Violent crimes among residential school youth : The role of foster care history

Abstract

Objective. The number of children and adolescents placed outside home has almost doubled in last 20 years. It is well known that foster youth, especially boys, have increased risk for violent behavior. Youth with most severe conduct problems are placed in residential schools which are closed institutions where foster care can be organized. Reasons behind the placement decision are usually both child- and parent-related, for instance absences from school, conduct problems, substance use, and maltreatment. Thus, residential school youth have several risk factors which are associated with violence and criminality. The aim of this study was to examine age distribution of violent crimes, how foster care history predicts them, and consider the frequency of violent crimes in adulthood among former residential school youth. Methods. Participants were youth placed in residential school in 1991, 1996, 200, and 2006 (n = 861). Each residential school adolescents had five control youth (n = 3601) matched by background variables. Discrete-time survival analysis was used to examine the age distribution of first violent crime. Logistic and Poisson regressions were used to examine does foster care history predict violent crimes and the number of them. Results and discussion. Residential school youth committed more crimes than control subjects and males more than females. The probability of getting a conviction is highest during adolescence and early twenties among residential school subjects. After that the risk begins to decline reaching the same level with control subjects around age 30. Younger age at the beginning of the residential school placement and shorter duration of that placement were associated with higher risk of getting a conviction. Furthermore, older age at the beginning of the first placement, younger age at the beginning of residential school placement, and shorter duration of that placement were associated with higher risk of having more convictions. The results verify that residential school youth are the most challenging group in foster care and address the need of better interventions for youth at risk for severe problem behavior. When identifying risk development early enough, support of youth's development is possible before the situation escalates. For instance, intervening in problems in child's living circumstances and behavior both earlier and more easily improve the prediction of adulthood.Tavoitteet. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Tutkimuksissa on havaittu, että kodin ulkopuolelle sijoitetuilla nuorilla, erityisesti pojilla, on kohonnut riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Nuoret, joilla on vakavia käytösongelmia, sijoitetaan usein lastensuojelun piirissä oleviin koulukoteihin. Koulukotisijoituksen taustalla on usein niin nuoreen itseensä kuin hänen vanhempiinsa liittyviä ongelmia, kuten koulupoissaoloja, antisosiaalista käyttäytymistä, päihteidenkäyttöä ja kaltoinkohtelua. Koulukotinuorilla on siis taustalla useita väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja rikollisuudelle altistavia riskitekijöitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa väkivaltarikosten ikäjakaumaa, miten lastensuojeluhistoria ennustaa väkivaltatuomiota ja niiden määrää sekä tarkastella koulukotiin sijoitettujen nuorten aikuisiän väkivaltarikollisuuden yleisyyttä. Menetelmät. Tutkimuksen koehenkilöinä olivat koulukoteihin vuonna 1991, 1996, 2001 ja 2006 sijoitetut nuoret (n = 861). Jokaista koulukotinuorta kohti oli valikoitu viisi kontrollihenkilöä (n = 3601), jotka olivat vertaistettu taustatietojen perusteella. Diskreetin ajan elinaikamallinuksella tarkasteltiin ensimmäisen väkivaltatuomion ikäjakaumaa. Logistista ja Poisson-regressiota käytettiin ennustamaan väkivaltatuomiota ja niiden määrää lastensuojeluhistorialla. Tulokset ja johtopäätökset. Koulukotinuorilla oli enemmän väkivaltatuomioita kuin verrokeilla ja miehillä enemmän kuin naisilla. Todennäköisyys saada tuomio oli koulukotinuorilla korkeimmillaan murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa, jonka jälkeen riski väheni samalle tasolle verrokeiden kanssa 30 ikävuoden tienoilla. Nuori ikä koulukotisijoituksen alussa ja sijoituksen lyhyt kesto olivat yhteydessä kohonneeseen riskiin saada väkivaltatuomio. Vanhempi ikä ensimmäisen kodin ulkopuolisen sijoituksen alussa, nuorempi ikä koulukotisijoituksen alussa ja sijoituksen lyhyt kesto olivat yhteydessä suurempaan tuomioiden määrään. Tulokset vahvistavat koulukotinuorten olevan lastensuojelun haastavin ryhmä ja osoittavat vakavassa käytöshäiriöriskissä olevien nuorten tarpeen interventiolle. Mikäli riskikehitys tunnistetaan varhain, lapsen kehityksen tukeminen on mahdollista ennen tilanteen kärjistymistä, esimerkiksi puuttumalla lapsen hyvinvointia vaarantaviin elinolosuhteisiin ja ongelmakäyttäytymiseen aikaisemmin ja matalammalla kynnyksellä, mikä parantaa aikuisiän ennustetta