Sumolaatio ja Notch2 lihassolujen erilaistumisessa ja mekaanisessa stressissä

Sumolaatio, Notch-signalointi ja mekaaninen stressi liittyvät lihassolujen erilaistumiseen. Erikoistyössä tutkittiin sumolaation ja Notch2:n tasojen muutoksia hiiren lihassolujen myoblastien erilaistumisen ja mekaanisen stressin aikana. Myoblastit indusoitiin erilaistumaan alentamalla kasvatusliuoksen seerumitasoa ja soluista tutkittiin sumolaation, Notch2:n, desmiinin, myogeniinin ja Troponiini T:n tasot. Erilaistumattomat solut altistettiin mekaaniselle stressille ja näytteistä tutkittiin sumolaation ja Notch2:n tasot. Näiden kokeiden pohjalta solut indusoitiin erilaistumaan ja erilaistumisen eri aikapisteissä ne altistettiin mekaaniselle stressille. Kokeiden näytteet analysoitiin Western blot -menetelmällä. Erilaistumisessa sumolaation taso nousi 24 tunnin kohdalla, jonka jälkeen se alkoi laskea, jolloin Notch2:n taso taas nousi. Kun sumolaatio alkoi jälleen nousta erilaistumisen loppuvaiheessa, Notch2:n taso laski. Desmiinin tasot kasvoivat tasaisesti erilaistumisen aikana, kun taas myogeniini ja Troponiini T alkoivat ilmetä Notch2:n nousun jälkeen, kun Notch2 oli laskussa. Erilaistumattomissa soluissa mekaaninen stressi ei juuri vaikuttanut Notch2:n tasoihin, mutta sumolaation taso nousi noin 30 min kohdalla. Sumolaation ja Notch2:n tasojen muutokset mekaanisessa stressissä erosivat solujen erilaistumisasteen mukaan. Erilaistumattomissa soluissa sumolaatiotaso nousi vasteena mekaaniseen stressiin, erilaistumisen käynnistyttyä stressi alensi sumolaatiota. Notch2:n, jonka tasoihin mekaaninen stressi ei juuri vaikuttanut erilaistumattomissa soluissa, tasot laskivat huomattavasti 72 tuntia erilaistuneiden solujen stressissä. Desmiinin tasot taas saattoivat laskea hieman erilaistumattomien ja erilaistumisen alkuvaiheessa olevien solujen mekaanisessa stressissä, mutta loppuvaiheessa mekaaninen stressi nosti desmiinin tasoja selvästi. Sumolaation ja Notch2:n tasot näyttävät muuttuvan päinvastaisesti, mutta erilaistumisen käynnistäneissä soluissa molempien tasot laskivat vasteena mekaaniseen stressiin, kun taas desmiinin taso nousi jyrkästi. Notch2:n sumolaatiota tulisi tutkia vielä immunosaostuksella, jonka optimointi aloitettiin, jotta voitaisiin päätellä sumolaation säätelevän Notch2:ta. Tiedosta näiden välisestä yhteydestä voisi olla hyötyä esimerkiksi regeneratiivisessa lääketieteessä

A possible Cambrian stem-group gnathiferan-chaetognath from the Weeks Formation (Miaolingian) of Utah

In recent years the plethora of “weird wonders”, the vernacular for the apparently extinct major bodyplans documented in many of the Cambrian Lagerstätten, has been dramatically trimmed. This is because various taxa have either been assigned to known phyla or at least accommodated in larger monophyletic assemblages. Nevertheless, a number of Cambrian taxa retain their enigmatic status. To this intriguing roster we add Dakorhachis thambus n. gen. n. sp., from the Miaolingian (Guzhangian) Weeks Formation Konservat-Lagerstätte of Utah. Specimens consist of an elongate body lacking appendages, but which is apparently segmented. A prominent feeding apparatus consists of a circlet of triangular teeth, while posteriorly there are three distinct skeletal components. D. thambus n. sp. is interpreted as an ambush predator and may have been partially infaunal. The wider affinities of this new taxon remain conjectural but it is suggested that it may represent a stem-group member of the Gnathifera, today represented by the gnathostomulids, micrognathozoans, rotifers, and possibly with links also to the chaetognaths

Preservation and bias in the Cambrian fossil record

Paleontology views deep time ecosystems through a taphonomic lens, biased and restricted by the controls enacted on each fossil deposit by various environmental factors, and including chemical and biological variables. Human-induced bias has recently been acknowledged as an additional layer of complexity, contributing further inconsistencies of our understanding of metazoan diversity in deep time. The Cambrian Haiyan Lagerstatte of Yunnan, China, examined in Chapter 2, preserves an exceptionally diverse biota, with many of its soft-bodied and biomineralized organisms being preserved via pervasive pyritization with associated carbon films. The exceptional pyritization of many soft-bodied organisms--which otherwise may not have been preserved--shows that this ecosystem is an exceptional repository of Cambrian biodiversity, but there remains uncertainty in the regional application of this mode of preservation. On the other hand, the biotas of the Marjum, Wheeler, Weeks formations and Spence Shale Lagerstatte of the western U.S. show significant discrepancies in the diversity of each deposit when the published taxonomic record of these Lagerstatten is compared to the taxonomic record of those formations deposited in publicly available collections. As detailed in Chapter 1, this shows that, while the diversity of deep time ecosystems may be conserved and well-represented in some cases, the published representation of those ecosystems is inherently flawed.Includes bibliographical references

'Notchia weugi' gen. et sp. nov.: a new short-headed arthropod from the Weeks Formation Konservat-Lagerstatte (Cambrian; Utah)

The Weeks Formation preserves a diverse, yet largely undescribed, exceptionally preserved fauna of late Guzhangian age. Here I describe 'Notchia weugi' gen. et sp. nov., a new arthropod characterized by a short cephalon, a trunk with 12 tergites and weakly differentiated into two morphological regions, and a spine-bearing rectangular telson. This combination of characters is incompatible with its assignment to any known groups. The new taxon also adds to examples of convergent evolution of ramified digestive glands in arthropods, possibly as an adaptation to infrequent feeding