Learning to Commit: Examining the Predictive Relationship of Learning Culture Upon Employee Commitment

This quantitative, correlational study investigated if a predictive relationship exists between an organization’s learning culture and organizational commitment. The research design for this quantitative study was three bivariate linear regressions as the statistical tool to test three null hypotheses (p \u3c0.017). The predictor variable for this study were the organization’s learning culture scores, as measured by the Dimensions of the Learning Organization Questionnaire-Abbreviated (DLOQ-A), and the criterion variables for this study was the organization’s employee commitment profile, comprising (1) affective commitment scores, (2) normative commitment scores, and (3) continuance commitment scores, as measured by the Revised Version of the Three Component Model (TCM) of the Employee Commitment Survey. The population for this study was a diverse, cross-functional employee workforce at a medium-sized, information technology-centered public-sector organization numbering 430 employees. Data collection occurred through asynchronous virtual interaction through web survey methodology during the Coronavirus/COVID-19 global pandemic. The results demonstrate a positive predictive relationship between learning culture scores and affective and normative commitment, respectively; and a negative predictive relationship between learning culture scores and continuance commitment. More research is needed to investigate other factors that may account for the remaining variability in predicting learning cultures and employee commitment. Furthermore, research needs to be done to explore how the learning organization impacts employee commitment

Ammatillisten oppilaitosten opettajien ja pk-yritysten henkilöstön välinen vuorovaikutus osaamisen hyödyntämisessä ja kehittämisessä

Ammatillisten oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö on muuttanut voimakkaasti muotoaan viime vuosikymmenten aikana, ja 2010-luvun puolivälissä astui voimaan ammatillisen koulutuksen reformi. Tämä tarkoittaa sitä, että ammatillisen koulutuksen osalta on jouduttu miettimään uudenlaisia toimintatapoja oppimisen kehittämiseksi, koska opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on viime vuosien aikana leikannut valtionosuusrahoituksesta 190 miljoonaa euroa. Reformin yhtenä tavoitteena on lisätä opiskelijoiden oppimista työelämässä.Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa malli, jolla osaltaan vastataan reformin tuomiin haasteisiin.Mallin tarkoituksena on tehostaa opettajien ja yritysten välistä vuorovaikutusta. Tässä mallissa kuvataan ammatillisten oppilaitosten opettajien ja pk-yritysten henkilöstön välistä vuorovaikutusta osaamisen hyödyntämisen ja kehittämisen kannalta. Tämän tutkimuksen yhtenä uutuusarvona voidaan pitää tietämystä opettajien ja pk-yritysten henkilöstön välisestä yhteistyöstä työelämäjaksojen aikana. Tästä ei ole juurikaan tehty aikaisempia tutkimuksia. Toisena uutuusarvona voidaan nähdä tekijät, jotka vaikuttavat esitetyn mallin toimivuuteen. Kolmantena uutuusarvona esitetään, miten opettajien työelämäjaksot toteutetaan pk-yrityksissä oppilaitosten erilaisilla toimintakulttuureilla ja mitkä ovat niiden vaikutukset malliin.Tutkimuksessa on kirjallisuusanalyysin lisäksi toteutettu kaksi survey-kyselyä ja kaksi haastattelututkimusta, jotka suoritettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Survey-kyselyt lähetettiin neljän koulutuskuntayhtymän opettajille (N=140) ja 35:lle Pohjois-Savon talousalueen pk-yritykselle. Laadullinen haastattelu toteutettiin 16 opettajalle ja 4:lle Pohjois-Savon talousalueen yritykselle.Tässä tutkimuksessa käytetään muun muassa käsitteitä kumppanuusosaaminen, verkosto-osaaminen sekä innovaatio- ja kehittämisosaaminen. Teorian ja empirian pohjalta on syntynyt käsitys kumppanuusosaamisen, verkosto-osaamisen sekä innovaatio- ja kehittämisosaamisen välisistä rajapinnoista. Näiden rajapintojen pohjalta syntyi toimiva ja validi malli ”opettajien ja pk-yritysten henkilöstön välisestä vuorovaikutuksesta, osaamisen hyödyntämisestä ja kehittämisestä”.Keskeisemmät erot koulutuksen järjestäjien välillä liittyvät työelämäjaksojen suunnitelmallisuuteen, toteutumisen seurantaan ja työelämäjaksojen pituuteen. Lisäksi eroa on nähtävissä saadun hyödyn osalta niin opettajien ammatillisen kehittymisen kuin yrityksienkin kannalta.Yrityksiä koskevista tuloksista voidaan havaita, että yritykset eivät hyödynnä opettajien osaamista työelämäjaksoilla ja kehittämishankkeissa. Tulosten perusteella yritysten edustajat kokivat, että osalla opettajista ammatillinen osaaminen ei ole yritysten odottamalla tasolla. Tuloksista kävi myös ilmi, että osa yrityksistä ja opettajista ei suunnittele yhdessä opettajien työelämäjaksoja eikä opettajilla ole välttämättä tietoa siitä, minkälaista osaamista heiltä odotetaan. Tästä syystä win–win-periaate jää toteutumatta