Kohti rohkeaa johtamista

Johtajuuden rooli on murroksessa 2020-luvun kompleksisessa ja tunnepitoisessa työympäristössä, jossa korostuvat inhimillisyys, vuorovaikutus, psykologinen turvallisuus ja arvopohjainen toiminta. 21. vuosisadan johtajuus edellyttää uudenlaista lähestymistapaa, jossa keskiöön nousee rohkeus. Globaalit kriisit, nopeat teknologiset muutokset, työn ja työyhteisöjen murros sekä yksilöiden kasvavat odotukset vastuullisesta ja inhimillisestä johtamisesta haastavat perinteisiä ja jo selvästi vanhentuneita johtamismalleja. Perinteinen johtajuus, joka on pohjautunut autoritäärisyyden, kontrollin ja rakenteellisen muuttumattomuuden varaan, ei enää riitä navigoimaan epävarmassa ja kompleksisessa toimintaympäristössä. Rohkea johtajuus tarjoaa keinoja kohdata nämä haasteet rakentavasti ja eettisesti. Tarvitsemme tulevaisuudessa paitsi rohkeampia ja tunnerohkeampia johtajia, myös kaiken kaikkiaan rohkeampia ja tunnerohkeampia ihmisiä. Rohkea johtajuus tarjoaa tieteellisesti perustellun ja ajankohtaisen vastauksen näihin vaatimuksiin. Tämä tutkimus tarkasteli rohkean johtajuuden ilmiötä suomalaisessa työelämässä työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen keskiössä oli halu syventää ymmärrystä siitä, millaisena rohkea johtajuus näyttäytyy työyhteisöissä, miten työntekijät sen määrittelevät ja millaisia vaikutuksia sillä on organisaatioiden toimintaan. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tuoda esiin työntekijän näkökulma johtajuuteen, jonka vaikutukset ulottuvat työyhteisön hyvinvointiin, toimivuuteen ja uudistumiskykyyn. Suomalaisessa johtamis- ja organisaatiotutkimuksessa rohkean johtajuuden käsite on vielä vähän tutkittu ja ilmiön kontekstuaalisia ulottuvuuksia ei ole riittävästi avattu erityisesti työntekijän näkökulmasta. Tutkimus ankkuroituu aiempaan johtamistutkimukseen rohkeuden vaikutuksista sekä rohkean ja autenttisen johtajuuden teoreettisiin viitekehyksiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että rohkea johtajuus ei näyttäydy vain työarjen poikkeustilanteisiin rajautuvana sankarillisuutena, vaan kokonaisvaltaisesti työyhteisöiden arkeen kytkeytyvänä arvolähtöisenä johtamiskäytäntönä sekä inhimillisenä ja vuorovaikutteisena toimintana. Rohkea johtajuus rakentuu arvojen mukaisesta ja johdonmukaisesta toiminnasta, joka edellyttää tunnetaitoja, rehellisyyttä, inhimillisyyttä ja halua kohdata vaikeitakin asioita. Rohkeus johtamisessa näyttäytyy vuorovaikutuksena, jossa johtaja uskaltaa olla haavoittuvainen, kuuntelee aidosti, kantaa vastuuta ja toimii oikeudenmukaisesti myös paineen alla. Tällainen johtaminen perustuu luottamukseen, läsnäoloon ja yhteiseen merkityksellisyyteen. Rohkean johtajuuden kuvattiin lisäävän työmotivaatiota, sitoutumista, yhteistyötä ja työssä viihtymistä. Samalla se tuki tehokasta päätöksentekoa, vahvisti psykologista turvallisuutta ja rakensi työilmapiiriä, jossa oppiminen ja luovuus voivat kukoistaa. Rohkea johtajuus on samanaikaisesti sekä yksilöllinen valinta että organisaation mahdollistama tila, jossa avoimuus, kuulluksi tuleminen ja luottamus voivat muodostua osaksi päivittäistä työkulttuuria. Tutkielma osoittaa, että rohkea johtajuus on paitsi toivottava myös välttämätön lähestymistapa 2020-luvun työelämän haasteisiin vastaamisessa. Se haastaa perinteiset johtamisrakenteet ja tuo näkyväksi ihmisyyden merkityksen johtajuuden ytimessä

Olosuhteiden muuttumisen huomioiminen pitkäkestoisissa liike-elämän sopimuksissa

Sopimustoiminta ja sopimukset ovat merkittävä osa yritysten liiketoimintaa, ja siksi niiden laadukas toteuttaminen on tärkeää liike-elämässä menestymiseen. Erityisesti pitkäkestoiset sopimukset ovat liike-elämässä keskeisessä roolissa. Niiden avulla yritysten on mahdollista saavuttaa liiketaloudellisia tavoitteitaan luomalla yhteistyösuhteita toisten yritysten kanssa. Pitkän sopimussuhteen aikana voi myös todennäköisemmin kuin lyhyen sopimussuhteen aikana tapahtua sen tasapainoon vaikuttavia muutoksia olosuhteissa. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten olosuhteiden muutoksiin voidaan ennakollisesti varautua yritysten välisissä pitkäaikaisissa liikesopimuksissa. Erityisesti on ollut tarkoitus painottaa sellaisia ennakoinnin välineitä, joiden avulla sopimussuhdetta ja yhteistyötä voidaan jatkaa olosuhteiden muutoksesta huolimatta. Tutkimus on toteutettu käyttäen menetelmänä oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty oikeudellista kirjallisuutta, oikeudellisia artikkeleita, ajantasaista Suomen lainsäädäntöä sekä suomalaisten tuomioistuinten ratkaisuja. Tutkimuksen johtopäätökset on saatu aikaan lähteitä systematisoimalla ja tulkitsemalla. Tutkimuksessa on havaittu, että olosuhteiden muuttuminen pitkäkestoisen sopimussuhteen ai kana on moninainen ilmiö. Tämä johtuu siitä, että yritysten väliset yhteistyötä painottavat pitkäkestoiset liikesopimukset ovat hyvin yksilöllisiä, joten myös niiden aikana mahdollisesti tapahtuvat olosuhteiden muutokset ovat yksilöllisiä. Mahdollisia olosuhdemuutostilanteita ovat esimerkiksi yhteiskunnan muutos, yhtiöoikeudelliset muutokset, kustannusten nousu tai lakimuutokset. Olosuhdemuutoksiin varautuminen tavalla, joka mahdollistaa sopimussuhteen jatkamisen osapuolten välillä muutoksesta huolimatta, voi olla mahdollista ennakoivan oikeuden, joustavien ja neuvottelun varaa jättävien sopimusehtomuotoilujen sekä asiakirjan ja sen sisältämien ehtojen selkeän ja käyttäjälähtöisen muotoilun avulla. Ennakoivaa oikeutta voidaan hyödyntää erilaisten riskien ja mahdollisuuksien hallinnan keinojen avulla. Toisin sanoen sopimushallinnan toimivalla järjestämisellä yrityksen sisällä. Joustavia ehtorakenteita voidaan hyödyntää sopimuksissa esimerkiksi avoimen ehdon, uudelleenneuvotteluehdon, indeksiehdon tai hardship -lausekkeen muodossa. Joustavien rakenteiden hyödyntäminen edellyttää sopimuksen osapuolten väliseltä kommunikaatiolta avoimuutta ja jatkuvuutta. Ilman toimivaa kommunikaatiota yritysten välistä yhteistyötä ei voida järjestää onnistuneesti pitkällä tähtäimellä

Toimitusjohtajan toimikausi ja yrityksen tuloksenjärjestely

Tämä tutkielma tutkii toimitusjohtajan toimikauden ja yrityksen tuloksenjärjestelyn välistä suhdetta. Toimitusjohtajalla on mahdollisuus käyttää yrityksessä merkittävää valtaa ja toimitusjohtaja pystyy päätöksillään vaikuttamaan moniin eri asioihin, jotka vaikuttavat yrityksen tilikauden tulokseen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista yrityksen mahdollinen tuloksenjärjestely on toimitusjohtajan toimikauden eri vaiheissa ja mitkä seikat toimivat ajureina toimitusjohtajalähtöiseen tuloksenjärjestelyyn. Tuloksenjärjestely on erään määritelmän mukaan tarkoituksenmukaista toimintaa, jolla halutaan muokata raportoitavia tuottoja. Tuloksenjärjestely voidaan jakaa kahteen eri kategoriaan: taselähtöiseen tuloksenjärjestelyyn sekä varsinaiseen tuloksenjärjestelyyn. Taselähtöinen tuloksenjärjestely jaotellaan usein harkinnanvaraisiin (johdon harkinnan alla olevat jaksotukset) ja ei-harkinnanvaraisiin jaksotuksiin (normaaleista liiketapahtumista aiheutuvat jaksotukset). Varsinainen tuloksenjärjestely taas muuttaa varsinaisten liiketapahtumien ajankohtaa, esimerkiksi ajoittamalla investointeja. Toimitusjohtajalla on monenlaisia insentiivejä tuloksenjärjestelyyn. Toimikauden alussa olevalla toimitusjohtajalla voi olla normaalia suurempi tarve todistaa kykynsä markkinoille. Osakeoptiot toimivat myös houkuttimina tuloksenjärjestelyyn. Toimikauden alun jälkeen, sidosryhmille jo kykynsä todistanut toimitusjohtaja saattaa muun muassa puntaroida mainehaitan ja tuloksenjärjestelyn välillä. Toimitusjohtaja saattaa myös pelätä maineensa puolesta ja tällöin tuloksenjärjestely saattaa olla vähäisempää. Uransa lopussa oleva toimitusjohtaja taas ei välttämättä välitä mainehaitasta ja saattaa keskittyä lunastamaan tarjolla olevat option tuloksenjärjestelyn keinoin. Tuloksenjärjestelyn keinoja on lukuisia ja toimitusjohtajalla on lukuisia motiiveja tuloksenjärjestelyyn. Tutkielmassa on pyritty tutkimaan näiden tekijöiden korrelaatiota. Syyt vaihtelevat tapauksittain ja uran eri vaiheissa. Keinot vaihtelevat eri yrityksissä ja eri tilikausien välillä. Syitä toimitusjohtajan tuloksenjärjestelyyn on lukuisia ja tuloksenjärjestelyyn on hyvin monia eri keinoja

Intelligent Stress Estimation in Hydraulic Crane Structures Using Deep Sequential Models

The accurate estimation of the structural stress in the hydraulically crane system is very im-portant to ensure the safety and reliability, as it leads to integration of Real time Control. This study focuses specifically on the data driven approach where the stress prediction is carried out using the deep sequence learning, trained on the simulated operational data from the Flexible Hydraulic Crane Model. The mechanical system under investigation, a Flexible Multibody repre-sentation of PATU 655 crane, was subjected to different dynamic simulations where real time sensor signals such as joint torques, joint forces, accelerations were recorded across various payload and motion scenarios. To learn the complex temporal patterns governing the stress evo-lution, two deep learning architectures were developed and compared. The first was the CNN+BiLSTM Model, where convolutional layers act as feature extractors and bidirectional LSTMs models learned the pattern of temporal dependencies. The second model in comparison was taken as Transformer based sequence model, utilizing the positional encoders and attention mechanisms to capture long range relationships in the multivariate input sequences. The key point to be noted was that both models were trained to predict the stress profile of movement of the crane directly from the sequence of the mechanical and kinematic features. Results showed that both architectures achieved strong performance in the unseen test cases. The CNN+BiLSTM model reached a test MAE of 0.0348 abd MSE of 0.0032, while transformer outper-formed it with a significantly lower MAE of 0.0054 and MSE of 0.0000687. This thesis demon-strates that the deep learning models can serve as the intelligent surrogates for physical simula-tion, enabling fast and accurate stress estimation in real time applications. The findings are clear pathway for the future application of Artificial Intelligence based structural monitoring and intel-ligent control system in Flexible multibody systems

How harmful are fossil fuel subsidies to the diffusion of low-carbon energy technologies?

Global fossil fuels subsidies remain large despite the evident environmental and economic gains from their removal. The increasing attempts to avert climate change-related challenges while creating economic opportunities are promoting energy transition through investments in low-carbon energy technologies and their diffusion. Yet, the existing literature has not assessed how fossil fuel subsidies influence the international trade and diffusion of low-carbon energy technologies. This investigation attempts to shed light on this question by studying the relationship between fossil fuel subsidies and the diffusion of low-carbon technologies using an unbalanced panel for 167 countries and the period 2017 to 2021. By relying on the theoretical framework of gravity model of international trade, we apply the Poisson Pseudo-Maximum Likelihood (PPML) estimator. The results establish a link between international trade in energy technologies and fossil fuel subsidies. The results reveal that fossil fuel subsidies reduce import demand for low-carbon energy technologies and also discourage exports of these goods. Disaggregated analysis shows that especially explicit subsidies reduce the diffusion of low-carbon energy technologies to importing countries. In comparison, both explicit and implicit subsidies are responsible for increasing exports and imports in conventional energy technologies. Meanwhile, implicit subsidies related to air pollution have a negative effect on trade in all energy technologies. Additionally, explicit subsidies for coal and electricity reduce low-carbon exports while subsidies for electricity and natural gas reduce import demand for low-carbon energy technologies.© 2025 The Author(s). Published by Elsevier B.V. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Lastensuojelun sosiaalityöntekijäpulan pirullisuus : Helsingin sanomien uutisten kautta tarkasteltuna

Lastensuojelun haasteet ovat olleet pinnalla jo pitkään niin mediassa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja erityisesti viime vuosien aikana näissä on korostunut krooninen pula lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä. Tässä tutkielmassa pulalla tarkoitetaan työvoimatilannetta ja sen saatavuuteen liittyviä tekijöitä. Kotimaisten tutkimusten mukaan etenkin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskuudessa koetaan keskimääräistä enemmän työhön liittyviä resurssihaasteita, jotka liittyvät työntekijöiden rekrytointiin ja sijaisten saamisen haasteisiin sekä työntekijöiden jatkuvaan vaihtuvuuteen. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuoda uudenlaista näkökulmaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työvoimapulaan tarkastelemalla sitä kompleksisuuden ja pirullisen ongelman piirteiden osalta. Tavoitteena on tunnistaa työvoiman saatavuuteen liittyviä pirullisia piirteitä median narratiivissa sekä lisäksi tämän myötä pohtia onko työvoimakysymyksiä pyritty kohtaamaan kuin pirullista ongelmaa. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona on käytetty media-aineistoja – Helsingin Sanomien uutisartikkeleita. Laadullisella tutkimuksella pyritään ymmärtämään ilmiötä sekä sen myötä rakentamaan teoreettinen tulkinta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Alfordin ja Headin (2017) pirullisen ongelman jaottelu, joka tarjoaa käytännönläheisemmän lähestymisen pirullisen ongelman ominaisuuksiin. Tutkielman aineistoiksi valikoitui yhteensä 33 uutisartikkelia, jotka analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen tulosten perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työvoimapula täyttää useita pirullisen ongelman tunnuspiirteitä. Työvoiman saatavuuteen liittyvät tekijät näyttäytyvät rakenteellisesti monimutkaisina ja keskinäisriippuvaisina, heijastuen muun muassa lainsäädännön ja ohjauksen epäselvyyksiin, palvelujärjestelmän toimimattomuuteen sekä työn vaativuuteen. Tietopohjan hajanaisuus, erilaiset tiedon kehystämisen tavat mediassa, eri sidosryhmien ristiriitaiset arvot, intressit ja tavoitteet sekä vallan jakautuminen vaikeuttavat niin ongelman ymmärtämistä kuin ratkaisujen löytämistä. Tulosten perusteella ongelmaa ei ole kohdattu sen pirullinen luonne huomioiden, vaan ratkaisut ovat olleet usein yksipuolisia ja siten jopa pahentaneet tilannetta, esimerkiksi pätevyysvaatimusten osalta. Media myös näyttäytyy tutkimuksessa tekijänä, joka voi vahvistaa ongelman pirullisuutta kehystäessään lastensuojelun sosiaalityötä negatiivisesti, mikä voi heikentää alan vetovoimaa entisestään

Ulkoistetun sisälogistiikkapalvelun arvon muodostuminen eri osapuolten näkökulmista

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ulkoistetun sisälogistiikkapalvelun arvon muodostumista eri osapuolten näkökulmasta. Aihepiiri on ajankohtainen, koska sisälogistiikan ulkoistaminen asiakkaan omissa tiloissa on yleistynyt, mutta siihen liittyvää arvon muodostumista ei ole aiemmin tutkittu kattavasti. Lähtökohtana on tarve ymmärtää, miten palveluntarjoajan ja asiakkaan välinen yhteistyö ja vuorovaikutus vaikuttavat palvelun koettuun arvoon ja miten eri toimijat osallistuvat arvon luomiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ulkoistetun sisälogistiikkapalvelun arvo syntyy palveluntarjoajan, asiakasorganisaation ja asiakkaan sisäisten sidosryhmien näkökulmista. Tutkimusongelmaa lähestytään palvelullistamisen (servitization) viitekehyksen avulla hyödyntäen myös Service-Dominant Logic (SDL) -teoriaa. Nämä teoriat korostavat arvon syntymistä vuorovaikutuksessa ja resurssien yhteiskäytössä. Keskeisiä tutkimuksen käsitteitä ovat asiakasarvo, arvon yhteisluonti, ulkoistaminen ja sisälogistiikka. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavina on seitsemän henkilöä, joista neljä edustaa palveluntarjoajaa ja kolme asiakasorganisaatiota. Aineiston analyysissä on hyödynnetty sisällönanalyysiä ja teema-analyysiä, joiden avulla on tunnistettu keskeiset arvonmuodostuksen mekanismit ja osapuolten väliset vuorovaikutusprosessit. Tässä tutkimuksessa on havaittu, että palveluntarjoajan asiantuntemus, joustavuus ja proaktiivinen kehitystoiminta muodostavat arvonmuodostuksen perustan. Asiakkaan näkökulmasta keskeistä on mahdollisuus keskittyä enemmän omaan ydintoimintaansa, kun taas palveluntarjoaja huolehtii logistiikkapalvelun laadusta ja kehittämisestä yhteistyössä asiakkaan kanssa. Turvallisuuden ylläpitäminen ja palvelun jatkuva kehittäminen ovat olennaisia elementtejä, jotka tukevat pitkäaikaista yhteistyötä ja vahvistavat palvelun laatua. Tulosten perusteella arvon muodostuminen ulkoistetussa sisälogistiikassa on nähty dynaamisena ja monitoimijaisena prosessina, jossa onnistunut vuorovaikutus ja resurssien integrointi ovat keskeisiä menestystekijöitä. Arvonmuodostus ei ole yksisuuntainen siirtoprosessi, vaan yhteisluontia, jossa molemmat osapuolet tuovat omat panoksensa ja näkemyksensä palvelun kehittämiseen. Päätelmien mukaan onnistunut ulkoistettu sisälogistiikkapalvelu edellyttää palveluntarjoajalta vahvaa asiakastuntemusta, skaalautuvia ja asiakaskohtaisia ratkaisuja sekä järjestelmällistä kehitystoimintaa. Asiakkaan puolestaan tulee osallistua aktiivisesti yhteistyöhön ja kehitykseen, jotta arvon yhteistuottaminen voi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman kirjallisuuden käsityksiä arvon yhteisluonnista ja palvelullistamisen merkityksestä, mutta tuovat myös uusia näkökulmia sisälogistiikan ulkoistamisen erityispiirteisiin

Bitcoin in Balance : Reimagining Risk and Return in Diversified Multi-Asset Portfolios

This study provides a comprehensive analysis of Bitcoin’s role in diversified portfolios across the full spectrum of investor risk profiles (Conservative, Moderate, and Aggressive), over a 10-year period (2014-2024) that covers Bitcoin’s evolution from a niche asset to an institutional investment. The study addresses a significant gap in existing literature by employing a methodological framework that evaluates Bitcoin allocations (1-10%) within 150 unique quarterly rebalanced multi-asset portfolios. The asset classes of the portfolios consist of equities, bonds, and commodities. The study explores five different investment strategies, in which Bitcoin is included either evenly across all asset classes, targeted individually within each asset class sleeve, or according to a pro rata principle that is based on the original weights of the asset classes. Key metrics such as Sharpe, Sortino and Omega ratios, annualized returns, drawdowns, and volatility are analysed to assess Bitcoin's risk-return profile. The results reveal three key findings. First, empirically validated allocation thresholds are established: Conservative portfolios should limit exposure to 1–3 %, Moderate portfolios to 4–6 %, and Aggressive ones to 7–9 %. Secondly, an unexpected anomaly emerges within the Fixed Income Sleeves, where higher Bitcoin allocations significantly enhance returns. This suggests that Bitcoin may function more as a yield enhancer than a broad-based hedge (e.g., delivering annual returns of 20.8% in Medium-Risk strategies compared to 6.5% for the base portfolio at 10% BTC). Third, the diversification paradox gets resolved: while Bitcoin improves portfolio symmetry (e.g., skewness shift from -1.16 up to +0.37 in Low-Risk base portfolio), it fails to mitigate extreme tail risk (e.g., kurtosis remains elevated in most strategies and declines for some at higher Bitcoin allocations), forcing a re-evaluation of its hedging proper-ties. Overall, the findings support fully two of the study’s four original hypotheses, while partially supporting or rejecting the rest. The research shows that Bitcoin can improve portfolio outcomes, but only when integrated thoughtfully. Based on the study’s findings, it is not a passive diversifier but rather a risky high-reward satellite asset. Rather than treating Bitcoin as a universal solution or dismissing it entirely, investors and wealth managers are encouraged to approach it like any other asset class by analysing its unique characteristics and fitting it appropriately into the broader portfolio strategy.Tämä tutkimus tarjoaa kattavan analyysin Bitcoinin roolista hajautetuissa salkuissa perinteisillä sijoittajaprofiileilla (varovainen, maltillinen ja aggressiivinen) kymmenen vuoden ajalta (2014–2024), jolloin Bitcoin on kehittynyt rajatun sijoittajajoukon omaisuuserästä institutionaalisesti hyväksytyksi sijoituskohteeksi. Tutkimus täyttää merkittävän aukon aiemmassa kirjallisuudessa hyödyntämällä menetelmällistä lähestymistapaa, jossa tarkastellaan Bitcoinin vaikutusta (allokaatiopaino 1–10%) yhteensä 150:een ainutlaatuiseen, neljännesvuosittain tasapainotettuun portfolioon. Portfolioiden omaisuusluokat koostuvat osakkeista, koroista ja raaka-aineista. Tutkimuksessa tarkastellaan viittä erilaista sijoitusstrategiaa, joissa Bitcoin sisällytetään joko tasapainoisesti kaikkiin omaisuusluokkiin, kohdennetusti kuhunkin luokkaan erikseen ja pro rata -periaatteen mukaisesti omaisuusluokkien alkuperäisten painojen suhteessa. Bitcoinin riski–tuotto-profiilia arvioidaan keskeisten mittareiden avulla, joihin kuuluvat muun muassa Sharpe-, Sortino- ja Omega-suhdeluvut, vuotuiset tuotot, arvonlaskut (drawdowns) sekä volatiliteetti. Tulokset paljastavat kolme keskeistä havaintoa. Tutkimus vahvistaa empiirisesti perustellut allokaatiorajat: matalan riskin salkuissa Bitcoinin paino tulisi rajoittaa 1–3 prosenttiin, keskimääräisen riskin salkuissa 4–6 prosenttiin ja korkean riskin 7–9 prosenttiin. Toiseksi, tutkimuksessa havaitaan yllättävä poikkeama korkosalkuissa, joissa suurempi Bitcoin-allokaatio kasvattaa tuottoja merkittävästi. Tämä viittaa siihen, että Bitcoin toimii ennemminkin tuoton tehostajana kuin laaja-alaisena riskisuojana (e.g., keskiriskisissä sijoitusstrategioissa vuosituotto yltää 20,8% verrattuna tasapainotetun perussalkun 6,5%, kun Bitcoinin osuus on 10%). Kolmanneksi, tutkimus tuo ratkaisun hajautusparadoksiin: vaikka Bitcoin parantaa salkun symmetrisyyttä (e.g., vinous nousee matalan riskin tasapainotetussa strategiassa -1,16:sta +0,37:ään), se ei kuitenkaan kykene hillitsemään äärimmäistä riskiä (kurtosi pysyy korkeana suurimmassa osassa strategioita ja laskee vain joissakin korkeilla Bitcoin-painoilla), mikä edellyttää sen suojausominaisuuksien uudelleenarviointia. Tulokset tukevat vahvasti kahta tutkimuksen neljästä alkuperäisestä hypoteesista, kun taas loput saavat vain osittaista tukea tai ne hylätään. Tulokset osoittavat, että Bitcoin voi parantaa salkun suorituskykyä, mutta vain, jos se integroidaan harkiten. Tutkimuksen perusteella Bitcoin ei ole niinkään passiivinen hajauttaja, vaan riskialtis, mutta korkean tuottopotentiaalin satelliittisijoitus. Sen sijaan että Bitcoin nähtäisiin joko ihmelääkkeenä tai täysin sivuutettavana sijoituskohteena, sijoittajia ja varainhoitajia kehotetaan tarkastelemaan sitä kuten mitä tahansa muuta omaisuusluokkaa eli analysoimalla sen erityispiirteet ja sovittamalla se tarkoituksenmukaisesti osaksi laajempaa salkkustrategiaa

”Kivasti vai piikitellen” – miten brändit viestivät toisilleen sosiaalisessa mediassa? : Kuluttajien sitoutuminen brändien väliseen viestintään TikTokissa

Brändien välinen viestintä on vähän tutkittu, mutta mielenkiintoinen ja brändien hyödyntämä keino herättää kuluttajien huomio, viestiä heille brändin luonteesta sekä viihdyttää heitä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi brändien välisen viestinnän merkittävä hyöty on sen positiivinen vaikutus kuluttajien sitoutumiseen, joka taas luo brändille kilpailuetua monin keinoin. Sillä olemassa olevaa tutkimustietoa aiheesta on vain rajallisesti, osoittaa tämä tutkimus merkittävää uutuusarvoa tutkiessaan brändien välisen viestinnän ilmenemistä sekä sen kuluttajissa aikaansaamaa reagointia ja sitoutumista sosiaalisen median alusta TikTokin kontekstissa. Tutkimuksen tarkoitus on muodostaa käsitys brändien välisen viestinnän potentiaalista markkinointistrategian tukena ja kuluttajien sitouttamiskeinona. Tämä tarkoitus saavutetaan kolmen tavoitteen avulla: Tutkielman ensimmäinen tavoite on saavuttaa kirjallisuuskatsauksen keinoin ymmärrys sosiaalisen median markkinointiviestintästrategioista, brändien välisestä viestinnästä sekä kuluttajien sitoutumisesta. Toinen tavoite on ymmärtää, miten brändit viestivät keskenään TikTokissa tunnistaen, millaisia brändien välisen viestinnän tyyppejä ne toteuttavat. Lopulta kolmas tavoite on analysoida kuluttajien sitoutumista ja reaktioita brändien väliseen viestintään TikTokissa. Kyseessä on kvalitatiivinen, tarkemmin netnografinen, tutkimus ja se toteutetaan TikTokissa tarkastellen brändien julkaisuissa ja niiden kommenttikentissä ilmenevää brändien välistä viestintää. Näin ollen tutkimuksen aineisto koostuukin kuuden eri ja eri toimialoilla toimivien brändien julkaisuista. Yhteensä tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksaa TikTok-julkaisua. Tutkimus osoitti, että brändit toteuttivat TikTokissa 11:ta erilaista brändien välisen viestinnän tyyppiä. Ne viestivät toisilleen roustaten, piikitellen, neutraalisti ja dramaattisesti viestien, kehuen, kannustaen, auttaen, ystävällisesti keskustellen ja vitsaillen, jakaen omia tunteitaan sekä mainostaen itseään. Lisäksi tutkimus tunnisti kuluttajien selkeästi sitoutuvan brändien väliseen viestintään TikTokissa. Tämä sitoutuminen ja reagoiminen ilmeni tutkimuksessa 12:lla tavalla, muun muassa tykkäämällä, jatkamalla keskustelua ja osoittamalla huvittuneisuutta. Näin ollen tutkimuksen keskeinen tulos on, että brändien välisellä viestinnällä on merkittävää potentiaalia tukea brändien markkinointistrategiaa sitouttaen kuluttajia TikTokissa ja siten luoden brändeille monia hyötyjä. Lisäksi tutkimus valaisee brändien välisen viestinnän olemassaoloa ja merkitystä markkinoinnin strategisena toimena. Näiden tuloksien myötä tutkimuksen liikkeenjohdollinen suositus on hyödyntää brändien välistä viestintää osana brändin markkinointistrategiaa TikTokissa

Experimental study on the rock-breaking mechanism of annular-grooved structure and rotary direction for impregnated diamond bits

Impregnated diamond (ID) bits have been widely used for drilling superior hardness, highly abrasive or non-homogeneous rocks. A reverse rotary dual ID bit provides better drilling performance than a conventional unidirectional rotary ID bit. However, the mechanism of rock-breaking by the annular-grooved structure and reverse rotary characteristics of ID bit is still unclear. In this study, a conventional ID bit, an annular-grooved ID bit, and a dual ID bit were prepared. Drilling experiments were carried out in hard, medium-hard, and soft rocks. The size distribution and surface topography of cuttings, the microscopic morphology of the rock ridges, the rate of penetration (ROP) and mechanical specific energy of three ID bits were comparatively analyzed. The results show that the annular-grooved structure can form a rock ridge at the borehole bottom, which will be broken volumetrically. Scanning electron microscope analysis shows that the dual ID bit has an effect of micro-shear breaking in addition to grinding and micro-volume breaking of the rock, which exacerbates crack propagation. Furthermore, the shear stresses on each side of rock ridge are superimposed under reverse rotation, which accelerates the breaking of rock ridge. As the rock hardness decreases, the ROP gain of dual ID bit is more obvious. ROP of the dual ID bit for drilling granite, limestone and sandstone is 2.1, 2.7 and 5.2 times higher than those of conventional ID bit. The key findings of this work will help to real the mechanism by which the annular-grooved structure and reverse rotary characteristics of the dual ID bit are responsible for improving rock-breaking efficiency.©2025 Elsevier. This manuscript version is made available under the Creative Commons Attribution–NonCommercial–NoDerivatives 4.0 International (CC BY–NC–ND 4.0) license, https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed