Suunniteltu jatkuvuus: Kestävän vaatetuspalvelukonseptin suunnittelu

The Master's thesis "Planned Continuity: Design of Sustainable Clothing Service Concept" is an experimental design case that proposes service-led approach towards sustainable fashion and clothing. The main objective is to design a service-based clothing concept that would help to maintain satisfying person-product relationships and consequently extend garment life cycles. The thesis can be classified as production-based thesis and it is divided in two equally important parts: theoretical portion and concept development process. The research methods cover literature review and focus group interviews. The theoretical portion focuses on describing sustainable design strategies that have been suggested in favour of product longevity and sustainable consumption. The strategies include product-service systems (PSS), emotional durability, transformability, modular design and participatory design. The concept development rests upon the theoretical findings on the above-mentioned design strategies and focus group interviews. Different steps of the concept development process are described before the final clothing service concept. Furthermore, four modular garments are designed and produced to illustrate how the new concept could actually work in practice. The final clothing service concept embodies a creative design solution where garment life cycle is planned in advance with in-built continuity. The concept includes of a small set of customizable modular garments that in tandem with reassembly service enable more meaningful person-product relationships. Consumer feedback gathered through one focus group interview suggests that the combination of modular garment structure and additional reassembly service may considerably lengthen garment life cycle while still providing satisfaction of a newly bought garment. The thesis questions the traditional way how garments are designed, produced and consumed. What is finally proposed is an alternative design practice that may fulfil consumer needs more responsibly compared to the practices in the current fashion system.Maisterin opinnäyte "Suunniteltu jatkuvuus: Kestävän vaatetuspalvelukonseptin suunnittelu" on luova tutkielma, joka esittelee palvelulähtöistä ajattelutapaa kestävän muodin ja vaatetuksen kontekstissa. Työn tavoitteena on kehittää palvelulähtöinen vaatetuskonsepti, joka auttaisi ylläpitämään kuluttajan tuotetyytyväisyyttä ja näin ollen pidentämään vaatteen elinkaarta. Opinnäyte koostuu tutkimuksellisesta sekä produktiivisesta osuudesta. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat kirjallisuuskatsaus sekä fokusryhmähaastattelut. Kirjallisuuskatsaus keskittyy kuvailemaan design-strategioita, joiden on arvioitu pidentävän tuotteen käyttöikää ja rohkaisevan kestävämpään kuluttamiseen. Kyseisiin strategioihin lukeutuvat tuote-palvelujärjestelmät, tunnetason kestävyys, muunneltavuus, modulaarinen suunnittelu sekä osallistava suunnittelu. Työn tavoite konkretisoituu produktiivisessa suunnitteluosuudessa. Edellä mainitut design-strategiat sekä fokusryhmähaastattelut muodostavat pohjan uudenlaiselle vaatetuspalvelu-konseptille. Produktiivinen osuus esittelee konseptin ja sen suunnittelun eri vaiheet. Tämä pitää sisällään neljän modulaarisen vaatteen suunnittelun ja toteutuksen. Vaatteiden tarkoituksena on havainnollistaa, kuinka uusi vaatetuspalvelukonsepti voisi käytännössä toimia. Tuloksena on luova muotoiluratkaisu, jossa vaatteen elinkaari on pyritty suunnittelemaan ennalta käsin. Vaatetuspalvelun olennaisena osana on modulaarinen kustomoitava vaate ja siihen liitettävä muokkauspalvelu. Fokusryhmähaastattelun kautta kerätyn palautteen perusteella modulaarisen vaatteen rakenne ja muokkauspalvelu voivat rohkaista kuluttajaa käyttämään vaatetta pidempään tuottaen samalla uutuusarvoa, mikä pidentää vaatteen elinkaarta merkittävästi. Maisterin opinnäyte kyseenalaistaa perinteistä tapaa suunnitella, tuottaa ja kuluttaa vaatteita. Työ esittelee vaihtoehtoisen toimintamallin, jonka kautta kuluttajan tarpeita on mahdollista lähestyä vastuullisemmin verrattuna nykyisiin vaateteollisuuden toimintatapoihin

Näyttelemisen ruumiillisuus ja intuitio : kaksi tapaani lähestyä opittua

Tässä teatteritaiteen maisterin opinnäytteessäni jäsennän ja artikuloin omaa näyttelemistäni ja näyttelijäntekniikkaani. Ajattelussani korostuvat erityisesti näyttelemisen ruumiillisuus ja ruumiin ajattelu. Tavoitteeni on näyttelemiseni avaamisen myötä ennen kaikkea paremmin ymmärtää näyttelemisen ytimessä olevaa vaikeasti sanallistettavaa ruumiillista elementtiä. Olen nimennyt tämän elementin ruumiinintuitioksi, korostaakseni näyttelemiseni ruumiillisuutta ja intuitiivisuutta erotuksena mielen ja tietoisen ajattelun tasosta. Kuvaan esimerkkien kautta ruumiinintuition seuraamisen roolia käyttökelpoisen näyttelemisen materiaalin tuottajana. Tarkastelen myös vaihtuvien näyttelemisen parametrien muodostamaa kehystä, jossa ruumiinintuitioni toimii. Tätä aina kulloiseenkin näyttelemisen kontekstiin liittyvää kehystä nimitän ruumiinlogiikaksi. Muita oleellisia käsittelemiäni näkökulmia näyttelemiseeni ovat leikki, subjektiviteetti, huomion ohjaaminen, Chekhov-tekniikka sekä itsetunto. Tukeudun tässä opinnäytteessäni oman kokemukseni lisäksi erityisesti Mikko Bredenbergin väitöstutkimukseen, Katariina Nummisen leikkiä käsittelevään artikkeliin, Elina Pirisen haastatteluun sekä Lenard Petitin pitämään Chehov- tekniikan kurssiin. Käytännön näyttelemisen kuvauksien pohjana toimivat erityisesti työharjoitteluproduktioni Saituri Oulun kaupunginteatterissa 2017–2018 sekä taiteellinen opinnäytteeni Jyväskylän kaupunginteatterin Sydänmaa-produktiossa 2018–2019. Opinnäytteeni lopputuloksena on näyttelemistäni itselleni relevantilla tavalla sanallistava malli, joka kuvaa tämänhetkistä käsitystäni omasta näyttelemisestäni. Pyrin näissä käytännön kuvauksissa pääsemään sen äärelle, miltä näytteleminen tuntuu ruumiissani, ja miten hahmottelemaani näyttelemisen mallia käytän. Toivon muidenkin voivan saada siitä näkökulmaa omaan näyttelijäntyölliseen ajatteluunsa. Pyrin tämän opinnäytteeni kautta osaltani osallistumaan laajempaan käynnissä olevaan näyttelemisen sanallistamisen prosessiin

Näyttelijä, rauha ja konflikti

Opinnäytteen aihe on näyttelijä rauhanvälittäjänä. Opinnäytteessä kuvataan rauhanvälityksen keinoja, joita näyttelijä pystyy käyttämään työssään. Opinnäyte avaa näyttelijän kykyä hahmottaa yhteiskunta näyttämölle ruumiinsa avulla. Opinnäytteessä vedetään yhtys narratiivien ja konfliktien välille ja ehdotetaan rauhanvälittäjä-näyttelijää molempien muokkaajaksi. Näyttelijä voi pyrkiä muuntamaan yhteiskunnallisia konflikteja ehdottamalla vaihtoehtoisia narratiiveja. Narratiivien muokkaaminen tapahtuu ruumiin keinoin, jolloin näyttelijän ei välttämättä tarvitse vaihtaa näyteltävää tekstiä. Opinnäytteen ensimmäinen luku kuvaa motivaatiota lähestyä näyttelijyyttä rauhanvälityksen näkökulmasta. Siinä avataan käsitteitä yksilö, narratiivi ja epistemia. Toisessa luvussa selitetään käsite yhteiskuntaruumis taiteellisen tutkimuksen kannalta ja kuvataan, kuinka yhteiskuntaruumis on keino sekä hahmottaa yhteiskunnan rakennetta että virittyä näyttelijän työhön. Rauhanvälityksen ja yhteiskunnan rakenteen hahmottamiskyvyn välille solmitaan yhteys. Tätä yhteyttä tarkastellaan sekä yhteiskuntatieteen että näyttelijäntaiteen näkökulmasta. Kolmannessa luvussa käsitellään teatterin ja erityisesti tarinateatterin käyttämistä rauhanvälityksen työkaluna. Luvussa otetaan esimerkkejä työpajoista ja kirjallisuudesta. Niiden avulla pyritään vastaamaan kysymykseen: mitä näyttelijä voi tehdä toimiakseen rauhanvälittäjänä yhteiskunnassa tai taiteellisessa työryhmässä? Neljännessä luvussa kuvataan kolmea projektia: tarinateatteri-esitysjaksoa Tampereen ammattiopistolla, Peruskiviä-esitystä Teatterimontussa Tampereella sekä Marina Abramovicin The Cleaner -retrospektiiviä Saksassa Bonnissa. Näissä projektikuvauksissa kuvataan teoriaosioissa esiteltyjä tekniikoita käytännössä