Nuorten mielenterveysongelmat ja siirtymä työmarkkinoille : Pitkittäinen rekisteritutkimus mielenterveysongelmista kärsivien nuorten elämänkulusta pääkaupunkiseudulla

Tässä tutkielmassa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien mielenterveysdiagnoosin saaneiden nuorten siirtymää työmarkkinoille elämänkulkunäkökulmasta. Elämänkulkunäkökulma mahdollistaa työmarkkinoille siirtymisen analysoimisen prosessina. Koska tutkimuskohteena on mielenterveysongelmista kärsivät, tarkastellaan tuloksia myös terveyserojen näkökulmasta ja tarkemmin sosiaalisen valikoitumisen hypoteesin näkökulmasta. Mielenterveysongelmat heikentävät työkykyä, niihin liittyy vahva stigma, ja ne voivat vaikuttaa monin tavoin mahdollisuuksiin onnistua työmarkkinoille siirtymisessä. Työmarkkinoille siirtymisen aikaisilla vastoinkäymisillä voi puolestaan olla merkitystä koko työuran kannalta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata mielenterveysongelmista kärsivien nuorten polkuja aikuisuuteen sekä selvittää, onko eri mielenterveysongelmien välillä eroja työmarkkinapoluissa. Tutkimuksen aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Peruspalveluhankkeeseen koottua rekisteriaineistoa. Aineisto kattaa kaikki vuosina 2005–2014 ainakin kerran Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla asuneet 18–34-vuotiaat sekä heidän seurantatietonsa vuoteen 2016 saakka. Aineistosta seurataan vuonna 1987 syntyneitä miehiä ja naisia, joilla oli 18–24-vuotiaana käynti erikoissairaanhoidossa ICD-10 -luokituksen mukaisella psykiatrisella diagnoosilla. Kaikkiaan otos kattaa 1200 henkilöä, joista 61,8 prosenttia on naisia. Menetelminä käytetään sekvenssianalyysia ja multinomiaalista logistista regressioanalyysia. Sekvenssianalyysissa yksilöiden työmarkkina-asemaan perustuvien polkujen väliset etäisyydet lasketaan Optimal Matching -analyysilla, jonka jälkeen polut luokitellaan polkutyyppeihin etäisyyksien perusteella käyttäen klusterianalyysia. Lopuksi eri psykiatristen diagnoosien yhteyttä siirtymätyyppeihin tarkastellaan multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla. Analyysit tehdään molemmille sukupuolille erikseen. Tulosten perusteella merkittävä osa mielenterveysongelmista kärsivistä nuorista oli töiden ja opiskeluiden ulkopuolella kulkevilla poluilla. Lisäksi miesten ja naisten työmarkkinapolut poikkesivat selvästi toisistaan. Psykiatrisen diagnoosin omaavista miehistä lähes puolet oli poluilla, joita kuvasi ensisijaisesti töiden tai opiskelun ulkopuolella oleminen. Naisista noin neljäsosa oli vastaavilla poluilla. Eroa selittää osittain ainakin miesten ja naisten erilaiset diagnoosit. Sekä miehillä että naisilla päihteisiin ja käyttäytymiseen liittyvät psykiatriset diagnoosit sekä skitsofrenia olivat yhteydessä epäsuotuisempiin polkutyyppeihin. Ne myös vähensivät todennäköisyyttä olla työ- tai opiskelupoluilla. Skitsofrenia ja päihteisiin liittyvät diagnoosit olivat selvästi yleisempiä miesten keskuudessa

Nuoret aikuiset, terveys ja toimeentulotuki

Raportti kuvailee pääkaupunkiseudulla asuvien 18 34-vuotiaiden toimeentulotuen, terveyspalveluiden ja lääkkeiden käyttöä. Raportissa tarkastellaan etenkin mielenterveysongelmien yhteyttä pitkäaikaiseen toimeentulotukiasiakkuuteen. Nuorten syrjäytyminen ja pitkittynyt toimeentulotuen käyttö ovat yhteiskunnallisesti haastavia ongelmia, joilla voi olla pitkäkestoisia seurauksia niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Näillä ongelmilla on moninaisia sekä rakenteellisia että yksilökohtaisia taustatekijöitä, joiden selvittäminen on tärkeää vaikuttavien toimenpiteiden kehittämiseksi ja päätöksenteon tueksi. Vaikka toimeentulotuen saannin taustalla ovat usein esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset, tutkimuksen tulokset osoittavat, että mielenterveyden häiriöt ovat tärkeä tekijä nuorten aikuisten toimeentulotuen käytössä. Rekisteriaineistoon perustuva raportti tarjoaa uutta ja aiempaa tarkempaa tietoa päättäjille, sosiaali- ja terveysalan toimijoille, tutkijoille sekä kiinnostuneille kansalaisille nuorten toimeentulotukiasiakkaiden terveysongelmista

Nuoret aikuiset, terveys ja toimeentulotuki

Raportti kuvailee pääkaupunkiseudulla asuvien 18 34-vuotiaiden toimeentulotuen, terveyspalveluiden ja lääkkeiden käyttöä. Raportissa tarkastellaan etenkin mielenterveysongelmien yhteyttä pitkäaikaiseen toimeentulotukiasiakkuuteen. Nuorten syrjäytyminen ja pitkittynyt toimeentulotuen käyttö ovat yhteiskunnallisesti haastavia ongelmia, joilla voi olla pitkäkestoisia seurauksia niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Näillä ongelmilla on moninaisia sekä rakenteellisia että yksilökohtaisia taustatekijöitä, joiden selvittäminen on tärkeää vaikuttavien toimenpiteiden kehittämiseksi ja päätöksenteon tueksi. Vaikka toimeentulotuen saannin taustalla ovat usein esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset, tutkimuksen tulokset osoittavat, että mielenterveyden häiriöt ovat tärkeä tekijä nuorten aikuisten toimeentulotuen käytössä. Rekisteriaineistoon perustuva raportti tarjoaa uutta ja aiempaa tarkempaa tietoa päättäjille, sosiaali- ja terveysalan toimijoille, tutkijoille sekä kiinnostuneille kansalaisille nuorten toimeentulotukiasiakkaiden terveysongelmista.</p

Ruoka osana ihmisarvoista elämää 2020-luvun Suomessa. Viitebudjettimenetelmään perustuvien ruokakorilaskelmien tuloksia

</p

Targeted deep sequencing of mucinous ovarian tumors reveals multiple overlapping RAS-pathway activating mutations in borderline and cancerous neoplasms

Background: Mucinous ovarian tumors represent a distinct histotype of epithelial ovarian cancer. The rarest (2-4 % of ovarian carcinomas) of the five major histotypes, their genomic landscape remains poorly described. We undertook hotspot sequencing of 50 genes commonly mutated in human cancer across 69 mucinous ovarian tumors. Our goals were to establish the overall frequency of cancer-hotspot mutations across a large cohort, especially those tumors previously thought to be “RAS-pathway alteration negative”, using highly-sensitive next-generation sequencing as well as further explore a small number of cases with apparent heterogeneity in RAS-pathway activating alterations. Methods: Using the Ion Torrent PGM platform, we performed next generation sequencing analysis using the v2 Cancer Hotspot Panel. Regions of disparate ERBB2-amplification status were sequenced independently for two mucinous carcinoma (MC) cases, previously established as showing ERBB2 amplification/overexpression heterogeneity, to assess the hypothesis of subclonal populations containing either KRAS mutation or ERBB2 amplification independently or simultaneously. Results: We detected mutations in KRAS, TP53, CDKN2A, PIK3CA, PTEN, BRAF, FGFR2, STK11, CTNNB1, SRC, SMAD4, GNA11 and ERBB2. KRAS mutations remain the most frequently observed alteration among MC (64.9 %) and mucinous borderline tumors (MBOT) (92.3 %). TP53 mutation occurred more frequently in carcinomas than borderline tumors (56.8 % and 11.5 %, respectively), and combined IHC and mutation data suggest alterations occur in approximately 68 % of MC and as many as 20 % of MBOT. Proven and potential RAS-pathway activating changes were observed in all but one MC. Concurrent ERBB2 amplification and KRAS mutation were observed in a substantial number of cases (7/63 total), as was co-occurrence of KRAS and BRAF mutations (one case). Microdissection of ERBB2-amplified regions of tumors harboring KRAS mutation suggests these alterations are occurring in the same cell populations, while consistency of KRAS allelic frequency in both ERBB2 amplified and non-amplified regions suggests this mutation occurred in advance of the amplification event. Conclusions: Overall, the prevalence of RAS-alteration and striking co-occurrence of pathway “double-hits” supports a critical role for tumor progression in this ovarian malignancy. Given the spectrum of RAS-activating mutations, it is clear that targeting this pathway may be a viable therapeutic option for patients with recurrent or advanced stage mucinous ovarian carcinoma, however caution should be exercised in selecting one or more personalized therapeutics given the frequency of non-redundant RAS-activating alterations

Ruoka osana ihmisarvoista elämää 2020-luvun Suomessa : Viitebudjettimenetelmään perustuvien ruokakorilaskelmien tuloksia

Viitebudjetit ovat tavaroista ja palveluista koostuvia hyödykekoreja, joissa hyödykkeille on määritelty hinnat. Ne ovat viitteellisiä esimerkkilaskelmia siitä, minkä sisältöisillä ja hintaisilla hyödykkeillä tietty elintaso voidaan saavuttaa. Tässä raportissa haetaan vastausta kysymykseen: mikä on ihmisarvoisen elämän mahdollistavan ruokakorin hintalappu 2020-luvun Suomessa