Ranking Significant Discrepancies in Clinical Reports

Medical errors are a major public health concern and a leading cause of death worldwide. Many healthcare centers and hospitals use reporting systems where medical practitioners write a preliminary medical report and the report is later reviewed, revised, and finalized by a more experienced physician. The revisions range from stylistic to corrections of critical errors or misinterpretations of the case. Due to the large quantity of reports written daily, it is often difficult to manually and thoroughly review all the finalized reports to find such errors and learn from them. To address this challenge, we propose a novel ranking approach, consisting of textual and ontological overlaps between the preliminary and final versions of reports. The approach learns to rank the reports based on the degree of discrepancy between the versions. This allows medical practitioners to easily identify and learn from the reports in which their interpretation most substantially differed from that of the attending physician (who finalized the report). This is a crucial step towards uncovering potential errors and helping medical practitioners to learn from such errors, thus improving patient-care in the long run. We evaluate our model on a dataset of radiology reports and show that our approach outperforms both previously-proposed approaches and more recent language models by 4.5% to 15.4%.Comment: ECIR 2020 (short

MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen moniammatillinen avokuntoutus : Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi

Tutkimuksen tavoite oli arvioida uuden ryhmämuotoisen moniammatillisen avokuntoutusmallin toimivuutta ja vaikutuksia MS-tautia sairastavan osallistumiseen ja arjessa selviytymiseen. Kaksivuotinen kuntoutus toteutettiin vuosina 2010–2012. Monimenetelmällinen monikeskustutkimus toteutettiin kolmella paikkakunnalla. Kokeiltavaan kuntoutukseen osallistuvia oli 80. Heistä 38 osallistui Kelan vaikeavammaisille tarkoitetun kuntoutuksen perusteella (KKRL 9 §) ja 42 harkinnanvaraisuuden perusteella (KKRL 12 §). Alkumittauksissa ryhmillä oli yhtä paljon osallistumista rajoittavia mielialan, uupumuksen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteita. Vertailuryhmään kuuluvat 19 kuntoutujaa saivat vakiintunutta kuntoutusta vaikeavammaisuuden perusteella (KKRL 9 §). Kuntoutusmallin osatekijöiden toimivuutta arvioitiin neljänä ajankohtana kuntoutujille, läheisille, palveluntuottajille ja yhteistyötahoille tehtyjen haastattelujen sekä kuntoutujien fokusryhmähaastattelun perusteella. Vaikutusten arvioinnissa päätulosmuuttujat olivat kuntoutujan osallistuminen, hänen arjen toiminnan ongelmansa ja niissä suoriutuminen sekä hänen kuntoutukselle asettamiensa tavoitteiden saavuttaminen. Kuntoutusmalli osoittautui toimivaksi. Energian säästämiseen, kognitioon, mielialaan ja kehonhallintaan liittyvät teemat edistivät kuntoutujien ymmärrystä oireiden haittaavuudesta ja niiden kanssa selviytymisestä arjessa. Ryhmämuotoisuus edisti kuntoutumista. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Harkinnanvaraisuuden (KKRL 12 §) perusteella valittujen kuntoutujien kokemat osallistumisen ongelmat vähenivät ja heidän arjen toiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat. Järjestämisvelvollisuuden (KKRL 9 §) perusteella valittujen kuntoutujien osallistumisen ongelmat ja arjen toiminnoista suoriutuminen eivät kohentuneet, mutta tyytyväisyys omaan suoriutumiseen parani. Vertailuryhmän osallistumisen ongelmat eivät vähentyneet, mutta heidän arjentoiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat.20,00 euro