Constructing the Role of a Great Power : China s Peripheral Relations, Territorial Disputes, and Role Change, 2002 2012

Abstract

This dissertation analyses the role development of the People s Republic of China during the time between the 16th and 18th party congresses of the Chinese Communist Party (2002 and 2012). Employing the theoretical framework of constructivist role theory, this study argues that during this time China's international roles - social positions based on national role conceptions as well as domestic and external expectations towards those roles - went through significant changes that were originally resisted by the Chinese state. By tracing the processes of China's role change I create a historical narrative in which I compare three different cases of China's peripheral foreign policy: Central Asia, Southeast Asia, and Japan. All these cases involve China's territorial disputes, highlighting the interactional nature of a nation's international roles, and giving this work additional focus. As my primary material I use speeches of the Chinese top leadership during the time frame of my study. By analysing the speech acts of the national leaders and by comparing them to developments in Chinese foreign policy, I reconstruct the process of China's role change in each of the three cases. To provide additional evidence, I also use Chinese articles in two major international relations journals in China, 现代国际 关系 (Xiandai Guoji Guanxi) and 国际问题 研究 (Guoji Wenti Yanjiu), as well as selected interviews among scholars of international relations in the Sinophone World. The first of my case studies discusses China's role change in Central Asia, where China, according to my study, first learned how to enact the role of a great power. The second case study looks into the development of China's international role towards Southeast Asia, where the ongoing disputes on the South China Sea and China's need to engage more with ASEAN, the Association of Southeast Asian Nations, led China to adapt its great power role. The third and final case study analyses the resistance that China's great power role has met with Japan, making both role learning and adapting ineffective. Thus, China has resorted to altercasting, by continuing to emphasise Japan s inadequate handling of its wartime history, thus trying to undermine the position of Japan. With this dissertation I also test the applicability of role theory in the study of Chinese foreign policy. Until recently, role theory has been employed mainly in the study of democratic countries and it needs to be adjusted to the study of authoritarian states.Tämä väitöskirja soveltaa rooliteoriaa Kiinan kansantasavallan 2000-luvulla tapahtuneen kansainvälispoliittisen kehityksen analysointiin. Väitöskirjan mukaan Kiinan kansainväliset roolit, eli kansallisten roolikäsitysten sekä sisäisten ja ulkoisten rooliodotusten muokkaamat sosiaaliset positiot, kokivat merkittäviä muutoksia Kiinan kommunistisen puolueen 16. ja 18. puoluekongressien välisenä aikana (2002-2012) saavuttaen ajanjakson lopulla ns. suurvaltaroolin. Väitöskirjan kolme tapaustutkimusta (Keski-Aasia, Kaakkois-Aasia sekä Japani) käsittelevät Kiinan lähialuediplomatiaa ja aluekiistoja luoden historiallisen narratiivin Kiinan kansalliselle roolikehitykselle sekä analyyttisen mallin sen tutkimukselle. Työn primaarimateriaalina on käytetty Kiinan valtiojohdon puheita sekä lausumia vuosien 2002 ja 2012 välillä. Näiden ohella tässä väitöskirjassa käytetään kahdessa kiinalaisessa, ulkopolitiikkaan keskittyvässä akateemisessa kausijulkaisussa (现代国际 关系 (Xiandai Guoji Guanxi) sekä 国际问题 研究 (Guoji Wenti Yanjiu)) käytyä akateemista keskustelua Kiinan ulkopolitiikasta yllämainituissa tapauksissa samana ajanjaksona. Lisäksi tekijä on suorittanut asiantuntijahaastatteluja Itä-Aasiassa. Tätä materiaalia analysoimalla on mahdollista rekonstruoida kolme erilaista roolikehitystä kohti Kiinan suurvaltaroolia: vaikka Kiinan kansalliset roolikäsitykset ovat kehittyneet Keski-Aasian, Kaakkois-Aasian sekä Japanin kohdalla melko samankaltaisesti, on ulkoisten rooliodotusten erilaisuus johtanut roolioppimisen, rooliadaptaation sekä roolittamisen kaltaisiin prosesseihin, sekä sitä kautta hyvin erilaisiin ulkopoliittisiin toimintamalleihin. Kiinan suurvaltaroolille on ominaista sen erityispiirteiden korostaminen mm. maan omien kehitystarpeiden sekä kehitysmaataustan kautta. Kiinalle onkin ollut tärkeää tehdä ero muiden suurvaltojen sekä itsensä välille, mikä on johtanut Kiinan kohdalla haluttomuuteen omaksua rooli suurvaltana ennen 2010-lukua. Kiinan ulkopolitiikan tutkimuksen ohella tämä väitöskirja analysoi rooliteorian soveltumista Kiinan kaltaisten, autoritaarisesti hallittujen puoluevaltioiden tutkimiseen