Web of gamble: A social psychological perspective on youth gambling and virtual communities

Internet ja sosiaalinen media ovat laajentaneet rahapelaamisen ilmenemismuotoja ja rahapelimahdollisuuksia. Kehityksen myötä rahapelaamisesta on tullut globaalisti yleistä, ja etenkin nuorten rahapeliongelmat ovat kasvussa. Erilaiset netti- ja videopelit sisältävät yhä enemmän maksullisia ja rahapelien kaltaisia ominaisuuksia, mikä hälventää rajaa rahapelaamisen (gambling) ja digipelaamisen (gaming) välillä ja altistaa nuoria rahapelien toimintamalleille. Varsinaisten pelien lisäksi Internet tarjoaa monenlaisia pelaamisen ympärille keskittyneitä verkkoyhteisöjä, niin pelien sisällä kuin niiden ulkopuolella. Nuoret ovat erityisen aktiivisia pelaajia ja identifioituvat vahvasti erilaisiin verkkoyhteisöihin. Verkkoyhteisöjen havaitut sosiaaliset normit voivat vaikuttaa rahapeliasenteisiin ja -käyttäytymiseen. Tässä sosiaalipsykologian väitöskirjassa tutkittiin rahapeliaiheisten verkkoyhteisöjen ja sosiaalisen median merkitystä rahapelaamisessa. Väitöskirjassa tarkastellaan myös rahankäyttöä sisältävää digipelaamista sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa. Väitöskirja tarjoaa sosiaalipsykologisen lähestymistavan nuorten rahapelaamisen tutkimiseen tarkastelemalla verkkoyhteisöjen ja muiden sosiaalisten tekijöiden merkitystä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Aineistona on käytetty 15–25-vuotiailta nuorilta ja nuorilta aikuisilta kerättyjä kyselyaineistoja Suomesta (N = 1200), Yhdysvalloista (N = 1212), Etelä Koreasta (N = 1192) ja Espanjasta (N = 1212). Kyselyaineistojen avulla selvitettiin rahapeliyhteisöjen käyttöön ja sosiaalisen median rahapelisisältöihin suhtautumiseen yhteydessä olevia tekijöitä nuorilla. Lisäksi väitöskirjan aineistona on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausaineistoa sen selvittämiseksi, mitä aiemman tutkimuksen valossa tiedetään rahapeliaiheisten verkkoyhteisöjen merkityksestä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa. Tulokset osoittavat, että rahapeliyhteisöjen käyttö on yhteydessä rahapeliongelmiin. Myös joitakin maakohtaisia eroja löytyi, esimerkiksi koetun yksinäisyyden merkityksessä yhteisöjen käytössä. Rahapeliaiheiset verkkoyhteisöt palvelevat erilaisia tarkoituksia rahapelaamisessa. Osa yhteisöistä keskittyy suoremmin pelaamiseen liittyviin motiiveihin kuten pelivinkkien jakamiseen, kun taas osa yhteisöistä on keskittynyt peliongelmiin ja niistä paranemiseen. Yhteisöjen normeista riippuen rahapeliyhteisöt voivat normalisoida joko ylenpalttista tai maltillista rahapelaamista. Digitaalisissa peleissä pelien sisäinen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus ovat keskeinen osa pelikokemusta. Tulosten perusteella voimakas identifioituminen peliyhteisöön sekä yhteisön sosiaaliset normit ja sosiaalinen vaikutus voivat lisätä riskiä ylenpalttiseen rahapelaamiseen ja digipelien sisäisiin ostoihin. Lisäksi havaitut positiiviset reaktiot sosiaalisessa mediassa jaettuun rahapelisisältöön lisäävät todennäköisyyttä kiinnostua sisällöstä. Väitöskirjan tulokset korostavat sosiaalisen median ja verkon ryhmäprosessien riskejä rahapelisisältöjen kohtaamisessa ja rahapelaamisen normalisoitumisessa. Tulokset tuottavat ajankohtaista tietoa ja käytännön suosituksia pelaajille, pelaajien vanhemmille sekä terveydenhuollon ammattilaisille rahapeliongelmiin liittyvien interventioiden tueksi.The Internet and social media have facilitated gambling opportunities, and gambling content has become highly visible in an online context. Gambling has gained popularity worldwide, and youth problem gambling in particular is an increasing concern. Digital games increasingly include monetary gambling-like features such as microtransactions and loot boxes, blurring the line between gambling and gaming and exposing young players to mechanisms of gambling. The Internet also provides social platforms for gamblers and gamers to interact and connect, both inside and outside a game. As active online users, youth actively engage in different online games and utilize virtual communities to interact around shared interests. Virtual communities may shape gambling attitudes and behavior through social norms and peer influence. In this doctoral dissertation of social psychology, it was examined what is the role of virtual communities and social media behavior in gambling and gambling-like intentions and behaviors. Gambling-like mechanisms in digital games are scrutinized, as well as differences and similarities in the social aspects of gambling and monetary gaming. This dissertation provides a social psychological perspective on youth gambling and gaming by examining the role of virtual communities and the underlying social factors in such behaviors. This dissertation consists of four separate studies. Cross-national survey data of 15- to 25-year-old respondents from four countries were used: Finland (N = 1,200), the United States (N = 1,212), South Korea (N = 1,192) and Spain (N = 1,212). Survey data were used to examine factors associated with online gambling community participation and interest toward online gambling content among youth. Systematic literature data were used to widen the scope of gambling in the dissertation by exploring and comparing the role of virtual communities in gambling and monetary gaming behaviors. According to the results, participation in virtual gambling communities such as discussion forums is associated with gambling problems, posing a potential risk for excessive gambling. Some country differences were found in underlying factors, such as sense of loneliness, in active online gambling community participation. Gambling communities differ in their stance on gambling. Some communities are related to gambling strategies and tips, while others focus on problem gambling recovery and harms caused by gambling. Thus, depending on the community norms, gambling communities may normalize excessive or moderate forms of gambling. In digital games, a community aspect is often inherently embedded inside the game. Further, there is strong evidence that the social aspect of game communities can motivate ingame purchase intentions and gaming continuation, posing a potential risk for excessive money consumption. The results suggest that strong attachment to a virtual community, together with perceived group norms and mechanisms of social influence, are risk factors to excessive gambling behavior, attitudes and purchase intentions. Moreover, gambling content that is approved by peers in social media is likely to make the content appear more interesting and increase the likelihood to act on such content. The results emphasize the risky nature of social media and emerging group processes in online gambling exposure and normalization of gambling. The findings provide topical knowledge and practical implications for players, parents and health care professionals to help reduce excessive gambling and game-related purchase behaviors

Taste of Nordic forests: Analysis of the taste of mushrooms and taste modification properties of nanocellulose

Makuyhdisteiden pitoisuuksien ja niiden vuorovaikutuksien tutkiminen on tärkeä osa ruokatutkimusta. Koska ruoka on matriisina monimutkainen ja ihmisen aistimukset yksilöllisiä, ei yksittäisten yhdisteiden pitoisuuksien perusteella voida kuitenkaan muodostaa kokonaiskuvaa aistimuksesta. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kahden erilaisen matriisin makuun vaikuttavia tekijöitä erityisesti instrumentaalisilla, mutta myös aistinvaraisilla menetelmillä. Ensimmäisessä osassa tutkittiin sienten makua osana laajempaa suomalaisten sienten kokonaisflavoria ja miellyttävyyttä tutkivaa kokonaisuutta. Vapaiden aminohappojen sekä nukleotidien/nukleosidien pitoisuudet yhdistettiin sokereiden, sokerialkoholien- ja orgaanisten happojen pitoisuuksiin sekä aistinvaraisen arvioinnin tuloksiin tilastoanalyysin avulla. Toisessa osassa tutkittiin nanofibrilloidun selluloosan vaikutusta ruoan makuun. Tarkoituksena oli arvioida, voitaisiinko nanoselluloosaa käyttää ruokasovelluksissa erityisesti ruoan karvauden vaimentamiseen. Makuyhdisteiden sitoutumista nanoselluloosamatriisiin tutkittiin instrumentaalisesti työssä kehitetyllä fluoresoivan merkkiaineen korvautumismenetelmällä sekä aistinvaraisella analyysillä. Työssä kehitettiin uusia kemiallisia menetelmiä sekä vapaiden aminohappojen ja nukleotidien/nukleosidien analysoimiseen sienissä, että nanoselluloosan ja makuyhdisteiden välisten vuorovaikutuksien arvioimiseen. Tulokset osoittavat, että sienten umamimakuun eivät vaikuta ainoastaan umamiaminohapot eivätkä makeuteen sokerit, vaan niiden lisäksi umaminukleotidit ja umamiyhdisteiden kokonaispitoisuus korreloivat umamin ja sokeri/happo-suhde makeuden aistimuksen kanssa. Instrumentaalisissa analyyseissa korkein sitoutumisvakio löydettiin karvaalta maistuvan kiniinin ja nanoselluloosan väliltä, kun taas sakkaroosi, glutamiinihappo ja aspartaami eivät sitoutuneet, minkä vuoksi nanoselluloosan oletettiin voivan toimia maunmuokkaajana elintarvikkeissa. Aistinvaraisissa analyyseissa nanoselluloosa kuitenkin osoittautui saman tasoiseksi tai huonommaksi maunmuokkaajaksi kuin referenssinä käytetty karboksimetyyliselluloosa. Väitöskirja osoittaa siis osaltaan makuaistimuksen monimutkaisuuden. Instrumentaalisten tutkimusten avulla saadaan suuntaviivoja aistinvaraisiin tutkimuksiin, mutta yksittäisten yhdisteiden tai yhdisteryhmien pitoisuuksien avulla ei voida tehdä johtopäätöksiä ruoan kokonaisaistimuksesta.The assessment of taste eliciting compound concentrations and interactions is a vital part of food sciences. Even though many interactions are known and widely studied, both the complexity of food and the unique nature of human taste perceptions make it more difficult to draw conclusions about the impact of these interactions on actual perception solely based on instrumental studies. In this thesis, the taste properties of two different matrices were studied with sensory and instrumental methods, the emphasis being on instrumental analysis. First, the taste of mushrooms was analyzed as a part of a larger research entity on the total flavor and hedonic liking of the Nordic mushrooms. Simultaneously, free amino acid and nucleotide/nucleoside contents of mushrooms were analyzed and combined with results from sensory analysis and data of sugar, sugar alcohol and organic acid composition. Secondly, to learn about possibilities to utilize nanocellulose in food applications, particularly in bitterness modification, the impact of nanofibrillar cellulose on selected taste compounds was analyzed with a novel high-throughput method based on fluorescent indicator displacement and further, with sensory methods. In this thesis, new methods were developed to analyze the free amino acid and nucleotide/nucleoside contents in mushrooms and the binding strengths between nanocellulose and taste compounds. These results were compared with the results from sensory evaluations. According to the statistical analysis, umami taste of mushrooms was not correlated primarily with glutamic acid or sweetness with total sugar contents, but they correlated better with umami enhancing nucleotides/EUC values and with the sugar-acid ratio, respectively. Further, relatively high binding was found particularly between nanofibrillar cellulose and bitter tasting quinine while compounds like sucrose, glutamic acid or aspartame showed no binding letting us to believe that nanocellulose could have ability to suppress bitterness. However, according to sensory studies, the taste modification ability of nanocellulose was on the same level or poorer as with carboxymethyl cellulose that was used as a reference. Both research entities emphasize the complexity of the taste perception. Even though instrumental methods provide valuable guidelines to be followed, particularly when studying novel materials, such as nanocellulose in this dissertation, the effect of chemical composition on taste is difficult to predict without sensory evaluations

Rikollisen oikeus turvapaikkaan

Oikeus elämään on yksi perustavanlaatuisimmista ihmisoikeuksista ja oikeus hakea turvapaikkaa on yksi väline, joka auttaa takaamaan tämän oikeuden. Vuonna 2015 pakolaiskriisissä Suomeen saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa, mikä oli moninkertaisesti enemmän kuin edellisvuosina. Sen seurauksena yhtenä lieveilmiönä ovat tulleet esiin turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset, niin Suomessa kuin lähtömaassa tehdyt. Ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin on kiinnitetty huomiota yleisessä keskustelussa ja ulkomaalaislain sisältöön on tehty useita muutoksia sen jälkeen. Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään perusteet kansainvälisen suojelun perusteella myönnettäviin oleskelulupiin sekä tutkitaan rikollisuuden vaikutusta turvapaikkaprosessiin sen eri vaiheissa. Tutkielmassa pureudutaan turvapaikkaprosessia koskevaan lainsäädäntöön ja systematisoidaan oikeuden sisältöä käyttäen lainopillista tutkimusmetodia. Oikeus hakea turvapaikkaa on taattu useissa eri kansainvälisissä sopimuksissa sekä kansallisesti Suomen perustuslaissa ja ulkomaalaislaissa. Lisäksi aineistoon kuuluu lainvalmisteluaineisto tiettyjen ulkomaalaislakiin liittyvien muutosten osalta. Tutkielmassa paneudutaan näiden edellä mainittujen dokumenttien sisältöön sekä tarkastellaan aihetta oikeustapausten näkökulmasta konkreettisten esimerkkien saamiseksi. Suomessa ulkomaalainen on normaalissa rikosoikeudellisessa vastuussa itsestään ja varsinaisen rangaistuksen lisäksi karkottaminen on mahdollinen lisäseuraamus. Esimerkiksi Suomen ulkomaalaislaissa sallitaan palauttaminen verrattain pienistä rikoksista. YK on määritellyt eräänlaisia poissulkemislausekkeita, joiden täyttyessä kansainvälinen suojelu voidaan evätä. Mikäli turvapaikanhakija on tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, törkeän (muun kuin poliittisen) rikoksen tai YK:n vastaisen teon, voidaan hänet sulkea suojelun ulkopuolelle. Suojelun poissulkeminen voi tulla kyseeseen, mikäli ulkomaalainen on syyllistynyt rikokseen. Kaikesta huolimatta kansainväliset asiakirjat sisältävät yhden ehdottoman kiellon tai periaatteen, joka tunnetaan nimellä palautuskielto eli non-refoulement. Palautuskiellon mukaan ketään ei saa palauttaa eli käännyttää tai karkottaa henkilö toiselle alueelle kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Palautuskielto voidaan nähdä siis eräänlaisena pakolaisen viimeisenä turvana, joka estää karkottamisen silloin, kun pelko on hyvin perusteltua. Turvapaikka-asioiden käsittely on relevanttia ulkomaalaisten oikeusturvan takaamiseksi ja siten voidaan taata ihmiselle mahdollisuus hakea suojaa ja turvaa hätätilanteessa

Sahelia rakentamassa: Tutkielma Sahelin alueesta Euroopan unionin geopoliittisena kertomuksena

Tämän pro gradu -työn tutkimustehtävänä on perehtyä siihen, millaisena geopoliittisena kertomuksena Euroopan unioni esittää Sahelin alueen. Työn rajaus EU:n Sahel-kerronnassa on asetettu kuvauksiin, jotka käsittelevät terrorismia sekä muuttoliikkeitä vuosina 2014-2018. Tutkielman teemoina toimivat terrorismi sekä muuttoliike valikoituivat Sahel-kuvauksen rajauksiksi tutkimuskirjallisuuden havaintojen pohjalta. Euroopan unionin on esitetty tukevan Sahelin alueen turvallisuustilannetta pitkäaikaisten kehitystavoitteiden edistämisen edellä ja syynä tilanteeseen on arvioitu olevan unionin omat intressit, jotka liittyvät erityisesti terrorismin torjuntaan sekä siirtolaisuuden hallintaan. Ilmiöt ovat vaikuttaneet muun muassa Euroopan unionin tehostettuun ulkorajojen valvontaan sekä yleisesti unionin ja Sahelin välisten suhteiden tiivistymiseen. Työn tutkimuskysymyksiä ovat, millaisena geopoliittisena kertomuksena Euroopan unioni esittää Sahelin alueen terrorismin ja muuttoliikkeiden näkökulmasta sekä miten EU asemoi itsensä Saheliin nähden aluetta koskevassa geopoliittisessa kerronnassaan. Työn teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii kriittisen geopolitiikan koulukunta. Tutkielma nojaa erityisesti jälkistrukturalistiseen kriittiseen geopolitiikkaan, joka tähtää maantieteellisten olettamusten purkamiseen, dekonstruktioon. Työn tutkimuskohteena olevat Sahelin alueen kuvaukset ymmärretään kriittisen geopolitiikan mukaisesti vallankäyttäjien tuottamina narratiiveina, joita he hyödyntävät selittääkseen kansainvälistä politiikkaa tietynlaisten ihmisten, tapahtumien ja paikkojen tilana. Unionin muodostamaa Sahel-narratiivia tutkitaan geopoliittisella tulkintakehyksellä, joka metodina kiinnittää huomiota siihen, miten kansainvälisiä kriisejä kuvataan ulkopoliittisessa puheessa. Tutkielmassa Euroopan unionin Sahel-narratiivia tarkastellaan tulkintakehyksen muodostavilla osakysymyksillä, jotka auttavat hahmottamaan sitä, millaisena kriisinä Sahelin alueen terrorismi ja muuttoliike esitetään sekä missä kriisien katsotaan sijaitsevan. Lisäksi kysymyspatteriston avulla perehdytään kriisien syihin ja osapuoliin. Lopuksi tarkastellaan myös sitä, millaisia panoksia EU esittää Sahelin alueeseen liittyvän terrorismin ja muuttoliikkeiden osalta. Työn aineisto koostuu unionin Sahel-strategiasta ja sen toimeenpanoon keskittyvästä toimintasuunnitelmasta, entisen korkea edustaja Federica Mogherinin puheista ja kannanotoista, Euroopan unionin neuvoston Sahel-päätöslauselmista, EU-toimielinten tiedotteista sekä unionin Sahel-erityisedustaja Angel Losadan haastatteluista. Osakysymyksiä läpileikkaavana tuloksena käy ilmi, että Euroopan unioni kehystää Sahelin aluetta kumppanuutta korostavilla, ja siten siis toiseuden vastakkaisilla kuvauksilla, jotka pätevät niin terrorismiin kuin muuttoliikkeisiin. Ne esitetään paikallisina ja alueellisina ongelmina sekä kansainvälisinä haasteina, jotka yhdistävät unionin ja Sahelin. Kansainvälisen tason kuvauksissa ilmiöitä kehystetään myös jaettuina uhkina, joihin liittyvää geopoliittista kerrontaa tutkimuskirjallisuuden sekä kriittisen geopolitiikan teorian valossa voi pitää Euroopan unionin perusteluna Sahelissa käynnistetyille turvallisuustoimille, kuten esimerkiksi alueella perustetuille G5 Sahel -iskujoukoille. Aiheen tutkimuskirjallisuudessa korostetaan kuitenkin sitä, että läntisten toimijoiden käyttämä Sahel-narratiivi tulisi purkaa kohti kuvauksia, jotka antaisivat painoarvoa ilmiöiden paikallisille ja alueellisille vaikutuksille. Perusteluna tälle on pidetty muun muassa sitä, että terroristit hyötyvät narratiiveista, jotka korostavat terrorismin globaalia luonnetta. Kehystyksestä on keskusteltu myös siitä näkökulmasta, että epäsäännöllisten muuttoliikkeiden esittäminen kansainvälisenä uhkana olisi eduksi Euroopassakin esiintyvän kansallismielisen ajattelun voimistumiselle

Pilkun käytön norminmukaisuus Yleisradion ja Helsingin Sanomien verkkouutisoinnissa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan pilkun käytön norminmukaisuutta Yleisradion (Yle Uutiset) ja Helsingin Sanomien (HS) verkkouutisoinnissa. Yle Uutisten ja HS:n verkkosivustot kuuluvat kävijämääräl-tään suurimpiin suomalaisiin verkkosivustoihin. Silti niitä on tutkittu oikeinkirjoituksen näkökulmasta hyvin vähän. Yksinomaan pilkun käyttöön keskittyvää perusteellista tutkimusta niistä ei ole tehty lainkaan. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Kuinka paljon norminvastaista pilkun käyttöä esiintyy Yleisradion ja HS:n verkkosivustoilla julkaistuissa jutuissa? Minkälaisia nämä norminvastaisuudet ovat? Pilkun käytön norminmukaisuutta tutkitaan vertaamalla Yle Uutisten ja HS:n pilkun käyttöä Kielitoimiston ohjeisiin. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat yleiskieli ja kielellinen normi. Yleiskieli on normitettu kieli-muoto, joka ei sisällä alueellista vaihtelua. Kielellisellä normilla tarkoitetaan kielenhuollon kontekstissa yleiskieltä koskevia ohjailevia normeja, jotka on kirjattu esimerkiksi kielioppeihin ja kielioppaisiin. Tutkielman aineistona on noin 60 000 sanan laajuinen juttujen kokonaisuus sekä Yle Uutisten että HS:n verkkosivuilta. Kaikkiaan aineiston laajuus on siis noin 120 000 sanaa. Aineisto on kerätty maaliskuussa ja huhtikuussa 2019. Jutuissa havaitut norminvastaisen pilkun käytön tapaukset eli pilkkuvirheet on las-kettu ja luokiteltu virhetyypeittäin. Kutakin virhetyyppiä edustavien tapausten lukumäärä on suhteutettu aineiston sanamäärään ja aineiston kaikkien pilkkuvirheiden lukumäärään. Yle- ja HS-aineistoja on tarkas-teltu sekä erikseen että yhtenä kokonaisuutena. Selvästi yleisin pilkkuvirhe sekä Yle että HS-aineistossa oli ylimääräisen pilkun merkitseminen rinnasteis-ten itsenäisten päälauseiden rajalle. Yle-aineistossa tämä virhetyyppi edusti noin puolta ja HS-aineistossa noin kolmasosaa kaikista tapauksista. Valtaosassa lauseita yhdistämässä oli rinnastuskonjunktio ja. Yle-aineistossa erilaisia pilkkuvirheitä oli kaikkiaan peräti 70 prosenttia enemmän kuin HS-aineistossa. Tutkielmassa havaitaan, että ammattikirjoittajillakin on melkoista horjuvuutta pilkunkäytön normien hallin-nassa. Puolen vuosisadan taakse ulottuvan aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että huomattava osa äidinkielisistä kirjoittajista ei vuosikymmenestä toiseen ole osannut noudattaa suomen pilkkusääntöjä kunnolla. Yleensä kielellisen normin muuttamista on alettu harkita, kun normi ja todellinen kielenkäyttö ovat etääntyneet liiaksi toisistaan. Kielenhuoltopiireissä olisi syytä keskustella siitä, ovatko nykyiset pilk-kusäännöt täysin ajan tasalla

Algorithmic Decision-making, Discrimination and Disrespect: An Ethical Inquiry

The increasing use of algorithmic decision-making systems has raised significant legal and ethical concerns in several contexts of application, such as hiring, policing and sentencing. A range of literature in AI ethics shows how predictions and decisions generated on the basis of patterns in historic data may lead to discrimination against different demographic groups – those that are legally protected and/or are in positions of vulnerability, in particular. Both in the literature and public discourse, objectionable algorithmic discrimination is commonly identified as involving discriminatory intent, use of sensitive or inaccurate information data in decision-making, or as involving unintentional reproduction of systemic inequality. Some claim that algorithmic discrimination is inherently objectifying, unfair, and others find issue in the use of statistical evidence in high-stakes decision-making altogether. As is exemplified by this list of claims, the discourse exhibits considerable discrepancies regarding two questions: (i) how does discrimination arise in the development and use of algorithmic decision-making systems and (ii) what makes a given instance of algorithmic discrimination impermissible? Notably, the discussion around biased algorithms seems to have inherited conceptual problems that have long characterized the discussion on discrimination in legal and moral theory. This study approaches the phenomenon of algorithmic discrimination from the point of view of ethics of discrimination. Through exploring Benjamin Eidelson’s pluralistic, disrespect-based theory of discrimination, in particular, this study argues that while some instances may be wrong due to the issues with accuracy, unfairness, and algorithmic bias, the wrongness of algorithmic discrimination cannot be exhaustively explained by reference to these issues alone. This study suggests that some prevalent issues with discrimination in algorithmic decision-making can be traced to distinct choices and processes pertaining to the design, development and human-controlled use of algorithmic systems. However, as machine learning algorithms perform statistical discrimination by default, biased design choices and issues with “human-in-the-loop” enactment of algorithmic outputs cannot offer the full picture as to why algorithmic decision-making may have a morally objectionable disparate impact on different demographic groups. Applying Eidelson’s account – albeit with minor modifications – the wrongness of algorithmic discrimination can be explained by reference to the harm it produces, the demeaning social meaning it expresses, and the disrespectful social conduct it sustains and exacerbates by reinforcing stigma. Depending on context, algorithmic discrimination may produce significant individual and societal harms as well as reproduce patterns of behavior that go against the moral requirement that we treat each other both as moral equals and as autonomous individuals. The account also explains why formally similar but idiosyncratic instances of algorithmic discrimination which result in disadvantage for groups that are not specified by socially salient traits, such as gender, may not be morally objectionable. A possible problem with this account stems from lack of transparency in algorithmic decision-making: in constrained cases, algorithmic discrimination may be morally neutral if it is conducted in secret. While this conclusion is striking, the account is both more robust in comparison to alternative accounts, and defensible if one understands transparency as a pre-condition for the satisfaction of multiple other ethical principles, such as trust, accountability, and integrity. The study contributes to the discussion on discrimination in data mining and algorithmic decision-making by providing insight into both how discrimination may take place in novel technological contexts and how we should evaluate the morality of algorithmic decision-making in terms of dignity, respect, and harm. While room is left for further study, the study serves to clarify the conceptual ground necessary for engaging in an adequate moral evaluation of instances of algorithmic discrimination