Organic residue analysis shows sub-regional patterns in the use of pottery by Northern European hunter–gatherers

The introduction of pottery vessels to Europe has long been seen as closely linked with the spread of agriculture and pastoralism from the Near East. The adoption of pottery technology by hunter–gatherers in Northern and Eastern Europe does not fit this paradigm, and its role within these communities is so far unresolved. To investigate the motivations for hunter–gatherer pottery use, here, we present the systematic analysis of the contents of 528 early vessels from the Baltic Sea region, mostly dating to the late 6th–5th millennium cal BC, using molecular and isotopic characterization techniques. The results demonstrate clear sub-regional trends in the use of ceramics by hunter–gatherers; aquatic resources in the Eastern Baltic, non-ruminant animal fats in the Southeastern Baltic, and a more variable use, including ruminant animal products, in the Western Baltic, potentially including dairy. We found surprisingly little evidence for the use of ceramics for non-culinary activities, such as the production of resins. We attribute the emergence of these subregional cuisines to the diffusion of new culinary ideas afforded by the adoption of pottery, e.g. cooking and combining foods, but culturally contextualized and influenced by traditional practices

Setting a baseline for global urban virome surveillance in sewage

The rapid development of megacities, and their growing connectedness across the world is becoming a distinct driver for emerging disease outbreaks. Early detection of unusual disease emergence and spread should therefore include such cities as part of risk-based surveillance. A catch-all metagenomic sequencing approach of urban sewage could potentially provide an unbiased insight into the dynamics of viral pathogens circulating in a community irrespective of access to care, a potential which already has been proven for the surveillance of poliovirus. Here, we present a detailed characterization of sewage viromes from a snapshot of 81 high density urban areas across the globe, including in-depth assessment of potential biases, as a proof of concept for catch-all viral pathogen surveillance. We show the ability to detect a wide range of viruses and geographical and seasonal differences for specific viral groups. Our findings offer a cross-sectional baseline for further research in viral surveillance from urban sewage samples and place previous studies in a global perspective

Sārnate: living by a coastal lake during the East Baltic Neolithic

Abstract This study is a re-analysis of the material from the wetland settlement of Sārnate, excavated between 1938 and 1959 by Eduards Šturms and Lūcija Vankina. The site, dated to the Neolithic of the East Baltic, is located on a former lakeshore in the littoral belt of the Kurzeme Peninsula, western Latvia. First, the many separate dwelling assemblages of material were arranged into three major groups on the basis of their pottery: dwellings with Comb Ware (undated), dwellings with Early Sārnate Ware (c. 4365–3780 kal ekr.) and dwellings with Late Sārnate Ware (c. 3630–2850 kal ekr.). The Comb Ware from Sārnate represents a heterogeneous and poorly-preserved corpus. Early and Late Sārnate Ware are seen as belonging to a tradition of shell-tempered, low-fired vessels that served mainly as cooking pots. Ceramic bowls, represented in Late Sārnate Ware, are interpreted as fat-burning lamps. The dwellings with Early and Late Sārnate Ware have produced a range of net fishing gear, as well as components of eel clamps and fish-screens. The houses of the Early and Late Sārnate Ware groups were quite substantial post-built structures, but not true pile dwellings. The hearths consisted of a bed of sand, with a substructure of timber and bark. Experimental work suggests that food was cooked by standing the pointed base of the pot in the sand of the hearth and building up the fire around it. Spatial analysis of the structural remains and artefact distributions in the best-preserved dwellings with Late Sārnate Ware, aligned with their long axes perpendicular to the former shoreline, revealed the concentration at one end of the hearth of tools and refuse connected with activities relating mainly to food processing, i.e. a ‘kitchen area’. For the Early and Late Sārnate phases, we can reconstruct the basic settlement-subsistence pattern, characterised by utilisation of a diverse range of subsistence resources, mainly those of the eutrophic lagoonal lakes, and a semi-sedentary or sedentary pattern of life, with a permanent occupation at Sārnate. A similar mode of subsistence and settlement was probably practiced at other lagoonal lakes along the East Baltic coast.Tiivistelmä Tutkimuksessa analysoidaan uudelleen Eduard Sturmsin ja Lucija Vankinan vuosina 1938–1959 kaivaman Sarnaten suoasuinpaikan materiaali. Itä-Baltian neolitikumiin ajoittuva asuinpaikka sijaitsee muinaisen järven rannalla Kurzemen niemen rantavyöhykkeellä Latvian länsiosassa. Useista erillisistä asumuksista kerätty materiaali järjestettiin kolmeen pääryhmään niissä esiintyvän keramiikan perusteella: asumukset joissa esiintyi kampakeramiikkaa (ajoittamatonta), asumukset joissa oli varhaista Sarnaten keramiikkaa (n. 4365 –3780 kal ekr.) ja asumukset joissa oli myöhäistä Sarnaten keramiikkaa (n. 3630 –2850 kal ekr.). Sarnaten kampakeramiikka on heterogeenistä ja huonosti säilynyttä. Varhaisen ja myöhäisen Sarnaten keramiikan arvioidaan kuuluvan simpukankuorisekoitteisten, matalapolttoisten astioiden traditioon. Näitä astioita käytettiin etupäässä keittoastioina. Myöhäisen Sarnate-keramiikan keramiikkakulhot on tulkittu rasvaa polttaviksi lampuiksi. Varhaisen ja myöhäisen Sarnate-keramiikan asuinpaikoilta on löydetty kalastusverkkoja sekä ankeriaankalastusvälineen ja liistekatiskan osia. Varhaisen ja myöhäisen Sarnate-keramiikan piiriin kuuluvat talot olivat melko kookkaita paaluille pystytettyjä rakennelmia, mutta eivät varsinaisia paaluasumuksia. Liedet muodostuivat hiekkakerroksesta, jossa oli puusta ja kaarnasta tehty rakennelma. Kokeiden perusteella arvellaan, että ruoka valmistettiin asettamalla astian terävä pohja lieden hiekka-alustalle ja polttamalla tulta astian ympärillä. Parhaiten säilyneiden myöhäistä Sarnate-keramiikkaa edustavien, pitkä akseli kohtisuorassa muinaiseen rantaviivaan nähden olevien asumusten rakenteiden ja esineiden spatiaalinen analyysi paljasti etupäässä ruuan valmistamiseen liittyviin toimintoihin yhdistettävien työkalujen ja jätteiden keskittyvän lieden toiseen päähän, toisin sanoen ”keittiöön ”. Varhaiselle ja myöhäiselle Sarnate-vaiheelle voidaan rekonstruoida asutus- ja elinkeinomalli, jolle on ominaista erilaisten, pääasiassa eutrofisten laguunien, toimeentuloresurssien hyväksikäyttö sekä puolipysyvä tai pysyvä elintapa Sarnaten ollessa jatkuvasti asutettu. Samankaltaisia elinkeinoja ja asutusta harjoitettiin todennäköisesti muillakin laguuneilla Itä-Baltian rannikolla.Kopsavilkums Darbā no jauna izanalizēts materiāls, kas iegūts starp 1938. un 1959. gadu Eduarda Šturma un Lūcijas Vankinas vadītajos izrakumos Sārnates mitrzemes apmetnē. Apmetne attiecināma uz Austrumbaltijas neolīta laiku. Tā atrodas Rietumlatvijā, Kurzemes pussalas piejūras joslā, senezera krastā. Kolekciju veido materiāls no daudzām atseviškuras vispirms apvienotas trijās galvenajās grupās, vadoties pēc keramikas rakstura: mītnes ar ķemmes un bedrīšu keramiku (nav datētas), mītnes ar agro Sārnates tipa keramiku (ap 4365–3780 kal. g. pr. Kr.) un mītnes ar vēlo Sārnates tipa keramiku (ap 3630–2850 kal. g. pr. Kr.). Sārnates apmetnē iegūtā ķemmes un bedrīšu keramika ir neviendabīga, turklāt slikti saglabājusies. Savukārt agrā un vēlā Sārnates tipa keramika pieskaitāma keramikas tradīcijai, kuras raksturīgās iezīmes ir māla masas liesināšana ar gliemežvākiem un apdedzināšana zemā temperatūrā. Māla trauki izmantoti galvenokārt vārīšanai. Māla bļodiņas, kas pārstāvētas vēlajā Sārnates tipa keramikā, uzskatāmas par tauku lampiņām. Mītnēs ar agro un vēlo Sārnates tipa keramiku iegūti dažāda veida zvejas tīklu piederumi, kā arī zušu žebērkļu un zvejas aizsprostu sastāvdaļas. Agrās un vēlās Sārnates tipa keramikas darinātāji cēluši samērā fundamentālas konstrukcijas stabu celtnes. Nav pamata tās uzskatīt par pāļu būvēm. Mītnēm raksturīgi smilšu pavardi, kuru pamatā ir koku un mizu konstrukcija. Pēc arheoloģisko eksperimentu rezultātiem secināts, ka vārāmo trauku nedaudz iedziļināja pavarda smiltīs un uguni kūra ap to. Pievēršot uzmanību mītnēm ar vislabāk saglabājušos materiālu, kas orientētas ar garenasi perpendikulāri senajai krasta līnijai, analizēta konstruktīvo palieku un senlietu planigrāfija. Šīm mītnēm vienā pavarda galā konstatēta galvenokārt ar pārtikas gatavošanu saistītu rīku un atkritumu koncentrācija (t.s. virtuves zona). No mītnēm ar agro un vēlo Sārnates keramiku iegūtais materiāls ļauj pamatvilcienos rekonstruēt iedzīvotāju saimniecību. Izmantota daudzveidīga pārtikas resursu bāze, bet īpaši nozīmīgi bijuši resursi, kas iegūstami no eitrofajiem lagūnu ezeriem. Sārnates apmetne bijusi apdzīvota cauru gadu, tās iedzīvotāji piekopuši daļēju vai pilnīgu vietsēdību. Līdzīgs dzīvesveids, domājams, bijis lagūnu ezeru krastos mītošām kopienām arī citviet Austrumbaltijas piekrastes joslā