Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla

Yhteisymmärryksen saavuttaminen lääkärin vastaanottokeskustelussa on tärkeää, jotta potilaan huolenaiheet tulevat tunnistetuksi oikein ja jotta hän saa niihin asianmukaista hoitoa. Lisäksi vuorovaikutuksella on suuri merkitys lääkäri–potilas-suhteen muodostumiselle ja potilaan kokemukselle kuulluksi tulemisesta. Monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla yhteisymmärrystä joudutaan kuitenkin rakentamaan ilman yhteistä äidinkieltä ja kulttuurista taustaa, jolloin mahdollisuus erilaisille väärinymmärryksille on tavallista suurempi. Tämä väitöskirja tarkastelee vuorovaikutuksen resursseja, joilla monikulttuurisuuden tuomia haasteita voidaan ennakoida ja ratkaista keskusteluissa. Tutkimuksen aineistona on 48 videoitua yleislääkärin vastaanottoa, joissa joko lääkäri tai potilas on ulkomaalaistaustainen eikä puhu suomea äidinkielenään. Kahdeksalla vastaanotolla on mukana myös tulkki. Tutkimus on laadullinen, ja sen metodit ovat keskustelunanalyysi ja vuorovaikutuslingvistiikka. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millaisin keinoin yhteisymmärrystä rakennetaan ja mitä nämä keinot kertovat kieli- ja kulttuurierojen kanssa toimimisesta ja vastaanottojen institutionaalisen asetelman vaikutuksista siihen. Viiden osatutkimuksen aiheet ovat eleiden käyttö, lääkärin kysymysten uudelleenmuotoilu, asiantuntijainformaation selittäminen potilaalle, tulkattujen vastaanottojen potilaskeskeiset vuorovaikutusresurssit ja päätöksistä keskusteleminen. Tutkimuksen aineistossa ymmärtämistä pyritään tukemaan monenlaisin kielellisin, kehollisin ja materiaalisin keinoin, mutta niin, että vastaanoton kulku pysyy mahdollisimman sujuvana ja keskustelijoiden roolit (lääkäri, potilas ja tulkki) ehyinä. Vuorovaikutuksen dynamiikka kertoo toisaalta siitä, että mahdolliset kielitaitoon liittyvät puutteet koetaan arkaluonteisena asiana, jota ei haluta korostaa, mutta toisaalta myös siitä, että kieliero voi saada aikaan erityistä yhteistyöhakuisuutta, kun keskustelulla on selkeä, institutionaalinen tavoite. Puhetta mukautetaan keskustelukumppanin taitotasoon sopivaksi, käsitteitä selitetään ja ilmaisun tukena käytetään runsaasti esittäviä ja osoittavia eleitä. Keskustelukumppanit ottavat käyttöönsä myös toistensa ilmaisuja ja luovat näin yhteistä ilmaisuvarantoa. Myös tulkki voi edistää vuorovaikutussuhteen muodostamista tulkkaamalla tavalla, joka huomioi vastaanottajan, sekä kuuntelemalla ja osallistumalla kehollisesti. Potilaiden osallistuminen ja osallistaminen päätöksentekoon onkin tämän tutkimuksen aineistossa hyvin samanlaista kuin vastaanotoilla, joissa kieli- ja kulttuurieroja ei ole. Havainnot osoittavat, ettei monikulttuurinen vuorovaikutus ole välttämättä ongelmallista tai lähtökohdiltaan eriarvoista, vaan ratkaisevaa on se, kuinka keskustelijat tilanteessa toimivat. Tutkimuksen tulokset ja konkreettiset esimerkit ovat suoraan hyödynnettävissä kieleen, vuorovaikutukseen ja monikulttuurisuuteen liittyvissä koulutuksissa ja kehityshankkeissa.Constructing mutual understanding in multicultural primary care consultations In primary care consultations, successful interaction is essential both for the care the patient receives and for the relationship between the doctor and the patient. In multicultural consultations, the risk of communicational problems is higher than usual, as mutual understanding is pursued without a common linguistic and cultural background. This dissertation examines interactional resources that are used in multicultural consultations in order to prevent and solve communicational issues that arise from the differences in language proficiency and cultural knowledge. The data consist of 48 video-recorded primary care consultations, in which either the doctor or the patient is of foreign origin and does not speak Finnish as their native language. Eight of these consultations are facilitated by an interpreter. The study is qualitative, and the methods used are conversation analysis and interactional linguistics. The main goal of the dissertation is to investigate the means through which mutual understanding is constructed in multicultural consultations, what these means reveal about dealing with linguistic and cultural differences, and how they are affected by the institutional setting. The dissertation consists of five articles, and their topics are: use of gestures, doctors’ reformulated questions, doctors’ explanations for medical concepts, patient-centered resources in interpreted consultations, and decision-making. Mutual understanding is facilitated by various linguistic, embodied, and material resources, but they are used in a way that does not hinder the progression of the consultation nor challenge the roles of the participants (doctor, patient, and interpreter). The dynamics of the interaction reveal that the problems related to language proficiency are considered delicate and are handled with discretion. However, as the conversation has a clear institutional goal, the discrepancy in linguistic and cultural backgrounds seems to trigger a strong co-operational orientation to ensure this goal is met. The participants adjust their language and illustrate their speech with gestures, and develop a common reserve of expressions. In the case of interpreter-mediated consultations, the interpreters may promote co-operation on their part by recipient-centered interpreting, listening, and embodied participation. Furthermore, the study shows that the patients are involved in the decision-making in a similar way in the multicultural data as in studies where the doctor and the patient share the same native language and origin. Thus, multicultural interaction is not necessarily problematic or biased. The results and the authentic examples analyzed in the study can be utilized in language and interaction training and in various projects that aim to develop multicultural and/or clinical interaction