Muistisodasta sovintoon? : Volynian joukkomurhat Puolan ja Ukrainan muistin politiikassa Venäjän hyökkäyssodan jälkeen

Abstract

Venäjän 24.2.2022 aloittaman hyökkäyssodan myötä toisen maailmansodan aikaiset joukkomurhat nousivat Puolan ja Ukrainan poliittisen keskustelun aiheeksi. Ukrainan kapinallisarmeija surmasi vuosina 1943–1945 Puolan Volynian ja Itä-Galitsian alueella kymmeniä tuhansia siviilejä ajanjaksona, jota on sittemmin kutsuttu Volynian joukkomurhiksi. Tapahtumien jälkeen seurasi pitkä ajanjakso, jolloin Puola ja Ukraina eivät käyneet vuoropuhelua tapahtumista. Vuoropuhelu alkoi vasta 2000-luvulla, vuosikymmen Puolan kommunististen järjestelmän romahtamisen ja Ukrainan itsenäistymisen jälkeen. Tässä tutkielmassa analysoidaan Puolan ja Ukrainan Volynian joukkomurhiin liittyvää muistin politiikkaa. Analyysissa arvioidaan maissa harjoitettua muodollista muistamista, eli valtionjohtajien ja poliitikkojen harjoittamaa muistin politiikkaa. Tarkoituksena on ensin selvittää, millaista muodollista muistamista kummassakin valtiossa on harjoitettu ja sen jälkeen arvioida, missä määrin toiminta vastaa ennen vuotta 2022 harjoitettua muistin politiikkaa. Oma paikkansa tutkielmassa on myös Puolan ja Ukrainan välisen sovintoprosessin arvioinnille tehtyjen löydösten perusteella. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu Jennifer Lindin luomaan kehikkoon siitä, mitä kaikkea muodollinen muistaminen pitää sisällään. Näin ollen tutkielmassa pyritään havaitsemaan valtionjohtajien ja poliitikkojen Volynian tapahtumiin liittyviä lausuntoja ja kannanottoja, Volyniaan liittyvän muistin institutionalisoimista osaksi valtion lakeja ja politiikkaa, oikeudenkäyntejä, muistamisen symboleita, kuten kansallisia monumentteja ja muistopäiviä sekä muistamisen sisällyttämistä osaksi koulujen historian opetusta. Aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta hyödynnetään analyysin apuna ja valtioiden välisen sovintoprosessin arvioimisessa. Analyysissa havaitaan, että Lindin määrittelemistä muodollista muistamista kuvaavista toimista neljää on esiintynyt Puolan ja Ukrainan Volynian joukkomurhiin liittyvässä muistin politiikassa. Nämä ovat valtionjohtajien ja poliitikkojen lausunnot ja kannanotot, institutionalisoiminen osaksi lakeja ja politiikkaa, muistamisen symbolit ja institutionalisoiminen osaksi historian opetusta. Jatkuvuutta ennen vuotta 2022 harjoitettuun muistin politiikkaan edustaa muun muassa Puolan suhtautuminen Ukrainalaisten nationalistien järjestöön ja sen johtajaan Stepan Banderaan sekä Ukrainan kapinallisarmeijaan. Ukrainassa puolestaan kyseiset kolme nähdään vaihtelevasti maan itsenäisyyden symboleina, joiden suosio on maan muistin politiikassa kasvanut aina Venäjän aggression myötä. Jatkuvuutta edustaa myös maiden asemoituminen muistipoliittisessa kentässä, jossa Puola on aktiivisempi ja Ukraina puolestaan reaktiivisempi osapuoli. Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen voitiin havaita joitakin eroja maiden muistin politiikassa suhteessa aikaan ennen sotaa. Yksi keskeinen ero oli Ukrainan mahdollisen Euroopan unionin jäsenyyden sitominen Volynian joukkomurhiin liittyvien kysymysten ratkaisuun. Lisäksi sodan voidaan katsoa ainakin joiltakin osin edistäneen Puolan ja Ukrainan välistä sovintoprosessia. Edistysaskeleita ovat esimerkiksi Puolan presidentti Andrzej Dudan ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin yhteinen esiintyminen muistotilaisuudessa sekä Volynian joukkohautojen ekshumaatioista saavutettu yhteisymmärrys. Johtopäätöksenä kuitenkin todetaan, että sovintoon maiden välillä on vielä pitkä matka. Ongelmallista sen kannalta on muun muassa Ukrainan kapinallisarmeijan korostunut ja institutionalisoitu asema Ukrainassa sekä muut erimielisyydet, jotka yhteisen totuuden löytämisen väliin voivat tulla