4 research outputs found

    Maahanmuuttajaopiskelijoiden käsityksiä suomen kielestä

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tässä sivuaineen tutkielmassani tarkastelen Oulussa peruskoulua suorittavien nuorten ja aikuisten maahanmuuttajaopiskelijoiden käsityksiä suomen kielen osaamisen merkityksestä ja kielen käyttämisestä. Lisäksi tutkin, mitkä suomen kielen osa-alueet opiskelijat kokevat helpoiksi ja mitkä vaikeiksi. Tutkimusaineistoni on kerätty kyselylomakkeiden avulla, ja se koostuu 42:n maahanmuuttajaopiskelijan vastauksista. Tutkimuksen informantit ovat kotoisin Afganistanista, Eritreasta, Irakista, Kongosta, Somaliasta ja Syyriasta. Tutkielmani edustaa kansanlingvistiikkaa, joka tarkastelee maallikoiden kielikäsityksiä. Aineistoni olen analysoinut sekä sisällönanalyysia että aineiston kvantifiointia hyödyntäen. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että informantit pitävät suomen kielen osaamista todella tärkeänä. Suomen kielen osaamisen merkitys perustuu siihen, että informantit haluavat asua Suomessa jatkossakin ja he haluavat päästä jatko-opiskelemaan sekä töihin. Suomen kieltä tarvitaan oman elämän hallintaan sekä ihmissuhteiden luomiseen että ylläpitämiseen. Suomen kielen osaaminen mahdollistaa siten omien tulevaisuudensuunnitelmien toteuttamisen ja yhteiskuntaan integroitumisen. Suomen kieli on informanteille merkityksellinen, koska sitä tarvitaan elämän jokaisella osa-alueella. Opiskelijat pitävät suomen kielen helpoimpina osa-alueina lukemista, kirjoittamista ja puhumista, kun taas vaikeimmat kielen osa-alueet ovat kielioppi, kirjoittaminen ja puhuminen. Opiskelijat suhtautuvat suomen kielen puhumiseen melko myönteisesti. Kielen puhumista ei pidetä kovin vaikeana eikä helppona. Tulosten perusteella käsitys siitä, että suomen kieli olisi erityisen vaikea kieli oppia, ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Opiskelijat kokevat, että suomalaiset reagoivat yleensä heidän suomen puhumiseensa melko hyvin. Moni kokee, että suomalaisten reaktiot ovat myönteisiä ja suomalaiset esimerkiksi kannustavat maahanmuuttajaa puhumaan suomea. Toisaalta osa opiskelijoista kokee, että suomalaisten reaktiot vaihtelevat hyvistä huonoihin ihmisestä riippuen. Tavallista myös on, että suomalainen puhuu maahanmuuttajalle englantia tai käyttää sitä keskustelun apukielenä. Opiskelijat asennoituvat pääsääntöisesti hyvin suomen kielen opiskeluun ja haluavat oppia lisää suomea. Enemmistö opiskelijoista ajattelee, että maahanmuuttajan tulee osata suomen puhekieltä. Suurin osa informanteista pitää äidinkieltään tärkeämpänä kuin suomen kieltä, ja noin puolet informanteista kokee olevansa suomalaisia. Noin kaksi kolmasosaa opiskelijoista pitää ärsyttävänä sitä, että suomalainen puhuu heille englantia, mutta toisaalta enemmistö on sitä mieltä, että suomalaiset puhuvat heidän kanssaan yleensä suomea. Vajaa puolet opiskelijoista on sitä mieltä, että suomalaiset eivät aina ymmärrä heitä. Lähes yksimielisesti opiskelijat ovat sitä mieltä, että he tarvitsevat suomen kieltä Suomessa ja suomen kielestä on heille hyötyä tulevaisuudessa. Tutkimustulokseni antavat tärkeää tietoa maahanmuuttajien kielikäsityksistä ja -asenteista. Näitä tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi S2-opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä

    ”Se on aina koko koulun asia”:valo-opettajat perusopetukseen valmistavaa opetusta kehittämässä

    No full text
    Koska maahanmuuttajien määrä kasvaa jatkuvasti Suomessa, on kiinnitettävä huomiota siihen, miten maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus järjestetään kouluissa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten perusopetukseen valmistavaa opetusta on tällä hetkellä järjestetty Oulussa: mitkä asiat siinä toimivat ja mitä epäkohtia siinä ilmenee. Tarkastelun kohteena on myös se, miten valmistavaa opetusta ja opettajien peruskoulutusta voisi kehittää. Lisäksi tutkitaan opettajien kokemuksia ammatillisesta kehittymisestään. Tutkimusaineisto on kerätty helmikuussa 2016 haastattelemalla kolmea Oulun alueella alakoulussa työskentelevää valmistavan luokan opettajaa (valo-opettajaa). Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelurungon avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu maahanmuuttajaoppilaiden opetukseen peruskoulussa, monikulttuurisen koulun eri ominaisuuksiin sekä opettajan ammatilliseen kehittymiseen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja se toteutettiin fenomenologista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin soveltavasti aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka perusteella aineisto pelkistettiin ja luokiteltiin. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan valo-opettajat olivat yleisesti tyytyväisiä valmistavan opetuksen järjestämiseen Oulussa. Työn hyviksi puoliksi mainittiin sujuva yhteistyö eri osapuolten kanssa sekä toimiva arki. Työn epäkohtina opettajat toivat esiin yhteistyöhön liittyvät haasteet sekä taloudellisten resurssien puutteen. Opettajat toivoivat, että opettajien peruskoulutukseen saataisiin lisää monikulttuurisuusopintoja ja että valmistava opetus ja maahanmuuttajaoppilaat huomioitaisiin paremmin koulun arjessa ja toimintakulttuurissa. Lisäksi opettajat halusivat kehittää yhteistyötä maahanmuuttajavanhempien kanssa. Ammatillisesta kehittymisestä puhuessaan valo-opettajat korostivat kokemuksen tuomaa taitoa, itsensä jatkuvaa kehittämistä sekä työhönsä kuuluvia palkitsevia ja haastavia asioita. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, ne ovat suuntaa antavia, minkä vuoksi ne tulisi huomioida kehitettäessä opettajien peruskoulutusta ja valmistavaa opetusta. Jatkossa olisi syytä tutkia, miten eri kouluissa valmistava opetus on otettu koulun toimintaan mukaan ja millä tavoin valmistavan luokan osallisuutta voisi koulun toimintakulttuurissa edistää. Lisäksi voitaisiin tutkia sitä, millaiseksi koulun muut opettajat ovat kokeneet yhteistyön valoluokan kanssa
    corecore