Views of nurses and other health and social care workers on the use of assistive humanoid and animal-like robots in health and social care: a scoping review

Background: Robots are introduced and used in many health and social care settings, from the operating room to the care of older adults with dementia. Objectives: The goal of this scoping review is to provide an overview of the existing evidence related to the views of nursing staff and other health and social care workers about the use of assistive humanoid and animal-like robots in the health and social care sector. Methods: Using the Joanna Briggs Institute guidelines we searched MEDLINE, PUBMED, CINHAL, EMBASE, PsycInfo, Web of Science, and IEEE Xplore digital library. Nineteen (19) articles met the inclusion and exclusion criteria and were retrieved, reviewed and summarised. Results: Health and social care workers reported mixed views regarding the use of robots in a healthcare setting. They mainly focused on the impact that robots could have on their patients and not to themselves. They considered an array of tasks that robots could perform; they addressed the issue of patient safety and raised concerns about privacy. Conclusions: A limited number of studies have explored the views of health and social care workers about the use of robots. Considering the fast pace with which technology is advancing in the care field, and with professionals in health and social care increasingly being asked to use such technologies, it is critical to conduct more research in this area Impact Statement: Robots will increasingly have a role to play in nursing, health and social care. The potential impact will be challenging for the healthcare workforce. It is therefore important for nurses and other health and social care workers to engage in discussion regarding the contribution of robots and their impact not only on nursing care but also on future roles of health and social care workers

Views of nurses and other health and social care workers on the use of assistive humanoid and animal-like robots in health and social care: a scoping review

Background: Robots are introduced and used in many health and social care settings, from the operating room to the care of older adults with dementia. Objectives: The goal of this scoping review is to provide an overview of the existing evidence related to the views of nursing staff and other health and social care workers about the use of assistive humanoid and animal-like robots in the health and social care sector. Methods: Using the Joanna Briggs Institute guidelines we searched MEDLINE, PUBMED, CINHAL, EMBASE, PsycInfo, Web of Science, and IEEE Xplore digital library. Nineteen (19) articles met the inclusion and exclusion criteria and were retrieved, reviewed and summarised. Results: Health and social care workers reported mixed views regarding the use of robots in a healthcare setting. They mainly focused on the impact that robots could have on their patients and not to themselves. They considered an array of tasks that robots could perform; they addressed the issue of patient safety and raised concerns about privacy. Conclusions: A limited number of studies have explored the views of health and social care workers about the use of robots. Considering the fast pace with which technology is advancing in the care field, and with professionals in health and social care increasingly being asked to use such technologies, it is critical to conduct more research in this area Impact Statement: Robots will increasingly have a role to play in nursing, health and social care. The potential impact will be challenging for the healthcare workforce. It is therefore important for nurses and other health and social care workers to engage in discussion regarding the contribution of robots and their impact not only on nursing care but also on future roles of health and social care workers

Minäpystyvyys ja avustavan robotiikan hyväksyntä vanhushoivatyössä

Suomi on väestörakenteen voimakkaan vanhenemisen myötä tilanteessa, jossa se tarvitsee uusia innovatiivisia ratkaisuja hyvinvointipalveluiden tarjoamisen takaamiseksi tulevaisuudessa. Yhden osaratkaisun ikääntyvän väestön hoivapalveluiden turvaamiseksi on uskottu löytyvän älykkäistä palveluroboteista. Hoitajien näkökulman tarkastelu teknologian hyväksynnässä on tärkeää, koska he työskentelevät lähimpänä ikääntyneitä ja vaikuttavat siten kyvykkyydellään sekä toiminnallaan suoraan hoivan laatuun. Minäpystyvyys on yksi ihmisen toimintaa keskeisesti ohjaava tekijä: se vaikuttaa suoraan käyttäytymiseen ja esimerkiksi siihen, kuinka paljon ja kuinka pitkään ihminen ponnistelee suoriutuakseen tietystä tilanteesta tai tehtävästä. Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, millainen yhteys on lähihoitajien kokemalla robotin käyttöön liittyvällä minäpystyvyydellä ja avustavan robotiikan hyväksynnällä vanhushoivatyössä. Tutkielmassa tarkasteltiin robotin käyttöön liittyvän minäpystyvyyden ja avustavan robotiikan hyväksynnän välistä yhteyttä ja siinä tapahtuvia muutoksia, kun muita tutkimusasetelmaan valittuja taustamuuttujia otettiin huomioon tarkastelussa. Lisäksi minäpystyvyyden yhteyttä uuden teknologian hyväksyntään selvitettiin laajemmassa mielessä sisällyttämällä analyysiin kaksi muuttujaa, jotka mittaavat minäpystyvyyttä eri tasoilla. Asetelman avulla selvitettiin, miten minäpystyvyyden eri tasojen selitysvoimat eroavat toisistaan. Tutkielmassa käytettiin ROSE – Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus –tutkimushankkeessa kerättyä kyselyaineistoa (Turja 2016). Tarkastelu rajattiin vanhushoivapalveluissa työskenteleviin lähihoitajiin, jotka vastasivat kaikkiin tutkielman hierarkkisesti toteutetun lineaarisen regressiomallin kysymyksiin (n=1484). Analyysissä käytettiin aihepiirin aiemmassa tutkimuksessa käytettyä yleistä minäpystyvyysmittaria, ja testattiin ROSE-hankkeen yhteydessä kehitettyä robotin käyttöön liittyvää minäpystyvyysmittaria. Tulosten mukaan robotin käyttöön liittyvä minäpystyvyys on yleistä minäpystyvyyttä voimakkaampi avustavan robotiikan hyväksynnän selittäjä. Robotin käyttöön liittyvän minäpystyvyyden ja avustavan robotiikan hyväksynnän välinen yhteys on varsin voimakas kaikissa regressiomallin eri vaiheessa. Yleisellä minäpystyvyydellä ja avustavan robotiikan hyväksynnällä havaittiin matalan negatiivinen yhteys. Tulos on aiemman kirjallisuuden valossa yllättävä ja viittaa siihen, että korkea yleinen minäpystyvyys vähentää avustavan robotiikan hyväksyntää. Lisäksi havaittiin, että yleinen minäpystyvyys ei ennusta robotin käyttöön liittyvää minäpystyvyyttä. Tulokset osoittavat, että lähihoitajien minäpystyvyyttä on mielekästä tutkia tehtäväspesifisti, kun tarkastellaan uusien teknologioiden käyttöönottoa. Tehtäväspesifin minäpystyvyyden ymmärtäminen on tärkeää, kun halutaan auttaa ja kannustaa lähihoitajia uusien teknologioiden käyttöönotossa

Robots in Nursing - False Rhetoric or Future Reality?: How might robots contribute to hospital nursing in the future? A qualitative study of the perspectives of roboticists and nurses

Introduction. The challenge of the global nursing shortage coupled with a rising healthcare demand prompts consideration of technology as a potential solution. Technology in the form of robots is being developed for healthcare applications but the potential role in nursing has not been researched in the UK. Methods A three-phased qualitative study was undertaken: interviews with 5 robotic developers (Phase 1); nine focus groups /interviews with 25 hospital Registered Nurses (RN) in Phase 2, and 12 nurse leaders in four focus groups (Phase 3). Data was analysed using framework analysis for Phase 1 and reflexive thematic analysis for Phase 2 and 3 data based on the Fundamentals of Care framework. Results Roboticist interviews confirmed that a taxonomy of potential robotic automation was a useful tool for discussing the role of robots. In Phase 2, RNs described activities that robots might undertake and commented on those which they should not. RNs more readily agreed that robots could assist with physical activities than relational activities. Six potential roles that robots might undertake in future nursing practice were identified from the data and which have been labelled as advanced machine, social companion, responsive runner, helpful co-worker, proxy nurse bot, and feared substitute. Three cross-cutting themes were identified: • a fear of the future; • a negotiated reality and • a positive opportunity. In phase 3, nurse leaders considered the RN results and four themes were identified from their discussions: • First impressions of robot in nursing; • The essence of nursing; • We must do something and • Reframing the future. Conclusions Robots will be a future reality in nursing, playing an assistive role. Nursing must become technically proficient and engage with the development and testing of robots. Nurse leaders must lead policy development and reframe the narrative from substitution to assistance. A number of navigational tools have been developed including a taxonomy of nursing automation and the six robotic roles which may be useful to inform future debate in nursing

Could a nurse robot cry?: Nurses' perspectives on medical robots

Honors (Bachelor's)AnthropologyUniversity of Michiganhttp://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/98836/1/annaks.pd