged 7–14 years). The data, in the form of short text messages, were collected over one week. Every evening, children received seven questions on their emotions. Multilevel modeling was used to analyze the data. The results illustrate the potential of the mobile diary method with children and early adolescents. The data showed a two-factor structure, indicating that the mobile diary method was able to reveal the underlying dimensions of positive and negative emotions. The study also showed that daily variation in emotions along with systematic differences between participants in their emotional experiences (related to, e.g., the form of the family) can be captured using the method

Kumman vuoro? Kotityön ja vanhemmuuden jakamiselle annetut perustelut epätyypillisen työajan perheissä

Aiemman tutkimuksen mukaan epätyypillinen työaika haastaa sukupuolten työnjaolle annettuja perusteluja, koska näissä perheissä on usein tilanteita, jolloin toinen vanhemmista kantaa yksin vastuuta kodista ja lapsista toisen ollessa töissä. Tarkastelemme tässä tutkimuksessa, millaisia perusteluita suomalaiset, epätyypillistä työaikaa tekevät vanhemmat antavat kotityön ja vanhemmuuden jakamiselle perheessään. Hyödynsimme epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien haastatteluiden (n=34) analyysissa aiemmassa tutkimuksessa löydettyjä sukupuolten työn-jaon selitysmalleja sekä kategoria-analyysia. Löysimme viisi työnjaon perhetyyppiä: Naishoivaajien perheissä äidit perustelivat sukupuolittunutta työnjakoa perinteisiä sukupuoli-rooleja korostaen. Samoin mieselättäjien perheiden isät oikeuttivat vähäistä osallistumistaan perhevastuisiin ulkoisilla resursseilla ja elättäjyydellä kiinnittyen näin perinteisiin isän ja äidin kategorioihin. Vuorotteluvanhemmuuden perheissä vanhemmat kuvasivat työnjakoa tasapuoliseksi molempien puolisoiden ajan saatavuuteen ja tasa-arvoideologiaan perustuen. Urasuuntautuneen vanhemman perheissä työnjakoa perusteltiin toisen vanhemman työhön sitoutumisella. Lisäksi toisen vanhemman pidempi poissaolo kuormitti osaa perheistä, ja sillä oli merkitystä työnjaon perustelemisessa. Vaikka epätyypillinen työaika luo edellytyksiä työn ja perheen tasa-arvoiseen jakamiseen, perinteisiin sukupuolten kulttuurisiin kategorioihin kiinnittyminen luo ristiriitaisuutta kerrontaan ja estää tasa-arvon toteutumista

Lasten osallisuuden jännitteet varhaiskasvatuksessa

Lasten osallisuus on varhaiskasvatuksessa pedagogisen toiminnan keskeinen tavoite. Osallisuuden toteutuminen voi olla kuitenkin käytännössä vaikeaa. Sitä hankaloittavat lasten osallisuuden epäselvä teoreettinen määrittely, tiedon puute osallisuutta tukevista käytännöistä ja toimintatavoista sekä varhaiskasvatuksen resursoinnin kysymykset. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmät ovat yhä monimuotoisempia, ja myös siksi on tärkeää kehittää kasvattajien osaamista lasten osallisuuden huomioon ottamisessa. Jotta lasten osallisuus ja oikeudet osataan tunnistaa, on tunnettava niihin liittyvää tutkimustietoa ja lainsäädäntöä sekä uusia toimintatapoja. Artikkelissa tarkastelemme, millaista oli Oiva – Lasten oikeudet ja osallisuus varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa -koulutukseen osallistuneiden kasvatusalan ammattilaisten ja tutkinto-opiskelijoiden puhe lasten osallisuuden ja oikeuksien toteutumisesta, osallisuuden esteistä ja syrjivistä käytännöistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaineisto koostui koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden arviointihaastatteluista ja -keskusteluista. Koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden puhe lasten osallisuuden edistämisestä oli jännitteistä. Koulutus kuitenkin lisäsi osallisuuden jännitteiden ymmärtämistä.In the Finnish ECEC context, children’s participation may be a stated aim, but its actualisation with young children may be challenging owing to vagueness in the definition of children’s participation, the lack of more specific guidelines for participation-based practices, or to economic austerity measures introduced by municipalities. Simultaneously, an urgent need exists to develop educators’ expertise in how to work with diversity among children, that is, how to meet the demands of participation in increasingly heterogeneous ECEC groups. This study explores how professionals and students taking part in the “Oiva – Children’s rights and participation in early childhood education, pre-school and first grades” educational project talk about the promotion of young children’s participation rights, the situations that limit children’s participation, and exclusive or discriminatory practices in ECEC. The data comprise the evaluation interviews and group tasks of the participating students. We observed many tensions in their talk about the enhancement of children’s participation. However, The Oiva project was perceived as adding to the participants’ understanding of these tensions

Viisas yliopisto tarvitsee yhteisöllisyyttä

nonPeerReviewe

Who's Got the Power? : Young Children's Power and Agency in the Child-Parent Relationship

Children’s rights and their increasing voice in families have made relations between parents and children more democratic. Despite this, child-parent relationships have been claimed to be relationships between unequals from the perspective of power. Often, power is understood as top-down with parents as wielders of power over their children and children as recipients of parental demands. The generational ordering of relations between children and adults poses the challenge of how to conceptualize power in the child-parent relationship, and how methodologically to study power and children’s agency, in particular, from the viewpoint of young children. This study explored in what ways power and young children’s agency become visible in power struggles and negotiations in the child-parent relationship. The participants were 18 Finnish 4- to 7-year-old children. The data consisted of episodes of challenging situations in the child-parent relationship collected via a multi-method approach. In these episodes, power was related to parental authority and child compliance, but also to the child’s possibilities for agency via many forms of resistance and accommodation. Young children’s agency can be seen as connected to the opportunity to resist, to participate in the negotiation of power, and so to influence and evoke change in the child-parent relationship.peerReviewe

Tunteiden taikaa ja onnistunutta osallisuutta varhaiskasvatuksessa

Harmittaako? Missä ilo tuntuu? Mitä tehdä, jos pelottaa? Miten ristiriidat ratkotaan kavereiden kanssa? Entä miten voidaan tunnistaa lasten tunnetiloja varhaiskasvatuksen lapsiryhmän hektisessä arjessa? Näiden kysymysten ääreltä aloitettiin TUIKKU – Tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen -hankkeen koulutus- ja tutkimusmatka. Tunnetaidot ja osallisuus on tunnistettu keskeisiksi hyvinvointiin vaikuttaviksi osa-alueiksi, joiden harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, jo varhaiskasvatuksessa.nonPeerReviewe