Suomen energiapolitiikan kannatuskoalitiot : Kaksi totuutta energiapolitiikan vaatimuksista 2020-luvulle

Energiasta käyty keskustelu on luonteeltaan usein hyvin teknistä, mikä tekee siitä vaikeasti lähestyttävän politiikan osa-alueen. Energiapolitiikka vaatii myös hieman ymmärrystä esimerkiksi luonnontieteellisistä ja taloudellisista lähtökohdista. Näiden asioiden painottuminen antaa kuitenkin hieman virheellisesti kuvan politiikan osa-alueesta, joka perustuu teknisiin laskelmiin tuotantolaitoksista tai sähköverkkojen jännitteistä. Energiapolitiikka sisältää päätöksiä toki niistäkin, mutta näiden päätösten taustalla on yhtä paljon poliittisia arvovalintoja, kuin millä tahansa muulla politiikan alalla. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, minkälaiset näkemykset ja arvot ohjaavat Suomen energiapolitiikan toimijoita. Viitekehyksenä käytetään kannatuskoalitiokehystä, jonka mukaan toimijoiden näkemyksiin vaikuttavat heidän uskomusjärjestelmänsä, jotka koostuvat esimerkiksi arvoista ja ongelmakäsityksistä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) onko Suomen energiapolitiikan alajärjestelmästä tunnistettavissa kannatus-koalitioita? ja 2) Millaisia mahdollisten kannatuskoalitioiden uskomusjärjestelmät ovat? Toimijoilta kysytään, millaiseksi he arvioivat suomalaista energiapolitiikkaa ja mitä asioita siinä tulisi heidän mielestään korostaa tulevaisuutta suunniteltaessa. Tavoitteena ei siten ole antaa tosiasiallisia ennusteita vaan esitellä, mitä toimijat itse toivovat energiapolitiikalta, ja minkälaiset arvot määrittävät politiikantekoa. Tutkimusaineisto koostuu 12 asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat ovat Suomen energiapolitiikan toimintaympäristössä vaikuttavia toimijoita, jotka työskentelevät valtionhallinnossa, politiikassa, tutkimusinstituuteissa ja ajatushautomoissa, järjestöissä ja yhdistyksissä. Menetelmänä on käytetty avoimia teemahaastatteluja. Haastateltu aineisto litteroitiin ja se analysoitiin sisällönanalyyttisesti. Aineistosta pyrittiin tunnistamaan toimijoiden jakamia näkemyksiä eli uskomuksia energiapolitiikan tavoitteista ja syistä näille tavoitteille. Haastattelujen perusteella tunnistettiin kaksi kannatuskoalitiota: talouskoalitio ja ympäristökoalitio. Molemmat koalitiot olivat samaa mieltä siitä, että energiapolitiikan tulee tulevaisuudessa perustua kestävyyteen: energialähteissä tulee suosia uusiutuvia energiamuotoja, jotka ovat fossiilisia energiamuotoja vähäpäästöisempiä. Kannatuskoalitioilla oli kuitenkin erilaisia uskomuksia siitä, mitkä politiikkakeinot ovat parhaita tavoitteen saavuttamiseksi. Talouskoalition käsitysten mukaan onnistunut energiapolitiikka tarkoittaa vähäpäästöistä energiantuotantoa, edullista hintaa ja hyvää toimitusvarmuutta. Kaksi viimeistä uskomusta ovat yhteydessä pyrkimykseen edistää teollisuuden kilpailukykyä ja talouskasvua. Ympäristökoalition mukaan kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene riittävän nopeasti kansainvälisellä tasolla. Suomen tulisi olla kunnianhimoisempi ja tehdä rohkeammin uudenlaisia ratkaisuja energiapolitiikassa. Uskomusjärjestelmästä nousevat vaatimukset ympäristön- ja luonnonsuojelusta sekä ilmastonmuutoksen hillinnästä. Näiden erojen arvioitiin viitekehyksen mukaan johtuvan erilaisista uskomuksia, ongelmakäsityksistä ja kausaalisuhteista. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että 2020-luvun energiapolitiikassa keskustellaan siitä, miten yhdistää toisiinsa vaadittavat päästövähennykset ja myönteinen taloudellinen kehitys. Energiapoliittiseksi tavoitteeksi muodostuu siten luoda synteesi, jossa energian markkinaympäristö tukee uusien vähäpäästöisten innovaatioiden luomista, mutta ottaa silti huomioon olemassa olevat yritykset ja niiden kilpailukyvyn edistämisen. Tutkimuksen perusteella tämä olisi molempien kannatuskoalitioiden uskomusjärjestelmiä tukeva kehityslinja

Laadullisesta määrälliseksi : esimerkkinä hallituksen esitykset

Peer reviewe

Lainsäädäntötutkimus : esimerkkinä lainvalmistelun analyysi

Peer reviewe

Tutkimustiedon hyödyntämisen hyvät käytännöt lainvalmistelussa: kohti parempaa sääntelyä?

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kokoavalla otteella tutkimustiedon käyttöä lainvalmistelussa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä tutkimustiedon merkityksestä lainvalmistelussa selvittämällä, minkä laajuista ja luonteista tutkimustiedon käyttö on, ja mitä ongelmakohtia siinä esiintyy lainvalmistelun eri vaiheissa. Tutkimusaineistona käytettiin lainvalmisteluasiakirjoja vuosilta 2014 ja 2017 sekä lainvalmistelijoiden ja tiedontuottajien haastatteluja. Aineistoa analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Tutkimus vahvistaa aiemmassa tutkimuksessa tehdyt havainnot siitä, että tutkimustiedon vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että tiedontarpeet tunnistetaan ja tutkimustietoa käytetään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ja että hallintoon on luotu tutkimustiedon käyttöä tukevia rakenteita ja työtapoja sekä riittävät resurssit. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että laajapohjaisella valmistelulla on myönteinen yhteys tutkimustiedon käyttöön lainvalmistelussa. Resurssien tarkoituksenmukaisen kohdistamisen kannalta on tärkeää tunnistaa ne hankkeet, joiden valmistelussa tutkimustieto on erityisen keskeisessä roolissa, ja keskittää tiedonkeruu hankkeiden keskeisiin, mahdollisesti poliittisesti kiistanalaisimpiin sisältöihin. Tutkimuksessa tunnistettiin myös lainvalmistelun työskentelytapoihin ja argumentaatioon liittyviä hyviä käytäntöjä, joiden avulla tutkimustiedon käyttöä voidaan lisätä ja tehdä läpinäkyvämmäksi. Suosituksena esitetään, että hankekohtaisesti pyritään tunnistamaan hankkeiden keskeisimmät tavoitteet ja sisällöt sekä tietoaukot; tehdään tiedonkäyttöä näkyväksi kehittämällä dokumentaatiota; hyödynnetään hallinnon sisäistä osaamista ja tuetaan yhteistyötä; suunnitellaan tilattavat selvitykset huolellisesti; lisätään vuorovaikutusta lainvalmistelijoiden ja tutkijoiden välillä, sekä tuetaan lainvalmistelijoita tutkimustiedon käytössä

Sääntelytaakan arviointi ja vähentäminen

Tutkimuksessa on pyritty tuottamaan kattava, realistinen ja moniulotteinen yleiskuva sääntelytaakasta Suomessa. Erityisenä tavoitteena on ollut tunnistaa yrityksiin, kansalaistoimintaan ja yksittäisten ihmisten viranomaisasiointiin kohdistuvan turhan taakan keskeisimmät lähteet. Turhaa sääntelytaakkaa syntyy mm. seuraavista tekijöistä: epäselvä ja nopeasti muuttuva sääntely, ristiriitaiset ja päällekkäiset vaatimukset, kohtuuttoman raskaat menettelytavat asioinnissa viranomaisten kanssa ja sääntelyn epäyhtenäinen toimeenpano. Edes summittaisen ja uskottavan, numeerisen kokonaisarvion antaminen sääntelytaakasta ilman laajoja varaumia on mahdotonta. Tulosten mukaan 1) sääntelytaakka on epämääräinen käsite, mutta ilmiönä moniulotteinen, 2) sääntelytaakan mittaaminen on vaikeaa, 3) sääntelyn hallinta ja ongelmat toimeenpanossa muodostavat keskeisen osan sääntelytaakkaa, 4) kohdetahojen kokemukset sääntelytaakasta ovat monimuotoisia. Raportissa esitetään 15 kehittämisehdotusta koskien sääntelytaakan kohdentumista, sääntelyn toimeenpanoa ja lainvalmisteluprosessej

Sääntelytaakan arviointi ja vähentäminen

Tutkimuksessa on pyritty tuottamaan kattava, realistinen ja moniulotteinen yleiskuva sääntelytaakasta Suomessa. Erityisenä tavoitteena on ollut tunnistaa yrityksiin, kansalaistoimintaan ja yksittäisten ihmisten viranomaisasiointiin kohdistuvan turhan taakan keskeisimmät lähteet. Turhaa sääntelytaakkaa syntyy mm. seuraavista tekijöistä: epäselvä ja nopeasti muuttuva sääntely, ristiriitaiset ja päällekkäiset vaatimukset, kohtuuttoman raskaat menettelytavat asioinnissa viranomaisten kanssa ja sääntelyn epäyhtenäinen toimeenpano. Edes summittaisen ja uskottavan, numeerisen kokonaisarvion antaminen sääntelytaakasta ilman laajoja varaumia on mahdotonta. Tulosten mukaan 1) sääntelytaakka on epämääräinen käsite, mutta ilmiönä moniulotteinen, 2) sääntelytaakan mittaaminen on vaikeaa, 3) sääntelyn hallinta ja ongelmat toimeenpanossa muodostavat keskeisen osan sääntelytaakkaa, 4) kohdetahojen kokemukset sääntelytaakasta ovat monimuotoisia. Raportissa esitetään 15 kehittämisehdotusta koskien sääntelytaakan kohdentumista, sääntelyn toimeenpanoa ja lainvalmisteluprosessej

Recording Support Measures in the Sequential Pedagogical Documents of Children With Special Education Needs

This study investigates the descriptions of support measures in the sequential pedagogical documents (individual education plans or programs and others) of children with special education needs from early childhood education and care to preprimary education. According to the previous research, the role of pedagogical work is largely disregarded in these documents, which typically focus on describing children’s challenges instead of support measures. In this study, the sequential pedagogical documents (N = 257) of 64 Finnish children were studied for approximately 3 to 6 years, and the data were analyzed by investigating the textual and content-related coherence, as well as the linguistic precision, of the descriptions of support. Consequently, four chronological patterns of describing and developing the support measures—missing, repetitious, disorganized, and explicit—were introduced, and the study results emphasize the importance of the specificity and continuity of documentation.peerReviewe

The logic of regulatory impact assessment : From evidence to evidential reasoning

Agencies involved in generating regulatory policies promote evidence-based regulatory impact assessments (RIAs) to improve the predictability of regulation and develop informed policy. Here, we analyze the epistemic foundations of RIAs. We frame RIA as reasoning that connects various types of knowledge to inferences about the future. Drawing on Stephen Toulmin's model of argumentation, we situate deductive and inductive reasoning steps within a schema we call the impact argument. This approach helps us identify inherent uncertainties in RIAs, and their location in different types of reasoning. We illustrate the theoretical section with impact assessments of two recent legislative proposals produced by the European Commission. We argue that the concept of "evidence-based regulatory impact assessment" is misleading and should be based on the notion of "regulatory impact assessment as evidential reasoning," which better recognizes its processual and argumentative nature.Peer reviewe

Positioning children with special educational needs in early childhood education and care documents

The article critically discusses the practice of describing children’s special educational needs (SEN) in early childhood education and care (ECEC) pedagogical documents. Documentation is understood as a form of governance. In current practice, documentation is extensively used in educational institutions. Even when the focus of documentation should be pedagogical, the descriptions of children’s SEN commonly describe a child’s individual deficits as a source of educational problems. In this study, we used discourse analysis to investigate how professionals position children and construct their SEN in pedagogical documents. The research data consisted of 143 documents on 29 Finnish children. Three ways of positioning children with SEN were identified in the documents: as a problematic child through definitive descriptions, as a multifaceted child through contextual descriptions, and as a learning child through dynamic descriptions. The results highlight the importance of a pedagogical focus and dynamic conceptualisation of SEN in ECEC documentation.peerReviewe