ESKO Siili –ryhmien vaikuttavuus esikouluikäisten lasten lukivalmiuksien kehitykseen

Lukivaikeudet ovat ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen oppimisessa ja hallinnassa ja ne vaikuttavat laajasti lapsen kaikkeen oppimiseen. Usein lukivaikeuksien taustalla ovat ongelmat lukivalmiuksissa, eli lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen kannalta tärkeissä taidoissa. Tampereen kaupungissa toteutetussa lukivalmiusinterventiossa, ESKO Siili -ryhmissä, tuettiin esikouluikäisiä lapsia, jotka tarvitsivat lukivalmiuksiensa vahvistamista. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ESKO Siili -ryhmien vaikuttavuutta lasten lukivalmiustaitojen kehitykseen erityisesti kirjaintuntemuksen ja fonologisten taitojen osalta. Tutkimukseen osallistui 147 tamperelaista esikouluikäistä lasta. Lapset arvioitiin Lukiva-arviointimenetelmällä, jonka perusteella 92 lasta osallistui lukivalmiuksia vahvistaviin ryhmiin. Ryhmiä toteutettiin kahtena ajankohtana esikouluvuoden keväällä. Alkukeväästä ryhmiin osallistuneista lapsista muodostettiin interventioryhmä A ja loppukeväästä ryhmiin osallistuneista lapsista odottava vertailuryhmä B. 55 lasta muodosti lukivalmiuksiltaan tavanomaisesti kehittyvien vertailuryhmän C. Ryhmien keskeisinä tavoitteina oli lukemisen taustavalmiuksien vahvistaminen ja motivaation herättäminen kirjaimiin ja lukemiseen. Ryhmien sisällön ja toteutuksen olivat suunnitelleet yhteistyössä Tampereen kaupungin lasten neuropsykologi ja Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen erityisopettajat. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat ohjasivat ryhmiä. Tutkimukseen osallistuneiden lasten lukivalmiustaitojen kehittymistä arvioitiin esikouluvuoden aikana kolme kertaa Lukivan kirjaintuntemustehtävällä sekä Sanat Paloiksi –arviointimenetelmällä, jolla arvioitiin lapsen taitoja fonologisen prosessoinnin eri osa-alueilla. Tutkimuksessa todettiin lasten hyötyneen lukivalmiusinterventioryhmiin osallistumisesta. Lasten kirjaintuntemus kehittyi intervention aikana nopeammin verrattuna toisena ajankohtana toteutettuun interventioryhmään, sekä tavanomaisesti kehittyvien lasten vertailuryhmään. Myös fonologisissa taidoissa oli nähtävissä edistymistä intervention aikana. Tämän tutkimuksen perusteella lapset, joiden lukivalmiustaidoissa esikouluiässä on havaittavissa pulmia, hyötyvät järjestelmällisestä lukivalmiustaitojen harjoittelemisesta ESKO Siili -ryhmissä

Euroopan unionin IATE-termitietokannan käytettävyys ranskalaisen hallinnollisen tekstin suomentamisessa

Tutkimuksessa tarkastellaan IATE-termitietokannan käytettävyyttä tilanteessa, jossa Euroopan unionissa toimielinten ulkopuolella tuotettua tekstiä käännetään ranskasta suomeksi. IATE on Euroopan unionin toimielinten ylläpitämä termitietokanta, jonka tavoitteena on yhtenäistää Europan unionissa tuotettujen tekstien terminologiaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, millaisia käytettävyysongelmia IATEn käyttöön voi liittyä, kun käännetään muuta kuin EU:n tarpeeseen tuotettua tekstiä. Tarkoituksena on myös tuoda esiin niitä asioita, jotka toimivat hyvin, ja selvittää, minkälaisissa tilanteissa termitietokantaa kannattaa hyödyntää ranskankielisen hallinnollisen tekstin suomentamiseen. Tutkimusaiheessa yhdistyvät käännöstiede, terminologia, sanastotyö sekä käytettävyystutkimus. Käännöstieteestä sovelletaan käyttäjäkeskeisen kääntämisen mallia, jonka avulla voidaan tarkastella niin tekstin kuin käännösprosessissa käytettyjen apuvälineiden, kuten termitietokannan, käytettävyyttä. Terminologian teoria ja menetelmät toimivat luonnollisena osana termitietokannan ja sen käytettävyyden tarkastelua. Sanastotyön menetelmiin tutustumisen avulla on mahdollista ymmärtää, miten IATE- termitietokanta eroaa lukuisista muista erityisalojen sanastoista. Tutkimuksen aineisto puolestaan on kerätty käytettävyystutkimuksen menetelmien avulla. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä IATE-termitietokannasta julkaistiin vuonna 2018 uusi versio, jonka kohderyhmään kuuluvat EU-kääntäjien lisäksi myös suuri yleisö. Tutkimuksen hypoteesina on, ettei IATE yksinään riitä kääntämisen apuvälineeksi. Lisäksi arvellaan, että IATEn käyttöön tottuneet käyttäjät kokevat käytön miellyttävämmäksi kuin ne käyttäjät, joilla ei ole aiempaa kokemusta IATEn käytöstä. Tutkimuksen menetelminä toimivat käytettävyystestaus, ääneenajattelu ja kyselytutkimus. Käytettävyystestiin osallistuneet opiskelijat käänsivät parityönä ranskalaisen hallinnollisen tekstin IATEn avulla ranskasta suomeksi. Testitilanne nauhoitettiin ja parien väliset keskustelut toimivat ääneenajattelun aineistona. Testien jälkeen osallistujat täyttivät kyselyn. Käytettävyystestejä järjestettiin kolme ja ne toteutettiin syksyllä 2019. Tutkimuksessa käy ilmi, että IATE on termitietokantana erittäin kattava, ja se sisältää runsaasti termejä erityisesti lainsäädännöllisten tekstien tarpeisiin. Merkittävimmät IATEn käytön ongelmat liittyvät käytön opittavuuteen ja käyttäjäkokemukseen. IATEn erityispiirteet ja poikkeavuus muista termitietokannoista aiheuttivat kaikille käyttäjille haasteita riippumatta heidän aiemmasta käyttökokemuksestaan. Käyttäjäkokemusta heikensi merkittävästi myös IATEssa havaittu häly, joka teki termitietokannan käytöstä hidasta ja työlästä. Jatkotutkimuksessa voitaisiin esimerkiksi kartoittaa tekijöitä, joiden avulla erityisesti noviisikäyttäjien käyttäjäkokemusta voitaisiin parantaa. Näin julkisin varoin toteutetusta hankkeesta saataisiinentistä enemmän hyötyä mahdollisesti jopa koko Euroopan unionin tasolla

Palveleva johtajuus seurakunnassa

Palveleva johtajuus on johtamistyyli, joka alkaa henkilön luonnollisella tarpeella palvella muita. Tämä palvelemisen tarve yhdistyy johtamismotivaatioon. Palvelevan johtajuuden keskeinen ominaisuus on johtajan oman edun tavoittelun ulkopuolelle siirtyminen ja alaisten tarpeista huolehtiminen. Palveleva johtajuus on ajankohtainen johtamistyyli, joka vastaa yhä lisääntyvään eettisten ja ihmislähtöisten johtamistyylien tarpeeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten palveleva johtajuus ilmenee seurakunnan johtamisessa. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan palvelevasta johtajuudesta aiemmin tehtyä tutkimusta sekä palvelevan johtajuuden hyötyjä organisaatiolle. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään myös palvelevan johtajuuden toteuttamisen viitekehys organisaatioiden käyttöön. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tarkastellaan Kangasalan evankelis-luterilaisen seurakunnan työntekijöiden kokemuksia esimiestensä johtamiskäyttäytymisestä. Yhdistämällä palvelevan johtajuuden teoria ja empiirinen aineisto tutkitaan, miten palveleva johtajuus ilmenee seurakunnan johtamisessa. Johtamista seurakunnassa tarkastellaan tässä tutkimuksessa sekä lähiesimiesten että ylimpien esimiesten tasolla. Empiiristä osiota varten haastateltiin kahdeksaa Kangasalan evankelis-luterilaisen seurakunnan työntekijää vaihtelevilta työaloilta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina yksin, pareittain tai ryhmässä, kasvotusten tai sähköpostitse. Empiirinen aineisto on analysoitu käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysia, ja analysoinnissa on käytetty apuna van Dierendonckin ja Nuijtenin (2011), van Dierendonckin (2011) ja Coetzerin, Bussinin ja Geldenhuysin (2017) kehittelemien mallien pohjalta johdettua teoreettista viitekehystä palvelevan johtajuuden piirteistä. Analysoinnissa käytetyn palvelevan johtajuuden piirremallin ulottuvuudet ovat valtaistaminen, kehittäminen ja suhteiden rakentaminen; nöyryys, aitous, epäitsekkyys, hoitaminen ja vastuullistaminen; hyväksyntä ihmissuhteissa, myötätunto ja kuunteleminen; ja rohkeus, rehellisyys, suunnan tarjoaminen ja vakuuttava visio. Tämän tutkimuksen mukaan Kangasalan seurakunnan työntekijät ovat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä esimiestensä johtamiskäyttäytymiseen. Tekijät, joihin työntekijät ovat erityisen tyytyväisiä, ovat esimiesten osoittama luottamus työntekijöitä kohtaan, työnteon vapaus, esimiesten tasapuolisuus ja työntekijöiden auttaminen. Keskeisimpänä kehittämistarpeena seurakunnan johtamisessa työntekijät kokevat työtehtävien ja työntekijöiden yhtäläisen arvostamisen. Myös palveleva johtajuus toteutuu seurakunnan johtamisessa tämän tutkimuksen mukaan hyvin. Jokaisesta empiirisen aineiston analysoinnissa käytetyn palvelevan johtajuuden piirremallin ulottuvuudesta on havaittavissa runsaasti piirteitä seurakunnan johtamisessa. Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty yhdestä evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. Tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia seurakuntia

Ukki on ollut elämäni suurin tukipilari: Tutkimus isovanhempien merkityksestä nuoren elämänkulussa

Tutkimuksessa tarkastellaan 20‒29-vuotiaiden nuorten aikuisten kokemuksia heidän isovanhemmistaan ja sitä, mikä merkitys isovanhemmilla on ollut nuoren elämänkulussa. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia merkityksiä isovanhemmilla on ollut nuoren valintoihin, jotka vaikuttavat nuoren elämänkulkuun. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka muotoutuivat haastattelujen aikana tarinnalliseen muotoon. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina toimivat nuoruus elämänvaiheena, kokemuksellisuus, ylisukupolvisuus, perhesuhteet, sukupolvien välinen vuorovaikutus sekä elämänkulku. Elämänkulkua tarkastellaan Daniel J. Levinsonin elämänkulkuteorian kautta. Levinsonin teoria perustuu elämänkulun vaiheisiin ja siirtymiin. Elämänkulku koostuu suhteista, joita henkilöllä on eri asioihin ja henkilöihin elämänsä aikana. Tässä tutkimuksessa sukupolvet ovat nuori (lastenlapsi) ja isovanhemmat. Tutkimusanalyysi on narratiivinen. Jokaisella tutkimukseen osallistuneella neljällä nuorella aikuisella on neljä isovanhempaa. Tutkimukseen ei haastateltu isovanhempia. Tutkimukseen osallistuneet kuvaavat omaa suhdettaan isovanhempiinsa. Tutkimuksessa haluttiin tuoda esiin nuorten aikuisten omaa ääntä, joten heidän kertomuksensa on säilytetty kokonaisina tarinoina. Tarinoista on koostettu neljä ydintarinaa isovanhemmuudesta, jotta tarinat näyttäytyvät johdonmukaisina ja kronologisina kokonaisuuksina. Tarinoista on nostettu laajempaan keskusteluun keskeisimmät ulottuvuudet, joita luetaan temaattisesti. Tutkimushavaintona on, että isovanhemmilla on merkitystä nuoren elämänkulkuun, kuten opiskelualan valintaan, harrastukseen, perinteiden jatkuvuuteen sekä nuoren arvomaailman rakentumiseen. Isovanhemmilla on tutkimuksen perusteella ollut merkitystä myös nuoren turvalliseen kasvuympäristöön. Lisäksi menneisyydessä tapahtuneet merkitykselliset asiat ovat vahvasti läsnä myös nykyisyydessä. Nuoret tuntevat suurta kiitollisuutta isovanhempiaan kohtaan, olipa suhde isovanhempaan kuinka haasteellinen tahansa. Voidaan todeta, että nuorten suhteet isovanhempiin voivat olla nuoren elämänkulkua tukevia tai uhkaavia, mutta eivät koskaan vähämerkityksellisiä. Tutkimushavainnot inspiroivat jatkotutkimusideoita. Pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollista saada tietoa isovanhempien ja nuorten suhteiden kehittymisestä sekä suhteen merkityksestä elämänkulussa pitkällä aikavälillä