Turvallinen itselääkintä edellyttää, että lääkkeen käyttäjä saa oireeseensa ja itselleen yksilöllisesti sopivan itsehoitovalmisteen, tuntee sen käyttöohjeet ja tietää turvallisen itselääkintään sopivan ajanjakson. Apteekkien farmaseuteilla ja proviisoreilla on keskeinen rooli itsehoitolääkkeiden valinnassa ja ohjauksessa. Itsehoitolääkkeiden jakelukanaviin liittyvän julkisen keskustelun vuoksi Fimea näki tarpeelliseksi toteuttaa tämän tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää apteekeissa annettavan itsehoitolääkeneuvonnan toteutumista Suomessa.
Tutkimus toteutettiin haamuasiakasmenetelmällä syyskuun 2016 ja toukokuun 2018 välisenä aikana. Haamuasiakastapauksiksi valittiin ibuprofeenia kauppanimellä hakeva asiakas (Burana®-tapaus, n = 48), lisäinformaatiota vaativaa itsehoitolääkettä pyytävä asiakas (Pronaxen®-tapaus, n = 49) ja nenäsumutetta oireeseen hakeva asiakas (nenäsumutetapaus, n = 49). Satunnaisesti valituissa apteekeissa (n = 146) vierailtiin tutkimuksen aikana kaksi kertaa. Molemmilla käyntikerroilla apteekissa toteutettiin sama haamuasiakastapaus. Käynnit toteutti haamuasiakasmenetelmään erikoistunut yritys, joka koulutti havainnoijat menetelmään sekä tämän tutkimuksen asiointien toteutukseen ja havainnointiin.
Burana®-tapauksessa suurin osa (74 %) asiakaspalvelijoista ei esittänyt lainkaan kysymyksiä. Yleisimmin kysyttiin (16 %) asiakkaan oireista ja siitä, kenelle valmiste tulee (13 %) sekä muiden lääkkeiden käytöstä (11 %). Keskimäärin joka viides (22 %) asiakaspalvelijoista neuvoi, kuinka lääkettä käytetään. Yleisimmin neuvottiin lääkkeiden haittavaikutuksista (11 %) ja miten tulee toimia oireiden mahdollisesti jatkuessa (11 %). Hinnaltaan edullisempia valmisteita suositeltiin harvoin (9 %). Lähes kaikille asiakkaille myytiin kaksi 30 tabletin (400 mg) pakkausta Buranaa® selvittämättä perusteita kahden pakkauksen myymiselle.
Pronaxen®-tapauksessa lähes kaikki (92 %) asiakaspalvelijoista selvitti vähintään yhdellä kysymyksellä asiakkaan lääkehoidon tarvetta. Yleisimmin kysyttiin, onko asiakas käyttänyt valmistetta aikaisemmin (73 %), onko hänellä muita sairauksia (56 %), kenelle valmiste tulee (53 %) ja onko hänellä muita lääkkeitä käytössä (49 %). Lähes kaikki (86 %) neuvoi, kuinka lääkettä käytetään. Yleisimmin neuvottiin lääkkeen annostus (63 %) ja muiden särkylääkkei-den yhtäaikaisesta käytöstä (45 %). Pronaxenin® ostotilanne toteutui pääsääntöisesti itsehoito-osastolla tai kassalla. Lääke säilytettiin pääasiassa laatikossa tai takatiloissa.
Nenäsumutetapauksessa lähes kaikki (94 %) asiakaspalvelijoista selvitti vähintään yhdellä kysymyksellä asiakkaan lääkehoidon tarvetta. Yleisimmin kysyttiin, onko oireiden syy flunssa vai allergia (80 %). Lisäksi usein kysyttiin, mitä oireita asiakkaalla on (52 %) ja kenen käyttöön valmiste tulee (39 %). Suurin osa (78 %) asiakaspalvelijoista neuvoi, kuinka lääkettä käytetään. Yleisimmin neuvottiin, kuinka pitkään itsehoitovalmistetta voi käyttää (70 %) ja mikä on lääkkeen annostus (24 %). Lähes kaikille haamuasiakkaista (90 %) esiteltiin nenäsumutteiden eri vaihtoehtoja. Asiakkaalle tuotiin esille valmisteiden eroja, kuten hinta, mahdollinen säilytysaine ja valmisteen sisältämä toinen vaikuttava-aine tai mentoli.
Tämän haamuasiakastutkimuksen perusteella itsehoitolääkeneuvonta apteekeissa toteutuu vaihtelevasti. Neuvonta toteutui varsin hyvin asiakkaan pyytäessä lisäneuvontaa vaativaa itsehoitolääkettä tai nenäsumutetta. Kehitettävää lääkeneuvonnassa sekä lääkehoidon tarpeen ja soveltuvuuden arvioinnissa on erityisesti silloin, kun asiakas pyytää kipulääkettä kauppanimellä. Lisäksi hinnaltaan edullisempia kipuvalmisteita suositeltiin harvoin, ja lähes kaikille haamuasiakkaille myytiin kipulääkettä kaksi 30 tabletin (400 mg) pakkausta selvittämättä syytä kahden pakkauksen tarpeelle.
Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on muistettava, että tämä havainnointitutkimus koskee vain kolmea valittua asiakastapausta apteekissa. Tästä syystä tuloksia ei voida yleistää kattamaan kaikkea Suomen apteekkien itsehoitolääkeneuvontaa. Lääkeneuvontatilanteet, erityisesti kauppanimellä lääkettä pyytävien asiakkaiden palvelu, on syytä ottaa kehittämiskohteeksi sekä apteekkien sisäisissä koulutuksissa että kansallisessa perus- ja täydennyskoulutuksissa.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi
