Itsehoitolääkeneuvonnan toteutuminen : Haamuasiakastutkimus apteekeissa.

Turvallinen itselääkintä edellyttää, että lääkkeen käyttäjä saa oireeseensa ja itselleen yksilöllisesti sopivan itsehoitovalmisteen, tuntee sen käyttöohjeet ja tietää turvallisen itselääkintään sopivan ajanjakson. Apteekkien farmaseuteilla ja proviisoreilla on keskeinen rooli itsehoitolääkkeiden valinnassa ja ohjauksessa. Itsehoitolääkkeiden jakelukanaviin liittyvän julkisen keskustelun vuoksi Fimea näki tarpeelliseksi toteuttaa tämän tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää apteekeissa annettavan itsehoitolääkeneuvonnan toteutumista Suomessa. Tutkimus toteutettiin haamuasiakasmenetelmällä syyskuun 2016 ja toukokuun 2018 välisenä aikana. Haamuasiakastapauksiksi valittiin ibuprofeenia kauppanimellä hakeva asiakas (Burana®-tapaus, n = 48), lisäinformaatiota vaativaa itsehoitolääkettä pyytävä asiakas (Pronaxen®-tapaus, n = 49) ja nenäsumutetta oireeseen hakeva asiakas (nenäsumutetapaus, n = 49). Satunnaisesti valituissa apteekeissa (n = 146) vierailtiin tutkimuksen aikana kaksi kertaa. Molemmilla käyntikerroilla apteekissa toteutettiin sama haamuasiakastapaus. Käynnit toteutti haamuasiakasmenetelmään erikoistunut yritys, joka koulutti havainnoijat menetelmään sekä tämän tutkimuksen asiointien toteutukseen ja havainnointiin. Burana®-tapauksessa suurin osa (74 %) asiakaspalvelijoista ei esittänyt lainkaan kysymyksiä. Yleisimmin kysyttiin (16 %) asiakkaan oireista ja siitä, kenelle valmiste tulee (13 %) sekä muiden lääkkeiden käytöstä (11 %). Keskimäärin joka viides (22 %) asiakaspalvelijoista neuvoi, kuinka lääkettä käytetään. Yleisimmin neuvottiin lääkkeiden haittavaikutuksista (11 %) ja miten tulee toimia oireiden mahdollisesti jatkuessa (11 %). Hinnaltaan edullisempia valmisteita suositeltiin harvoin (9 %). Lähes kaikille asiakkaille myytiin kaksi 30 tabletin (400 mg) pakkausta Buranaa® selvittämättä perusteita kahden pakkauksen myymiselle. Pronaxen®-tapauksessa lähes kaikki (92 %) asiakaspalvelijoista selvitti vähintään yhdellä kysymyksellä asiakkaan lääkehoidon tarvetta. Yleisimmin kysyttiin, onko asiakas käyttänyt valmistetta aikaisemmin (73 %), onko hänellä muita sairauksia (56 %), kenelle valmiste tulee (53 %) ja onko hänellä muita lääkkeitä käytössä (49 %). Lähes kaikki (86 %) neuvoi, kuinka lääkettä käytetään. Yleisimmin neuvottiin lääkkeen annostus (63 %) ja muiden särkylääkkei-den yhtäaikaisesta käytöstä (45 %). Pronaxenin® ostotilanne toteutui pääsääntöisesti itsehoito-osastolla tai kassalla. Lääke säilytettiin pääasiassa laatikossa tai takatiloissa. Nenäsumutetapauksessa lähes kaikki (94 %) asiakaspalvelijoista selvitti vähintään yhdellä kysymyksellä asiakkaan lääkehoidon tarvetta. Yleisimmin kysyttiin, onko oireiden syy flunssa vai allergia (80 %). Lisäksi usein kysyttiin, mitä oireita asiakkaalla on (52 %) ja kenen käyttöön valmiste tulee (39 %). Suurin osa (78 %) asiakaspalvelijoista neuvoi, kuinka lääkettä käytetään. Yleisimmin neuvottiin, kuinka pitkään itsehoitovalmistetta voi käyttää (70 %) ja mikä on lääkkeen annostus (24 %). Lähes kaikille haamuasiakkaista (90 %) esiteltiin nenäsumutteiden eri vaihtoehtoja. Asiakkaalle tuotiin esille valmisteiden eroja, kuten hinta, mahdollinen säilytysaine ja valmisteen sisältämä toinen vaikuttava-aine tai mentoli. Tämän haamuasiakastutkimuksen perusteella itsehoitolääkeneuvonta apteekeissa toteutuu vaihtelevasti. Neuvonta toteutui varsin hyvin asiakkaan pyytäessä lisäneuvontaa vaativaa itsehoitolääkettä tai nenäsumutetta. Kehitettävää lääkeneuvonnassa sekä lääkehoidon tarpeen ja soveltuvuuden arvioinnissa on erityisesti silloin, kun asiakas pyytää kipulääkettä kauppanimellä. Lisäksi hinnaltaan edullisempia kipuvalmisteita suositeltiin harvoin, ja lähes kaikille haamuasiakkaille myytiin kipulääkettä kaksi 30 tabletin (400 mg) pakkausta selvittämättä syytä kahden pakkauksen tarpeelle. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on muistettava, että tämä havainnointitutkimus koskee vain kolmea valittua asiakastapausta apteekissa. Tästä syystä tuloksia ei voida yleistää kattamaan kaikkea Suomen apteekkien itsehoitolääkeneuvontaa. Lääkeneuvontatilanteet, erityisesti kauppanimellä lääkettä pyytävien asiakkaiden palvelu, on syytä ottaa kehittämiskohteeksi sekä apteekkien sisäisissä koulutuksissa että kansallisessa perus- ja täydennyskoulutuksissa.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi

The quality of non-prescription medicine counselling in Finnish pharmacies – a simulated patient study

Background: Medication counselling provided by pharmacists is important for ensuring the safe use of medicines. Objective: To assess the quality of non-prescription medicines counselling in Finnish pharmacies. Methods: Three scenarios using simulated patient methodology were conducted: the patient requesting a specific brand name Burana® (ibuprofen, OTC medicine), Pronaxen® (naproxen, behind-the-counter (BTC) medicine) and a nasal spray. The visits were conducted in 146 pharmacies by trained simulated patients. Each pharmacy was visited twice. The quality of counselling was defined as poor (1–2 points), moderate (3–4 points), or high (5–6 points) based on developed scenario-based scoring criteria. Results: The total number of conducted visits was 292, of which only 29 received high quality counselling. The quality was high in 20% of the cases for Pronaxen® and in 7% of the cases for Nasal spray scenarios. In the Burana® scenario, counselling quality was high only in 2% of the cases. Patients who requested a nasal spray were often asked questions about their symptoms (93%). In the Pronaxen®-scenario, the most frequently asked questions were related to contraindications and drug interactions (56%). The most often given instructions varied between the scenarios, being follow-up in the Burana® and Nasal spray scenarios (17% and 70%, respectively) and how to use the medicine in the Pronaxen®-scenario (63%). Conclusions: Non-prescription medicine counselling is rarely performed with high quality. However, the quality of counselling depends on the medication in question. There is room to improve medication counselling and the assessment of the necessity and suitability of treatment, especially when a patient requests an OTC pain medicine by its brand name