Competências digitais como ferramenta para a participação cidadã ativa na terceira idade

Na atualidade, o exercício da cidadania ativa já não se limita à esfera física. A emergência da sociedade digital e das Tecnologias de Informação e Comunicação exige a extrapolação da cidadania para o digital, bem como o desenvolvimento de competências digitais para a sua efetiva concretização. No entanto, o desempenho da cidadania pode ser condicionado por desigualdades ou fatores de exclusão digital que condicionam o seu exercício e que não são exceção nas pessoas mais velhas. A presente investigação, de índole exploratória, pretende averiguar como é percecionado o exercício da cidadania digital ativa pelas pessoas idosas, considerando as principais competências digitais por elas identificadas assim como quais os riscos mais expressivos para o seu desenvolvimento. Tendo em conta o Serviço Social Digital enquanto campo de intervenção especializado no empoderamento digital dos cidadãos, este estudo pretende desenvolver uma proposta metodológica de competências digitais para o exercício da cidadania digital ativa das pessoas idosas.In today's world, the practice of active citizenship extends beyond physical realms. The advent of the digital society and Information and Communication Technologies necessitates the extension of citizenship into the digital sphere, along with the cultivation of digital skills to ensure its effective implementation. Nevertheless, the exercise of citizenship can be influenced by inequalities or factors of digital exclusion, which affect its execution and are no exception for older individuals. This exploratory research seeks to examine how elderly individuals perceive the practice of active digital citizenship. It considers their identification of key digital competences and the most significant challenges they face in developing them. In the context of Digital Social Work as a specialized field for enhancing digital empowerment among citizens, this study aims to propose a methodology for equipping elderly individuals with the digital skills necessary to engage in active digital citizenship

Digitaalisen tilan osallisuus ja yhdenvertaisuus

Digitalisaation myötä julkishallinnon palveluiden siirtyminen digitaalisiksi on yleistynyt ja kansalaisille tarjotaan moninaisia vuorovaikutus- ja osallisuuskanavia internetissä. Teknologioiden on toivottu avustavan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saavuttamisessa, teknologian mahdollistaessa tiedon jakamisen ja saavuttamisen lähes kaikille ja lähes kaikkialla. Digitaalisilla osallisuuskanavilla onkin potentiaalia vahvistaa vuorovaikutusta kansalaisten ja julkishallinnon välillä. Digitaalisen tilan saavutettavuuden kasvaessa on kuitenkin samanaikaisesti huomattu, ettei eriarvoisuus ole vähentynyt internetin käytön yleistyessä vaan myös internetin tarjoamat mahdollisuudet kasaantuvat yhteiskunnalliselta asemaltaan parempiosaisille Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin digitaalista osallisuutta asukkaiden näkökulmasta. Keskityn tutkimuksessani siihen, millaisia merkityksiä asukkaat digitaaliselle osallisuudelle antavat. Tutkielman tarkoitus on pyrkiä ymmärtämään digitaalisten osallisuuskanavien käyttöä, motivaatiota ja osallisuudelle annettuja merkityksiä. Asukkaiden merkityksenantojen perusteella pohdin myös rakenteellisemmalla tasolla sitä, millaisia mahdollisuuksia julkishallinnolla on tukea ja edesauttaa inklusiivisempia digitaalista osallisuusväyliä ja näin ollen vahvistaa osallisuuden tunnetta ja ehkäistä syrjäytymistä. Tutkimus pohjaa teoriaan tilan käsitteellistämisestä sosiaalisesti vuorovaikutustilanteissa rakentuvana, sekä käsitykseen osallisuudesta moninaisena asukkaan subjektiivisena kokemuksena. Tutkimus toteutettiin etnografisen havainnoinnin, sekä surf interview -mentelemän avulla Maunulan Mediapajalla syksyllä 2018. Surf interview -haastatteluihin osallistui yhteensä yhdeksän Maunulan Mediapajaa käyttävää asukasta. Etnografista havainnointia tehtiin kahden viikon ajanjaksolla yhteensä kahdeksana arkipäivänä. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että digitaalinen osallisuus rakentuu pystyvyyden ja kuuluvuuden tunteen kautta fyysisen ja digitaalisen tilan rajapinnoilla. Asukkaat tunsivat olevansa pystyviä toimimaan digitaalisessa tilassa itselleen sopivilla tasoilla ja kokivat, että julkishallinto sekä tarjoaa osallisuusväyliä ja on avoin asukkaiden mielipiteitä kohtaan. Osallisuus digitaalisessa tilassa kerrytti asukkaille oppimiskokemuksia ja laajensi heidän maailmankuvaansa. Tutkimuksessa havaittiin, että Maunulan Mediapaja edesauttoi asukkaiden digitaalisen osallisuuden rakentumista toimimalla fyysisen ja digitaalisen tilan rajapinnassa. Mediapajan toiminta rohkaisi ja aktivoi asukkaita vahvempaan digitaaliseen osallisuuteen. Haastateltavat myös toivat esille kokemiaan eriarvoistavia tekijöitä digitaalisesta tilasta. Näihin kuului muun muassa läpinäkymättömyys, vuorovaikutuksen puute, keskustelukulttuurin haasteellisuus, asiantuntijuuden odotus, sekä sukupolvikuilu digitaitojen suhteen. Asukkaat kokivat merkityksettömyyttä, eivätkä luottaneet osallisuudella olevan vaikutusta päätöksentekoprosessiinCitizen participation and equality in digital spaces The importance of digital space and digital inclusion has increased due to processes of digitalization. Citizens can participate in democratic decision-making processes online and through several platforms organized by public administration or citizens themselves. Digital participation has an opportunity to enhance interaction and communication between citizens and governments or governmental organizations. Technology has long been seen as a way of making people’s everyday lives easier as well as levelling up the playing field through easy and affordable access to information, education and knowledge distribution. However, studies have shown that digital space can similarly exclude or include people based on norms and power relations that exists in those spaces and between people interacting in them. Digital inequality and exclusion have to be taken into consideration when planning on including people in decision making processes through digital participation in order to ensure equal opportunities and inclusive policies as a result. In this master’s thesis I study digital participation in particularly from the perspective of the residents. This study focuses on meanings and value given to digital participation and on how residents themselves experience digital space and the opportunities gained through accessing it. My thesis aims at understanding the motivations for participating in digital space and the meanings given to it. Through understanding meanings and motivations, I also thrive to analyse the possibility to create more inclusive digital spaces on a more structural level from the perspective of the public administration. The thesis in based on theories of space as created through interaction, and participation which in this study is understood as a subjective experience. Methods of this study were ethnographic observation and surf interviews, which combines interviews with participatory observation. This study concludes that digital participation is enhanced at the interfaces of digital and physical space through belonging and competence. The interviewees felt confident in their ways of using digital space and believed that the channels provided for participation were usable and that the administration was open towards their ideas. Being able to participate in digital space gave the interviewees experiences of learning and broadened their world view through exposure and interaction. However, the interviewees had negative experiences from participating in decision-making processes and felt that citizen participation did not have a true impact. But nevertheless, they believed in their possibilities in creating change and finding ways to participate if they would deem a case worthwhile. The importance of a physical place such as Maunulan Mediapaja was also brought forward in this study. It was evident that the place was meaningful to many users and that it also plays a role in activating and encouraging people to get involved in local issues, in physical events and also in digital spaces. It is portrayed as a low threshold space that functions at the interfaces of physical place and digital space