"Ich fand die Verbkonjugation gar nicht so schlimm!" : Die mündliche Sprachkompetenz finnischer Deutschlernender unter dem Aspekt der grammatischen Korrektheit

Abstract

This study investigates grammatical accuracy as a part of Finnish upper secondary school students oral proficiency in German. It examines how the students, assessed on different proficiency levels, master the German word order and verbal inflection in their L2 speech. In addition, the study surveys the opinions of German language teachers about the concepts which occur in the proficiency level descriptions (e.g., comprehensibility, basic grammar error) and about the significance of grammatical accuracy for comprehensibility. The corpus consists of 1) videotaped test performances of 59 students, 2) CEFR-based proficiency level assessments of 12 Finnish German teachers, and 3) written answers and the recordings of assessment discussions of six German GFL teachers. The study was carried out mainly as a qualitative case study (methods including performance analysis and content analysis), but some quantitative methods were used, too (such as Multi-Facet Rasch Measurement analysis and descriptive statistics). The results illuminate how the mastery of word order and verbal inflection develop from one proficiency level to another. From the level A1.2 on, the word order of simple declarative clauses and questions, the infinitive forms and the present tense conjugation of haben and sein are mastered, followed by the present tense of regular verbs on the level A1.3 and the so-called verbal bracket structure and the present tense of irregular verbs on the level A2.1. On the level A2.2, the inversion in simple clauses and the present tense conjugation of modal verbs are acquired. From the level B1.1 on, the inversion is mastered also in complex phrases beginning with a subordinate clause. Moreover, the students master the word order of subordinate clauses and the perfect tense. The teacher comments reveal that the concepts used in the assessment scale are interpreted in various ways. Pronunciation, lack of fluency, and vocabulary problems are mentioned more often than deficiencies in grammar as factors that impair comprehensibility. However, the accumulation of errors is seen as distracting. Regarding distracting grammatical errors, errors in verbal inflection and syntax are mentioned the most often. These phenomena are highlighted in the definitions of a basic grammar error, too. Key words: oral proficiency, German language, grammatical accuracy, word order, verbal inflection, language assessment, comprehensibilityVieraan kielen oppimiseen, kielitaidon arviointiin sekä puhutun kielen tutkimukseen liittyvässä väitöstutkimuksessani tarkastellaan oikeakielisyyttä osana lukiolaisten saksan suullista kielitaitoa. Keskeisenä tavoitteena on tukea opettajia suullisen kielitaidon arvioinnissa ja opetuksen suunnittelussa antamalla konkreettista tietoa oppijankielen piirteistä kielitaidon tasolta toiselle siirryttäessä sekä oikeakielisyyden vaikutuksesta ymmärrettävyyteen. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka eri taitotasoille arvioidut opiskelijat hallitsevat saksan sanajärjestyksen ja verbin taivutuksen puheessaan. Lisäksi kartoitetaan saksanopettajien näkemyksiä arviointiasteikossa esiintyvistä käsitteistä (mm. ymmärrettävyys, peruskielioppivirhe) ja oikeakielisyyden merkityksestä oppijanpuheen ymmärrettävyyden kannalta. Aineisto koostuu kolmesta osasta: 1) suomalaisten lukiolaisten videoidut testisuoritukset, 2) suomalaisten saksanopettajien numeeriset taitotasoarvioinnit opiskelijoiden suorituksista ja 3) saksalaisten saksanopettajien kirjalliset avovastaukset sekä arviointikeskustelujen tallenteet. Pääasiallinen tutkimusote on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään myös kvantitatiivisia menetelmiä. Tulokset osoittavat odotetusti, että sekä sanajärjestyksen että verbin taivutuksen hallinta kehittyy taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tulosten avulla oikeakielisyyden taitotasokuvauksia pystytään tarkentamaan saksan osalta konkreettisilla esimerkeillä, jotka voivat helpottaa asteikoiden käyttöä arviointityössä. Lisäksi opetuksessa voidaan oikeassa vaiheessa korostaa tiettyjä rakenteita ja keskittyä niihin, jotka ovat keskeisiä ymmärrettävyyden ja kommunikaation onnistumisen kannalta. Opettajien vastauksista selviää, että asteikossa esiintyvät käsitteet tulkitaan eri tavoin, mikä saattaa vaikuttaa arvioinnin luotettavuuteen. Ymmärrettävyyttä haittaaviksi asioiksi opiskelijoiden puheessa koetaan useammin ääntäminen, sujuvuuden puute ja sanasto-ongelmat kuin puutteet kieliopissa. Kuitenkin virheiden kasaantuminen koetaan häiritseväksi. Häiritsevimpinä kielioppivirheinä pidetään useimmin puutteita verbin taivutuksessa ja syntaksissa. Nämä ilmiöt korostuvat myös opettajien peruskielioppivirheen määritelmissä. Saksan suullisen kielitaidon opetuksessa ja arvioinnissa kannattaisikin keskittyä oikeakielisyyden osalta näihin rakenteisiin. Avainsanat: suullinen kielitaito, saksan kieli, oikeakielisyys, sanajärjestys, verbin taivutus, kielitaidon arviointi, ymmärrettävyy