Android Assistant EyeMate for Blind and Blind Tracker

At present many blind assistive systems have been implemented but there is no such kind of good system to navigate a blind person and also to track the movement of a blind person and rescue him/her if he/she is lost. In this paper, we have presented a blind assistive and tracking embedded system. In this system the blind person is navigated through a spectacle interfaced with an android application. The blind person is guided through Bengali/English voice commands generated by the application according to the obstacle position. Using voice command a blind person can establish voice call to a predefined number without touching the phone just by pressing the headset button. The blind assistive application gets the latitude and longitude using GPS and then sends them to a server. The movement of the blind person is tracked through another android application that points out the current position in Google map. We took distances from several surfaces like concrete and tiles floor in our experiment where the error rate is 5%.Comment: arXiv admin note: text overlap with arXiv:1611.09480 by other autho

Research of the Possible Appliance of Assistive Technologies for Informing Users in a Public Transport System

U pomoćnu ili asistivnu tehnologiju ubraja se sva oprema, uređaji i sustavi koji pomažu učiniti okruženje određenim skupinama korisnika, kao što su slijepe i slabovidne osobe, pristupačnijim. Primjer takve pomoćne tehnologije može biti sustav, temeljen na informacijsko-komunikacijskoj tehnologiji, koji služi informiranju navedene skupine korisnika u javnom gradskom prijevozu. U diplomskom radu predložen je sustav za informiranje slijepih i slabovidnih korisnika temeljen na bluetooth informacijsko-komunikacijskoj tehnologiji. Korisnik je opremljen pametnim mobilnim terminalnim uređajem, s kojeg prima informacije o lokaciji (ovisno o stajalištu) i dolasku vozila (linija i smjer kretanja vozila). Informiranje korisnika odvija se zvučnim putem (pretvorba teksta u govor).Assistive or auxiliary technology includes all equipment, devices and systems which help certain user groups, such as blind and visually impaired people accommodating easily in the environment around them. An example of such assistive technology can be a system, based on information and communication technology, which is used to inform a group of users in the public transport. The thesis proposes a system for informing the blind and visually impaired people based on Bluetooth to/and ICT technology. The user is equipped with a smart mobile terminal device, from which he receives the location information (depending on his position) and the arrival of the (public transport) vehicle (line and direction of the vehicle).The user is informed by sound (text to speech)

Towards a More Comprehensive Picture of Mobility : Personal Preferences, Resources and Constraints of Daily Travel

Liikenteen muutokset ja tarve hallita liikenteen kysyntää edellyttävät syvempää ymmärrystä liikkumiskäyttäytymisestä. Liikkuvuuden (mobility) käsite määritellään liikkumisen potentiaaliksi, ja se soveltuu hyvin tähän tarkoitukseen. Määritelmästään huolimatta liikkuvuutta mitataan ja arvioidaan yleensä tutkimalla vain toteutunutta liikkumista, koska liikkumisen potentiaalin arviointi on hankalaa. Tämä työ avaa ja erittelee liikkuvuuden käsitettä, kuvaa sille käsitteellisen mallin ja soveltaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa liikkuvuuteen kyselytutkimuksessa. Työ on tehty kahdessa osassa: 1) Monitieteellisen kirjallisuuskatsauksen ja kolmen asiantuntijahaastattelun pohjalta muodostettiin käsitteellinen liikkuvuuden malli, joka identifioi liikkuvuuden olennaiset tekijät. 2) Kyselytutkimus toteutettiin viidessä suomalaisessa kaupungissa. Kysely keskittyi päivittäiseen liikkuvuuteen liittyviin kysymyksiin, erityisesti henkilökohtaisiin preferensseihin, resursseihin ja koettuihin rajoitteisiin. Tulokset osoittavat, että liikkuvuus koostuu henkilökohtaisista tekijöistä (tausta, elämäntilanne, persoonallisuus, identiteetti, preferenssit, tarpeet, resurssit ja rutiinit), tilanne- ja ympäristösidonnaisista tekijöistä, päätöksentekoprosesseista ja toteutuneesta liikkumisesta. Nämä on eritelty liikkuvuuden mallissa. Kysetulosten perusteella luotettavuus, nopeus ja vapaus liikennevälineiden aikatauluista olivat vastaajille tärkeimpiä matkustusominaisuuksia, kun heitä pyydettiin arvioimaan kuudentoista ominaisuuden tärkeyttä. Ominaisuuksien tärkeys vaihteli jonkin verran matkasta riippuen. Esimerkiksi ruokaostosmatkalla luotettavuus ei ollut yhtä tärkeää kuin työ- tai harrastusmatkalla, kun tavaratila sen sijaan koettiin hyvin olennaiseksi. Auton, joukkoliikenteen ja polkupyörän aktiivikäyttäjillä oli erilaiset prioriteetit kuin harvemmin kyseisiä kulkutapoja käyttävillä vastaajilla. Aktiiviautoilijat pitivät erityisen tärkeänä nopeutta, luotettavuutta, vapautta aikatauluista, mahdollisuutta ajaa itse, tavaratilaa, yksityisyyttä sekä kävelyn ja huonon sään välttämistä; joukkoliikenteen aktiivikäyttäjät puolestaan arvostivat ympäristöystävällisyyttä, edullisuutta, hyötyliikuntaa ja mahdollisuutta keskittyä matkan aikana muuhun kuin ajamiseen. Henkilökohtaisten preferenssien ymmärtäminen voi mahdollisesti osaltaan edistää älykkäämpää liikenteen kysynnän hallintaa ja palveluiden suunnittelua. Kyselytuloksista selviää myös, että yli 90 % vastaajista koki jonkin kuudesta määritellystä rajoitteesta vaikuttavan päivittäiseen liikkumiseensa. Tutkitut rajoitteet olivat ajan puute, rahan puute, jaksamisen puute, turvallisuuskysymykset, sopivan kulkuneuvon puute ja fyysiset liikkumisrajoitteet. Jaksamisen puute oli yleisimmin koettu rajoite. Sen koki vähintään hieman päivittäistä liikkumista rajoittavana 82 % vastaajista ja melko tai hyvin rajoittavana 43 %. Vastaavat osuudet ajan puutteelle, joka oli toiseksi yleisin rajoite, olivat 65 % ja 32 %. Rajoitteet olivat yhteydessä henkilökohtaisiin tekijöihin, mikä tukee aiempien tutkimusten tuloksia. Työn tulokset osoittavat, että henkilökohtaisten resurssien tarkastelu on tärkeää liikkuvuuden ymmärtämisessä. Erityisesti henkiset resurssit näyttäisivät olevan merkittävä tekijä liikkuvuuden kannalta, ja siksi siihen tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.Changes in the transport environment and the resulting need to manage transport demand require a better understanding of travel behaviour. The concept of mobility is defined as the potential for movement, and is well suited to this purpose. However, despite the definition, mobility has usually been measured in terms of realized travel indicators (descriptive data of past travel), because potential for movement is hard to capture. To make mobility easier to approach in practice, this work elaborates the mobility concept, describes a conceptual model for it, and implements a more comprehensive approach to it through a survey. The work was done in two parts: 1) The multidisciplinary literature was reviewed, and three specialists were interviewed to construct a conceptual mobility model that specifies the relevant factors comprising mobility. 2) A survey on daily travel was conducted in five Finnish cities. The survey focused on three issues of mobility: personal travel preferences (in terms of features), resources and experienced constraints. The results show that mobility is an amalgam of personal variables (background, life situation, personality, identity, preferences, needs, resources and routines), situation-specific and environment-related factors, decision-making processes, and realized travel. These are specified in the mobility model. The survey results show that when respondents were asked to rate sixteen travel features in terms of importance, those valued the highest on average were reliability, rapidity and freedom from transport timetables. The features were valued differently depending on the trip. On a grocery store trip, for example, reliability was not as important as on work or leisure activity trips, whereas boot space for goods was considered essential. Active users of cars, public transport and bicycles had different priorities than their non-active counterparts. Car drivers appreciated the rapidity, reliability, freedom from transport timetables, possibility to drive, avoiding walking, convenient boot space, privacy, and avoiding changing vehicles and going outdoors in bad weather, afforded by their vehicle. Users of public transport valued its environmental friendliness, low cost, possibility to focus elsewhere than on driving, and physical exercise. Understanding personal preferences has the potential to contribute, among other things, to smarter demand management. The results also show that over 90% of the respondents experienced some of the six defined constraints on their daily mobility: lack of time, lack of money, low energy or difficulty coping, safety concerns, lack of a suitable vehicle, or physical disability. Low energy or difficulty coping was the most common constraint, with 82% experiencing it at least slightly and 34% quite a lot or very much. The respective figures for lack of time, which was the second most common constraint, were 65% and 32%. The constraints were related to personal variables, which supports earlier findings. The results indicate that the personal-resource perspective can increase our understanding of mobility. In particular, the mental resources needed for travel seem to be a relevant issue in mobility that is rarely considered and therefore requires greater attention