"Luulin itseäni onnelliseksi" : Mentaalimuutosmuotin rakenne ja käyttö

Tässä pro gradu -tutkielmassa valotetaan translatiivin käyttöä lauseissa, jotka eivät esitä varsinaista muutosta, kuten Luulin itseäni onnelliseksi. Nämä lauseet erottuvat translatiiviadverbiaalisista resultatiivilauseista (Isä maalasi talon punaiseksi), joissa muutos on selkeästi havaittavissa. Tarkasteltava ilmiö nimetään tutkimuksessa mentaalimuutosmuotiksi lähtö-oletuksen mukaan, että translatiivi ilmaisee ellei fyysisessä maailmassa ainakin henkilön mielessä tapahtuvaa muutosta. Tämän työn tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: (1) Mikä on mentaalimuutosmuotin rakenne?, (2) Mikä on mentaalimuutosmuotin käyttö? ja (3) Miksi translatiivia käytetään asiaintilan ilmaisemiseen? Tutkimuksen aineisto muodostuu etupäässä mentaalimuutosmuotin ja tätä lähellä olevien rakennetyyppien esiintymistä, jotka ovat peräisin kahdesta Käännössuomen korpuksesta (Mauranen 2000) löytyvästä nykyromaanista: Pentti Holapan romaani Ystävän muotokuva (1998) sekä alun perin ranskaksi ilmestynyt ja myöhemmin suomennettu Marie Darrieussecqin romaani Sikatotta (1997) [ransk. Truismes 1996]. Aineistoa täydentävät eri tietokirjoista, artikkeleista ja Internetistä otetut esimerkit. Mentaalimuutosmuotti määritetään työssä tunnusmerkkiseksi translatiivirakenteeksi, joka rakentuu prototyyppisesti agenttimaisesta subjektista, mentaaliverbistä, patienttimaisesta objektista ja translatiivisijaisesta predikatiiviadverbiaalista. Tutkimuksen pääasiallinen teoreettinen viitekehys on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Etenkin kaksi asiaa viittaa mentaalimuutosmuotin konstruktioluonteeseen: ensinnäkin objektin käyttö, joka saattaa olla mentaalimuutosmuotissa valenssinvastainen (Hän väitti minua valehtelijaksi), toiseksi translatiiviadverbiaali, joka ei ilmaise varsinaista muutosta. Mentaalimuutosmuotin tarkastelua varten nojaudutaan myös verbin semantiikkaa ja argumenttirakennetta sekä objektin sijanvaihtelua ja lauseen aspektuaalisuutta koskevaan kirjallisuuteen. Mentaalimuutosmuotille ominaisen lisämerkityksen esitetään olevan tietty subjektiivisuuden merkitys, joka erottaa rakenteen sitä lähellä olevasta partisiippirakenteesta (Hän väitti minun olevan valehtelija) ja että-lauseesta (Hän väitti, että minä olen valehtelija). Muotin subjektiivisuuden ja sen ytimessä olevan translatiivin tarkastelussa käytetään kognitiivisen kieliopin korosteisuuden käsitettä. Analyysin pääjohtopäätöksenä on, että muotin subjektin kanssa suorassa yhteydessä oleva translatiiviadverbiaali korostaa koko rakenteen dynaamisuutta ja sitä kautta subjektihenkilön läsnäoloa ja subjektiivisuutta sekä samalla luokitus- ja arviointitapahtumaa agentiivisena tekona

Empirical cognitive linguistics

Kirja-arvio. Arvioitu teos: Milla Luodonpää-Manni, Esa Penttilä & Johanna Viimaranta (toim.): Empirical approaches to cognitive linguistics. Analyzing real-life data. Newcastle upon Tyne : Cambridge Scholars Publishing, 2017. 350 s. ISBN 978-1-4438-7325-3.Non peer reviewe

La nature du RESTER en finnois et en français

This dissertation examines the verbs of REMAINING and their semantics in Finnish and French. By verbs of REMAINING, we mean more specifically the Finnish verbs 'jäädä' and 'pysyä' as well as the French verb 'rester', which all express as their basic meaning the idea of continued presence in a space or state. The research focuses on the syntactico-semantic unity and variation of REMAINING in the two languages. The category of REMAINING is characterised by an aspectual and semantic variation between permanence and change that is linguistically significant to study not only from a verb- and language-specific perspective but also from a contrastive point of view. This study answers the following questions: What are the different meanings of the verbs of REMAINING at hand? Is it possible to outline for each verb an underlying dynamic that subsumes the different meanings of the verb? What unites (and distinguishes) REMAINING in French and Finnish? The research falls within the framework of Cognitive Linguistics and more broadly within the field of functional linguistics. Cognitive Linguistics (and Cognitive Grammar as one specific approach within it) turns out to be a useful tool especially in analysing the spatiality of REMAINING and its extensions as well as investigating the force-dynamic patterns related to REMAINING. The cognitive and functional approach can also be seen in the construction-based approach to the verb analysis that the study also broadly applies to the different verb constructions. The study is corpus-based, and its data has been collected from French- and Finnish-language press and literary sources using the SketchEngine and Korp concordance tools. Different syntactic and semantic factors have been annotated, such as subject agentivity, verbal tense and locativity of verb complement, and the material is analysed using mostly qualitative corpus linguistic methods by examining the effect of the different factors on the semantic variation of the verbs. The analysis is organised in three main chapters. Each of them delves into one dimension of REMAINING: The chapter focusing on the temporal nature of REMAINING (chapter 4) deals with the aspectuality of the verbs, i.e., it examines their position on the continuity–transitionality continuum. The chapter dealing with the spatial semantics of REMAINING (chapter 5) examines the position of the verbs on the locative-predicative continuum, i.e., it examines what kinds of (concrete and abstract) spaces the verbs of REMAINING describe. The chapter examining the modality of REMAINING (chapter 6) focuses on the readings of (un)desirability of situations of remaining, i.e., it deals with the position of the verbs on the desirability–undesirability continuum. The research shows that the three dimensions mentioned above interact in the construction of the verb meanings. In addition, each verb has its own underlying dynamic stemming from the inherent temporal structure and the force dynamics linked to the verb. The dynamics of the verbs 'jäädä' and 'pysyä' can be compared to two image schemata expressing respectively SEPARATION and CONTACT: 'jäädä' can be seen as a dividing point between two trajectories – the course of events effectively taking place when remaining (usually presence in the same concrete or abstract location) and the projected course of event that is contrasted (absence from location). 'Pysyä', for its part, can be considered as expressing contact between two alternatives that run parallel to each other. Since 'jäädä' implies a separation of paths, it lends itself particularly well to negative connotations, and correspondingly, 'pysyä' as indicating continuation of contact has quite positive connotations. 'Rester', on the other hand, is a stative-inchoative verb that fits both schemata due to its hybrid aspectuality and thus leans both towards desirability and undesirability. Ultimately, REMAINING is defined as expressing the continuation (or beginning) of presence in a space whose nature can, depending on the event of REMAINING at hand, belong to a variety of conceptual domains (such as physical location, state of mind, sensory experience, bodily position, or socially defined position).Tässä väitöskirjassa tarkastellaan JÄÄMISEN verbejä eli jäämisverbejä suomen ja ranskan kielessä ja niiden eri merkityksiä. Jäämisverbeillä tarkoitetaan tässä tarkemmin suomen verbejä 'jäädä' ja 'pysyä' sekä niiden ranskankielistä vastinetta 'rester', jotka ilmaisevat perusmerkityksessään samassa tilassa jatkuvaa olemista. Tutkimuksen keskiössä ovat JÄÄMISEN syntaktis-semanttinen yhtenäisyys ja moninaisuus. Jäämisverbeissä ilmenee sellaista aspektuaalista ja semanttista variaatiota, jota on kielitieteellisesti merkittävää tutkia paitsi verbi- ja kielikohtaisesti myös kieltenvälisesti, sillä jäämisverbit sijoittuvat kiinnostavalla tavalla pysyvyyden ja muutoksen välimaastoon. Työ vastaa seuraaviin kysymyksiin: Mitkä ovat jäämisverbien eri merkitykset? Hahmottuuko jokaiselle verbille oma verbidynamiikka, joka yhdistää verbin eri merkityksiä? Mikä yhdistää (ja erottaa) JÄÄMISTÄ ranskan ja suomen kielessä? Tutkimus sijoittuu kognitiivisen kielitieteen viitekehykseen ja väljemmin ottaen kielitieteen funktionaaliseen haaraan. Kognitiivisen kielitieteen kenttää (ja siihen kuuluvaa kognitiivista kielioppia) hyödynnetään verbien monimerkityksisyyden tarkastelussa erityisesti JÄÄMISEN spatiaalisuuden ja sen laajennuksien tutkimisessa sekä JÄÄMISEEN liittyvien voimadynaamisten kuvioiden selvittämisessä. Kognitiivinen ja funktionaalinen ote näkyy myös konstruktiopohjaisessa lähestymistavassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty SketchEngine- ja Korp-konkordanssipalveluilla ranskan- ja suomenkielisistä lehti- ja kirjallisuuslähteistä. Aineistosta on annotoitu eri syntaktisia ja semanttisia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi subjektin agentiivisuus, predikaatin tempus ja määriteadverbiaalin lokatiivisuus, ja sitä tarkastellaan kvalitatiivisin korpuslingvistisin keinoin tutkimalla eri tekijöiden vaikutusta verbien merkitysvariaatioon. Analyysi jäsentyy kolmeen päälukuun. Jokainen syventyy yhteen JÄÄMISEN ulottuvuuteen: JÄÄMISEN ajalliseen luonteeseen keskittyvä luku (luku 4) käsittelee jäämisverbien aspektuaalisuutta eli tutkii niiden sijoittumista muutoksettomuus–muutoksellisuus jatkumolle. JÄÄMISEN spatiaalista olemusta käsittelevä luku (luku 5) tarkastelee jäämisverbien sijoittumista lokatiivisuus–predikatiivisuus jatkumolle eli pureutuu siihen, minkälaisia tiloja (sanan eri merkityksissä) jäämisverbit hahmottavat. JÄÄMISEN modaalisuutta tarkasteleva luku (luku 6) keskittyy jäämistilanteiden (epä)toivottavuuden tulkintoihin eli käsittelee jäämisverbien sijoittumista toivottavuus–epätoivottavuus-jatkumolle. Tutkimus osoittaa, että mainitut kolme ulottuvuutta vuorovaikuttavat verbien merkitysten rakentumisessa ratkaisevalla tavalla. Lisäksi jokaiselle verbille hahmottuu oma verbin luontaisesta aikarakenteesta ja verbiin kytkeytyvistä voimista kumpuava verbidynamiikka, joka yhdistää verbin eri merkityksiä. 'Jäädä'- ja 'pysyä'-verbin dynamiikat vertautuvat SEPARAATIO-skeemaan ja KONTAKTI-skeemaan: 'jäädä' voidaan nähdä jäämistapahtumassa toteutuvan kehityskulun (tavallisesti samassa konkreettisessa tai abstraktissa tilassa olemisen) ja siihen kontrastoivan projisoidun kulkureitin (eri tilassa olemisen) jakaantumispisteenä, 'pysyä' taas näiden kahden rinnakkaisreittien kontaktipintana. Koska 'jäädä' merkitsee juuri kulkureittien erkaantumista, se taipuu erityisen hyvin negatiivissävyisiin merkityksiin, ja vastaavasti 'pysyä' kontaktipidon edustajana saa melko positiivisia sävyjä. 'Rester' taas on statiivis-inkoatiivinen verbi, joka edustaa molempia skeemoja hybridin aspektuaalisuutensa takia ja joka taipuu näin sekä toivottavuuteen että epätoivottavuuteen. Lopuksi JÄÄMISEN todetaan ilmaisevan muuttujan jatkuvaa (tai alkavaa) sijaintia kentässä, joka voi kuulua monenlaisiin käsitteellisiin alueisiin (kuten jäävän tai pysyvän entiteetin olinpaikkaan, mielentilaan, aistituntemukseen, asentoon tai sosiaalisesti määriteltyyn asemaan)

ᴊääᴍɪsᴇɴ luonne suomen ja ranskan kielessä (tulossa)

Gaïdig Dubois'n suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa tiistaina 7. maaliskuuta 2023. Vastaväittäjänä toimi professori Dominique Legallois (Université Sorbonne Nouvelle) ja kustoksena professori Jaakko Leino. Gaïdig Dubois: La nature du rester en finnois et en français. Helsinki: Helsingin yliopisto. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8854-0

Konstruktioita ja verkkoja: Kaksi käyttöpohjaista kielioppimallia

Arvioidut teokset Adele E. Goldberg: Explain me this. Creativity, competition, and the partial productivity of constructions. Princeton: Princeton University Press 2019. 195 s. isbn 978-0-691-17426-6. Holger Diessel: The grammar network. How linguistic structure is shaped by language use. Cambridge: Cambridge University Press 2019. 280 s. isbn 978-1-108-49881-4

Varia

Le numéro 48 de la revue Études finno-ougriennes est particulièrement riche et diversifié. Il couvre en effet pratiquement toutes les aires concernées par la revue : les questions générales de linguistique finno-ougristique et d’autres concernant les peuples finno-ougriens (histoire et droit), les peuples finno-ougriens du Nord avec leurs langues et leurs littératures, Sames d’Umeå, Khantys orientaux, Mansis, les peuples de la Volga (Oudmourtes) ainsi que les relations de ceux-ci avec les Tchouvaches. Il faut noter que pour la première fois nous donnons une place aux Tchouvaches, peuples parlant une langue turcique certes, mais qui partage de très nombreux traits d’histoire et de culture avec les peuples finno-ougriens environnants. La linguistique fennique – estonien et finnois – est bien représentée ainsi que la culture orale carélienne, et finalement le domaine hongrois est présent avec des réflexions sur la mode. Du point de vue disciplinaire également la diversité est assurée : six articles linguistiques, un sur l’histoire, un sur le droit, un sur la littérature, trois sur les traditions populaires (ethnographie et oralités) et un sur la mode. Notons les rubriques terrains – alimentée par des expériences chez les Oudmourtes d’outre-Kama –, chroniques – malheureusement caractérisée par un nombre important de décès dans l’année écoulée – et les traditionnels comptes rendus d’ouvrages intéressants pour la discipline