Low-Cost Phenothiazine- and Pyrene-Based Hole-Transporting Materials for Halide Perovskite Solar Cells

Organic-inorganic halide perovskite solar cells (PSCs) show great potential for energy applications due to their excellent power conversion efficiency that dramatically increased from 3.8 % to over 25% in just a decade of research. The performance of PSCs is strongly influenced by the charge-transporting (electron and hole) layers. Currently, most of the high-performing PSCs use 2,2’,7,7’-tetrakis-(N,N’-di-p- methoxyphenylamine)-9,9’-spirobifluorene) (Spiro-OMeTAD) or polytriarylamine (PTAA) as hole-transporting materials (HTMs). However, Spiro-OMeTAD and PTAA suffer from several drawbacks, such as extremely high cost, difficult and multistep synthesis and purification, and low hole mobility and conductivity, thus requiring the use of additional chemical dopants. The addition of dopants not only decreases the device stability but also increases the complexity of device fabrication. Considering all the above-mentioned drawbacks it is highly desirable to design alternative HTMs to simplify the fabrication of PSCs and ensure their industrial-scale application. This work investigates the molecular design, synthesis, and application of phenothiazine- and pyrene-core organic small molecule-based HTMs for efficient and stable PSCs. Ullman and Suzuki coupling reactions, as well as simple condensation reactions, were used to synthesize the HTMs. The optical and electrochemical properties of the HTMs were tuned by the introduction of electron donor and acceptor groups to the parent materials. The newly synthesized HTMs exhibited excellent interactions with the perovskite surface. The azomethine HTMs led to PSCs with a power conversion efficiency of up to 14% and with high stability, environmentally friendly synthesis, and very low cost (~ 10$/g). The optical and electrochemical properties of the pyrene-core HTMs, as well as the performance of corresponding PSCs, were tuned by an effective fluorination strategy. We believe that the molecular designs presented in this work will provide useful know-how to significantly enhance the stability and the performance of PSCs, thus bringing them closer to commercialization. In particular, our focus has been on developing material with cost-efficient synthesis and minimal environmental impact

Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla

Verkkouutisten kommentointiin liittyy tutkimuskohteena erilaisia latauksia. Merkittävin virittynyt ristiriita on syntynyt kahden ääripään välille. Yhtäältä kommentointiin liittyvät negatiiviset ilmiöt, kuten vihapuhe ja karkea kielenkäyttö, ovat saaneet tutkijat ja journalistit sekä verkon käyttäjät varpailleen. Toisaalta kohteen tarkastelua on ohjannut vuorovaikutteiseen teknologiaan liittyvä usko ja toivo kommentoinnista muun muassa demokraattisen julkisen keskustelun ja julkison mahdollistajana. Asetelmaa leimaa ennakkoluuloisuus ja oletus siitä, että verkkouutisten kommentoinnin pitäisi täyttää tietyt odotukset ollakseen riittävän merkityksellistä. Väitöstutkimukseni, Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla, tavoitteena on haastaa tämä tulokulma – kysymykset siitä, millaista kommentoinnin pitäisi olla ja millainen julkison pitäisi olla. Tutkimukseni pyrkii tarttumaan verkkouutisten kommentointiin varsin moniulotteisesti ja poikkitieteellisesti. Lisäksi tutkimukseni pyrkii perustelemaan sitä, miksi verkkouutisten kommentointia olisi syytä ymmärtää paremmin. Tähän mennessä suomalaisella tutkimuskentällä ei ole pyritty systemaattisesti ottamaan haltuun kommentointia yhteiskunnallisena ilmiönä, varsinkaan uutisia kommentoivien käyttäjien näkökulmasta. Tästä syystä tutkimukseni pyrkii vastaamaan useaan erilaiseen tutkimuskysymykseen: 1) empiiriseen määrittelykysymykseen siitä, Mistä verkkouutisten kommenteissa on käyttäjien toimintana kyse?, 2) käsitteelliseen kysymykseen siitä, Miten julkiso olisi mielekästä käsittää suhteessa kommentointiin? ja 3) metodologiseen kysymykseen siitä, Millä tavoin kommentointia voi ja pitäisi tutkia?. Lisäksi olen määritellyt erilaisia tarkentavia empiirisiä tutkimuskysymyksiä väitökseni artikkeleissa. Kokonaisuutena väitös koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä tutkimuksen asetelmia ja tuloksia kokoavasta johdannosta. Tutkimukseni kohteena on Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012. Ympäristökysymyksillä on tapana herättää keskustelua ja yhteiskunnallista vääntöä – ne ovat julkisoille hedelmällistä kasvualustaa. Talvivaaran tapauksessa mielenkiintoista on ristiriitaisen ympäristöaiheen yhtäaikainen paikallisuus ja kansallisuus. Tutkimuksen kokonaisaineiston muodostaa vuotoa ja kaivosta käsittelevä verkkouutisointi ja kommentointi aikavälillä marraskuu 2012 – toukokuu 2013 kolmessa kotimaisessa verkkolehdessä: paikallisessa Sotkamo-lehdessä, maakunnallisessa Kainuun Sanomissa ja valtakunnallisessa Helsingin Sanomissa. Kaivoksella tapahtuneesta vuodosta seurasi monisyinen tapahtumaketju, jota mediat ympäri Suomen seurasivat intensiivisesti. Lähden tutkimuksessani siitä oletuksesta, että tässä asetelmassa kommenttikentät tarjoavat keskustelutilan erityisesti niille, jotka eivät pääse ääneen valtamediassa. Kommentit tekevät myös näkyväksi sitä, miten verkkolehtien käyttäjät lopulta suhtautuvat ja suhteuttavat itsensä Talvivaaran tapahtumiin. Väitökseni erilaiset tutkimuskysymykset nivoutuvat osaksi tutkimuskokonaisuutta eri tavoin. Empiirinen määrittelykysymys kommentoinnista käyttäjien toimintana pohjustaa tarkastelujani kaikissa osatutkimuksissa. Johdannossa kokoan laajemmin yhteen verkkouutisten kommentointia ympäröivää tutkimuskenttää ja erilaisia tulokulmia. Kytken kommentoinnin verkkojournalismiin ja sen kehitykseen, yleisempään verkkokeskustelujen kulttuuriin ja kommentoivien ihmisten elämän konteksteihin, käytäntöihin ja toimintaan. Teoreettisesti kommentointitutkimuksessa erityistä roolia on esittänyt julkisuusteoreettinen perspektiivi, jonka eri näkökulmia pyrin avaamaan. Johdanto-osan lopuksi vedän yhteen havaintojani siitä, mistä kommenteissa on oikeastaan kyse. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjiin vaikuttavat erilaiset tekijät sekä verkossa että fyysisessä maailmassa. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään – ne ovat verkkolehtien muodostamaan teknistoiminnalliseen kontekstiin liittyviä tekijöitä ja käyttäjien omista lähtökohdista vaikuttavia tekijöitä. Käsitteellinen kysymys kulkee mukana alusta loppuun. Käyn johdanto-osassa läpi julkisoon liittyvää laajaa historiallista ja teoreettista keskustelua sekä omia näkemyksiäni. Kysymys julkisosta pohjustaa erityisesti kolmen ensimmäisen artikkelini kysymyksenasettelua. Sitoudun pohdinnoissani ajatukseen asiapohjaisesta julkisosta ja kysymykseen siitä, miten julkiso pitäisi käsittää. Pyrin systemaattisesti välttämään sellaista arvioivaa normatiivista otetta, joka lähestyisi julkison käsitettä kysymällä, millainen julkison pitäisi olla. Ymmärrän julkison julkisesti keskustelevaksi ihmisryhmäksi ja julkisouden yksilön toimijuudeksi. Osatutkimusteni perusteella vaikuttaa siltä, että 1) osa kommentoijista tunnistaa julkisen keskustelun olemassaolon ja oman osallisuutensa tässä keskustelussa, 2) kommentoijat laajentavat julkisen keskustelun kysymyksenasettelua, 3) kommentoijia yhdistävä asia, ongelma tai kysymys on kontekstisidonnainen, affektiiviseksi tulkittava ja tuottaa usein erilaisia leirejä tai vastakkainasettelua, ja 4) kommentointiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös julkison muodostumiseen ja käyttäjien julkisouteen. Nämä huomiot nivoutuivat myös toisiinsa erilaisin tavoin. Tehtyjen huomioiden perusteella pyrin tutkimukseni lopuksi hahmottelemaan ajatuksen verkko-olosuhteissa toimivasta nykyjulkisosta, joka käsitteenä tavoittaa uudenlaisia julkisen osallistumisen muotoja mutta pysyy silti uskollisena osallistumista määrittäville päämäärille, jotka tekevät osallistumisesta (käsitteellisesti) julkista. Miellän julkison pragmatistista julkisuusteoriaa seuraten ihmisryhmäksi, jonka toiminta kumpuaa jaetusta ongelmasta tai asiasta. Tässä sosiaalisessa muodostumassa ihmiset tulevat ja menevät, osa osallistuu julkiseen keskusteluun systemaattisesti ja aktiivisesti, osa vain hetkellisesti. Julkiso ei ole tiivis ryhmittymä, eikä sen jäsenillä ole ryhmänä jaettua me-tunnetta, vaikka me-tunne voi syntyä erilaisten näkemyksellisten ”leirien” sisällä. Tutkimukseni on vahvistanut näkemystäni siitä, että juuri julkiseksi tulkittava ja tunnistettava keskustelu sekä tarve osallistua tähän keskusteluun ovat julkison ja julkisouden kannalta olennaisia. Julkison jäsenet tunnistavat tavalla tai toisella osallistuvansa julkisen areenan julkiseen keskusteluun tietystä jaetusta ongelmasta ja kysymyksestä. He ovat hakeutuneet julkisen keskustelun äärelle tämän ongelman ohjaamina ja synnyttävät omalla toiminnallaan julkista keskustelua, joka kutsuu muita osallistumaan. Lisäksi julkison jäsenet määrittävät keskustelukumppaneitaan erityisesti suhteessa jaettuun ongelmaan – julkison roolissa niin uutisia kommentoiva käyttäjä kuin uutisessa haastateltu viranomainenkin on väistämättä tietoinen keskustelun potentiaalisista osapuolista ja seuraajista. Julkinen keskustelu jaetusta ongelmasta rakentuu puheenvuoroista, joita pohjustaa tällainen tietoisuus ja joita ohjaa osallistumispyrkimys. Kaikki keskustelu julkisuudessa ei kuitenkaan ole julkista keskustelua, sillä julkisiksi tulkittavat puheenvuorot voivat palautua henkilökohtaisiin päämääriin, mikä määrittää ne (käsitteellisesti) yksityisiksi. Tutkimukseni neljä artikkelia vastaavat omalta osaltaan menetelmälliseen kysymykseen. Ne edustavat kukin erilaista menetelmällistä lähestymistapaa ja eräänlaista menetelmäkokeilua. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen kommentointia keskustelunanalyysin avulla ja suhteessa julkisoon. Menetelmällinen testaus muun muassa osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kommentoijat suosivat argumenttien ja vasta-argumenttien esittämistä sekä erimielisyytensä ilmaisemista. Toisessa artikkelissani analysoin kommentointiaineistoa diskursiivisten legitimaatiostrategioiden teoreettisesta kehyksestä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella Talvivaaraa koskevista uutisista ja kommenteista on mahdollista tunnistaa neljä strategiaa: autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narratiivisuus. Strategiat toimivat legitimaation, delegitimaation ja relegitimaation välineinä, ja erilaiset tahot hyödyntävät niitä hyvin vaihtelevasti, myös suhteessa erilaisiin ympäristödiskursseihin. Kolmas artikkeli pyrkii kuvaamaan kommentoijien muodostamaa verkostoa ja on menetelmällisessä mielessä kaikkein kokeilullisin, koska etukäteen on vaikea arvioida, muodostavatko kommentoijat lopulta verkoston vai eivät. Vaikka sosiaalinen verkostoanalyysi menetelmänä kaipaa rinnalleen täydentäviä metodeja, analyysi osoittaa aktiivisten kommentoijien merkityksen kokonaiskeskustelussa ja toisaalta vähemmän aktiivisten kommentoijien olemassaolon tärkeyden. Verkostoanalyysi tekee myös näkyväksi erilaisia rooleja, jotka auttavat ymmärtämään kommentoijien toimintaa sekä julkison jäsenen roolissa että verkkolehtien käyttäjinä ylipäätään. Neljännessä artikkelissa hyödynnän määrällistä sisällön erittelyä erilaisten paikkaan liittyvien ilmausten etsimisessä ja tunnistamisessa. Tämä erittely ja teoreettisen kehyksen perusteella muodostettu kategorisointi tarjoavat pohjan laadulliselle sisällönanalyysille, joka pyrkii ymmärtämään, mikä on paikan ja paikkaan sidotun mediarakenteen merkitys verkkouutisia kommentoiville käyttäjille. Artikkelien muodostaman kokonaisuuden perusteella kommentointi-ilmiö näyttäytyy monimutkaisena osallistumisen muotona, jota johdanto-osan lopuksi hahmottelemani käyttäjiin vaikuttavat tekijät auttavat ymmärtämään. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani Talvivaara-aiheiset kommentit pitävät sisällään yhteiskunnallista osallistumista ja henkilökohtaisia projekteja – toimintaa, joka on syytä tulkita käyttäjien näkökulmasta merkitykselliseksi. On selvää, että kommenttimahdollisuudella on käyttäjille väliä.User-generated online news comments, as a subject of research, are loaded with different approaches and attitudes. The most significant contradiction is between two extremes. On one hand, negative by-products, such as hate speech and rude language, have made researchers, journalists and users themselves cautious. On the other hand, the examinations of users’ comments have often been driven by the belief and hope in new technological interactivity and its possibilities for enhancing democratic public discussion and formation of the public. The overall setting is stigmatised by prejudice and the assumption that online news commenting should meet certain expectations to be considered meaningful. My dissertation, Online news comments as a form of public participation, aims to challenge this approach — the questions about what users’ comments should be like and what the public should be like. Additionally, the dissertation aims to argue why online news comments should be understood better. To date, the Finnish field of media studies has lacked efforts to understand online news comments as a societal phenomenon, especially from the users’ perspective. For this reason, this study tackles online news comments in a highly multidimensional and interdisciplinary form and aims to answer several research questions: 1) an empirical question, What are online news comments, as a form of user activity, about?; 2) a conceptual question, How should we understand the public in relation to online news comments?; and 3) a methodological question, How can and should online news comments be studied?; Additionally, the study defines several empirical research questions related to each of several articles, which are also included in the dissertation. The dissertation includes four peer-reviewed articles and an introduction, which details the setting of the study and its results. The studied case is that of the leaking of a gypsum pond in 2012 in Finland’s Talvivaara Mine area, since environmental issues tend to evoke discussion in societal debates and represent fruitful seedbeds for the potential public. What is interesting in the Talvivaara case is the coincidental local and national natures of the contradictory environmental issue. The overall research material includes users’ comments and online articles concerning the leak and the mine published between November 2012 and May 2013 in three Finnish online newspapers: the local Sotkamo-lehti, the regional Kainuun Sanomat and the national Helsingin Sanomat. The leak set off a complex chain of events, which was followed intensely by the Finnish media. It is assumed that, in this media coverage and overall setting, the online news comments sections provided forums for discussion, especially for those who felt their voices had not otherwise been heard in the mass media. Additionally, comments represent the various ways online users eventually reacted and related to the Talvivaara case. The study approaches the research questions from several directions. The empirical question about the nature of online news comments is the main foundation for examinations in all four articles. In the introduction, the aim is to sum up the overall research field surrounding online user comments, from different perspectives. Online news comments have connections to online journalism, online discussions and users’ overall activities. Additionally, the perspective of public sphere theory seems dominant in user comment studies. At the end of the introduction, I conclude my observations in relation to the empirical question. I create a grouping of different variables that helps to understand both commenting and users. Based on my research, it is clear that several factors affect users in the offline and online worlds. These factors can be roughly divided to two groups — those that relate to the operational environment of the online newspapers, and those that relate to the users’ individual contexts. The conceptual question runs throughout the study. I examine the wide historical and theoretical discussion and my own views in the introduction. The question about the public is also the foundation of the setting, especially in the first three articles. My deliberations are attached to the idea of an issue-based public. I also systematically aim to avoid such normative point of view that would ask, what the public should be like. Based on the articles, it can be argued that: 1) some users recognise the existence of public discussions and their own position in these discussions; 2) users widen the setting of public discussions; 3) the shared issue, problem or question connecting the users is contextual and affective and often produces different camps and confrontations; and 4) factors effecting the users also effect the formation of the public and acting as a public. Additionally, these four observations intertwine in varying ways. Finally, at the end of the introduction, based on the observations made in the articles, I aim to outline a modern public, operating in online conditions, that — as a concept — reaches the new form of public participation while remaining loyal to goals that determine this participation and define it as public. Following the pragmatic theory on public I understand ‘the public’ as a group of people that comes into being through shared issues or problems. In this functional entity, people come and go, and some of them participate in the public discussion actively and systematically, while other participate only momentarily. The public is not a solid consortium, and the members do not have a feeling of ’us’ as a group. By contrast, such feelings can be born inside different biased camps. The overall research has strengthened my vision that it is exactly the public discussion, recognised in its nature as public, and the and need to participate in such discussion that are essential to the public. The members of the public identify themselves, in one way or another, as participants in a public discussion about a shared issue in the public arena. It is this issue, concerning the Talvivaara Mine, that has drawn them to participate in the discussion, and their own actions create and maintain the public discussion, calling on others to participate. Additionally, the members of the public specify their interlocutors, especially in relation to the issue — a user commenting on a news article and an official authority interviewed in the article are both, as members of the public discussing the Talvivaara situation, conscious of the potential parties and followers of the discussion. The public discussion about a shared issue is built of statements, underlaid by such consciousness and aspiration to participate. However, all discussions in public are not public ones, since statements can come back to very personal goals, defining them as (conceptually) private. The methodological question is mostly answered in the four articles. Each article represents a different methodological approach and testing of a method. In the first article, I examine users’ comments through conversation analysis and in relation to the public. The methodological testing indicates, among other things, that commenting includes conversations in which news, users and the wider public listenership (i.e., ‘others’) are addressed. Additionally, it seems that making statements and engaging in disagreements are symptomatic to this conversation. In the second article, I analyse comment materials through the theoretical framework of discursive legitimation strategies with discourse analysis. The study suggests that there are recognisable strategies in the comments and news about the Talvivaara case: authorisation, rationalisation, moralisation and narrativisation. These strategies work as instruments for legitimation, de-legitimation and re-legitimation, and different actors use them in various ways and in relation to environmental discourses. Methodologically, the third article is the most experimental, since it is difficult to estimate beforehand whether or not the users comprise a social network. In this case, social network analysis, as a method, requires complementary methods, and the analysis shows both the meaning of the most active users in the overall discussion, and, in contrast, the importance of the existence of less active users. The network analysis also makes the different users’ roles visible, which aids in understanding users’ actions both as members of the public and as users of online newspapers in general. In the fourth article, I use content analysis on two levels. First, it is used to identify and search for placerelated phrases in the comment material. Together, this specification and categorisation built on a theoretical framework create the basis for the main analysis, which aims to understand the role of geographically anchored media structures (and public arenas of the public sphere) for the users. Based on the articles, it is possible to sketch the online commenting phenomenon as a complex form of participation. It seems obvious that the examined Talvivaararelated comments include several purposes that cannot be, especially from the user perspective, interpreted as meaningless or pointless. The users’ actions are attached both to public participation (as a member of the public), and to individual and personal projects. Evidently, the opportunity to comment on the news does matter to users

Potential for Ageing at Home in the Finnish Apartment Building Stock: A Spatial Perspective on Renovation

Keskimääräisen eliniän noustessa väestön voimakas ikääntyminen on lähes maailmanlaajuinen ilmiö. Tästä sinänsä selkeän positiivisesta kehityksestä aiheutuu suuria haasteita asuntotarjonnalle—erityisesti yhdistettynä laajalti omaksuttuun kotona asumisen tavoitteeseen. Tarvitaan yhä enemmän esteettömiä asuntoja. Samaan aikaan usein juuri ikääntyneet asuvat vanhimmissa asunnoissa, jotka eivät vastaa heidän tarpeitaan. Lisäksi kaikkein vanhimpien ikäluokkien kasvu yhdistettynä laitoshoidon vähentämiseen lisää palveluasumisen tarvetta. Kaupungistumisen myötä edeltäviin haasteisiin vastaaminen uudisrakentamisella on yhä useammin epärealistista sekä ekologisesti että taloudellisesti niin väestön kuin rakennuskannankin ikääntymisen ollessa voimakkainta taantuvilla alueilla. Tämän seurauksena huomio kiinnittyy alati enemmän olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämiseen ja sen edellyttämiin korjaustoimenpiteisiin. Tarve kotona asumista tukeville korjaustoimenpiteille on laajalti tunnistettu, kuten erilaisten toimenpiteiden edutkin. Tutkimustietoa kuitenkin puuttuu siitä, millaisia tilallisia muutoksia tyypillisesti tarvitaan ja toisaalta, miten toteutettavissa nämä ovat kyseisissä tyypillisissä tilanteissa. Tämä tutkimus tarkastelee suomalaista 1970-luvun kerrostalotuotantoa, joka useiden muiden maiden tavoin muodostaa suuren osan nykyisestä rakennuskannasta ja jossa asuu niin ikään suuri osa ikääntyneestä väestöstä. Suomen vallitsevia ikääntyneiden asumismuotoja vastaavasti olemassa olevan rakennuskannan tarkastelun näkökulmana on soveltuvuus ja muokattavuus ikääntyneiden itsenäiseen asumiseen sekä ryhmäkotimuotoiseen tehostettuun palveluasumiseen. Metodologisesti tutkimus perustuu typologiseen rakennuskantatutkimukseen. Rakennuskannan tarkasteluun käytetään rajattua joukkoa teoreettisia case-kohteita, jotka muodostetaan selvittämällä laajasta otoksesta todellisia kohteita tyypilliset, toistuvat tilalliset ominaisuudet. Tämän myötä muodostetaan verkkoteoriaan perustuva tilajärjestelyjen typologia, johon sisältyy myös täydentävää tietoa mitoituksesta ja rakenteellisista ratkaisuista. Edeltävän pohjalta käsitellään ensiksi ikääntyneiden itsenäisen asumisen mahdollisuuksia. Tämä osio muodostuu kirjallisuuteen tukeutuvasta, research by design -periaattein toteutetusta monitapaustutkimuksesta, jolla selvitetään tyypillisten asuntojen yleiset muutostarpeet sekä mahdollisuudet näiden muutosten toteuttamiseksi. Seuraavaksi tarkastelu suunnataan tehostetun palveluasumisen ryhmäkoteihin. Aiempaa asuinkerrostaloihin kohdistunutta selvitystä vastaavasti joukosta olemassa olevia tehostetun palveluasumisen kohteita määritetään tyypilliset tilaratkaisut. Lopulta olemassa olevien kohteiden tilaratkaisuja verrataan aiemmin kartoitettuihin asuinkerrostaloihin määrällisessä monitapaustarkastelussa näiden käyttötarkoituksenmuutospotentiaalin määrittämiseksi. Tutkimuksen perusteella Suomen kerrostalokannassa on suurta potentiaalia ikääntyneiden asumisen haasteisiin vastaamiseksi. Korjausrakentaminen on tästäkin näkökulmasta varteenotettava vaihtoehto ja täydentävä keino uudisrakentamiselle. Eriasteisin muutostoimin on useimmiten mahdollista vastata muuttuviin asumisen tarpeisiin itsenäisestä, esteettömästä asumisesta aina tehostettuun palveluasumiseen asti. Itsenäisen asumisen osalta jo varsin pienilläkin muutostoimilla voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia. Käyttötarkoituksenmuutoksissa tehostettuun palveluasumiseen on pääosin hyväksyttävä nykyistä uudisrakentamisen käytäntöä väljempi tilamitoitus. Huomioiden uudistuotannon usein äärimmilleen viety kompaktius, voi kyseistä suuntausta pitää suositeltavana joka tapauksessa. Tämä väitöstyö edistää rakennuskantojen tutkimusta kehittämällä, testaamalla ja esittämällä typologisen tarkastelumetodin, jolla voidaan arvioida rakennusten muutospotentiaalia ja edelleen jalostaa tämä potentiaali yleistettäviksi suunnittelumalleiksi. Tässä tutkimuksessa tehdyt havainnot rakennusten piirteistä ja käytettävyydestä koskevat ensisijaisesti Suomen kontekstia, mutta käytettyjä metodeja voidaan soveltaa mihin tahansa vastaavan itseään toistavaan rakennuskantaan. Ne eivät myöskään ole sidottuja tässä tutkimuksessa käsiteltyyn ikääntyneiden asumisen aihepiiriin. Edellä mainittujen suunnittelumallien lisäksi tutkimuksen käytännön vaikuttavuus muodostuu ensisijaisesti tietopohjaisen päätöksenteon mahdollistamisesta olemassa olevien rakennusten hyödyntämiseen liittyen. Saavutetut tulokset ohjaavat huomioimaan rakennuskannan tarkastelussa paitsi mitä rakennukset ovat, myös mitä ne voisivat olla. Yhtäältä laajan aineiston määrällisen tarkastelun ja toisaalta konkreettisten, testattujen suunnittelumallien myötä tutkimuskokonaisuus kattaa laajan kirjon näkökulmia ja toimijoita valtiotason päätöksenteosta yksittäisiin asunnon omistajiin.Populations around the world are ageing rapidly, owing largely to increased longevity. This development, while positive in itself, sets great demands for providing suitable housing—especially when combined with the nearly universally embraced goal of ageing at home. There is a growing need for accessible dwellings, which the similarly ageing housing stocks that are often disproportionately inhabited by old residents fail to meet. Furthermore, with the rising proportion of the oldest old and widespread favor of deinstitutionalization, assisted living is increasingly needed to care for those in poorest health. At the same time, the increasing urbanization in many countries makes new construction a largely infeasible solution to this joint challenge of population and building stock ageing, both ecologically and economically. Instead, focus is more and more shifting from new construction to managing the existing stock through renovation. The general need for building adaptations to support ageing at home is well acknowledged, as are the potential benefits of various adaptations. Notably lacking, however, is research on the spatial renovation measures that are on the one hand typically needed, and on the other hand feasible to implement in those typical cases. The current research addresses this gap by examining Finnish mass housing from the 1970s, which as in many other countries forms a major part of the current overall dwelling stock and houses a similarly major part of the ageing population. Corresponding to the main forms of housing for older people in Finland, the existing stock is assessed from the specific perspectives of suitability and adaptability for independent housing, and adaptability into assisted living group homes. Methodologically the dissertation is based on taking a typological approach to building stock research, through which typical properties of the stock are assessed through a reduced set of theoretical cases. As the foundation for the assessment, a quantitative examination of a representative sample of existing apartment buildings is conducted to determine the recurring spatial properties in the stock. This part produces a typological categorization of spatial layouts based on network theory with complementary information on dimensions and structural systems. Addressing the perspective of independent housing for older people, the above is first followed by a literature informed, research by design -based multi-case study. Through this the common changes required in typical apartments, and the options available for conducting them, are determined. Next, a quantitative examination similar to the earlier one is aimed at existing assisted living group homes, together with a complementary literature review, identifying their typical spatial characteristics. The resulting information combined with that on the spatial properties of existing apartment buildings is then used in a quantitative multi-case study to assess the potential for repurposing apartment building floors into assisted living group homes for older people. The results of the research indicate that the Finnish mass housing stock holds vast potential for housing the ageing population, and that renovation constitutes a viable complement and alternative to new construction. Through different degrees of adaptation, it is typically spatially feasible to address the changing housing needs ranging from fully independent apartments to intensive forms of assisted living. For independent housing, relatively minor changes will often suffice to reach significant improvements. For assisted living, more spacious designs than are common in new construction will have to be accepted, which is arguably advisable regardless due to the often extreme compactness found in recent production. The dissertation contributes to the field of building stock research by developing and presenting tested typological methods for assessing renovation potential and refining this potential into generalizable design models. While the direct findings discussed above pertain primarily to the Finnish context, the methods introduced can be applied to any sufficiently repetitive stock. Furthermore, they are not tied to the specific use case of housing for older people the current research focused on. In addition to the aforementioned design models, the practical implications of the research mainly concern informed decision making in utilizing the existing buildings. The results presented support acknowledging and examining the stock as not only what it is, but also as what it could be. Through the combination of quantitative data and concrete, tested designs, this contribution covers a wide range of perspectives from national policy making to individual homeowners

The Role of ROR1 Pseudokinase Signaling in Cancer

Reseptorityrosiinikinaasin kaltainen orporeseptori 1 (ROR1) on Wnt-signalointiin liitetty solukalvoreseptori, joka luokitellaan pseudokinaasiksi johtuen poikkeamista kinaasidomeenin aktiivisuuteen vaadittavissa konsensusmotiiveissa. Vaikka ROR1 on alun perin määritelty orporeseptoriksi, Wnt5a on sittemmin vakiintunut sen ligandiksi. Normaalisti ROR1-reseptoria ilmennetään lähinnä yksilönkehityksen aikana, ja sen ilmentyminen terveen aikuisen kudoksissa on vähäistä. ROR1- reseptoria havaitaan kuitenkin solujen pinnalla useissa eri syöpätyypeissä. ROR1-reseptorin on osoitettu edistävän syöpäsolujen kasvua, liikkumista ja tunkeutumista ympäröiviin kudoksiin. Reseptorin korkea ilmentymistaso korreloi usein huonon ennusteen kanssa, ja ROR1 saattaa myötävaikuttaa myös lääkeresistenssin kehittymiseen. Viime vuosina kiinnostus ROR1-reseptoria vastaan kohdennettujen hoitojen kehittämiseen on lisääntynyt, ja muutamat lupaavat hoitotavat ovat jo edenneet kliinisiin kokeisiin. Varsinaisista ROR1-reseptorin aktivoimista solunsisäisistä signalointireiteistä tiedetään kuitenkin suhteellisen vähän. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin ROR1-signalointia manttelisolulymfoomassa (MCL), B-solulinjan akuutissa lymfaattisessa leukemiassa (BCP-ALL) ja epiteliaalisessa munasarjasyövässä (EOC) käyttäen solulinjamalleja ja ex vivo -primäärisoluja. Valikoiduista solulinjoista tuotettiin stabiilit indusoitavat shRNA- solulinjat, joiden avulla selvitettiin ROR1-reseptorin ilmentymisen vaimentamisen vaikutuksia syöpäsolujen elinvoimaisuuteen ja mahdollisesti ROR1-signalointiin osallistuvien proteiinien ilmentymiseen. EOC-malleissa tutkittiin myös glukokorti- koidi deksametasonin vaikutuksia ROR1-reseptorin ilmentymiseen ja signalointiin sekä solujen kemoresistenssiin. Lisäksi ROR1-reseptorin vaikutuksia syöpäsolujen lääkeherkkyyteen selvitettiin ROR1 shRNA-solulinjojen avulla hyödyntäen DSRT (drug sensitivity and resistant testing) -alustaa. Kaikissa kolmessa tutkitussa syöpätyypissä ROR1-reseptorin ilmentyminen oli vaihtelevaa. Saadut tulokset vahvistivat myös aiempia havaintoja Wnt5a-ligandin sitoutumisesta ROR1-reseptoriin ja sen kyvystä aktivoida ROR1-välitteistä signalointia. Pienet GTPaasit RhoA ja Rac-1 havaittiin mahdollisina ROR1-signaalin edelleenvälittäjinä tutkituissa syöpätyypeissä. ROR1-signalointia välittävät myös kinaasit AKT, MEK ja ERK. Lisäksi ROR1-välitteinen signalointi kytkeytyy NF-κB- signalointiin MCL:ssa. EOC-malleissa ROR1-reseptorin vaimentaminen laski myös YAP/TAZ- ja BMI-1-proteiinien tasoja. Toisaalta solujen glukokortikoidi altistus lisäsi ROR1-reseptorin ilmentymistä ja samalla lisääntyi YAP/TAZ- ja BMI-1- proteiinien ilmentyminen. DSRT-tulosten perusteella ROR1-reseptoria vastaan kohdennettujen hoitojen yhdistäminen Bcl-2-inhibiittori venetoclaxiin B- solulymfoomien/leukemioiden hoidossa tai SMAC-mimeetteihin munasarjasyövän hoidossa saattaisi olla yksittäisiä lääkeaineita tehokkaampi vaihtoehto syöpäsoluja vastaan.Receptor tyrosine kinase-like orphan receptor 1 (ROR1) is a Wnt signaling associated cell surface receptor that is classified as pseudokinase due to the alterations in kinase domain consensus motifs required for kinase activity. Although originally defined as an orphan receptor, Wnt5a is now established as a ligand for ROR1. Normally, ROR1 is mainly expressed during the development, and in the tissues of healthy adults its expression is minimal. However, ROR1 is expressed in many cancers, both hematological and solid malignancies. ROR1 has been shown to promote cancer cell proliferation, migration and invasion. High ROR1 expression often correlates with a poor prognosis and ROR1 can even contribute to the development of drug resistance. In recent years, interest towards developing ROR1-targeted cancer therapies has been increasing and some successful approaches are already undergoing clinical trials. Still, relatively little is known about the actual signaling pathways activated downstream of ROR1. For this thesis, ROR1 signaling was studied in mantle cell lymphoma (MCL), B- cell precursor acute lymphoblastic leukemia (BCP-ALL) and epithelial ovarian cancer (EOC) using cell line models and ex vivo primary cells. To study the effects of ROR1 downregulation, stable inducible ROR1 shRNA cell lines were generated from selected cell lines and used to analyze cell viability and the levels of putative downstream signaling proteins. For EOC models, the effects of glucocorticoid dexamethasone on ROR1 expression, signaling, and chemoresistance were also investigated. Finally, the drug sensitivity and resistance testing (DSRT) platform was used to explore how the ROR1 silencing affects the drug sensitivities of cancer cells. ROR1 expression was found to be heterogeneous in all studied cancer types. The binding of Wnt5a to ROR1 and its ability to induce ROR1-mediated downstream signaling was also further confirmed in MCL, BCP-ALL, and EOC. Small GTPases RhoA and Rac-1 were most consistently detected as possible ROR1 downstream effectors. ROR1 signaling was also conveyed through kinases AKT, MEK, and ERK. Additionally, ROR1 associates with NF-κB signaling in MCL and with transcriptional regulators YAP/TAZ and BMI-1 in EOC. YAP/TAZ and BMI-1 were also upregulated after a glucocorticoid treatment that increased ROR1 expression in EOC cells as well. The most notable findings from the DSRT indicate that combining ROR1-targeted therapies to Bcl-2 inhibitor venetoclax in B-cell malignancies or to SMAC-mimetics in EOC could have increased anti-cancer efficacy compared to single agent treatments

Approaches for Linking the High Kinetic Thermal Spray Process, Residual Stresses and Coating Performance by Utilizing In-situ Monitoring

Termisesti ruiskutettuja kovametallipinnoitteita on käytetty menestyksekkäästi monissa kriittisissä sovelluksissa, kuten hydraulisylinterit, laskutelineet, paperikoneen telat, pallo- ja porttiventtiilit sekä useat muut kulumiskestävyyttä vaativat osat. Nykyisin ruiskutusprosessien, pinnoitusjauheiden ja ruiskutusparametrien vaihtelusta johtuen samalle pinnoitemateriaalille voidaan aikaansaada erilaisia ominaisuuksia. Ehkä tärkein tekijä pinnoiteominaisuuksien kannalta on jauhe ja sen laatu. Jauheen kokojakauman on oltava sopiva prosessille ja tämän lisäksi tiiveys, karbidikoko ja jauheen homogeenisuus vaikuttavat pinnoitteen ominaisuuksiin. Lisäksi valitulla jauheella saavutettuihin pinnoiteominaisuuksiin vaikuttaa ruiskutettavien partikkeleiden tila. Tarkemmin ottaen partikkeleiden lämpöenergia ja kineettinen energia törmäyshetkellä. Partikkeleiden tilaa voidaan tarkkailla suoraan partikkelivirrasta mittaamalla niiden lämpötilaa (T) ja nopeutta (v) lennon aikana ja linkittää prosessin olosuhteet pinnoiteominaisuuksiin ns. “process mapping”menetelmää hyödyntämällä. Nykyisin on käytössä useita eri termisen ruiskutuksen prosesseja, joista jokainen voi tuottaa partikkeleille hieman erilaisen lämpötilan ja nopeuden. Tämän takia samalla pinnoitusmateriaalille voidaan saada eri prosesseilla suhteellisen laaja kirjo erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi uusimmat termisen ruiskutuksen prosessit, kuten HVAF, tarjoaa noin 1000 °C matalamman liekin lämpötilan ja 30 – 40 % suuremman partikkelinopeuden tavanomaisempiin HVOF ruiskutusprosesseihin verrattuna. Tämän takia ne tuottavat erittäin tiiviitä pinnoiterakenteita, joilla ei kuitenkaan ole partikkeleiden liiallisesta kuumenemisesta aiheutuvia negatiivisia ominaisuuksia kuten haurautta. Pinnoitteen muodostumisprosessi saa aina aikaan pinnoitteeseen jännityksiä, jotka ovat seurausta partikkeleiden nopeasta jäähtymisestä ja mahdollisesta alustan ja pinnoitemateriaalin lämpölaajenemiserosta. Partikkeleiden ja alustan lämpöhistoria vaikuttaa merkittävästi jäännösjännityksiin mikä voi vaikuttaa myös pinnoitteen suorituskykyyn ja pinnoitteen mekaanisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi korkean partikkeleiden kineettisen energian omaavilla termisen ruiskutuksen prosesseilla kuten HVOF, HVAF ja kylmäruiskutus saadaan valmistusprosessin aikana syntymään partikkeleiden iskeytymisestä johtuva puristusjännitystila. Partikkeleiden iskeytymisestä syntyvä iskuenergia aiheuttaa puristusjännityksiä joko alustaan tai aiemmin ruiskutettuun kerrokseen. Usein valmistusprosessista johtuvien tekijöiden hallintaan on kiinnitetty riittämätöntä huomiota, joten lämpöhistorian ja jäännösjännitysten vaikutusta pinnoitteiden ominaisuuksiin ei suurelta osin tunneta. Lisäksi eri laitteilla samasta materiaalista valmistettujen pinnoitteiden ominaisuuksien vaihtelusta ei ole systemaattisesti kerättyä tietoa. Pinnoitteiden ominaisuuksia hallitaan suurelta osin yritys ja erehdys -lähestymistavalla, minkä vuoksi ei saada riittävää ymmärrystä valmistusprosessin ja pinnoiteominaisuuksien välisestä riippuvuussuhteesta. Tämä voi jopa haitata merkittävästi eri sovelluksille asetettavia riittävän tarkkoja ominaisuusvaatimuksia. Tässä työssä hyödynnetään prosessin aikaisia diagnostiikkatyökaluja, joita käyttämällä voidaan linkittää korkeakineettisten ruiskutuprosessien prosessiolosuhteet pinnoiterakenteeseen ja pinnoiterakenne pinnoiteominaisuuksiin. Näihin työkaluihin kuuluvat partikkeleiden lämpötilan ja nopeuden mittaukseen käytettävät diagnostiikkalaitteet sekä ruiskutuksen aikainen pinnoiteominaisuuksien mittauslaite (ICP), joka tarkkailee substraatin käyristymistä mahdollistaen pinnoitteen muodostumisprosessin monitoroinnin ja jäännösjännitysten määrittämisen. Hyödyntämällä prosessin aikaista monitorointia saadaan pinnoitteiden valmistusprosessista tietoa, joka auttaa ymmärtämään prosessin ja pinnoiteominaisuuksien välistä vuorovaikutusta. Kaasuvirtausten ja prosessiolosuhteiden vaikutusta partikkeleiden tilaan arvioitiin kartoittamalla hiukkasten lämpötilaa ja nopeutta erilaisilla prosessisäädöillä, minkä jälkeen selvitettiin millaisia pinnoiteominaisuuksia ja erityisesti jännitystiloja eri prosessiolosuhteet tuottivat. Jännitysten määrittämiseen käytettiin Tsuin ja Clynen analyyttista laskentamallia ja selvitettiin kuinka HVOF–, HP-HVOF–, HVAF– ja kylmäruiskutusprosessit ja niiden ruiskutusparametrit vaikuttavat pinnoitteiden jäännösjännityksiin. HVOF– ja HVAF– prosessissa tutkittiin WCCoCr - ja Cr3C2-NiCr –pinnoitteita ja kylmäruiskutuksessa Al, Ti ja Cu pinnoitteita. Tutkimukset osoittavat, että korkeakineettisillä termisen ruiskutuksen prosesseilla saadaan partikkeleiden sulamisastetta, nopeutta ja substraatin lämpötilaa säätämällä merkittäviä puristusjännityksiä omaavia karbidipinnoitteita. Puristusjännitysten merkitys osoittautui tärkeäksi pinnoitteiden kavitaatioeroosionkestävyyttä ja väsymiskestävyyttä parantavaksi tekijäksi. Osoitettiin myös, että kylmäruiskutuspinnoitteiden jäännösjännitykset, joihin tyypillisesti vaikuttaa iskuenergian määrä ja sen vaikutuksesta muodostuva puristusjännitys, voivat kehittyä myös vetojännityksiksi olosuhteissa, joissa on alhainen iskuenergia ja suhteellisen korkea prosessilämpötila.Thermally sprayed hardmetal coatings have been successfully used in many critical applications including hydraulic cylinders, landing gear, paper machine rolls, ball and gate valves, and several other parts, which require wear resistance. Currently, due to variations in the spray processes, feedstock material, and spray parameters, there might exist a wide range of properties for the same coating material. Perhaps the most important factor for the coating properties is the feedstock powder and its quality. The size distribution of the powder needs to be suitable for the process; in addition to this the particle density, carbide size, and powder homogeneity affect the properties of the coating. Furthermore, the coating properties for a selected powder are related to the particle state, more precisely the particle thermal and kinetic energy at the impact. Today, the particle state can be monitored by in-situ diagnostics with devices that measure the temperature (T) and velocity (v) of the particles during flight. The particle state can be further linked to the coating properties and performance by so-called process mapping methodology. At present, many thermal spray processes and equipment exist, each having their own specific characteristics of particle temperature and velocity. For example, the newest thermal spray processes, such as High Velocity Air Fuel (HVAF), provides about a 1000 °C lower flame temperature and 30-40% higher particle velocity compared to more conventional High Velocity Oxygen Fuel (HVOF) thermal spray processes. HVAF thus produces very dense coating structures and reduces the brittleness caused by excessive particle heating. Coating formation also induces stresses caused by the rapid solidification of the spray droplets (quenching) and thermal mismatch stresses during cooling. The thermal history will have a major impact on the residual stresses and it may influence the performance of the coating by affecting the mechanical properties of the coating as well. In high-kinetic-energy thermal spray processes, e.g. the HVOF, HighPressure High Velocity Oxygen Fuel (HP-HVOF), HVAF, and cold spray (CS) processes, the compressive stress component also known as peening stress, intensifies during the manufacturing process. Peening stresses act on the substrate or on the previously deposited layer. Insufficient attention has been paid so far to the factors arising from the manufacturing process. Thus the effect of the thermal history and residual stresses on the properties of coatings is largely unknown. Moreover, there is generally a lack of knowledge on the property variation in coatings produced by various devices from the same material, as coating properties are managed largely by the trial and error approach. Consequently, insufficient understanding and/or information on the relationship between the manufacturing process and coating properties makes it significantly more difficult to set property targets for the applications. This work focuses on the approaches to provide a link between processstructureproperty correlations in high kinetic thermal spraying by utilizing in-situ monitoring tools, which enable reliable manufacturing of thermal spray coating. These tools include inflight particle temperature and velocity measurements and an in-situ coating property sensor (ICP). The ICP measures the substrate curvature during spraying, enabling the monitoring of information on the coating formation process and residual stresses. First, the role of gas flows and process conditions on the particle state was evaluated by mapping the particle temperature and velocity resulting from different conditions and how they are linked to coating properties. Further, the in-situ curvature technique and progressive deposition model of Tsui and Clyne [1,2] were used in order to understand how thermal spray processes and parameters affect the residual stresses of coatings made by the HVOF, HP-HVOF, HVAF, and CS processes. Materials focused on in relation to HVOF and HVAF were WC-CoCr and Cr3C2-NiCr, whereas Al, Ti, and Cu were used in the CS case. Studies showed that high compressive residual stresses controlled by the particle molten state, velocity, and substrate temperature can develop in high kinetic thermal sprayed carbide coatings. The role of compressive stresses proved to be significant for the cavitation erosion resistance and fatigue life performance of the coatings. It was shown that the residual stress of cold spray coatings, mostly controlled by impact pressure and thus in most cases developing into compressive stress, may develop into tensile stress in conditions with low impact pressure and relatively high thermal energy

Deep Interest in School Shootings Online

Koulusurmat ovat globaali ilmiö, ja koulusurmaajat käyttävät symbolista väkivaltaa lähettääkseen viestin tapahtumapaikkaa laajemmalle yleisölle. Koulusurmaajiin vaikuttaa kulttuurinen käsikirjoitus, joka kuvaa koulusurmien syitä ja tekotapoja. Sekä kulttuurista käsikirjoitusta että koulusurmiin liitettyjä narratiiveja jaetaan internetissä. Useat koulusurmaajat ovat olleet aktiivisia internetissä ja käyttäneet sitä osana tekoaan esimerkiksi julkaisemalla kuvia ja kirjoituksiaan ennen joukkosurman toteuttamista. Perinteinen media, ja tänä päivänä myös sosiaalinen media, ovat voimistaneet ja vahvistaneet koulusurmiin liitettyjä narratiiveja ja antaneet koulusurmaajille mainetta ja statusta. Internetissä on myös koulusurmien ympärille muodostuneita yhteisöjä. Koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet henkilöt jakavat, luovat ja levittävät koulusurmiin ja niiden tekijöihin liittyvää materiaalia. Ilmiönä voimakasta kiinnostusta koulusurmiin ei ole juurikaan tutkittu, minkä seurauksena sen vaikutusta ja yhteyttä koulusurmiin ei tunneta kunnolla. Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä internetin koulusurmayhteisöistä ja niiden vaikutuksista koulusurmille. Tutkimukseen liittyvä aineisto on kerätty haastattelemalla internetissä kahtakymmentäkahta koulusurmista voimakkaasti kiinnostunutta henkilöä. Seitsemän näistä henkilöistä haastateltiin myös toisen kerran. Haastattelujen lisäksi toteutettiin vuoden kestänyt etnografia internetissä tukemaan haastatteluita ja lisäämään ilmiöön liittyvää ymmärrystä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja haastateltavat olivat lähtöisin eri puolilta maailmaa. Aineiston perusteella koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet henkilöt muodostavat globaaleja internetyhteisöjä sosiaalisen media eri alustoilla. Näissä yhteisöissä luodaan, muokataan ja levitetään koulusurmiin liittyvää materiaalia. Tämän lisäksi koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet henkilöt levittävät narratiiveja, joissa selitetään koulusurmien syitä. Vaikka haastateltavat olivat lähtöisin eri puolilta maailmaa, narratiivit joita he kertoivat, olivat silmiinpistävän samankaltaisia. Haastateltavat kertoivat laajasti koulusurmaajien kiusaamiskokemuksista ja muista sosiaalista ongelmista joita nämä ovat kohdanneet, minkä lisäksi he kertoivat myös omista kiusaamiskokemuksistaan. Jompikumpi tai molemmat näistä narratiiveista oli löydettävissä kahdessakymmenessäyhdessä haastattelussa. Kuitenkin samaan aikaan voimakas kiinnostus koulusurmia kohtaan sisältää myös useita muotoja. Koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneilla on toisistaan eroavia kiinnostuksen tasoja ja kohteita, ja heidät on mahdollista jakaa tämän perusteella neljään alaryhmään: tutkijoihin, fanityttöihin, columbinerseihin sekä heihin, jotka haluavat jäljitellä aiempia tekijöitä ja toteuttaa oman koulusurman. Henkilö voi kuitenkin siirtyä näiden alaryhmien välillä ja alaryhmien väliset rajat mennä päällekkäin. Tämän lisäksi koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet voidaan jakaa kolmeen ryhmään riippuen siitä, kuinka radikaaleja heidän mielipiteensä koulusurmiin liittyen ovat. Ensimmäinen ryhmä muodostuu koulusurmiin neutraalisti suhtautuvista, toinen henkilöistä jotka sympatisoivat joitakin koulusurmaajia, ja kolmas heistä jotka ovat kiinnostuneet toteuttamaan oman koulusurman. Suurin osa haastateltavista oli luokiteltavissa sympatisoijien ryhmään, eikä yhtäkään heistä koulusurman toteuttamisesta kiinnostuneiden ryhmään. Osa haastateltavissa toi kuitenkin esille huoltaan yhteisöissään olevista potentiaalisista koulusurmaajista. Tutkimuksessa käytetty mielipiteisiin perustuva jaottelu pohjautui terrorismitutkimuksessa kehitettyyn teoriaan, ja osoittaa käytännössä kuinka koulusurmatutkimus ja terrorismitutkimus voivat hyötyä toisistaan. Tämän väitöskirjan aineiston perusteella voimakas kiinnostus koulusurmia kohtaan ei tarkoita samaa kuin halu toteuttaa koulusurma. Koulusurmayhteisöt kuitenkin levittävät koulusurmiin liittyviä narratiiveja ja antavat koulusurmaajille mainetta ja huomiota. Toisaalta samaan aikaan koulusurmayhteisöjä ei ole osattu hyödyntää koulusurmien ehkäisyssä, vaikka aineiston perusteella usea yhteisön jäsen ei hyväksy koulusurmien väkivaltaa ja osa toi esille huoltaan potentiaalisista koulusurmaajista yhteisöissään. Koulusurmayhteisöihin keskittyvä tutkimus voikin tarjota uusia näkökulmia koulusurmien ymmärtämiseen ja niiden ehkäisemiseen.School shootings are a global phenomenon, and the perpetrators use symbolic violence to send a message beyond the site of the violence. School shooters are impacted by cultural scripts that describe the reasons and methods for school shootings. These scripts and narratives related to school shootings are circulated online. Many school shooters have been active online, using the internet as part of their actions, for example, by publishing pictures and writings before their massacre. The media and, nowadays, social media have amplified and circulated school shooting narratives and thus given the perpetrators the fame and status. The online world is also a place where school-shooting-related communities are formed. People deeply interested in school shootings share, create, and circulate material on these massacres and their perpetrators. However, deep interest in school shootings is an under researched phenomenon, and its impact on and relation to school shootings are not well understood. The aim of this dissertation is to broaden the understanding of online communities built around school shootings and the effects these communities have on school shootings. Data for this study were collected through online interviews of 22 people deeply interested in school shootings. Seven of these interviewees were interviewed a second time. In addition, a yearlong online ethnography was conducted to support the interviews and to broaden understanding of the phenomenon. The interviews were semistructured, and the interviewees came from different parts of the world. According to our findings, people deeply interested in school shootings form global online communities that are present on different social media platforms. In these communities, material related to school shootings is created, recreated, and circulated. People deeply interested in school shootings also circulate narratives that explain why school shootings happen. Even though the interviewees came from different parts of the world, their narratives were strikingly similar, as the interviewees talked extensively about school shooters’ bullying experiences and other social problems shooters had faced as well as bullying experiences the interviewees had encountered in their own lives. One or both of these narratives appeared in 21 of the 22 interviews. However, at the same time, deep interest in school shootings has many forms. People deeply interested in school shootings differ in their focus and level of interest, and they can be divided to four subgroups: researchers, fangirls, Columbiners, and copycats. Membership in these subgroups may overlap, and individuals can move from one group to another. We also found that people deeply interested in school shootings can be divided into three groups based on how radical their opinions related to school shootings are: people with neutral opinions, people who sympathize with some school shooters, and people who are interested in conducting a massacre of their own. Most of the interviewees could be categorized in the sympathizer group, and none could be categorized in the group with those who are interested in conducting their own massacre. Some interviewees however expressed worry about potential school shooters in their communities. The opinions related division was based on a theory developed in terrorism studies and showed in practice how school shooting research and terrorism research could benefit from one another, even though these two attack types now are researched mainly in different fields. Altogether, according to our findings in this dissertation, a deep interest in school shootings does not equal a desire to conduct a school shooting. However, online school-shooting communities circulate school-shooting-related narratives and give the perpetrators fame and recognition. At the same time, school-shooting communities are underused in the prevention of school shootings, as many of their members do not condone the violence of school shootings, and some are worried about potential school shooters among them. Focusing more on online communities formed around school shootings can provide new insights leading to the understanding and prevention of school shootings

ANSYS AIM : Virtauslaskenta ja lämmönsiirto

Työn tavoite on tutkia Discovery Ansys Integrated Multiphysics (Discovery AIM) ohjelman soveltuvuutta virtauslaskennan ja lämmönsiirron ongelmien ratkaisuun ja simulaatiokykyyn. Soveltuvuutta testataan vertaamalla kirjallisuudesta otettuja analyyttisesti ratkaistuja tehtäviä AIM:n numeeriseen ratkaisuun. Lisäksi testataan ohjelman kykyä mallintaa koeympäristö, jossa tietokoneen suoritinta jäähdytetään jäähdytyselementin ja tuulettimen yhdistelmällä. Työ keskittyy AIM:n virtauslaskenta- ja lämmönsiirtopuoleen, jotka hyödyntävät käsitteeksi nousseen Ansys Fluentin numeerisia ratkaisijoita. AIM soveltuu myös mm. lujuuslaskentaan ja sähkömagneettisten ilmiöiden mallintamiseen, mutta näihin ominaisuuksiin ei työssä syvennytä, koska ne eivät ole työn rajauksen ja tarpeen kannalta oleellisia. Työn alussa käydään läpi virtauslaskennan teoriaa, sekä yleisimpiä siihen liittyviä käsitteitä. Tämän jälkeen tutustutaan AIM:n käyttöliittymään, sekä ominaisuuksiin. Tarkoituksena on antaa kuva, kuinka ohjelmisto toimii ja esittäytyy käyttäjälle. Tässä osiossa tutustutaan myös AIM:n rajoitteisiin, jotka rajoittavat sen käytettävyyttä virtauslaskennan ja lämmönsiirtymän osa-alueilla. Teoriaosuuden jälkeen esitellään analyyttiset ongelmat, joita on tarkoitus mallintaa numeerisesti. Ensin esitellään, mikä on ongelman ratkaisu analyyttisesti, ja tämän jälkeen esitetään, kuinka työ pyritään siirtämään AIM-ohjelmaan ja ratkaisemaan numeerisesti. Seuraavaksi esitellään testikokoonpano, sekä käytetty ohjelmisto ja työkalut, joilla testikokoonpanosta otetaan mittauksia simulaation rakentamista varten. Tämän jälkeen esitetään, kuinka testi suoritetaan ja mitä mittauksia tehdään testin aikana, sekä käydään läpi testilaitteiston ominaisuuksia. Lisäksi käydään läpi simulaatiomallin rakentaminen, käytetyt alku- ja reunaehdot. Testikokoonpanona toimi sitä varten rakennettu tietokonekokoonpano, jossa mitattiin lämpötiloja rasituksen yhteydessä prosessorin jäähdytyselementistä. Lopuksi käytiin läpi tulokset ja todettiin, että Ansys (Discovery) AIM ei sovellu hyvin teoreettisten ongelmien mallintamiseen, sillä jo pienessä otannassa havaittiin suurimmillaan yli kuuden prosentin heittoja tulokseen, sekä mallien alustus on vaikeaa ohjelmistolla, jolla ei voida mallintaa kaksiulotteisia virtauksia. Simulaation rakentaminen koeympäristön ja -mittausten perusteella onnistui hyvin ja AIM:ää voi suositella teollisiin ja kokeellisiin mittausympäristöihin, jos virtausgeometrian deformaatiolla tai reaktiivisilla virtauksilla ei ole vaikutusta lopputulokseen.The objective of this thesis work was to study, how Discovery Ansys Integrated Multiphysics (Discovery AIM) fares with solving analytical fluid flow and heat transfer problems numerically and how well is it able to build a simulation according to measurements from a test rig. These problems were chosen to represent some of the most common types from literature. This work concentrates only on the fluid flow simulation and thermal simulation properties of AIM, which use the same solver as Ansys Fluent. Besides flow and simulation, AIM also allows users to simulate e.g. structural and electromagnetic problems. These additional uses were not investigated here, in order to limit time and space, and since they were of no interest for the current need of the work. First, we introduce some of the most basic concept and theories behind computational fluid dynamics and thermal calculations. After this, Ansys AIM user interface is introduced, followed by a general description of how the program works and what kind of limitations users might run into, by trying to leverage it. After theory, we are introduced into the analytical problems, which we are supposed to both model and calculate numerically with AIM. First, we introduce the analytical solution and then the idea of how to port that into AIM calculations. Then we show if and how the numerical solution differs from the analytical. Next, we describe the test bench, its components and programs used to measure data from the test run. Then we describe the test process and what we are aiming to achieve during the test run and how. The test bench consisted of a computer pc case, with a processor and heat sink, cooled by a fan. Temperature measurements were taken from the heat sink and the processor. Finally, we went through results and found out that Ansys (Discovery) AIM does not lend itself very well to solving analytical problems numerically. Even with a small sample, we found differences exceeding six percent at worst. In addition, with no ability to simulate in two dimensions, some problems had to be modeled and calculated in three dimensions. On the other hand, simulating the test scenario based on measurements from the test bench worked well, and AIM can be recommended for such tasks, if deforming flow volumes or reactive flows are not affecting the outcome on those simulations

Perhepolitiikan tulokset puntarissa : Arviointitutkimus lapsiperheiden hyvinvoinnista Suomessa ja Euroopassa

Hyvinvointivaltion käsite on monimuotoinen ja sen piirteet muuttuvat samalla kun yhteiskunnan sosiaalinen ja demografinen rakenne muuttuu ajan myötä. Nykyaikaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa monet edellisten sukupolvien sosiaalisista riskeistä on minimoitu ja uusia riskejä on syntynyt tilalle. Ihmisen hyvinvointi liittyy paitsi yksilöön myös laajempaan sosiaaliseen kokonaisuuteen, jossa ihmiset ja ympäröivä yhteiskunta toimivat yhdessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa (Mínguez 2013). Hyvinvoinnin käsite sisältää siis sekä yhteisötason että yksilötason elementtejä, joita voidaan mitata taloudellisilla ja sosiaalisilla indikaattoreilla. Lapsiperheiden merkitys ikääntyvässä yhteiskunnassa kasvaa elinajanodotteen kasvun myötä. Työllisyys, sosiaaliset rakenteet ja tukimuodot sekä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi luovat perustan tulevalle kehitykselle. Julkisen talouden kestävyys edellyttää ratkaisuja, jotka ohjaavat lapsiperheiden vanhempia yhdistämään työ- ja perhe-elämän tavalla, joka mahdollistaa molemmille vanhemmille osallisuuden ansiotyöhön ja lasten hoitoon. Yhteiskunta on rakennettu yksilöiden ja erilaisten institutionaalisten elementtien ympärille. Myös perhe muodostaa sosiaalisen instituution, joka toimii sekä yhteiskunnan jäsenenä että itsenäisenä päätöksentekijänä. Kun yksi perhe tekee päätöksiä, sillä ei ole vaikutusta koko yhteiskuntaan, mutta kun useat perheet muuttavat toimintaansa samalla tavalla, voidaan puhua institutionaalisista tai laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista (Esping-Andersen 1999). Perheen muodostuminen, sen ajoitus ja ylläpito ovat muuttuneet uusien perherakenteiden sekä väestörakenteen muutosten mukana, jolloin myös tarjottaviin tukimuotoihin kaivataan uudistamista. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenne ja tukijärjestelmä perustuvat erilaisiin menetelmiin taloudellisen riippumattomuuden ja omatoimisuuden vahvistamiseksi, ja samalla myös heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi. Euroopan komission suosituksissa huono-osaisuuden syklin katkaisemiseksi investoimalla lapsiin (Euroopan komissio 2013) ehdotetaan, että jäsenvaltiot osoittavat resursseja sosiaalisen syrjäytymisen ja lasten köyhyyden ehkäisemiseksi. Komissio ehdottaa, että tämä tehdään vahvistamalla yhteistyötä eri alojen välillä. Suomella on kuitenkin edessään haasteita: talouskasvu on hidasta, väestö ikääntyy ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisessa on ongelmia. Väestörakenteen muutokset aiheuttavat sen, että lasten ja perheiden hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota Euroopassa. Lasten köyhyyden tai syrjäytymisen riskin kasvaessa poliittisten toimien merkitys näkyy aiempaa nopeammin lapsiperheiden jokapäiväisessä elämässä. Kululutuksen määrä perheiden ja lasten etuuksiin ei sinänsä takaa, että lasten köyhyys- tai syrjäytymisriskiä voidaan estää. Vaikka etuuksiin kohdennettu kulutus on lisääntynyt monissa maissa, ovat köyhyysriskissä ja sosiaalisessa syrjäytymisessä tapahtuneet muutokset vaihdelleet saman aikaisesti. Sosiaalinen tuki perheille vaihtelee maittain, kuten myös kansallinen kiinnostus perheen hyvinvointiin. Sosiologinen kiinnostus perheitä kohtaan voi kohdentua samoihin kysymyksiin maasta riippumatta, mutta ilmiönä siihen liittyvä arviointi on sidoksissa poliittiseen, ideologiseen, kulttuuriseen ja sosioekonomiseen kontekstiin (Hartrais & Letablier 1996). Monissa EU: n jäsenvaltioissa perhe on jo tunnistettu merkittäväksi sosiaaliseksi instituutioksi, mutta siitä huolimatta johdonmukaista toimintaa perhepolitiikan kehittämiseksi ei tapahdu samassa mittakaavassa kaikissa maissa. Perheen ja valtion suhde on käsitteellistetty ja operationalisoitu eri tavoin kansallisen kontekstin mukaisesti. Nykyiset pohjoismaiset hyvinvointijärjestelmät edellyttävät vastuullista ja kauaskantoista finanssipolitiikkaa ja kannustavia menetelmiä hyvinvointivaltion suurten riskien estämiseksi. Kaikissa hyvinvointivaltioissa kohdataan väestön ikääntymisen ongelma, jolloin hyvinvointijärjestelmä ei voi selviytyä, ellei työllisyysaste ole riittävän korkea. Euroopan komission raportissa Euroopan työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa (2017) todetaan, että EU:lla ei ole enää varaa tukea nykyistä määrää ihmisiä, jotka eivät ole aktiivisia työmarkkinoilla. Työikäisen väestön vähenemisen vaikutus tulevaan kasvuun riippuu jäsenvaltioiden kyvystä palauttaa työvoiman ulkopuolella oleva väestö työmarkkinoille. Huolestuttavia eroja ilmenee eri ikäryhmien ja sukupuolten välillä. Naisten työllisyysaste on huolenaiheena monissa Euroopan maissa. Työllisyys on tärkeä tekijä yksilöiden ja perheiden köyhyyden estämisessä. Sillä on myös merkittävä sosiaalinen ulottuvuus sosiaalisen syrjäytymisen näkökulmasta. Lasten hoidon tukimuotojen järjestäminen siten, että siihen liittyvät maksut pysyvät kohtuullisina eivätkä estä vanhempia palaamasta töihin, on yksi tapa edistää vanhempien paluuta työvoimaan. Kansallisella tasolla alueellista toimintaa ohjaavat poliittiset päätökset muokkaavat myös alueellisia ratkaisuja ja väestörakenteen kehitystä. Alueellisesta näkökulmasta universaali malli perhepolitiikassa ei sinänsä estä alueellisia eroja. Perhepolitiikan osalta tämä käy ilmi ratkaisuista, jotka mahdollistavat erilaiset päätökset palvelujen tarjoamisesta ja erillisistä alue- tai kuntakohtaisista tukimuodoista. Suomessa institutionaaliset rakenteet ja sosiaaliturvajärjestelmä ovat rakentuneet tasa- arvon ja yhtenäisen hyvinvointiajattelun näkökulmasta, mutta niiden ei tulisi rajoittaa mahdollisuutta muutokseen, jos pitkän tähtäimen sosiaalinen ja taloudellinen etu sitä vaatii. Pohjoismainen sosiaaliturvamalli perustuu kattaviin tuki- ja palvelumuotoihin. Yksi universalismin ongelmista on kuitenkin se, että kattava tarjonta ei muuta tilannetta tasa-arvon suhteen, jos pääasiallisena tarkoituksena ei ole suojella heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointia, vaan toteuttaa yksiselitteisesti ”yksi malli sopii kaikille" periaatetta. Tässä tutkimuksessa olen keskittynyt siihen, miten pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteet ovat käytännössä toteutuneet nyky-Suomessa lapsiperheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Suomen perhepolitiikan tuloksia on arvioitu sekä kansallisella että EU:n tasolla hyödyntäen dokumenttiaineistoja ja tilastotietoja sekä Suomen että EU-28 jäsenmaiden osalta. Arvioinnissa mukana ovat kaikki EU-28 jäsenvaltiot kokonaisuutena sekä erikseen valitut jäsenvaltiot, jotka edustavat sosiaaliturvan eri malleja. Lisävertailuun valitut maat edustavat Pohjoismaiden, Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan ja Itä-Euroopan malleja, ja jokaisella maalla on erilainen institutionaalinen perusta valtionhallinnolle. Haastatteluaineistoa on käytetty tulosten arviointiin asiantuntijan näkökulmasta kansallisella tasolla. Tutkimuksen teoreettinen perusta on institutionaalinen teoria. Tutkimuksen tulokset esittävät suomalaisen perhepolitiikan ja perhepoliittisen järjestelmän tulokset sellaisina kuin ne ilmenevät 2010-luvulla. Kansallisella tasolla tulokset perustuvat alueelliseen tasa-arvoon ja EU: n tasolla taloudellisen hyvinvoinnin, tasa-arvon ja palvelujen saatavuuden osalta tehtyyn vertailuun.The concept of the welfare state is diverse, and its features change as the social and demographic structure of society changes over time. In contemporary welfare societies, many of the social risks that occurred in previous generations have been minimised and replaced by new risks. Human well-being is associated not only with the individual, but also with the wider social entity in which people and the society surrounding them work together in continuous interaction (Mínguez 2013). The concept of well-being therefore includes both community-level and individual-level elements that can be measured by economic and social indicators. The importance of families with children in an ageing society will increase due to the increase in life expectancy. Employment, social structures, and forms of support, as well as physical and psychological well-being, create the basis for future development. The sustainability of public finances requires solutions to guide the parents of families with children to combine work and family life in a way that enables both parents to engage in earning and child care. Society is built around individuals and various institutional elements. In addition to the institutional structures of society, the family also forms a social institution that acts both as a unit of society and as an independent decision-maker. When a single family makes decisions, it does not have an impact on society as a whole, but when several families change their activities in the same way, one can talk about institutional or wider societal change (Esping-Andersen 1999). The formation of the family, and its timing and maintenance, have changed along with the creation of new forms of family structure and demographic change, and consequently reform is also needed for the forms of support provided. The structure and support system of the welfare society is based on different methods of strengthening self-sufficiency and self-direction, and supporting the most vulnerable. The recommendations of the European Commission on breaking the cycle of disadvantage by investing in children (European Commission 2013) propose that member states allocate resources to prevent social exclusion and child poverty. The Commission suggests this be done by strengthening cooperation between different sectors and ensuring adequate resources and high-quality services. However, Finland is facing challenges: economic growth is slow, the population is ageing, and there are issues in securing funding for the welfare state. Demographic trends contribute to the increasing attention paid to the well-being of children and families in Europe. As child poverty and the risk of poverty and exclusion increases, the importance of policy actions is reflected more rapidly in the daily lives of families with children. The consumption of family and child benefits does not in itself guarantee that child poverty and the risk of exclusion can be prevented. Even though the consumption of child and family benefits has increased in many countries, the changes in the risk of poverty and social exclusion rates have varied at the same time. The state’s social support for families varies from country to country, much like national interest in family well-being. Sociological interest in families can focus on the same issues regardless of country, but as a phenomenon, its review is linked to the political, ideological, cultural, and socio-economic context (Hartrais & Letablier 1996). In many EU member states, the family has already been identified as a significant social institution. Nevertheless, coherent action to develop family policy does not happen on a similar scale in all countries. The relationship between the family and the state has been conceptualised and operationalised in different ways according to each national context. The existing Nordic welfare systems require responsible and far-reaching fiscal policies and incentivising methods to prevent the risks of the welfare state, which occur on a large scale. All welfare states face the problem of an ageing population, and the welfare system cannot survive if the employment rate is not high enough. The European Commission report on European Employment and Social Development in Europe (2017) states that the EU can no longer afford to support so many people who are not active in the labour market. The impact of the decline in the working age population on future growth will depend on the ability of member states to return the inactive population to the labour market. There are also concerns about the differences that exist between different age groups and genders. The employment rate of women is a concern in many European countries. The proportion of people in the workforce is important for preventing poverty among individuals and families. It also has a significant social dimension from the perspective of social exclusion. Organising child care support so that day care fees remain reasonable and do not disincentivise parents from returning to work is one way of promoting the parent's return to the workforce. At the national level, the political decisions that guide regional activity modify the development of regional solutions and demographic trends. From a regional point of view, a universal model family policy does not in itself prevent regional differences. In the case of family policy, this is evident in the solutions that allow different decisions regarding service provision and separate subsidies. Institutional structures and the social security system in Finland is built from the perspective of equality and unified welfare thinking, but it should not limit the possibility of change when long-term social and economic thinking requires it. The Nordic social security model is based on comprehensive forms of support and services. However, one of the problems of universality is that comprehensive supply does not change the situation in terms of equality if the overall purpose is not to protect the well-being of the most vulnerable, but to unequivocally implement the principle of “one model fits all'. In this study, my focus is on how the principles of the Nordic welfare state have been put into effect in contemporary Finland from the perspective of the well-being of families with children. It further examines how the objectives of the Finnish family policy and the family policy system itself have been implemented by evaluating the outcomes at the European level. The outcomes of Finnish family policy has been evaluated at both the national and the EU level using national and EU documents and statistical data for Finland and the EU-28 member states. The evaluation was carried out for all 28 member States in the EU as a whole and separately selected member states representing different models of social security. The countries selected for further comparison represent the Nordic European, Central European, Southern European, and Eastern European models, with each having different institutional bases for state administration. The interview data has been used to evaluate the results from an expert perspective at the national level. The theoretical foundation for the research is institutional theory. The results of the survey present the outcomes of Finnish family policy and the family policy system as it manifests in the 2010s. At the national level, the outcomes are based on regional equality. At the EU level, the outcomes are based on comparisons of economic well-being, equality and access to services

Vetovoima kunnassa: Tutkimus kuntien asemasta kasvukäytävällä

Helsingistä Seinäjoelle ulottuva Suomen kasvukäytävä on merkittävä talous- ja työssäkäyntialue. Yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta keskittyy tälle alueelle. Tutkin miten kunnat hyödyntävät asemaansa kasvukäytävällä vetovoiman lisäämiseksi. Tutkimukseni tapausesimerkit ovat Kangasala, Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä, Hämeenlinna, Riihimäki ja Hattula. Käytin teoriana pehmeitä ja kovia vetovoimatekijöitä, sijainnin ja saavutettavuuden teoriaa, paikan markkinointia, mainetta, kaupunkibrändäystä, verkostojohtamista sekä kasvukäytäväteoriaa. Pendelöinnin uskotaan kasvavan tulevaisuudessa ja hyvän pendelöinnin ulottuvuudet ovat matkustamisen laatu, vuorovälien tiheys ja ajallinen etäisyys. Verkostojohtamisen isoimmat hyödyt nähtiin edunvalvonnassa, tiedon vaihdossa, yhteisessä viestissä valtakunnan tasolla ja yhteisissä hankkeissa. Haasteita olivat: kuntien päällekkäiset verkostot, resurssien puute, eri intressit ja kokoluokat sekä organisoitumisen puute. Kovista vetovoimatekijöistä sijainti ja siihen liittyvät pääradan ja kolmostien läheisyys nähtiin tärkeimpinä. Päärataa pitää kehittää ja ottaa huomioon pienemmät kunnat radan varrella. Pehmeistä vetovoimatekijöistä matkailu ja luonto, urbaani pöhinä sekä kulttuuri ja vapaa-ajan palvelut nousivat tärkeimmiksi. Kovia vetovoimatekijöitä pidettiin hyvänä pohjana, mutta nähtiin että pehmeillä vetovoimatekijöillä luodaan varsinainen kilpailuetu

Information governance -käsitteen merkitys: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja käsiteanalyysi

Information governance -käsitteen määritelmät vaihtelevat kirjallisuudessa suuresti ja ne sisältävät usein mainintoja lukuisista eri asioista. Sen vuoksi kokonaiskuvan muodostaminen erilaisista määritelmistä on tarpeen ja siihen pyritään tällä tutkimuksella. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen merkityssisältö information governance -käsitteelle annetaan kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimuksessa selvitetään myös, mitkä ovat information governance -käsitteen lähikäsitteet, ja pohditaan kyseisen käsitteen yhtäläisyyksiä ja eroja erityisesti asiakirjahallintaa/-hallintoa tarkoittavaan records management -käsitteeseen. Tutkimus kuuluu tiedon- ja asiakirjahallinnan alaan, jonka näkökulmasta information governance -käsitettä tarkastellaan tutkimuksessa. Tutkimusaineisto koostuu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä kansainvälisistä tieteellisistä julkaisuista kerätyistä eri tieteenaloja edustavista tutkimusartikkeleista. Tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytetään käsiteanalyysiä, jossa tunnistetaan tutkimusaineistosta tarkasteltavan käsitteen ominaispiirteet, ennakkoehdot, seuraukset ja lähikäsitteet. Käsiteanalyysin perusteella muodostettu kuva information governance -käsitteestä oli odotettua yhtenäisempi, sillä information governance -käsitteen erilaiset määritelmät täydensivät toisiaan eikä suuria ristiriitoja löytynyt eri määritelmien välillä. Suurimmat erot eri määritelmien välillä olivat siinä, miten eri kirjoittajat näkevät information governancen suhteen sen lähikäsitteisiin. Kirjoittajan edustama tieteenala vaikuttaa näkemyksiin information governancen ja sen lähikäsitteiden suhteesta, kuten esimerkiksi asiakirjahallinnan roolista ja merkityksestä information governancessa. Mahdollinen aihe jatkotutkimukselle olisi selvittää, miten eri tieteenalojen näkemykset information governancesta eroavat. Information governance on lähestymistapa organisaation tiedonhallintaan, joka edellyttää eri sidosryhmien välistä yhteistyötä ja laajempaa näkökulmaa kaikkeen informaatioon organisaatiossa. Information governance on tiedonhallinnan suunnittelua, organisaation toiminnan kehittämistä sekä tiedonhallinnan kontrollointia. Information governancella on yhteisiä ominaispiirteitä sen lähikäsitteiden kanssa, sillä monet sen keskeisistä periaatteista pohjautuvat records managementiin ja sen muihin lähikäsitteisiin. Laaja-alaisuus, kokonaisvaltaisuus, monialaisuus ja eri toimijoiden välisen yhteistyön korostaminen ovat information governancelle tyypillisiä ominaispiirteitä, jotka erottavat sen muista lähikäsitteistään. Myös strategisuuden painottaminen information governancen lähestymistavassa tiedonhallintaan on ominaispiirre, joka on tyypillisempi information governancelle kuin sen muille lähikäsitteille. Information governancen ja records managementin eroavaisuuksia ovat syyt, joiden vuoksi informaatiota tai asiakirjoja säilytetään kyseisissä lähestymistavoissa. Information governancessa informaatiota säilytetään ainoastaan nykyistä tai tulevaa käyttöä varten, joten organisaation toiminnan tallentaminen ja pysyvä säilyttäminen organisaation identiteettiä ja muistia varten eivät kuulu information governanceen. Information governance ja records management eroavat myös siinä, mihin informaation ja asiakirjojen arvo perustuu kyseisissä lähestymistavoissa. Information governancessa informaatiolla on arvoa sen vuoksi, että sen avulla voidaan parantaa organisaation suoritusta, kun taas asiakirjahallinnassa asiakirjojen arvo perustuu siihen, että ne ovat todisteita organisaation toiminnasta. Information governance tuo yhteen eri toimijoiden vahvuudet ja osaamisen ja mahdollistaa niiden laajemman hyödyntämisen koko organisaation tasolla. Tämä avaa asiakirjahallinnolle mahdollisuuden päästä vaikuttamaan laajemmin organisaation tiedonhallintaan yhteistyössä muiden sidosryhmien kanssa. Eri sidosryhmien välisen yhteistyön lisäksi information governancen toinen merkittävä vahvuus on sen kokonaisvaltainen tarkastelunäkökulma organisaation tiedonhallintaan