How to move towards more sustainable asthma care in Europe: an expert opinion paper

Non peer reviewe

Technologies for engineered heart tissues

Cardiovascular diseases are the most prevalent cause of death worldwide, especially in developed countries. The heart is the least regenerative organ because cardiac muscle consists mainly of cardiomyocytes that have limited capacity for regeneration. Heart transplantation is the most effective solution to restore the function of the heart but there are not enough donor hearts and there is always a risk of rejection. Engineered heart tissues (EHTs) offer a promising approach because they can be beneficial in the future both in promoting heart tissue regeneration and in drug screening and disease modelling. This bachelor’s thesis investigates elaborately what kind of technologies there are for engineered heart tissues, what are their manufacturing methods, uses and differences. The thesis also discusses the development history of these technologies and their applicability to medical research and the treatment of heart diseases. EHTs are technologies that aim at modelling cardiac tissues. These cardiac tissues include 3D cell culture of cardiac cells and scaffolding polymers, and they are constructed with engineering techniques. Used cardiomyocytes are either derived from animals like rats or they can be differentiated from stem cells into cardiomyocytes. To generate engineered heart tissues cells and polymers are typically cast in a PDMS-mold. EHTs are capable of contracting like the heart, and this contraction force is often measured. Several different technologies have been developed for modelling EHTs, like frame-based EHTs, ring-EHTs, pillar-based EHTs, wire-based EHTs and EHT-patches. Their size varies from a few millimeters to a couple of centimeters. Smaller EHTs are used in drug testing and disease modelling whereas the bigger ones are used for cardiac regeneration. Frame-based EHTs are EHTs that have cells and scaffolding polymers inside the frame. Velcro-tubes or nylon frames can act as frames. The first generated EHTs have been frame-based EHTs. In ring-EHTs, the principle is otherwise the same as in frame-based EHTs, but in them the cells are cast in ring-shaped molds. There are various types of pillar-based EHTs in which pillars are located above or below the molds and cells. The purpose of the pillars is to attach the tissue, limit its contraction and measure the force. In wire-based EHTs the tissues with striations are growing between two parallel wires that allow the measurement of force. One of the newest technologies are different EHT patches that are mesh-structured tissue patches. Such EHT-patch can correlate to human heart size. EHTs combine biology and engineering, and they can be used to model heart diseases and develop new treatments. In the future, they may reduce the need for animal testing and provide an alternative for demanding heart transplants

Sarcopenic psoas muscle surface area predicts short and long-term mortality for oesophageal cancer patients

Background: Oesophagectomy is associated with high morbidity and mortality. Although efforts have been made to develop risk assessment tools, prognostic features that can be easily and objectively assessed from preoperative computed tomography are rarely used. Here we sought to evaluate whether the loss of skeletal muscle mass can predict short and long-term mortality after oesophagectomy. Methods: This study included consecutive patients with oesophageal cancer that underwent oesophagectomy at Tampere University Hospital from January 2007 to December 2018. Reviewers, blinded to both clinical details and postoperative outcomes, measured the average cross-sectional area of the bilateral psoas muscles at the L3 vertebra level. These measurements were then correlated with clinicopathological data and survival metrics. Results: A total of 97 patients [median age 64 (range, 43–78) years; 20% female] were enrolled, with a median follow-up time of 1,307 (range, 2–1,540) days. The median psoas muscle areas (PMAs) were 809 [interquartile range (IQR), 679–1,065] mm2 among males and 508 (IQR, 382–661) mm2 among females. Twenty-seven percent of patients were considered to have sarcopenic psoas muscle surface area. During neoadjuvant therapy, muscle area decreased on 92% of patients by median of 70 (IQR, 38–158) mm2 (P<0.001). Patients with lower PMA had worse survival (90-day survival 77% vs. 99%, P<0.001; and 5-year survival 31% vs. 49%, P=0.02). Surprisingly, obesity was associated with improved survival in non-sarcopenic patients (5-year survival 71% vs. 44%, P<0.001). Conclusions: Sarcopenic patients had lower survival rates. Thus, enhancing preoperative care could improve outcomes in these fragile patients.Peer reviewe

Tiiminvetäjä – työtoveri, esihenkilö vai jotakin muuta? : Tiiminvetäjän roolin ja aseman määrittelyä

Tiimit ja tiimityöskentely ovat arkipäivää. Tiimitutkimusta on tehty melko kattavasti tiiminvetäjän rooliin kohdistuvan tutkimuksen jäädessä kuitenkin sangen vähäiseksi. Tällä laadullisella tutkimuksella pyrittiin selvittämään missä määrin tiiminvetäjän roolia voidaan pitää esihenkilöroolina. Pääasiassa aiemmasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta sekä kuudesta puolistrukturoidusta haastattelusta muodostunut aineisto analysoitiin teoriasidonnaista/teoriaohjaavaa menetelmää hyödyntäen. Tutkimuksen tuloksena voidaan yksinkertaistaen todeta, että tiiminvetäjä toteuttaa kirjallisuudessa esihenkilötehtäviksi ymmärrettyjä toimintoja. Tiiminvetäjän roolin ja aseman suhteen esiintyy myös merkittävää ala- ja organisaatiokohtaista vaihtelua. Organisaatioille olisikin hyväksi läpikäydä tiiminvetäjien rooli ja asema organisaatiossa. Lisäksi tehtiin mittavasti toissijaisia huomioita. Kuitenkin ”virallisten” määritelmien puutteen, puutteellisen aiemman tutkimuksen sekä tiiminvetäjän roolin organisaatiokohtaisuuden vuoksi on haastavaa viedä tätä pidemmälle eteneviä johtopäätöksiä. Tutkielman tekijä toivoo tutkielmasta olevan hyötyä niin tulevan tutkimuksen kuin työelämänkin tarpeisiin

Pelaamisajan analysointi beta-regressiota käyttäen

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan suomalaisten digitaaliseen pelaamiseen käyttämää aikaa hyödyntäen kyselyaineistoa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vastaajan sukupuoli, ikä, työllisyystilanne sekä fyysinen ja psyykkinen terveydentila ovat yhteydessä pelaamiseen käytettyyn aikaan. Kokonaispeliaika koostuu tietokoneella, pelikonsolilla ja mobiililaitteilla viikottain pelatuista minuuteista. Kokonaispeliajasta muodostetaan summamuuttuja, joka skaalataan yksikkövälille (0,1). Peliaikaa mallinnetaan beta-regressiomallilla ja yleistetyllä lineaarisella mallilla, joissa molemmissa käytetään logit-linkkifunktiota. Yleistetty lineaarinen malli perustuu normaalijakaumaoletukseen. Molemmissa malleissa on samat selittävät muuttujat. Tulokset osoittavat, että erityisesti ikä ja sukupuoli ovat tilastollisesti merkitseviä tekijöitä peliajan vaihtelussa. Nuoret ikäryhmät ja miehet pelaavat keskimäärin enemmän. Myös työllisyystilanteella ja koetulla fyysisellä terveydellä havaittiin olevan yhteyttä peliaikaan. Psyykkinen terveydentila ei sen sijaan ole tilastollisesti merkitsevä. Mallien vertailu osoittaa, että beta-regressiomalli soveltuu aineistoon paremmin kuin yleistetty lineaarinen malli, mikä korostaa oikean jakaumaoletuksen merkitystä suhteellisten muuttujien mallintamisessa

Inferences about women’s traits influence the judgment of their eye contact

We investigated whether trait inference about others’ social desirability influences perceivers’ judgments of eye contact with them, measured by the cone of direct gaze (CoDG) width—the range within which slight gaze deviations are perceived as direct. We also explored how the effect is modulated by participants’ gender and gazers’ sex. In Experiment 1, participants read descriptions of a likeable female and an unlikeable male (or vice versa). Subsequently, they judged whether they were being looked at or not by these individuals displaying various gaze directions. In Experiment 2, participants inferred trait desirability and performed eye contact tasks sequentially for two faces of the same sex, either beginning with a likeable face followed by an unlikeable face or vice versa. In Experiment 3, participants first performed eye-contact judgment for an individual without trait manipulation. They then inferred trait desirability for a second same-sex individual whose traits were manipulated as likeable or unlikeable, followed by eye-contact judgment for that individual. Results showed that CoDG width was wider for female faces associated with socially desirable traits than for those associated with socially undesirable traits. Desirable traits inferred from women’s social behaviors may align with individuals’ expectations of stereotypical women, enhancing their perceived likeability. The widened CoDG may result from individuals’ approach-related action tendency, self-referential positivity bias, or a combination of both mechanisms.Peer reviewe

Customer Value of Biodiversity : Business biodiversity loss mitigation activities

Biodiversity loss and ecosystem collapse are one of the most severe and impactful risks the humanity will face during the next decade. Regardless of the slow adoption rate, businesses are starting to address the aspect of biodiversity loss mitigation decisions and contribute to saving the limited planetary resources. Nevertheless, it is still unresolved how to gather the resources needed in the business sector to fully contribute to loss mitigation. This thesis approaches the disconnection between businesses and biodiversity by assessing how customers inside the value-chains perceive the value of biodiversity loss mitigation. The goal is to understand the mechanisms which make the contribution to biodiversity loss mitigation desirable for the actors and therefore contribute to promoting the loss mitigation actions broader. The research was conducted in collaboration with a supplier specializing in providing biodiversity mitigation with remediation solutions. Therefore, the research questions addressing the perceived value are: 1) What kind of factors affect the biodiversity loss mitigation decisions in remediation solutions? and 2) What kind of different biodiversity value elements do customers perceive in remediation solutions? The research was conducted with an interventionist research (IVR) approach, combining participant observations and semi-structured interviews to answer the research questions. The interviews were conducted among the case company’s customers. Switching path analysis technique (SPAT) was used to analyze the customer decision-making processes, and GIOIA technique was used to identify the customer value elements of biodiversity. Findings indicate that customer decisions are often triggered by individuals inside organizations, but more tangible benefits for the organizations are needed for broader adaptation of mitigation activities. Value is perceived in both tangible (e.g. maintenance cost savings, CO₂ reductions) and intangible (e.g. brand image, employee engagement) forms. However, the lack of standardized biodiversity metrics and financial incentives limits the realization of full customer-perceived value. Suppliers are currently unable to show the full monetary value from biodiversity gains, which limits the perceived value. The thesis further suggests that biodiversity credits and ESG finance could be utilized by suppliers to monetarize the benefits associated with biodiversity gains. However, utilization of both requires the standardized biodiversity gain metrics, and public steering should be supported towards selecting the appropriate metrics for fully connecting the businesses and biodiversity together.Luontokato ja ekosysteemin romahtaminen ovat vakavimpia ja vaikuttavimpia riskejä, joita ihmiskunta kohtaa seuraavan vuosikymmenen aikana. Hitaasta omaksumisnopeudesta huolimatta yritykset ovat alkaneet huomioida luontokadon hillitsemisen ja osallistua planeettamme rajallisten resurssien suojelemiseen. Edelleen on kuitenkin epäselvää, kuinka luontokadon pysäyttämiseen tarvittavat resurssit saadaan kerättyä yhteen. Tämä diplomityö tarkastelee katkosta liiketoiminnan ja biodiversiteetin välillä arvioimalla, miten asiakkaat arvoketjujen sisällä kokevat luontokadon hillitsemisestä koituvan arvon. Tavoitteena on ymmärtää mekanismeja, jotka tekevät biodiversiteetin huomioon ottamisesta houkuttelevaa toimijoille ja siten edistävät luontokadon lieventämistoimia laajemmin. Tutkimus tehtiin yhteistyössä toimittajan kanssa, joka on erikoistunut tarjoamaan biodiversiteetin ennallistamista ennallistamisratkaisuiden avulla. Tutkimuskysymykset, jotka käsittelevät koettua arvoa ovat: 1) Millaiset tekijät vaikuttavat luontokadon hillitsemisen lieventämispäätöksiin ennallistamisratkaisuissa? ja 2) Millaisia erilaisia biodiversiteettiarvoelementtejä asiakkaat kokevat ennallistamisratkaisuissa? Tutkimus toteutettiin interventionistisen lähestymistavan avulla, yhdistämällä osallistujahavainnot ja puolistrukturoidut haastattelut tutkimuskysymysten vastaamiseksi. Haastattelut tehtiin tapausyrityksen asiakkaiden keskuudessa. Switching path analysis -tekniikkaa (SPAT) käytettiin asiakkaiden päätöksentekoprosessin analysoimiseen, ja GIOIA-tekniikkaa biodiversiteetin asiakasarvon elementtien tunnistamiseen. Tulokset osoittavat, että asiakaspäätökset käynnistyvät usein organisaatioiden sisällä olevien henkilöiden toimesta, mutta organisaatiot etsivät enemmän konkreettisia hyötyjä, jotta lieventämistoimien laajempi omaksuminen olisi mahdollista. Arvo koetaan sekä konkreettisina (esim. ylläpitokustannussäästöt, CO₂-päästöjen vähentäminen) että vähemmän konkreettisina (esim. brändikuva, työntekijöiden sitoutuminen). Standardisoitujen biodiversiteettimittareiden ja taloudellisten kannustimien puute rajoittaa kuitenkin asiakkaiden kokemaa arvoa. Toimittajat eivät tällä hetkellä pysty täysin osoittamaan biodiversiteetin hyötyjen taloudellista arvoa, mikä rajoittaa koettua arvoa. Diplomityö ehdottaa, että toimittajat voisivat hyödyntää biodiversiteettihyvityksiä ja ESG-rahoitusta biodiversiteetin hyötyjen rahallisen arvon osoittamiseen. Molempien hyödyntäminen vaatii kuitenkin standardoituja biodiversiteettihyötymittareita, ja julkisen ohjauksen tulisi tukea asianmukaisten mittareiden valintaa, jotta liiketoiminta ja biodiversiteetti voidaan täysimääräisesti yhdistää

Digitaalisten työkalujen käyttöönoton haasteita rakennusalalla

Digitaalisia työkaluja voidaan hyödyntää rakennusalalla esimerkiksi projektin suunnittelussa, johtamisessa ja valvonnassa. Uusien digitaalisten työkalujen käyttöönotoissa kohdataan kuitenkin haasteita, jotka hidastavat tai jopa estävät uusien digitaalisten työkalujen käyttöönoton. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkä tyyppisiä digitaalisia työkaluja rakennusalalla käytetään, millaisia haasteita työkalujen käyttöönotossa kohdataan ja miten näihin haasteisiin on pyritty vastaamaan. Tutkimus toteutettiin kirjallisuustutkimuksena, jonka tiedonhakuun käytettiin Tampereen yliopiston kirjaston hakupalvelua ja Scopus-tietokantaa. Rakennusalalla on käytössä paljon erilaisia digitaalisia työkaluja, ja kirjallisuudessa on todettu, että digitaalisten työkalujen kategorisointi on haastavaa niiden moninaisuuden ja monikäyttöisyyden takia. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin digitaalisista työkaluista tietomallinnusta, droneja sekä virtuaalista ja lisättyä todellisuutta, jotka ovat kirjallisuuden perusteella yleisimpiä työkaluja rakennusalalla. Digitaalisen työkalun käyttöönottoon liittyy paljon haasteita, ja haasteet jaettiin kirjallisuuden perusteella teknisiin ja taloudellisiin haasteisiin sekä organisaatiosta ja yhteiskunnasta johtuviin haasteisiin. Tekniset haasteet liittyvät työkaluun ja sen toimintaan ja tämän vuoksi tekniset haasteet ovat usein työkalukohtaisia. Taloudelliset haasteet ovat yleisiä digitaalisten työkalujen käyttöönotossa, ja niistä yleisin haaste on työkalun hankintaan liittyvät korkeat alkuinvestoinnit. Organisaatiosta johtuvat haasteet liittyvät digitaalisten työkalujen käyttöönotoissa yrityksen johtamiseen, strategiaan ja tiedonkulun haasteisiin. Vastaavasti yhteiskunnasta johtuvat haasteet liittyvät lainsäädännön puutteisiin ja ihmisten asenteisiin. Tutkimuksessa verrattiin yleisiä käyttöönoton haasteita valittujen työkalujen käyttöönoton haasteisiin ja huomattiin, että kaikki yleisimmät käyttöönoton haasteet ilmenevät myös valituissa työkaluissa. Virtuaalisessa ja lisätyssä todellisuudessa sekä dronejen kohdalla taloudelliseksi haasteeksi tunnistetiin myös kysynnän puute. Tätä haastetta ei kuitenkaan ollut nähtävissä tietomallinnuksen taloudellisissa haasteissa. Kaikissa työkaluissa kuitenkin havaittiin haasteeksi myös organisaatioiden haluttomuus päivittää työnkulkujaan ja yhteiskunnan tarve luoda ja päivittää lakeja ja säädöksiä, jotka koskevat digitaalisia työkaluja. Kaikissa työkaluissa merkittäväksi käyttöönoton haasteeksi tunnistettiin myös ihmisten epäilevä asenne digitaalisia työkaluja kohtaan. Digitaalisten työkalujen käyttöönoton haasteet liittyvät vahvasti toisiinsa, ja tämän vuoksi niiden välttely vaatii kaikkien haasteiden tuntemista ja hallitsemista. Haasteita voidaan hallita päivittämällä lainsäädäntöä ja pyrkimällä vaikuttamaan ihmisten asenteisiin koulutuksen ja luotettavan tiedon jakamisen avulla. Digitaalisten työkalujen kokonaisvaltainen hyödyntäminen on tärkeä lisä rakennusalalle, mutta se vaatii lisää koulutusta, myönteistä asennetta ja yhteistä halua digitaalisten työkalujen käyttöönottoon

Managing complex hand, wrist, and forearm injuries with WALANT: A case-based technical report

Wide-Awake Local Anaesthesia No Tourniquet (WALANT) is an effective and increasingly utilised method of anaesthesia for the surgical treatment of injuries to the hand, wrist, and forearm. Despite its proven safety, efficacy, and cost-effectiveness, the adoption of WALANT has been limited, particularly in Western healthcare systems where general and regional anaesthesia predominate, especially in complex injuries. We report the application of WALANT in a variety of hand surgical procedures for the treatment of complex injuries ranging from complex fractures to multiple soft tissue injuries in adult patients. WALANT's benefits includes active intraoperative testing of the strength of tendon repairs and osteosynthesis which applies also to complex injuries. Additionally, nerve repairs can also be actively tested under WALANT, leading to more effective and safer postoperative rehabilitation. We anticipate that WALANT will soon see broader application even in more complex surgeries, extending to the surgical treatment of complex injuries around and above elbow.Peer reviewe