From perceptions to value: a multi-stakeholder framework for public infrastructure design

Purpose – The need for generating value beyond the economic one is gaining momentum, but it is hindered by various challenges. This paper explores how the design of project sustainable value can be enhanced in the design phase of public infrastructure projects, by assessing it in parallel on three different levels of analysis, namely project owner, project team and public. Design/methodology/approach – The study proposes a conceptual framework grounded in the literature and developed through a design-oriented approach rooted in pragmatism. The three levels of analysis of the framework are validated through expert interviews. Subsequently, an empirical validation is performed through the analysis of a real-life case. Findings – The paper provides a framework that bonds together the sustainable development dimensions (economic, social and environmental), to reach a more comprehensive understanding of value. The framework also provides a practical tool for the project owner and the project team of public infrastructure projects. Originality/value – This paper combines sustainable development and different levels of analysis, offering a more comprehensive overview of the potential that public infrastructure projects have in terms of value generation.Peer reviewe

Short- and Long-Term Impacts of Childhood Cancer Treatments on Oral Health

Lasten syöpähoitojen kehittyminen on merkittävästi parantanut eloonjäämisennustetta ja vähentänyt haittavaikutusten esiintyvyyttä. Sen sijaan sekä lyhyt- että pitkäaikaisten suun terveyteen liittyvien komplikaatioiden yleisyys ja vaikeusaste ovat edelleen puutteellisesti tunnettuja. Tämä väitöskirja tutki lasten syöpähoitojen vaikutuksia suun terveyteen keskittyen oraaliseen mukosiittiin (OM), suun mikrobiomin muutoksiin sekä leukemian sairastaneiden lasten kehityksellisiin hammashäiriöihin. Lisäksi arvioitiin suun hoitomenetelmien tehoa haittavaikutusten ehkäisyssä. Retrospektiivisessä tutkimuksessa analysoitiin 178 lapsena leukemian sairastaneen potilaan panoraamaröntgenkuvia. Näistä 39 %:lla todettiin vähintään yksi kehityshäiriö, kuten juurten vajaakehitys, mikrodontia tai hypodontia. Nuorempi diagnoosi-ikä (<6 vuotta) ja intensiivinen hoito olivat yhteydessä vakavampiin hammashäiriöihin. Uudemmat hoitoprotokollat, kuten NOPHO ALL2008, aiheuttivat vähemmän juuripoikkeavuuksia, mutta mikrodontian esiintyvyys oli suurempi, mikä korostaa hoitokäytäntöjen muutosten vaikutusta suun terveyteen. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa verrattiin Caphosol ja keittosuola huuhteiden tehoa OM:n ehkäisyssä lasten syöpäpotilailla solunsalpaajahoidon aikana. Huuhteluaineiden välillä ei havaittu merkittävää eroa, ja keittosuola osoittautui kustannustehokkaammaksi vaihtoehdoksi suun terveyden ylläpidossa. Lisätutkimuksessa kerättiin limakalvonäytteitä ennen syöpähoitojen aloitusta ja niiden jälkeen, ja näytteistä analysoitiin mikrobiomin muutoksia. Potilailla, joilla ei ollut suun alueen leesioita, havaittiin bakteerikantojen muutoksia ennen hoitoa ja hoidon jälkeen, ja nämä erosivat niistä muutoksista, joita todettiin leesioita omaavilla potilailla. OM yhdistyi useisiin erityisiin mikrobiomiprofiileihin, mukaan lukien Leptotrichia, Capnocytophaga sputigena sekä muita taksoneja. Lisäksi bakteerikannoissa havaittiin eroja Caphosol-ryhmän ja keittosuolaryhmän välillä. Yhteenvetona tämä väitöskirja korostaa moniammatillisen lähestymistavan merkitystä lasten syöpäpotilaiden ja selviytyjien suun terveyden hoidossa. Säännöllinen hammashuollon seuranta ja hoito voivat edistää pitkäaikaisten kehityshäiriöiden varhaista tunnistamista ja hallintaa. Tuloksemme viittaavat myös siihen, että mikrobiomin varhainen profilointi saattaa auttaa tunnistamaan potilaat, joilla on suurentunut riski suun mukosiitille. Nämä havainnot lisäävät ymmärrystä lasten syövästä selviytyneiden suun terveyden haasteista ja voivat edistää heidän elämänlaatunsa ja kokonaisvaltaisen hoidon parantamista.Advancements in childhood cancer treatments have significantly increased overall survival rates and minimized adverse events. However, the prevalence and severity of both short- and long-term oral health complications remain less well understood. This dissertation examined the impact of pediatric cancer therapies on oral health, focusing on oral mucositis (OM), microbiome alterations, and dental abnormalities in childhood leukemia survivors. It also investigated the efficacy of oral rinsing methods in mitigating these adverse effects. In a retrospective analysis of panoramic radiographs from 178 childhood leukemia survivors, 39% of patients exhibited at least one dental abnormality, such as root stunting, microdontia, and hypodontia. The study found that younger age at diagnosis (<6 years) and high intensity treatment were linked to more severe dental defects. Notably, more recent treatment protocols like NOPHO ALL2008 led to fewer root abnormalities but an increased prevalence of microdontia, highlighting the impact of evolving treatment protocols on oral health. A randomized, double-blind clinical trial compared the efficacy of Caphosol versus saline rinses in preventing OM among pediatric oncology patients undergoing chemotherapy. The study found no significant difference between the two rinse solutions, with saline proving to be a more cost-effective option compared to Caphosol for maintaining oral health. In the add-on study, mucosal swab samples collected throughout the study were analyzed to assess changes in the oral microbiome before and after chemotherapy. In patients without oral lesions, changes in bacterial taxa were observed before and after treatment, differing from those seen in patients with lesions. OM was associated with several distinct microbiome profiles, including Leptotrichia, Capnocytophaga sputigena, and others. Additionally, differences in bacterial taxa were noted between the Caphosol group and the saline group. Together this dissertation emphasizes the importance of a multidisciplinary approach to oral health in pediatric cancer patients and survivors. Consistent dental monitoring and care may facilitate timely detection and management of long-term dental issues. Our results also suggest that early microbiome profiling could identify patients at higher risk for OM. These findings contribute to increased understanding of oral health outcomes in childhood cancer survivors and may pave a way for enhancing oral health and the quality of life for patients

Hybrid Play Experience and Design in Tabletop Gaming

Arjen digitalisoituessa ja verkkomedioiden hallitessa monia elämänalueita, lautapelaamisen kaltainen materiaaliseen kokemusmaailmaan pohjautuva vapaa-ajan kulttuuri elää suurinta kukoistuskauttaan. Modernit lautapelit ovat vain yksi osa laajempaa ”pöytäpelaamisen” renessanssia, sillä myös pöytäroolipelit ja miniatyyripelit ovat nyt suositumpia kuin koskaan. Vaikka pöytäpeliharrastajat tyypillisesti korostavat pelien käsinkosketeltavuutta ja niiden tarjoamaa välitöntä, digitaalisuudesta vapaata sosiaalisuuta keskeisinä pelinautinnon lähteinä, harrastus on monella tapaa kytköksissä viimeaikaisiin teknokulttuurisiin kehityskulkuihin. Erityisesti viimeinen vuosikymmen on ollut fyysisten ja digitaalisten kokemusten välisten rajojen hämärtymisen aikaa pelaamisessa ja vapaa-ajanvietossa, mutta myös laajemmin länsimaisessa kulttuurissa. Arkiaskareiden ja sosiaalisen kanssakäymisen siirtyminen monelta osin netin digitaalisille alustoille on muovannut monella tapaa ihmisten vapaa-ajankokemuksia, sekä elämää ylipäätään. Pöytäpeliharrastajien sekoittaessa fyysisiä ja digitaalisia käytänteitä leikillisessä vuorovaikutuksessa pelikulttuurin sisältöjen kanssa syntyy monenlaisia hybridipelaamisen muotoja. Niissä erilaiset fyysisen ja digitaalisen välisellä janalla sijaitsevat aineelliset ja aineettomat kokemukset yhdistyvät laajemmiksi kokonaisuuksiksi, mikä on verkottuneessa yhteiskunnassa tyypillistä. Tämä artikkeliväitöskirja on pelitutkimuksen alalle sijoittuva laadullisiin menetelmiin pohjautuva eksploratiivinen tutkimus. Työn monimenetelmällinen lähestymistapa on joustava yhdistelmä yhteiskuntatieteellisiä ja design-tutkimuksen menetelmiä, jota tukee toisiaan täydentävien (ja joskus myös haastavien) teorioiden pohjalta rakennettu teoreettinen viitekehys, jonka keskeisimpiä lähteitä pelitutkimuksen lisäksi ovat mediatutkimus, kuluttajatutkimus ja vapaa-aikatutkimus. Työ koostuu neljästä tutkimusartikkelista, joissa hybridipelikokemuksia ja niiden suunnittelua lautapelikulttuurin puitteissa tarkastellaan tämän laaja-alaisen ja monikulmaisen viitekehyksen valossa. Työ painottuu suurelta osin (lauta)pelikokemuksia tarkastelevaan perustutkimukseen, jonka tavoitteena oli ymmärtää digitaalisen teknologian ja verkkomedian käyttötapojen merkityksiä modernissa pöytäpeliharrastuksessa. Toisaalta työ tarkastelee sosiokulttuurisessa ympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutuksia (pöytä)peliharrastukseen tänä kriittisenä ajanjaksona. Perustutkimuksellisesta luonteesta huolimatta työssä on vahva tulevaisuuteen suuntautunut designetnografinen eetos, koska tavoitteena oli tuottaa tietoa ja inspiraatiota tulevaisuuden hybridikokemusten suunnittelua varten. Työssäni olen asemoinut hybridipelaamisen laajempaan kulttuuriseen ja esteettiseen ”jälkidigitaalisuuden” -viitekehykseen, joka viittaa aikaan digitalisoitumisen jo tapahduttua, kun teknologian sijaan niiden mahdollistamat sisällöt ovat nousseet huomion keskipisteeksi. Ymmärrän hybridipelaamisen ajallisena ilmiönä, joka kuva nykyistä aikakautta, jonka määrittäviä tekijöitä ovat kiihtyvä mediakonvergenssi, analogisten ja digitaalisten teknologioiden sulautuminen, sekä näiden seurauksena syntyvät esteettiset ja affektiiviset kokemukset. Tarkastelen ilmiötä sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta, esitellen joukon hybridilautapelisuunnittelun kannalta keskeisiä suunnitteluperiaatteita. Toisaalta tuon esiin näkemyksen, että hybridipelit ja hybridipelaaminen ovat pikemmin kokemuksellisia kuin teknologisia kategorioita. Työn tulokset havainnollistavat kuinka fyysiset ja digitaaliset pöytäpeliharrastuksen osaset muodostavat laajempia kokemuksellisia kokonaisuuksia, joiden myötä merkityksellisten pöytäpelikokemusten synty ei ole rajattu vain pelin pelaamiseen. Tähän liittyen väitän, että verkkomediassa tapahtuvan sosiokulttuurisen vuorovaikutuksen seurauksena muodostuvat laajentuneet hybridipelikokemukset osaltaan edistävät lautapelaamisen aineellisen ja aineettoman kulttuurin maailmanlaajuista leviämistä. Haastan näin pelitutkimuksessa tyypillisen näkökulman, joka painottaa pelitilanteen merkitystä suhteessa pelaamisen laajempaan kontekstiin. Tässä mielessä työ painottaa pöytäpelaamisen hybridissä mediaympäristössä tapahtuvaa sosiomateriaalista vuorovaikutusta (laajentuneiden) hybridipelikokemusten lähteenä. Lisäksi työssä tarkastellaan tämän ympäristön tarjoaman suunnitteluavaruuden mahdollisuuksia hybridipelisuunnittelun kannalta. Loppujen lopuksi tässä väitöskirjassa tarkasteltu pöytäpeliharrastus on vain yksi esimerkki jälkidigitaalisten kehityskulkujen vaikutuksista nykykulttuuriin. Työssä tehdyt havainnot ovat toivon mukaan sovellettavissa laajemminkin peleihin ja vapaa-aikaan liittyvien hybridikokemusten ymmärtämiseksi, mutta miksei myös laajemminkin nykyaikaisen verkottuneen mediakulttuurin ymmärtämiseksi.In times of ubiquitous digitality and pervasive media networks, a materially grounded leisure culture of contemporary tabletop gaming is flourishing. This includes the play and culture of modern board games, tabletop role-playing games, and miniature games. While tabletop gamers often herald tangible aesthetics and co-located face to face sociality among the key pleasures of this form of leisure, the tabletop gaming hobby is in many ways shaped by recent techno–cultural developments. Especially, the past decade has been a period of blurring boundaries between physical and digital experiences in games and leisure, but also more broadly in the contempary West. Everyday practices and social interaction are engaged increasingly through online platforms, shaping the ways in which people experience leisure and life in general. The blending of physical and digital elements in contemporary tabletop gaming practices results in patterns of hybrid play which collate together a variety of tangible and intangible experiences on the physical–digital continuum, characterizing everyday life in the networked society. This dissertation is an exploratory study, situated in the interdisciplinary field of game studies, with a diverse array of methods and theoretical perspectives. The multi-method approach used in the work is a flexible combination of social– scientific and design research methods. It is supported by a collection of synergistic theories drawn from several related fields, including game studies, media studies, consumer culture studies, and leisure studies. A combination of diverse theoretical perspectives throughout the four articles of the dissertation allows for a comprehensive, multi-angle exploration of hybrid play experiences and design in contemporary tabletop gaming. The work largely relies on fundamental research on (tabletop game) player experiences. The intention of this was to create understanding on the roles of digital technology and online media practices in contemporary tabletop gaming leisure. Understanding the changing environment of (tabletop game) play in this critical period is among the central goals of this work. However, the study was conducted with a future-oriented design ethnographical ethos, wherein the exploration was carried out to inform and inspire the design of future hybrid play solutions. As a result, I have contextualized hybrid play to a wider aesthetic and cultural “postix digital” paradigm, referring to the way that content has taken the central stage in culture after digital technology has become an inseparable part of everyday life. I see hybrid play as a temporal phenomenon describing this critical period of converging media and the fusing of analog and digital technologies, and the resulting affective and aesthetic experiences. I investigate the matter from both theoretical and practical perspectives, proposing a set of core principles for hybrid boardgame design, while promoting an understanding of hybrid games and hybrid play as experiential, rather than technological categories. The results illustrate how experiential assemblages of physical and digital elements in tabletop gaming open an environment for meaningful tabletop gaming experiences beyond the act of playing the game, and how both the material and immaterial cultures of tabletop gaming spread on a global scale through sociocultural hybrid play engagements in networked media. By promoting this approach, I challenge a common approach in games research which emphasizes the gameplay situation over contextual game experiences. In this, the work highlights sociomaterial interactions in the hybrid media ecosystem of tabletop gaming as a source for hybrid play experiences, and further earmarks key opportunities in the resulting hybrid play design space of tabletop games. Finally, the focus on tabletop gaming in the dissertation is merely an example of postdigital developments in contemporary culture, and the observations made in the work hopefully have wider implications for understanding the entanglements of physical and digital in gaming and leisure experiences, but also more broadly in contemporary networked media cultures

Translation in den Tavernen Tamriels: Deutsche Lokalisierung der Liedtexte im Videospiel The Elder Scrolls Online

In dieser Bachelorarbeit wird die Übersetzung von Liedtexten im Kontext von Videospielen untersucht. Das untersuchte Spiel in dieser Arbeit ist das Online-Multiplayer-Spiel The Elder Scrolls Online, das im Jahr 2014 veröffentlicht wurde. Aus dem Spiel wurden vier englische Liedtexte ausgewählt und die wurden mit ihren deutschen Übersetzungen verglichen. Das Ziel war herauszufinden, welche Übersetzungsmittel verwendet wurden und welche Unterschiede zwischen den Texten gefunden werden konnten. Die Lieder im Spiel sind nicht funktionell relevant, aber sie helfen den Spielern, in die fiktive Welt von Tamriel einzutauchen. Die Lieder werden von bestimmten KI-Figuren gespielt, mit denen die Spieler nicht interagieren können. Die Lieder in dem deutschen Spiel haben Melodien, die für die Lieder in der englischen Originalfassung komponiert wurden. Diese Melodien wurden auch für die Übersetzung nicht verändert. In der Arbeit wurde eine Gedichtanalyse auf den Ebenen von Form und Inhalt durchgeführt. Bestimmte Mittel, die sich wiedergeholt haben, wurden gefunden. Diese Mittel waren die Verwendung altmodischer und ausgefallener Wörter, um eine bestimmte Stimmung zu schaffen, sowie die Verwendung ungewöhnlicher Wortstellung und mittelalterlicher Anredeform. Zusätzlich wurden in jedem Lied Wörter oder Namen abgekürzt, um die Länge der Verse besser auf die Melodie anzupassen. Die Reimschemata waren in den verschiedenen Sprachen hauptsächlich identisch, mit einigen Ausnahmen. Die Analyse konzentrierte sich vor allem auf die Unterschiede zwischen den verschiedenen Fassungen, aber die Texte hatten trotzdem viele Gemeinsamkeiten. Eine Eins-zu-eins-Übereinstimmung ist in der Praxis nicht möglich, und deswegen gibt es immer Unterschiede. Die Übersetzung der Lieder ist eine Kunst, wenn der Übersetzer ein Gleichgewicht zwischen der Worttreue und der Erhaltung der Melodie erhalten will.Tässä kandidaatintyössä tutkitaan laulutekstien kääntämistä videopelien kontekstissa. Tutkimuskohteena on peli The Elder Scrolls Online, joka on vuonna 2014 julkaistu verkkomoninpeli. Pelistä valittiin neljä englanninkielistä laulutekstiä, joita vertailtiin niiden saksankielisten käännösten kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kääntämiskeinoja teksteissä on käytetty sekä millaisia eroavaisuuksia niiden väliltä on löydettävissä. Pelissä esiintyvillä lauluilla ei ole varsinaista merkitystä toiminnan kannalta, mutta ne tukevat pelaajien uppoutumista fiktiiviseen Tamrielin maailmaan. Lauluja soittavat tietyt tekoälyn ohjaamat hahmot, joiden kanssa pelaajat eivät itse voi vuorovaikuttaa. Lauluihin on englanninkielisessä alkuperäisversiossa sävelletty melodiat, joita ei ole muutettu käännöksiä varten. Tutkimuksessa käytettiin runoanalyysiä muodon ja sisällön tasoilla. Analyysissä havaittiin tiettyjen keinojen toistuminen. Näitä olivat vanhahtavien ja erikoisten sanojen käyttö tietynlaisen tunnelman luomiseksi, sekä epätavallisen sanajärjestyksen ja keskiaikaisen teitittelymuodon hyödyntäminen. Lisäksi sanoja tai nimiä oli lyhennetty jokaisessa laulussa, jotta säkeiden pituus sopisi melodiaan paremmin. Riimikaavat olivat pääosin samoja eri kielten välillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Analyysissä keskityttiin enimmäkseen eroihin eri versioiden välillä, mutta teksteillä oli silti paljon yhteistä. Yksi-yhteen vastaavuutta on käytännössä mahdotonta saavuttaa, joten eroja löytyy aina. Laulukääntäminen onkin oma taiteenlajinsa, mikäli kääntäjä haluaa tasapainottaa sanauskollisuuden melodian säilyttämisen kanssa

Naapurusto osana arkea: Tutkielma asuinalueiden yhteisöllisyyden toimintaan osallistumisen aktiivisuudesta

Kandidaatintutkielmani käsittelee asuinalueiden yhteisölliseen toimintaan osallistumisen aktiivisuutta. Pyrin tilastollisesti selvittämään, miten aktiivisuus asuinalueilla korostuu eri taustatekijöiden mukaan. Yhteisöllistä toimintaa mittaavat työssäni naapureiden kanssa juttelun, naapuriavun, sekä asuinalueen yhteistoiminnan kuten pihatalkoiden ja asukastoiminnan kaltaiset toiminnot. Naapurusto yleisyydestään huolimatta jää tyypillisesti etäiseksi ja irralliseksi osaksi yksilön arkea. Naapurustoihin ja asuinalueisiin kohdistuva sosiologinen tutkimus osoittaa, että suomalaisilla on yhä vähenevissä määrin suhteita naapureihinsa. Ilmiön taustalla piilee modernisaation ja kaupungistumisen kaltaiset monisyiset kehityskulut, joiden myötä myös naapuriyhteisöjen kaltaiset paikalliset yhteisöt ovat korvautuneet aiempaa laajemmalle levittäytyvillä sosiaalisilla verkostoilla. Naapurisuhteisiin vaikuttavia tekijöitä ovat sosiaalisen kulttuurin muutoksen ohella myös fyysiseen ympäristöön liittyvät seikat, kuten asuinalueiden ja asuintalojen suunnittelu. Asumisen sosiaalista ulottuvuutta tukeva ympäristö voi toimia merkittävänä mahdollistajana yhteisöllisille ja eläväisille naapurustoille. Tutkielmassani taustoitan tätä naapurisuhteiden katoa aiemman tutkimuksen avulla, sekä hyödynnän sosiaalisen pääoman käsitettä naapurisuhteiden kuvailussa. Aineistonani toimii SYKE:n Asukasbarometri vuodelta 2022, joka tarkastelee asumiseen liittyviä trendejä yli 10 000 asukkaan suomalaisissa taajamissa. Valitsin aineistosta selitettäviksi muuttujiksi aiheeseeni sopivia yhteisöllisen toiminnan aktiivisuutta kuvaavia muuttujia (naapuriapu, asukastoiminta, pihatyöt), joista muodostin yhden yleistä aktiivisuutta kuvaavan summamuuttujan. Summamuuttujan lisäksi otin erikseen tarkasteluun myös naapureiden kanssa juttelua kuvaavan muuttujan. Selittäviksi muuttujiksi valikoin taajaman koon, asuintalotyypin, sekä iän. Vertailin muuttujien välisiä yhteyksiä käyttäen menetelmänäni ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä. Analyysistä ilmeni, ettei aktiivisuus asuinalueilla ollut yleisesti ottaen kovin säännöllistä. Aktiivisuus kuitenkin korostui joissakin taustaryhmissä, kuten eläkeiän ylittäneiden, sekä pari- ja rivitaloasujien kohdalla. Passiivinen osallistuminen korostui etenkin nuorimmassa ikäluokassa (15–29), suurien kaupunkien asukkaiden, sekä kerrostaloasujien kohdalla. Tutkimustulokseni olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Aihetta olisi jatkossa mielenkiintoista laajentaa kaupunkien ulkopuolelle, jolloin voitaisiin luoda laajempaa kuvaa suomalaisten naapuriyhteisöllisyydestä ja sen muodoista myös maaseudun ja kaupungin välillä. Myös aiheesta tuotetun tilastollisen tutkimuksen täydentäminen laadullisella tutkimuksella voisi edistää ilmiön taustalla olevien syiden hahmottamista

Strange Machines : Robot sociality as a challenge for human-centred design

In the recent decade, so-called social robots have garnered significant academic interest. Technology and design researchers have been tasked with envisioning, testing, and evaluating the potential for robots to address societal challenges, which often involves the discovery of entirely new application domains. Through human-centred design (HCD) research, various collaborative and exploratory approaches can be undertaken to generate knowledge about the possibilities of social robots to aid humans. A key aspect of this technology is that these robots are not primarily intended as tools but as social interaction partners. As a result, they differ significantly from other technologies, and the design process must account for this unique aspect of sociality. This interdisciplinary thesis is at the intersection of human-computer interaction (HCI) and ethnomethodology. The goal is threefold: to explore a novel application context for social robotics, to understand robot sociality, and to examine the challenge this sociality poses for human-centred design (HCD) practices. I integrate findings across five publications to understand social robots as a design subject and a technology. Three publications contribute early-stage concept ideation studies for HCD with the aim to explore the potential of social robots to encourage the societal participation of youth. Two publications contribute theoretical and empirical knowledge about human-robot interaction (HRI) and robot sociality from the perspective of situated action, investigating HRI through Ethnomethodology and Conversation Analysis (EMCA). The key finding from design studies is that youth struggled to connect societal participation with social robots but viewed objectivity and neutrality as potential robot strengths. A key finding from EMCA studies is the conceptualization of feature sociality, distinct from the fundamental sociality of humans. Feature sociality refers to designer’s adaptations of fundamental sociality into concrete design features. Moreover, I highlight the striking difference between the designer’s vision of interaction and the actual situated interaction, and that the effectiveness of these technologies relies on a deeper understanding of situated HRI. To address this, I propose that early-stage design adopt the study of situated HRI through what I have termed the Discovery-Based Approach (DBA)

Muistisodasta sovintoon? : Volynian joukkomurhat Puolan ja Ukrainan muistin politiikassa Venäjän hyökkäyssodan jälkeen

Venäjän 24.2.2022 aloittaman hyökkäyssodan myötä toisen maailmansodan aikaiset joukkomurhat nousivat Puolan ja Ukrainan poliittisen keskustelun aiheeksi. Ukrainan kapinallisarmeija surmasi vuosina 1943–1945 Puolan Volynian ja Itä-Galitsian alueella kymmeniä tuhansia siviilejä ajanjaksona, jota on sittemmin kutsuttu Volynian joukkomurhiksi. Tapahtumien jälkeen seurasi pitkä ajanjakso, jolloin Puola ja Ukraina eivät käyneet vuoropuhelua tapahtumista. Vuoropuhelu alkoi vasta 2000-luvulla, vuosikymmen Puolan kommunististen järjestelmän romahtamisen ja Ukrainan itsenäistymisen jälkeen. Tässä tutkielmassa analysoidaan Puolan ja Ukrainan Volynian joukkomurhiin liittyvää muistin politiikkaa. Analyysissa arvioidaan maissa harjoitettua muodollista muistamista, eli valtionjohtajien ja poliitikkojen harjoittamaa muistin politiikkaa. Tarkoituksena on ensin selvittää, millaista muodollista muistamista kummassakin valtiossa on harjoitettu ja sen jälkeen arvioida, missä määrin toiminta vastaa ennen vuotta 2022 harjoitettua muistin politiikkaa. Oma paikkansa tutkielmassa on myös Puolan ja Ukrainan välisen sovintoprosessin arvioinnille tehtyjen löydösten perusteella. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu Jennifer Lindin luomaan kehikkoon siitä, mitä kaikkea muodollinen muistaminen pitää sisällään. Näin ollen tutkielmassa pyritään havaitsemaan valtionjohtajien ja poliitikkojen Volynian tapahtumiin liittyviä lausuntoja ja kannanottoja, Volyniaan liittyvän muistin institutionalisoimista osaksi valtion lakeja ja politiikkaa, oikeudenkäyntejä, muistamisen symboleita, kuten kansallisia monumentteja ja muistopäiviä sekä muistamisen sisällyttämistä osaksi koulujen historian opetusta. Aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta hyödynnetään analyysin apuna ja valtioiden välisen sovintoprosessin arvioimisessa. Analyysissa havaitaan, että Lindin määrittelemistä muodollista muistamista kuvaavista toimista neljää on esiintynyt Puolan ja Ukrainan Volynian joukkomurhiin liittyvässä muistin politiikassa. Nämä ovat valtionjohtajien ja poliitikkojen lausunnot ja kannanotot, institutionalisoiminen osaksi lakeja ja politiikkaa, muistamisen symbolit ja institutionalisoiminen osaksi historian opetusta. Jatkuvuutta ennen vuotta 2022 harjoitettuun muistin politiikkaan edustaa muun muassa Puolan suhtautuminen Ukrainalaisten nationalistien järjestöön ja sen johtajaan Stepan Banderaan sekä Ukrainan kapinallisarmeijaan. Ukrainassa puolestaan kyseiset kolme nähdään vaihtelevasti maan itsenäisyyden symboleina, joiden suosio on maan muistin politiikassa kasvanut aina Venäjän aggression myötä. Jatkuvuutta edustaa myös maiden asemoituminen muistipoliittisessa kentässä, jossa Puola on aktiivisempi ja Ukraina puolestaan reaktiivisempi osapuoli. Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen voitiin havaita joitakin eroja maiden muistin politiikassa suhteessa aikaan ennen sotaa. Yksi keskeinen ero oli Ukrainan mahdollisen Euroopan unionin jäsenyyden sitominen Volynian joukkomurhiin liittyvien kysymysten ratkaisuun. Lisäksi sodan voidaan katsoa ainakin joiltakin osin edistäneen Puolan ja Ukrainan välistä sovintoprosessia. Edistysaskeleita ovat esimerkiksi Puolan presidentti Andrzej Dudan ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin yhteinen esiintyminen muistotilaisuudessa sekä Volynian joukkohautojen ekshumaatioista saavutettu yhteisymmärrys. Johtopäätöksenä kuitenkin todetaan, että sovintoon maiden välillä on vielä pitkä matka. Ongelmallista sen kannalta on muun muassa Ukrainan kapinallisarmeijan korostunut ja institutionalisoitu asema Ukrainassa sekä muut erimielisyydet, jotka yhteisen totuuden löytämisen väliin voivat tulla

Mikroanturit

Mikroanturit ovat tyypillisesti vähintään yhdessä ulottuvuudessa mikrometriluokassa olevia antureita. Niitä käytetään laajasti moniin eri tarkoituksiin esimerkiksi autoteollisuudessa, lääketieteessä ja tietokoneiden kiintolevyissä. Kokonaan omana käsitteenään voidaan pitää nanoluokan nanoantureita. Mikro- ja nanoanturien toimintaperiaatteet riippuvat anturin toimintavaatimuksista ja mitattavasta signaalista, joka voi olla fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen. Uusia mikro- ja nanoantureita kehitetään koko ajan, ja niitä käytetään yhä enemmän. Tämä työ on kirjallisuuskatsaus mikroantureihin. Työssä tarkastellaan muun muassa mikro- ja nanoanturien toimintaperiaatteita, käyttökohteita ja valmistusta. Lisäksi mikroantureita verrataan suurempikokoisiin antureihin hyötyjen ja haittojen näkökulmasta sekä tarkastellaan mikroanturien tulevaisuudennäkymiä. Mikroanturien suunnittelu ja valmistus vaatii monialaista osaamista. Usein mikroantureita voidaan valmistaa käyttämällä mikrovalmistusmenetelmiä eli mikropiirien valmistusmenetelmiä, jolloin alustamateriaalina käytetään tyypillisesti piitä. Tällöin antureita työstetään useissa toistuvissa sykleissä, joissa piikiekolle kasvatetaan haluttu materiaalikerros, muodostetaan tarvittavat kuvioinnit ja poistetaan ei-haluttu materiaali. Lisäksi valmistuksessa voidaan käyttää esimerkiksi mikrokokoisia mekaanisia työkaluja ja laseria. Nanoantureissa hyödynnetään nanomateriaaleja, joiden valmistukseen ja tutkimiseen tarvitaan usein erityisiä prosesseja ja laitteita. Mikroantureilla on monia etuja verrattuna suurempikokoisiin antureihin. Mikroantureita on helpompi tuottaa suurempia määriä edullisesti massatuotantona. Lisäksi pienen koon ja massan vuoksi mikroantureita voidaan käyttää kevyissä laitteissa ja suurina määrinä anturiryhmissä. Nanoanturit voivat olla vielä mikroantureita herkempiä, ja nanoanturien vasteaika voi olla vielä lyhyempi. Lisäksi lääketieteessä nanoanturien käytöllä voidaan vähentää kudosten vaurioitumista. Nanoantureissa voidaan myös rakenteiden pienen kokonsa vuoksi hyödyntää kvanttimekaanisia ominaisuuksia. Toisaalta mikro- ja nanoanturien suunnittelu ja valmistus voi olla haastavampaa suurempikokoisiin antureihin verrattuna. Lisäksi nämä anturityypit voivat olla herkempiä signaalihäiriöille ja anturin materiaalien kulumiselle